Koirat.com

Meidän teinihirviö-Enni täytti tänään 1vuotta <3










Ja koska elämä ei aina ole pelkkää poseerausta




Tulipas spämmi x)

Uusi teini joukkoon, meitin Nuutti on 1v 3kk tolleriuros.

Jospas alotetaan näistä kehityskohteista...
Lenkillä muiden koirien/innokkaiden ihmisten/lasten ohitus ei vaan onnistu. Yleensähän Nuutti menee kahdella tassulla ohi. Kerran nappasin kainaloon (20kg), kun mummo koiransa kanssa jäi paikalleen tuijottamaan.
Sitten kun ollaan päästy ohi lopulta, menee tolla älyttömän pitkään palautua siitä tunteiden myrskystä. Pitää useasti rauhoitella ja pysähtyä, kun vetää. Ja vielä jos ohitettavia on useampia, on koko lenkki paskana.

Ja namithan meillä ei kelpaa ulkona. Alan kanssa kokeilemaan tuota, että ruokansa saisi lenkeillä, jospa se auttais.

Kokeiltiin pentukurssia, kun tuo oli 7kk, ei tullut mitään. Kurssin ajan mentiin niiden edistyneempien koirakoiden tahdissa ja me saatiin pärjätä kahdelleen. Hallille meno oli jo suoritus, sitten ois pitäny jaksaa keskittyä 6 koiran ja 7 ihmisen seurassa rauhallisesti. Eikä sieltä päässyt pissitauoille! Oli kyllä aina mieltäylistävää, kun kurssin vetäjä tokas, että onpa tuo sinun koirasi vilkas. Ai jaa? En oo huomannu.

Ja ääniherkkyys. Onkohan meillä ees mörkökausi loppunut... Katolta putoavat lumet on nyt aivan kamalaa. Yksinolo kyllä sujuu, naapurit ovat sen verran aktiivisia, että kertovat kun tuo haukkuu. (Asutaan rivitalossa). Mutta kun me ollaan kotona, tuo aina kertoo äänistä. Vartioi?

Kyllä tästä hyvä vielä tulee... Joulun jälestä aloitellaan uudelleen koirahallilla, ja mennään vain ja ainoastaan meidän tahdissa. Jos menee kuukausia tottua hallin ääniin ja hajuihin, niin sitten menee. Lumien sulettua aletaan harjotella jälkeä, tuosta näkkee, että voisi olla potentiaalia. :)

Meidän pennustakin on tullut teinimutanttininjakoira jonkin aikaa sitten. Käytöskin on juuri sellaista. Hemppa 11kk.. ja vaivaiset 58,8kg

Onkos kaikki muut teinikoirat hävinneet kuin tuhka tuuleen? No, ei se mitään. Hemppa täytti vuoden ja sunnuntaina saatiin napattua synttäriposeeraus kaverin handlaamana. Minusta aika kiva kuva <3

^ Hieno mies!

Musta tuntuu että Leppo on vieläkin välillä vähän teini vaikka onkin jo kolme... Niin me hengataan täällä ainakin.

^Luulen, että meilläkin tämä teineily jatkuu vielä pitkään ja hartaasti :D

^ Voih.. Millä tavalla Hempan teineily näkyy?

Lepolla on sellasta yleistä corgihömppäilyä; lenkillä jumittamista jos ei suunta miellytä, ja meidän ikuinen erimielisyyden kohde, liikkeelle lähtevät tai käynnistyvät autot. Lepon mielestä niitä ois niin kiva haukahtaa edes kerran, mut suurimman osan ajasta valkkaa mieluummin namit ja temppujen tekemisen jos itse ehtii ennakoida.

Minnehän se minun teini jäi... Pennusta tuli suoraan suht järkevä aikuinen. Oona täytti maaliskuussa vuoden. Eipä sillä ole juoksujakaan vielä ollut ja näyttää kasvavan edelleen, myös korkeutta. 10kk:n ikäisenä mittasin, 38cm ja nyt 38,7cm. Vajaassa 4 kuukaudessa tullut vielä korkeutta noinkin paljon. Painoakin 4 kuukaudessa 500g, eikä todellakaan ole lihava, eikä aiemminkaan ollut mikään sairaalloisen laiha, vaan suht normaali.

dinski kirjoitti:

^ Voih.. Millä tavalla Hempan teineily näkyy?

Hemppa on semmonen hönöpömppä, että lenkillä se ihmiset ohittaa ihan kivasti, mutta muut koirat on ihan ylitsepääsemättömiä. tämä siis nostaa kauheen metakan välillä, pomppii ja loikkii (aika korkeallekin), ärjyy ja karjuu karvat pörrössä.. ja vaan siksi, koska muut koirat on niin ihania Ollaan sitten ulkoiltu sellaisiin aikoihin, että ei oo kauheesti muita liikenteessä. Täällä on vielä tyhmästi pääasiassa vain yhdellä puolen autoteitä kävelytiet, joten joko kuljet kävelytietä ja pitelet kengurua, tai autotien piennarta jolloin voi edes yrittää pitää vähän löysempää hihnaa (sen sekunnin kunnes koira sen kiristää). Hempalla on myös kumma tapa alkaa yhtäkkiä pakittamaan hihnassa. Tilanne saattaa olla ihan mikä tahansa.

Hemppa koittaa myös komennella meitä. Omalla pihalla vapaillessaan se meinaa napata hihoista kiinni ja lähteä riehumaan. Jos on koirakaveri leikkimässä, niin silloin ei tätä tee, tai sitten jos sen kanssa vetää ihan luvallisia leluja, niin se on tyytyväinen. Tuo hihoista nappaaminen on rasittavaa, ja silloin se saattaa koittaa pomppia myös esim pipoa päästä tai ponnarista yrittää ottaa kiinni.

Mörköjä nähdään myös jonkun verran ja säpsytään kaikenlaisia uusia juttuja, kuten tuulessa heiluvaa pressua ym.

Eilen tulin kotiin töistä koirien kanssa ja kauppareissulta oli pari kassia ylimääräistä kannettavaa, niin eiköhän kun saan koirat (toinen on aikuinen whippet, kohta 7v) autosta, niin tämä whipukka tekee jonkun ovelan peliliikkeen mitä en nähnyt, niin tämä doggi alkaa pomppimaan ympäriinsä ja meinaa alkaa sellainen karusellli, että oksat pois.. eikä meinaa loppua ei niin millään. Tuo whipukka vaan lisää tämän doggin kierroksia ja ihan tahallaan sinkoilee joka suuntaan lällättäen, että et saa norsu kiinni! Peräsuolen pohjasta sai karjaista, että molemmat lopetti sen hillumisen ja päästiin kotiovelle asti

Pöydiltä tuo doggi varastaa kaiken itsestään mielenkiintoisen heti jos silmä välttää, esim vessaan jos menen, niin silloin tuon silmät alkaa tuikkia. Olen monesti napannut tuon koiran vessaan mukaan, että saan käydä rauhassa, eikä tarvitse miettiä mitä se on tällä kertaa löytänyt kun alkaa kuulua töminää, rapinaa tai jotain muuta epäilyttävää ääntä olohuoneesta. Huh. Toivottavasti tuolla ne herneet kohtaa joku päivä tuossa isossa päässä. Nyt siellä on joku apina, joka hakkaa peltilautasia yhteen välillä kiihtyvällä tahdilla, välillä vähän maltillisemmin. Mutta ne herneet, ne herneet.. kohdatkaa!

Täällä on aika tasan kuukausi odoteltu ensimmäisiä juoksuja. Merkkejä on ollut ja tuntuu että ne voisi alkaa koska vaan, mutta ei niin ei :D Sisällä kun treenataan niin Virna kyllä tekee samalla innolla ja malttaa hyvin keskittyä, mutta ulkona nenä ja oikeastaan kaikki muu vie.
Eilen oli toinen kerta rally-tokon jatkokurssia ja voi apua :'D Kentälle Virna meni ihan fiiliksissä, hyvä kun housuissaan pysy. Mutta sitten kun alettiin tehdä, kuono tippu maahan todella useasti. Lyhyellä palkattomuus radalla tuli monta hyvää pätkää kyllä, siinä kun oli maahan menoja/istumisia ja muuta tekemistä. Täyspitkä alo-rata sitten olikin ensimmäisellä kiekalla yhtä tuskaa. Nenä oli about koko ajan maassa ja keskittyminen ihan muualla vaikka yritin paljon palkkailla kontaktista ja hyvistä pätkistä. Tokalla kerralla meni paljon paremmin kun mie suosiolla tosi paljon härskisti vaan imuutin menemään että saataisiin edes vähän hyvää tekemistä alle. Vetäjä kyllä kehui että selvästi Virna osaa kyltit ja tekeekin ne tosi hyvin sekä takapään käyttö on todella hyvää, mutta se seuraaminen, jonka Virna periaattessa kyllä osaisi :D Mutta nyt on taas suuntamerkkejä mitä treenata, tai siis vahvistusta mitä osataan ja mitä ei.

Mie niin ootan niitä juoksuja, josko niitten jälkeen sais takasin sen "normaalin" höyrypään joka kyllä on tavan energiapommi, mutta syö sentään paremmalla ruokahalulla ja jaksaa keskittyä edes jotenkin

Helmi12: Onnittelut teinivöyhötyksen skippaamisesta! Varmasti mukavaa kun koira on niin helppo ja vaivaton, että murrosikää ei ole tai sitä ei huomaa.

keparti: I know how you feel, tsemppiä. Ohitusten, mörköilyn ja hihoista nyppimisen ja loikkimisen puolesta kuulostaa ihan meidän ensimmäiseltä koiralta. Oli juuri tuossa iässä ihan samanmoinen hölmöläinen, ja siihen vielä eroahdistus ja seinien repiminen päälle.
Mä mietin, et voisko keittiön tasoja "ansoittaa" jollain? Tai en tiedä tehoisko semmonen Hemppaan, jos se yrittäis nykäistä jonkun esineen/leipäpussin tmv alas ja sit tasolla tai esineessä narulla kiinni oliskin jotain rämisevää joka tekis sit kannattamattomaksi sen homman. Tai sitten tekisit jotain valepusseja/paketteja, joissa oliskin sisällä vaikka etikalla kasteltua paperia tmv pahanhajuista ja -makuista. Myös valelähtö vessaan vois toimia, jolloin pääset yllättään varkaan kiellolla ja esim. vesisuihkauksella.
Toinen lähestymiskeino vois olla semmonen, et otat nameja vessareissulle, pyydät Hemppaa olemaan oven luona ja pidät vaikka ovea rakosellaan että näät pysyykö siinä, sit heittelee sille välillä nameja sinne oven taa jos sille tulis siitä fiilis että kannattaa mieluummin oottaa tässä kun mennä keittiöön.
Mut siis noi tuli vaan mieleen, yhtä hyvinhän varmaan aika ja vessaan ottaminen tai toiseen huoneeseen laittaminen pelittää...

jakiem: Pidetään peukut pystyssä että juoksut alkaa pian! Eikös jotkut nartut "tee" niitä juoksuja aika pitkäänkin, ennenkö varsinaisesti alkaa? Mulla ei ole koskaan narttua ollut niin ihan mystisiä juttuja nää, oon vaan lueskellut.

dinski kirjoitti:

Oli juuri tuossa iässä ihan samanmoinen hölmöläinen, ja siihen vielä eroahdistus ja seinien repiminen päälle.
Mä mietin, et voisko keittiön tasoja "ansoittaa" jollain? Tai en tiedä tehoisko semmonen Hemppaan, jos se yrittäis nykäistä jonkun esineen/leipäpussin tmv alas ja sit tasolla tai esineessä narulla kiinni oliskin jotain rämisevää joka tekis sit kannattamattomaksi sen homman. Tai sitten tekisit jotain valepusseja/paketteja, joissa oliskin sisällä vaikka etikalla kasteltua paperia tmv pahanhajuista ja -makuista. Myös valelähtö vessaan vois toimia, jolloin pääset yllättään varkaan kiellolla ja esim. vesisuihkauksella.
Toinen lähestymiskeino vois olla semmonen, et otat nameja vessareissulle, pyydät Hemppaa olemaan oven luona ja pidät vaikka ovea rakosellaan että näät pysyykö siinä, sit heittelee sille välillä nameja sinne oven taa jos sille tulis siitä fiilis että kannattaa mieluummin oottaa tässä kun mennä keittiöön.
Mut siis noi tuli vaan mieleen, yhtä hyvinhän varmaan aika ja vessaan ottaminen tai toiseen huoneeseen laittaminen pelittää...

Meillä ei oo onneksi seiniä syöty (ainakaan vielä) kun tuo kulkee pääasiassa mulla töissä mukana. Yksinoloa on harjoteltu hävettävän vähän.

Hemppahan ei valvomatta pääse meillä keittiöön. Meillä on portti edessä koska minä en halua, että se nuohoaa hellan päällä jos se koittaa kurkistella mitä lieden molemmin puolin yläkaappien avotasoissa on jemmassa, saati, että suorittaisi tiskialtaassa odottavien astioiden esipesua kun sinnekin näppärästi ylettää ilman ponnisteluja. Keittiö ei siis ole ongelma.

Hemppa saa olla olohuoneessa ja eteisessä päivällä, ja silloin kun ovat keskenään. Kaukosäätimet tuota ei ole onneksi kiinnostaneet, eikä kaiuttimet - jotka se on tosin pudottanut narujensa varaan roikkumaan tavoitellessaan jotain mielenkiintoisempaa dvd-hyllyjen päältä. Hyllytaso on niin korkealla, että sinne se ei millään hyppimälläkään yletä, mutta siinä on vaara, että kaataa vielä tuon telkkarin. Kaikki mikä on pahvia, nenäliinapaperia, talouspaperia, kirjekuorta, aikakausilehteä ym, ne se mielellään silppuaa. Pipot, sukat, hanskat, kaulaliinat se vie jos saa suuhunsa. Koristetyynyjä se pöllyttää mahdollisuuksien mukaan ja imeksii niistä kulmia auki ym pientä kivaa. Whippetin pedistä se käy myös pöllimässä patjan ja riepottelee sitä lällätellen.

Yllättäen huonekasvit on saaneet olla rauhassa, vaikka amppeleissa on sellaisia kasveja, joiden köynnökset roikkuvat ikkunalla tuon otuksen pään korkeudella.

Namithan toimii Hempalla hyvin, mutta jos se odottaa namusia esim vessan oven toisella puolen, niin se todennäköisesti kerkeää raapia oven naarmuille, ennen kuin sen saisi opetettua olemaan kaivamatta itseään vessaan namien toivossa. Tuo on äärimmäisen ahne ollut koko ajan kaikelle syötävälle. Etenkin oma ruokansa on ihan maailman parasta ja ihaninta. Se peittoaa ihmisten sapuskat mennentullen.

^ Ups sori mulla tuli ajatusvirhe, aattelin ihan että keittiön tasoilta varastelee mut kyse olikin olkkarista. Pyydän anteeksi. Eikä viitti kyllä varmasti koristetyynyjä tai niiden kulmiakaan etikalla valella... Mut onkos jotain lemmikkiliikkeestä saatavaa pahanmakuista suihketta, joka ei ihmisen nenään haisis niin kovin kun etikka löyhkää?
Mut joka tapauksessa, tsemppiä kovasti teinikoiran kommelluksiin, täälläkin pidetään peukkuja pystyssä herneiden kohtaamista toivoen!

^Niitä suihkeita meillä oli tuon whippetin kanssa käytössä silloin kun se oli pieni ja tyynyjen käsittelyssä on se huono puoli, että kun niihin koskee itse, se aine tarttuu myös omiin käsiin ja kun herkkuvoileipien kanssa istahtaa sohvalle ja heittää tyynyn niskan taakse, niin leipää haukatessa sormiin tarttunut kitkerä maku eksyy omaan suuhun Vahvasti nimimierkillä Kokemusta on!

Huh, täällä ilmottautuu 1-vuotiaan terrieriuroksen omistaja, jonka on nyt pakko päästä purkamaan turhautumisensa! Silmäilin muiden viestejä, ja vertaistukea näyttäis murkkuikäisen pennun suhteen olevan saatavilla

Siyah kirjoitti:

Huh, täällä ilmottautuu 1-vuotiaan terrieriuroksen omistaja, jonka on nyt pakko päästä purkamaan turhautumisensa! Silmäilin muiden viestejä, ja vertaistukea näyttäis murkkuikäisen pennun suhteen olevan saatavilla

EI JESSUS! Kirjotin kilometritekstin ja tää tänne sitte ilmesty! Mää en kestä

Siyah kirjoitti:

EI JESSUS! Kirjotin kilometritekstin ja tää tänne sitte ilmesty! Mää en kestä

keparti kirjoitti:

... ja kun herkkuvoileipien kanssa istahtaa sohvalle ja heittää tyynyn niskan taakse, niin leipää haukatessa sormiin tarttunut kitkerä maku eksyy omaan suuhun Vahvasti nimimierkillä Kokemusta on!

Oo nooo yäk!

Leppo säikäytti yhden kehitysvammaisen nuoren miehen eilen... Kun tolla on tapana joskus haukkua jos ihminen puhuu ja kattoo siihen ja käyttäytyy epäilyttävästi. Ei se mitään tekis mut komentaa vaan tai on innoissaan/hämmentyny/varuillaan tai mistäs sitä tietää aina mitä ton päässä liikkuu. Jos oltais vaan jatkettu matkaa ohi niin Leppo ois kulkenu varmaan ihan kivasti, mut jos jotain multa kysytään niin mulla on tapana pysähtyä vastaamaan ja sit toi alottaa. Pitäs opetella vastaamaan kävellessä niin Lepolla ei oo aikaa asettautua haukkumismoodiin, toi nuorimieskin kysy että "Eihän se pure", ja sit Leppo antaa oman vastauksensa, "Hau,hauhauhau"... Hävetti ihan hirveesti. Yritin siinä vielä matkaa jatkaessani pelästyneelle kaverille huikata että "Ei tää oo vihanen, tää vaan haukkuu". Huoh.

Me käytiin pyörähtämässä mr. Handsome-kilpailuissa Lahdessa sunnuntaina. Tanskandoggien erikoisnäyttely oli Jokimaan raviradalla ja nähtiin siellä Hempan velipojat ja muutama sisko. On ne veljekset kyllä tosi saman näköisiä Hempan täysin sininen veli oli ERI JUK1 ja ymmärsin, että sertikin sieltä tuli, se pentu, joka välillä mietittiin, että Hemppa vai se toinen, se oli ERI JUK2 ja Hemppa oli ERI JUK3 :) Ihan kivalla arvostelulla vielä. Yllättävän hyvin tuo penikka käyttäyty siellä.

Me jäätiin vielä jälkeläisryhmään ja kasvattajaryhmään ja sielläkin meni aika hienosti. Ei harmita yhtään. Kasvattajalle kovasti onnea, sekä isän omistajalle ja Hempan mummokin oli paikalla ja pärjäsi upeasti. Itse en juoksuttanut Hemppaa kehässä, joten mulla oli aikaa eväiden ohessa polttaa naamanahkakin.

Oli mukava nähdä, että sisaruksilla oli samanlaisia pöllöilyjä kuin Hempallakin.. hihi.

No on Oonalla toki joitain hiukan ärsyttäviä tapoja, mutta en ole mieltänyt teineilyksi kuitenkaan. Esim. kun se haluaa minulta huomiota, tulee ja nipistää etuhampaillaan vaikka käsivarresta. Pari mustelmaakin on saanut aikaiseksi. En kyllä pysty olemaan täysin huomioimatta kun toinen kunnolla nipistää Välillä jos on oikein innoissaan (esim. kun olen ollut pitempään poissa ja tulen kotiin), nappaa hampailla takapuolesta. Tai reidestä. Oonalle ei siis voi kääntää selkää. Ja se kun se haluaa vaikka luun joka on Essillä. Menee Essin viereen ja haukkuu kovalla korviin ottavalla äänellä.

Se ei myöskään osaa olla kotona ilman Essiä. Käyn Essin kanssa kerran viikossa agilitytreeneissä ja Oona joutuu silloin olemaan kotona Helmin kanssa kolmisen tuntia. Annan sille tekemistä kun lähden, herkkuluita, pahvilaatikoita joiden sisällä on nameja jne. ja laatikot se malttaa repiä auki ja luita jyrsiä jonkin aikaa, mutta sitten aloittaa haukkumisen ja ulvomisen. Yleensä tekeminen riittää puoleksi tunniksi, viimeksi annoin oikein ison luun, jonka päällä on ankkafilettä ja sen (+ niiden laatikoiden) parissa se viihtyi tunnin. En uskalla antaa oikeita luita, ettei se tukehdu luuhun tmv. kun syö sellaisia aina niin ahneesti, nielee isojakin paloja, mitä nyt irti saa. Helmin olen joutunut laittamaan keittiöön aidan taakse, muuten niillä tulisi tappelu luista. Niillä on kuitenkin näköyhteys, Oona tietää ettei ole ihan yksin. Helmi on ihan hiljaa ja rauhassa. Olen myös tehnyt niin että päivälenkin yhteydessä vien Essin miesystävälle eli kun lähden treeneihin, lähden ovesta yksin. Mies tulee sitten autolla hakemaan minut pihalta, Essi kyydissä. Vien ensin Essin, sitten käyn lenkin Oonan ja Helmin kanssa, kotona olen tuntia tai vähintään puolta tuntia ennen lähtöä ja sinä aikana en huomioi koiria ollenkaan. Lähden myös hyvin eleettömästi ja rauhallisesti. Teen vain sen että annan ne laatikot jne. siinä lähtiessä, olen laittanut ne jo hyvissä ajoin valmiiksi odottamaan. Essi osaa paremmin jäädä kotiin vaikka lähden Oonan kanssa. Annan Essillekin muutaman laatikon ja kun se on ne repinyt auki ja syönyt namit, menee nukkumaan.

Oonalla ei tosiaan ole ollut vielä juoksuja, mutta on "tehnyt" niitä jo ainakin puoli vuotta. Eli hajut kiinnostaa, merkkailee lenkeillä, nylkyttää Essiä (se tosin on vähentynyt nyt viime aikoina).