Koirat.com

Pistetääs tänne vähän kyselyä että kumpi on "parempi". Itsellä on ollut enemmän kokemuksia nartuista ja sitä kautta oma tuleva koirakin on varmasti narttu. Mutta mitä mieltä muut on? Kumpi on omaan makuun ja miksi?

Mun on ollut todella vaikea aina päättää kumpi. Perheen mäyris on uros, kovaluonteinen ja luupää. Suora palikka, mutta sitä itsepäisyyttä on sitten hirveästi. Helppo sinänsä että kun sen jossain asiassa "voittaa" se uskoo sitten lopulta, mutta sitä ennen saa tehdä työtä.

Nartut taas..nyt oma koira narttu ja sellainen kiero kakka aina välillä. Monta kertaa saa vääntää asiaa rautalangasta ja silti yritetään kiertää se seuraavalla kerralla jotenkin. Mutta sitten se nartun oma pehmeys vaikka kova onkin, on jotain niin kaunista katseltavaa aina välillä.

Mä epäilen että mulla tulee olemaan aina molempia. :D

Minä olen sitä mieltä, että uros parempi. Mutta! Asia on niin, että se riippuu pitkälti rodustakin, väittäisin.. Miellä on ollut narttukoira(nöffi) silloin joskus ja siitä on jäänyt mieleen vain ne ikävät juoksuajat ja siihen liittyvät verenvuodatukset. Ei kiva. Ollut myös hankala muiden narttujen suhteen...

Kotipuolessa on tällä hetkellä siis uroskoira ja itsellä hakusessa urospentu(samaa rotua), lähinnä sen takia, koska tuon Juliuksenkin kanssa on homma pelittänyt niin hyvin, eikä ole pelkoa verenvuodatuksista ym. aiheeseen liittyvistä onkelmista kuten nartun kanssa.. Nartulla se on myös vähän semmoinen juttu, että olisi pakko steriloida se kaikenmaailman märkäkohtujen ja nisäkasvainten pelossa. Urosten kiveskasvaimiin tai muihin vastaaviin en ole pahemmin lähipiireissä törmännyt.

Tämä siis oma käsitys ja mielipide asiasta. Voihan se narttu olla hyväkin vaihtoehto, mutta tuo juoksuaika ei houkuta ja oikeastaan olen aina suosinut missä tahansa lemmikkieläimessä mieluiten urospuolista yksilöä, mikä sekin on ollut oikeastaan sattuman kauppaa...

Itse olen nartun kannalla. Itselläni on ollut uros -koira ja narttukoira. Koiratkin tietysti ovat yksilöitä, mutta sukupuolierot ovat silti joillain yksilöillä suuret.

Nartun valitsen siksi, sillä omistamani uros oli erittäin "voimakas" uros. Merkkaili huonekaluja AINA kun jäi yksin, mikään ei auttanut. Narttujen perään oli menossa aina kun tilaisuus koitti, naapurissa kun niitä oli 8. Muutenkin oli kova kokeilemaan rajoja ja tuntui että korvat oli päässä vain koristeena. Viimeisenä oljenkortena leikkautimme koiran. Harmi vain, kyseessä oli erittäin lupaava näyttelykoira.

Leikkauksen jälkeen pojasta tuli mitä ihanin koira. Siitä oikein huomasi, miten se itsekin alkoi nauttia elämästä ja rakastaa sitä. Ennen leikkausta poika vaikutti todella stressaantuneelta ja rauhattomalta. Nyt jopa nauttii hellimisestä ja rapsuttelusta, mistä entinen macho -mies ei ennen ymmärtänyt mitään

Ehkä näiden kokemusten jälkeen valitsen mieluummin siis nartun. Vaikka tiedän ettei kaikilla uroksilla ole yhtä voimakasta sukupuoliviettiä. Ja toki nartuillakin on omat "harminsa" kuten juoksuajat ja valeraskaudet yms. Kyse on siitä kumpia sukupuolieroja itse on valmis sietämään :D

Itse en osaa sanoa kumpi olisi "parempi", sillä se riippuu ihan rodusta ja tietysti jokaisella koiralla on se oma luonteensa sukupuoleen katsomattakin. Uroksessa ja nartussa on kyllä ne omat hyvät ja huonot puolensa. Jostain syystä kuitenkin olen itse uroksen kannalla nyt kun ollaan koiraa hankkimassa, mutta tietenkään nartun hankkiminen ei ole meille mikään ongelma. Mutta meillä on aikeissa käyttää koiraa agilityssä ja näyttelyissä, joten haluamme uroksen siksi, ettei juoksut olisi milloinkaan esteenä.

Uros, sanon minä :) Yleisestikin kaikki lemmikkini ovat olleet uroksia lukuunottamatta kahta rescuemarsua. Jotenkin se urosten "suorempi" luonne viehättää ja ainakin oman rodun urospuoleisten koirien arvokas ja itsevarma olemus viehättää suuresti.

Minulla on kaksi urosta ja narttu. Urosten jälkeen oli "pakko" ottaa narttu, mutta tämän nartun myötä olen vakaasti päättänyt, ettei minulle tulee enää tyttöä harrastuskoiraksi Pelkkänä kotikaverina narttu on varmasti kiva, mutta harrastuskaverina juoksut keskeyttävät aina treenit + juoksujen jälkeen meillä oli reilun kuukauden kestävä masennus, eikä ruuat maistunut.

Urokset on vain jotenkin niin helppoja ja aina valmiita meillä tekemään. Ei tarvitse miettiä, että voinko ilmoittaa ne muutaman kerran kestävälle kurssille jne. Toki leikatun nartunkaan kanssa näitä ongelmia ei ole. :)

Muuten minulle on ihan sama onko koira uros vai narttu. Pääasia on, että se on minulle sopiva yksilö sukupuolesta riippumatta :)

Mä kuulun myös "urospuolueeseen". Meillä ei ole koskaan edes ollut narttua, ja luulen, ettei tulekaan.

Niinkuin jo yllä sanottiinkin, urokset on paljon suoraviivaisempia ja "rehellisempiä" kuin nartut, vaikkakin myös kovempia ja luonteeltaan siten ehkä haastavampia. Eivät haihattele kuin tyttöjen perään (eli eivät kärsi pms-oireista ), ja työmoraali tuntuu olevan korkeampi?
Siinä kun nartut ovat toistensa kurkussa kiinni tappaakseen, urokset "vain" mittelöivät.
Urokset ovat näyttävämpiä (parempi turkki, suurempi koko, ylväämpi ryhti jne), eikä niillä ole juoksuaikaa... toisaalta, huonolla tuurilla uros "rakastuu", jolloin juoksuaikaa vastaava vikinä on päällä 24/7. Ei tarvitse pelätä vahinkopentueita, ja kastrointikin on käsittääkseni kirurgisesti riskittömämpi kuin nartun leikkaus? Urokset tuntuvat olevan kaikin puolin yksinkertaisempia ja suoraviivaisempia, niinkuin nyt miehet yleensäkin...

Mutta, toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta.. meillä taas hevoset on aina olleet tammoja, eikä ruunaa tai oria ole tulossa taloon

Uros.

Meillä on mieheni kanssa tällähetkellä 2 narttua ja eipä muuten tule enään narttuja tähän taloon.
Ehkä meillä on vain huonoa zägää ollut luonteiden kanssa, mutta henkilökohtaisesti en jaksa sitä juoksu-valeraskaus -oravanpyörää. Ja vielä kun niitä on kaksi, niin eikös tietenkin aina ole jompi kumpi hormooneistansa sekaisin.

Itselläni on nyt vanhempieni luona asustamassa kaksi urosta ja olen todennut että kyllä toi äijäenergia on se mun juttu. Urokset on vaan jotenkin "suorempia". Niiden kanssa ei tarvitse turhia vippaskonsteja ja kieroiluja.

Mutta paras silti olla vannomatta, saattaahan hyvin ollakkin, että joskus tulee vielä narttuja, mutta epäilen. max 1 narttu jatkossa on ehdoton limiittini. uroksia kyllä voi olla enemmänkin

Meillä on nyt narttu ja seuraavakin tulee varmasti olemaan narttu.
Kaverilla on samanrotuinen uros, jonka käytöstä en itse kestäisi pidemmän päälle. On ollut meillä hoidossa välillä ja aina välillä olen todella tyytyväinen kun päivä on ohi.

Tosin rotukin saattaa vaikuttaa.

Toisaalta joskus ärsyttää se viekkaus ym., mutta toisaalta koiran nopea oppisuus on ihanaa. Treenit pitää olla tarpeeksi erilaisia ja monipuolisia tai koira kyllästyy.
Tykkään siitä, että koira on nopea oppinen ja sitä kautta ei tule itsekkään mietittyä liian yksitoikkoisia treenejä.
Tosin ajoittain koira on kärsimätön, mutta silti niin ihana.

Itse olen tätä useasti ihmetellyt, eli mitä tarkoittaa nartun viekkaus? Siis että millä tavalla se on viekas? En ole tähän asiaan saanut selvyyttä, joten olisi kiva saada vastaus :).

Mulla on aina ollu tosi vaikeeta valita kumman ottais uros vai narttu Me päädyttiin sitten urokseen 11 vuotta sitten kun otettiin igor koira se jouduttiin lopettamaan 5.7.2010 kun se yhtäkkiä alkoi täristä ja sitten lääkäri totesi että sillä oli vettä keuhkoissa ja syöpä yms. se oli aamupäivällä ollu tosi pirteä. nyt pitäis ottaa uutta koiraa ja nyt on taas vaikea päättää kumman sukupuolen ottaa.

Kumpaa te suosittelisitte ensinmäiseksi? Minulle kerrottiin että narttu ja perusteltiin sen olevan lempeämpi
Onkohan tämä mitenkään rotukohtaista?

DEVIANT, varmasti on niin yksilö- kuin rotukohtaistakin. Lopullista sukupuolipäätöstä ei kannata laskea luonne-erojen varaan, vaan suosittelisin miettimään pikemminkin fyysisiä eroja, esimerkiksi naaraspuolisten juoksuja ja urosten merkkailutaipumusta. Uskoisin että lähes jokaisesta rodusta on saatavilla rodulle tyypilliset luonteenpiirteet huomioonottaen suht lempeää koiraa molempien sukupuolien lahkosta.

Meillä on perheessä elämäni aikana ollutkin vain yksi koira, naaraspuolinen leikkaamaton Iiris. Suoraan sanottuna juoksujen kanssa tappelu on välillä todella ärsyttävää kun joutuu keskeyttämään treenejä niiden vuoksi, mutta pääasiallisesti meillä on sujunut hyvin. Olen miettinyt Iiriksen leikkauttamista koska se todennäköisesti ei ole tulossa jalostuskäyttöön, mutta asia ei ole vielä varma. Juoksujen pois saaminen helpottaisi kyllä kaikessa suhteessa.

Tulevaisuudessa jos aion itselleni hankkia uutta koiraa treenikaveriksi ja mahdollisesti kisaamaan, se on kyllä todennäköisesti urospuolinen.

Uros ja ihan ilman mitään mietintää. Tykkään urosten "suoruudesta" verrattuna narttuihin, ja toisaalta en tykkää narttujen juoksuista ja muuhun siihen liittyvästä säätämisestä. Näyttää yleensäkin lähes kaikki elukat elämässäni olleen poikia. Poikkeuksen tekee hevoset jotka on mulla olleet tähän mennessä tammoja. Tämä pitkälti käytännön syistä, kun niitä oreja ei useimmiten voi tarhassa pitää kuin yksinään ja hevonen on kuitenkin laumaeläin. Niihinkin pätee se että tammat on "kierompia" kun oriit, joten saattaa olla että näissäkin se seuraava on sitten se palliton mies. Omissa ihmiskavereissakin on muuten paljon miehiä Olisiko niin että naisvaltaisella alalla työskentelevänä sitä vaatii vastapainoksi akkojen kälkätykselle (minä itse yhtenä suurena sellaisen aiheuttajana) joskus jotain muuta

Uros se on mullaki. Meiän entinen koira oli uros ja tääki on. ^^^ Ja DEVIANT tää on mun eka koira kaikki suunnilleen suositteli narttua mut hyvin meil on menny. Mua ärsyttää nartuissa se, et jos sul on joku koiraleiri tai muu vastaava ja sun narttus päättää alottaa juoksut ni sä, et sit pääse sinne. Uroskoiran kanssa tätä ongelmaa ei ole.

Uros.
+ mustavalkoinen. Asiat joko on, tai sitten ei.
+ suora ja vakava. Ei ihan niin mielialatyyppi kuin narttu.
+ koko. Yleensä rotumääritelmänkin mukaan se suurempi vaihtoehto.
+ ulkonäkö. Uroksen sukupuolileima (raamit, massa) miellyttää silmää enemmän.
+ ei juoksuja.

- merkkailut
- lähistön narttujen juoksut saattavat sekoittaa arkea toisinaan.
- nuori koira -iässä aikalailla rajustikin kyseenalaistava.

Raaka yleistys: uros on hankalampi pari ensimmäistä vuotta, mutta tasoittuu sitten ja oikein koulutettuna on aikuisena tasapainoinen ja helppo koira lopun ikäänsä.

Eli perjaatteessa suosittelisistte mielummin urosta siinä mielessä ettei juoksuja yms.. ?

DEVIANT, suosittelisin miettimään, kumman suhteen olet valmis vastaanottamaan "ongelmia", koulutuksen vai yleisen hoidon. Jos nyt ajatellaan hiukan yleistäen, naaraspuolisilla (leikkaamattomilla) koirilla hankaluus piilee yleensä niissä juoksuissa kun taas hyviltä vanhemmilta ja hyvin koulutettava naaras on rodustakin riippuen helppo koulutettava. Uroksilla "ongelmaksi" mieltäisin taasen nuoruusiässä hankalan koulutettavuuden. Kannattaa miettiä omia taitojaan kouluttajana ja yleisenä hoitajana - löytyykö pitkää pinnaa jos treenikausi keskeytyy juoksuihin? Kestääkö valeraskaudet ja muut? Ja urosta miettiessä - mitkä ovat taitosi kouluttajana? Saatko raisummastakin koirasta yhteiskuntakelpoisen?

Eli loppujenlopuksi kysymykseen "uros vai naaras" saat selkeimmin vastauksen kysymällä sitä itse itseltäsi. Uroskoiran, varsinkin tähän taipuvaisen rodun edustajan, omistajan täytyy handlata tilanne kuin tilanne vaikka koira kokeilisi rajojaan välillä rajustikin. Omasta kokemuksista naaraspuolisilla murkkuikä hoituu helpommin ja tavaroita säästyy, mutta tämä on taasen todella yksilökohtaista. Jos jaksat hoivata koiraa juoksujen aikaan ja kestät ne ikävässäkin välissä, naaraskoira on hyvä vaihtoehto.

DEVIANT kirjoitti:

Eli perjaatteessa suosittelisistte mielummin urosta siinä mielessä ettei juoksuja yms.. ?

Riippuu paljon siitä mitä koirasta haluat. Ei ne juoksut narttua pilaa ja toisaalta taas, jotkut urokset huutavat yötäpäivää naapurin juoksunartun perään, kaapivat ovet ja lakkaavat syömästä.

On niitä huonoja puolia molemmissa siinä missä hyviäkin :)