Koirat.com

Ruusu kirjoitti:

Nyt on ihan pakko kommentoida tätä uros vai narttukeskustelua, sillä asia pistää henkilökohtaisesti ihan vihaksi asti. Olen ollut kovin ihmeissäni siitä, kuinka koiran (oli kyseessä sitten uros tai narttu, mutta eritoten narttujen kohdalla) leikkauttaminen tuntuu olevan niin kovin vaikeaa koiranomistajille. Moni näyttää ajattelevan vain, että kyllähän se narttu tiputtelee juoksujen aikaan, mutta "onhan juoksuhousut olemassa, kai sen sitten kestää tai jos vaikka joskus haluaisi pentuja tuolla tehdä". Siis herrajumala sentään!

Ensinnäkin, kuinka moni olisi oikeasti valmis ja tarpeeksi osaava ottamaan vastuun pennuista: emon hoitamisesta oikeaoppisesti ennen synnytystä (terveystarkastukset, ruokinta, sopivan terveen uroksen löytäminen, jonka geenit sopivat nartun geeneihin ja että molemmat täydentävät toisiaan!), synnytyksen avustamisesta (mitä jos jokin menee pahasti pieleen?), pentujen hoitamisesta ja terveystarkastuksista, madotuksista, painon seuraamisesta, oikeasta ravinnosta ja milloin siirrytään maidosta kiinteään ruokaan, hyvien kotien löytäminen, jne.
Ihmiset tuntuvat suhtautuvan näihin eirttäin tärkeisiin kysymyksiin huolestuttavan kevytmielisesti!

Siispä, en todellakaan ymmärrä, miksi koirien leikkauttaminen on niin hankalaa ja sitä ei tehdä. Silloinhan arki helpottuu merkittävästi, kun mm. leikatun nartun kanssa ei tarvitse peruttaa harrastusmenoja juoksujen takia, uroskoira usein rauhoittuu ja lopettaa narttujen perään haikailun, nartun kohtutulehdus yms. hormonaaliset terveysriskit loppuvat ja koiralla on kaikin puolin helpompi ja leppoisampi/ tasapainoisempi elämä. Miksi koiria pitäisi tahallaan kiusata hormonimyrskyillä, kun niistä pääsee niin helposti eroon eivätkä niiden olemassaolo ole mikään elinehto koiralle, voisi sanoa melkeinpä päinvastoin? Tässä pitäisi nyt ajatella enemmän koiran etua kuin omaansa: jos otat vastuullesi elävän olennon, on sinun ajateltava ennen kaikkea lemikkisi parasta!

Onko kukaan samaa mieltä?
(Jos meni väärään topiciin, modet ystävällisesti siirtäköön oikeaan paikkaan)

MULLA taas on sijoitusnarttu, jota ei pitäisi käyttää jalostukseen ja jos vaan kasvattaja päättäisi käytetäänkö sitä vai ei, niin jos ei käytetä, niin se leikataan mahd. pian.
Itse olen sitä mieltä, että meidän koiraa ei pitäisi käyttää jalostukseen, ja haluaisin sen leikauttaa.

Narttujen erilaiset riskit vähenee mitä aikaisemmin se leikataan.

Mielestäni monia koiria voisi jo leikata enemmän kuin niitä nykyään leikataan..
Tuleepa meille seuraavaksi kumpi tahansa, niin jos ei ole millään tavalla kasvattajan kanssa mitään sopimusta jalostuksen suhteen, niin saatan leikata hyvinkin nopeasti.

Sijoitussopimuksessa oleellista on siinä mainittu aika, jolloin koira siirtyy sijoituskodin omistukseen. Sitä ennen kasvattajan ei tarvitse tehdä mitään päätöksiä jalostuskäytöstä.

Aberkios kirjoitti:

Sijoitussopimuksessa oleellista on siinä mainittu aika, jolloin koira siirtyy sijoituskodin omistukseen. Sitä ennen kasvattajan ei tarvitse tehdä mitään päätöksiä jalostuskäytöstä.

Meillä kun päätöksenteko oli nyt tehtävä, koska koira lähestyi kolmen vuoden ikää ja silmätutkimustulosten takia myöskin oli aika tehdä päätös..
Ja siksi piti tehdä päätös, jotta pikku hiljaa sain tiedon, että käytetäänkö koiraa vai ei..

Mutta siis tottakai jokaisessa tilanteessa tilanteen mukaan..

Minäpä nostan vanhaa ketjua. Meillä on siis sellainen tilanne, että meille on tulossa ensimmäinen iki oma pentukoira. Kun päätimme koiran hankkia, oli meille selviö, että ottaisimme uroksen, vaikka kyseessä olisikin ensimmäinen oma koira. Urokset vain tuntuivat enemmän meidän koirilta kuin nartut. Kun sitten löysimme sopivan kasvattajan ja tutustuimme hänen kasvatteihinsa, minusta alkoi tuntua, että jos sittenkin narttu olisi meidän valintamme. Kasvattajakin suositteli lämpimästi ensimmäiseksi koiraksi narttua. Hän ilmeisesti harvemmin edes myy urosta ensimmäiseksi koiraksi. Tovi siinä piti mielipidettä muodostaa uusiksi, mutta narttu alkoi lopulta tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta. No, nyt on kuitenkin pohdinnassa urosvaihtoehtokin, kun kasvattaja meihin paremmin tutustuttuaan tuumi, että kyllä me varmasti uroksenkin kanssa pärjäisimme. Tietysti lopullinen päätös tehdään sitten vasta, kun nähdään, millaisia pentuja syntyy, ovatko narttuja vai uroksia ja millaisilta vaikuttavat olevan luonteeltaan. Ainoa asia, mikä uroksessa mietityttää, on tuo merkkailuinto. Jos sitä ei olisi, olisimme varmaankin valmiit ottamaan kumman tahansa, uroksen tai nartun. Onko kellään siis kokemusta siitä, miten muutoin kuin kastroimalla voi vähentää uroksen merkkailua (kastraatio olisi toki vaihtoehto, jos koira osoittautuis yliseksuaaliseksi ja kunhan näyttelyura olisi saatu korkattua)? Kuulin yhdestä uroksesta, joka oli merkannut isännältä haisevat vaatteet ja pyykit kolmen vuoden ikään asti. Sitten merkkailu oli loppunut, kun mies oli alkanut treenata koiran kanssa aktiivisesti agilitya. Muutoin tuo merkkailu ei meitä haittaa, mutta jatkuva kuseksiminen sisällä kyllä käy taatusti nyppimään ajan kanssa. Kiitollinen olen, jos jollakulla on tarjota tähän jotain kättä pidempää apua tai edes nasevia näkökulmia.

Mikä rotu on kyseessä? Meillä rotikka narttu merkkailee lenkillä käydessä, mutta mun tahtiin mennään enkä anna sen ruikkia joka paikkaan, eli ihan koulutus juttuja mun mielestä:) Toki varmasti on niitäkin yksilöitä joita ei saa kouluttamallakaan asettumaan. Nartuilla juoksujen aikaan meinaa korvat kadota ja ollaan hajujen vallassa, mutta se on omasta mielestäni ainut miinuspuoli noissa.

Eikun joo se snautseri. Mä en oo rotuun perehtynyt juuri ollenkaan, joten ei mitään hajua noiden seksuaalisuudesta:D Mutta itse tekisin selväksi pennusta lähtien ettei joka paikkaan ruikkiminen ole sallittua ja varsinkaan sisätiloihin.

Joo, snautseri on kyseessä :) Kiitos vastauksesta! Itsestäkin tuntuisi äkkiseltään, että koulutuskysymys on, mutta tietty siinä on sitten niitä kuuluisia yksilöllisiä eroja... Ja tosiaan, jos tuon sisällä merkkailun saisi kuriin tarjoamalla kyllin paljon aivotehtäviä. Josko sekin auttaisi

Mun mielestä sisälle merkkailu on ongelmakäytöstä, oli kyseessä sitten uros tai narttu, eikä riski saada sellainen koira ole kovinkaan suuri. Ei se ole mikään urosten ominaisuus. Yleensä taitaa olla enemmänkin pikkukoirien ongelma. Eivät urokset musta mitenkään automaattisesti ole sisällekuseskelijoita, joten en hylkäisi urosvaihtoehtoa :)

Tunnen useita uroskoiria ja perheellänikin on niitä ollut, ei niillä ole missään vaiheessa elämää ollut tarvetta merkkailla sisälle. Kaveri on kasvattaja ja hänen sekalaumassaan pojat ovat sisäsiistejä myös narttujen juoksuaikoina.

Kiitos Rorys! Sikäli tuo sisälle merkkailu vähän huolettaa, kun tosiaan itsekin olen ensimmäistä kertaa tämän koirarodun kohdalla kahdesti törmännyt tähän merkkailuun sisällä. Kaikki muut keskikokoiset tai sitä suuremmat tuntemani urokset ovat olleet sellaisia, etteivät ole merkkailleet mihin sattuu. Ja vaikka esimerkiksi meidän ajokoira oli hyvinkin ahkera merkkailemaan ulkona, ei se koskaan sisällä ollessaan jalkaansa nostanut. Mutta eiköhän se ole niin kuin sanoit, että todennäköisyys tuollaisen ongelmamerkkailijan saamiseen ovat melko pienet :)

Miulle onkin tulossa näillä näkymin nartun sijasta uros! Kyllähän tuossa ajatuksessa vähän totuttelemista on, kun oikeastaan olen aina ajatellut että narttu sen olla pitää. Vähän jännittääkin, että miten miulle oikein käy merkkailujen ja muiden mielenkiintoisten asioiden kanssa. Mutta oikeastaan kaikki, joiden kanssa olen asiasta keskustellut ovat kuitenkin vakuutelleet, ettei se elämä ja kouluttaminen ole sen kummempaa uroksen kanssa, joten kai se on siihen uskominen. :P Kyseessä on kuitenkin 'vain' collie, so how bad can it be?

Naatti, mä niin odotan, kun ollaan tuolla teinien ketjussa kirjoittelemassa urostemme kanssa ;) Joko kohta pääset pentuja katsomaan? Pystytkö valottamaan, miksi nartun sijasta sinulle on tulossa uros? Siis olettaen, että se liittyy johonkin muuhun kuin siihen, että narttukoirilla nyt vain tuppaa olemaan enemmän ottajia. Vai onkohan tuo ihan rauta-aikainen ajatus, että olisi noinpäin?

^ Saattaa kyllä olla, että hieman joudumme teinimutanttejemme tiimoilta avautumaan kyseisessä ketjussa. :D Luultavasti reilun parin viikon päästä menen pentuja katsomaan! Aika pitkän matkan päässä pennut kuitenkin ovat ja mieluusti näkisin ne niin, että luonteestakin on jotain jo mahdollista sanoa.

Ja miulla on sellainen mutu-tuntuma, että nartut ovat edelleen kysytympiä kuin urokset. Itse sanoin kasvattajalle, että miulle on periaatteessa sama mikä pennun sukupuoli ja väri on (vaikkakin tiettyjä mieltymyksiä saattaisikin olla ;P), kunhan luonne ja terveys on kohdillaan ja tällä perusteella sitten uros sieltä olisi tulossa. :)

mannaa, mulla oli uros snautseri itselläni, eikä se koskaan merkannut sisälle, ulkona lenkkeillessä kyllä. Kasvattajalla ja tutuilla on snautsereita, enkä ole ainakaan tietoinen, että niistä yksikään olisi sisälle merkkailija. Mutta tosiaan, kai tuollaisen omalle kohdalle osuminen on aika pieni mahdollisuus

Emme siis hylkää urosvaihtoehtoa :) Kiitos norahille vastauksesta. Kyllä nämä vastaukset (varsinkin norahin rodun sisältä tuleva kommentti) jotenkin huojentavat mieltä. Jos sattuu niin huono tuuri, että tulee joku sisämerkkailija koiraksi, niin eiköhän siihen joku ratkaisu keksitä ennen kuin koirasta tulee kinttaat :D Meillekin nuo naatin mainitsemat luonne ja terveys ovat tärkeimmät. Onneksi snautserit taitavat pääsääntöisesti olla sen verran topakoita koiria, että pentu kuin pentu pärjäisi meidän lapsiperheen arjessa. Ja naatille kärsivällisyyttä pennun odotukseen! Tosi mainiota, että pian pääset näkemään tulevan koirasi. Kateeksi käy.

Erehdyin lukaisemaan tuon teinimutanttininjaketjun viimeisimmän sivun ja se ei kyllä hyvää enteile. :D Mutta onneksi voin tosiaan tänne (ja tietysti kavereille) sitten vuodattaa teinipelleni edesottamuksista. Ei ehkä kuitenkaan pitäisi mennä asioiden edelle... ;P

Mul on kaik aikasemmat koirat ollu narttuja, nyt tää nykyinen koira on uros.
Siihe päädyin sattumien kautta ja halusin kokeilla onko urokset narttuja helpompia ja yksinkertasempia, nooh ehk vähäsen on mut yhtä kiero tuo on ku nartutkin... :D
Ja nyt kun mietin koiralle kaveria ja itelle harrastuskaveria nykyisen ollessa osa aika eläkkeellä on luonnollisin pennun valinta uros.. Koska narttujen juoksurumba sekottaa hiukan urokseni päätä vaikka onkin leikattu jo nuorena... Eli jompi kumpi pitäis viedä hoitoon juoksujen ajaks ni menee hankalaks ku ei oo hoitopaikkoja tiedossa jo etukäteen eikä tuota aikuista voi kelle tahansa antaa hoitoonkaan sen omien juttujen takia. Joten täs tapaukses päätös oli helppo et seuraava koira tulee olemaan uros.

Vaikka kyllä oli lähellä etten kokeillu miten narttu uros combo sujuisi mutta sitten havahduin realiteetteihin ja päätin peruu koko jutun...

Elämäni aikana kaikki koiramme ovat olleet uroksia. Kokemusta on lähinnä niistä :D
Nyt kun etsin itselleni omaa pentua, narttua haeskelin mutta kun menin pentuetta tapaamaan, Kurko veti minua paljon enemmän puoleensa kuin vapaana oleva narttu joten päädyin nyt sitten tuttuun ja turvalliseen urokseen.
En osaa sanoa onko narttu sen helpompi vai ei kun ei ole omakohtaista kokemusta koskaan ollut :0

No minun kokemukseni mukaan nartut on ihän lällyn helppoja. Ei minun kokemukseni mukaan kieroja. Tämä minun nykyinen uros koira on satakertaa haastavempi mitä minun narttu koirat ollut. Ainakin näin murrosikäisenä nyt 1v 4kk ! Mut se on ehkä roduistakin kiinni.
Jos tulevaisuudessa on kaksi koiraa niin hyvä combo olis varmaan uros ja narttu,et omistais niinku molemmat sukupuolet :) Jos joskus toinen koira tulee niin se on ehdottomasti narttu. Minua ei ole ikinä juoksut haitannut..

Olen miltei aina ollut nartun kannalla, vain kerran on meidän taloudessa ollut uros. Kummallakin on omat plussat ja miinukset, mutta nartulla on mahdollisuus teettää pentue ja se on se merkittävin plussa, joka kallistaa mut aina nartun puolelle :)

Lavra kirjoitti:

Olen miltei aina ollut nartun kannalla, vain kerran on meidän taloudessa ollut uros. Kummallakin on omat plussat ja miinukset, mutta nartulla on mahdollisuus teettää pentue ja se on se merkittävin plussa, joka kallistaa mut aina nartun puolelle :)

Mun mielestä toi ei oo mikään paras syy olla nartun kannalla, varsinkaan kun lähellekään jokaisen nartun ei todellakaan tulisi saada pentuja.

----------

Mun eka koira oli (ja on edelleen) uros ja vaikka helppo uros onkin (ja oli pallillisenakin), niin kyllä oon selkeesti enemmän narttuihminen.

Mulla vaihtelee melkein päivittäin, että kumpi nyt olisi parempi; uros vai narttu. Urokset on mutkattomampia, mutta mä en vaan jaksais sitä merkkailua ja jumittamista. Jopestakin on kuoriutunu tosi ihana koira kastraation jälkeen. Olihan se helppo ennen sitä, mut nytten ei tarvi miettiä pärjääkö se pikapissatuksilla kun tyhjentää rakon kerralla. (Siis esim. yövuorojen aikana pissatan pari kertaa päivän aikana ja illalla mennään sit pitkä lenkki.) Ja se pärjää hienosti.

Nartun miinuksia on oikeastaan se, että näyttelyissä tuskin pärjään koska narttuja on niin paljon. Sehän on mun pääsyy miksi otan toisen koiran. Ei se tule mulle ainoastaan sitä varten, vaan aion harrastaa sen kanssa muutakin. Ja toisekseen jos nartun otan niin se tulee olemaan sijoituksessa, ja silloin hintakaan ei olis niin päätä huimaava ja kasvattaja sponssais joitakin näyttelyitä minne se koiran haluaa.

Mut katsotaan nyt, pentujen pitäis syntyä loppuviikosta joten mun pohdinnat on aika turhia jos sieltä tulee esim. yks uros ja loput narttuja. Ja sen näkee sit vasta pennuista myöhemmin et mikä sopis parhaiten juuri mulle.