Koirat.com

vastakohta kirjoitti:

[quote=Lavra]Olen miltei aina ollut nartun kannalla, vain kerran on meidän taloudessa ollut uros. Kummallakin on omat plussat ja miinukset, mutta nartulla on mahdollisuus teettää pentue ja se on se merkittävin plussa, joka kallistaa mut aina nartun puolelle :)

Mun mielestä toi ei oo mikään paras syy olla nartun kannalla, varsinkaan kun lähellekään jokaisen nartun ei todellakaan tulisi saada pentuja.

----------

Mun eka koira oli (ja on edelleen) uros ja vaikka helppo uros onkin (ja oli pallillisenakin), niin kyllä oon selkeesti enemmän narttuihminen.[/quote]

Onhan siinä muitakin syitä toki, mutta minulle tuo on merkittävä sillä haluaisin nartullani teettää pentuja mikäli se siihen soveltuu. Sitähän ei voi tietää etukäteen (jos terveys reistaakin, tai ei tulekaan koemenestystä tms), mutta valikoin pennun hyvästä yhdistelmästä ja syynäsin molempien vanhempien suvut. Jos nartusta ei olekaan jalostukseen niin se ei haittaa, sillä pidän nartuista myös muista syistä.

Mä en omasta pentueestani myynyt pentua, mikäli potentiaalisella ostajalla oli tarkoituksena pennuttaa se. Vaikka ehtoina olivat juuri nuo terveys, luonne yms. niin ei, todellakaan ei.

^Haluaisin kysyä miksi se on sinusta nounou ,jos haluaa pennut omalla nartullaan tehdä vaikka terveys ja luonnekin olisi priimaa? :)

^ Koska mun ajatusmaailmassa se koira ostetaan ensisijaisesti lemmikiksi, ei potentiaaliseksi pentukoneeksi. Pennutusjuttuja voi miettiä sitten, mikäli koira sattuu menestymään näyttelyissä/kilpailuissa ja jos sen terveys on kunnossa ja vaikuttaa siltä, että se kannattaa pennuttaa. Se pentujen teettäminen kun ei aina suju tuosta noin vain ja se on nartulle melko suuri rasite. Mun mielestä se on vain hyvin erikoinen ja eettisesti epäilyttävä lähtökohta, että valitaan koira ja sen sukupuoli sen perusteella että sillä voidaan teettää pennut. Miten joku voi edes tietää, että haluaa teettää pennut? Miksi niitä pentuja ylipäätään halutaan niin kovasti teettää, että päätös siitä tehdään jo ennen kuin koira on edes hankittu? Jotenkin vaan tuntuu, että tuollaisia perusteluja tehdessä se valinta pennuttamisen suhteen on jo tehty. Tällä en nyt viittaa Lavraan, vaan nämä ovat ihan omia mietintöjä.

Mulla kävi perhe katsomassa pentuja ja siinä sitten jutellessa selvisi, että etsivät nimenomaan narttua jotta voivat sen pennuttaa. Siinä he miettivät 5 viikkoinen pentu sylissään hyviä urosvaihtoehtoja. Eipä lähtenyt multa pentua heidän matkaansa.

Se, että koira on narttu ei todellakaan suurimmassa osassa tapauksia takaa sitä, että se kannattaa pennuttaa vaikka sillä olisi kuinka paljon koetuloksia ja terveys priimaa. Tällöin mun mielestä se ei siis saa olla se kriteeri, jolla lähdetään valitsemaan koiraa ja sen sukupuolta.

Tokihan kasvattajat ostavat narttuja siinä toivossa, että niistä olisi tulevaisuudessa jalostukseen. Mutta siinä on taustalla jo niin paljon muutakin kuin "plussaa on se, että nartulla voi teettää pennut".

^Amen! Tosin (alottelevana) kasvattajana voisin kyllä kuvitella tilanteen, että etsisin narttupentua nimenomaan jalostuskäyttöön. Se ei tietysti automaattisesti tarkoittaisi että pentue koskaan toteutuisi, mutta potentiaalisen jalostuskoiran voisin vaikkapa ulkomailta hakea.

Muoks. Rorys olikin lisännyt samansisältöisen kappaleen.

^ muoks Noniin ristiin kirjoitellaan

Ymmärrän hyvin pointtisi, Rorys, ja olen aivan samaa mieltä. Eihän narttua miksikään pentukoneeksi ole tarkoitettukaan vaikka se voikin saada pentuja. Ns. taka-ajatuksenani on juuri tuo, mistä Kerttunen kirjoitti. Etsin taustoiltaan hyvää pentua ja minua kiinnostaa kovasti NOME yms. Jos koira osoittautuu hyväksi ja sellaiseksi, että sillä olisi jotain annettavaa jalostusmielessä omalle rodulleen, niin silloin haluan pennuttaa sen. Aion käydä myös kasvattajan kurssit.

^ Ok, hyvä. Tuossa en taas tosiaan näe mitään väärää Se on vain jotenkin niin eri asia sanoa asia noin perusteluineen, kuin "haluan nartun koska haluan pennuttaa sen".

Joo olisinhan toki voinut kirjoittaa alunperinkin viestini vähän tarkemmin

Rorys: Niinno joo enmäkään kasvattajana olis varmaan pentua myynyt tossa sun tapauksessa. Jotenkin niin epäilyttävältä kuulostaa kun heti ollaan suunnittelemassa pentuja, vaikka pentu vasta noin pienikin. Kuulostaa tosiaan siltä et mihin ihmeeseen pentutehtaaseen sekin joutuu..

Jatkan vielä sen verran, että olen tosiaan samoilla linjoilla kun Rorys enkä antaisi pentua ostajalle, jolla olisi epämääräisiä pennutushaaveita tyyliin "ettei tule kohtutulehdusta" ja "saa vähän rahoja takaisin" ja "kun naapurissa on se komea uros". Tavoitteellisempi kasvattaminen on asia erikseen vaikkei sen määritteleminen mitenkään yksiselitteistä olekaan, mutta se ei taida olla tämän ketjun aihe

Mun on pakko kommentoida tohon aiempaan koiran leikkaamiskeskusteluun omilla kokemuksillani. Eli vanhemmilla lapinkoirauros, jolle toistuvien virtsatieongelmien takia ell suositteli ns. kemiallista kastraatiota, eli niskaan laitettiin hormoniampulli tms, joka käytännössä poisti koiralta halut ja lopetti holtittoman vedenjuomisen ja sisälle pissailun.

Noh, koira oli varsinkin nuorempana melkoisen kovapäinen ja ohitusten kanssa oli ongelmia isojen koirien kohdalla. Tää hormonihoito sitten pahensi ongelmaa, koska koirasta tuli järjettömän arka, alkoi pelätä pimeää ja rähjätä autoille, kadulla kulkeville jalankulkijoille, pyöräilijöille, lastenvaunuille pienille ja isoille koirille... Hoito jatkui pari-kolme vuotta, kunnes viimeisimmän piikin vaikutus lakkasi. Vanhemmat ajatteli, että kokeillaan jos terveysongelmat ei enää palaisi, eivätkä uusineet hoitoa. Ja kappas, pojasta tuli kertaheitolla ystävällinen vässykkä. Ei pelkää pimeää, tulee toimeen varsinkin pienten koirien kanssa eikä isommillekaan enää rähjää. Puolensa pitää edelleen, mutta tuo arkuuteen liittyvä aggressiivisuus katosi. Tiedä sitten, ikäkin varmaan vaikuttaa asiaan, mutta meillä tuo kastraatio, vaikkei ihan perinteinen ollutkaan, ei todellakaan ollut hyvä ratkaisu. Sen takia en meinaa omaakaan tulevaa koiraani kastroida, ellei ole aivan pakko.

Jos tää tuli väärään paikkaan niin sopii siirtää..

Nostellaanpa tätä vähän täältä!

Meille tuli ensimmäisenä koirana narttukoira, valintaperusteina hevosista tuleva vahva fiksaatio tammoihin sekä muutamiin rotua edustaviin uroksiin tutustuminen. Hevospuolella mua on aina viehättänyt tammat, just se tietty kierous ja hienopieru-asenne Ne tapaamani urokset taas on tässä rodussa olleet (nuoria kyllä kaikki) hippasen urosaggreja sekä remmiräyhiä, nartut taas aika kylmän viileitä ulkopuolisia koiria kohtaan. Tosi pitkälle koulutuskysymyksiä, mutta vaikutti kyllä omaan valintaan paljon.

Meille tuli kuitenkin pentueen kahdesta aktiivisemmasta pennusta se toinen, eli tosi rohkea, aktiivinen ja periksiantamaton narttu. Aika nyt sitten näyttää mikä tästä kuoriutuu, toistaiseksi aloittaa leikin kuin yleinen syyttäjä eikä anna repimisessä tuumaakaan periksi, mutta aika fiksusti lukee toista koiraa ja alistuu, jos toinen näyttää selvät merkit.

Omia pennutushaaveita ei ole ja tästä se toinen aktiivinen meni sijoitukseen, mutta mikäli tästä tulee asiallinen ja hyvä rotunsa edustaja ja hyvä harrastuskoira ja kasvattajaa pennuttaminen kiinnostaisi, niin koira on kyllä hänelle käytettävissä. Jos taas ei kiinnosta, niin juoksuaikojen haastavuuden perusteella katotaan että sterkataanko.

Uroksia liputan <3! Pakko olla ainakin yksi uros-koira talossa :) Mut jos vaikka kaksi koiraa niin se toinen voi olla vaikka narttu.
Uroksissa on sitä jotain mistä tykkään,en tiedä mikä siinä on. Ne on vaan niin söpöjä,ihania,lutusia mamman mussukoita =D
On nartutkin ihania mutta urokset sykähdyttää noin yleisesti enemmän.

Vähän otsikon vierestä, kumman parin olette kokeneet/mieltäneet helpommaksi uros+uros vai narttu+narttu?

Narttu-narttu on ainakin helppo mun omalla kokemuksella. Aikoinaan oli kaksi narttua,ei ikinä tappeluita/vaikeuksia tms. Uros-uros ei ole kokemusta. Nyt uros-narttu ja on helppo paitsi nartun tärppipäivinä vähän huono kun narttu tyrkyttää itseään urokselle ja kyl toi uros sit selkään hyppää vaikka onkin kastroitu. En ole antanut hypätä selkään ...mutta jos silmä välttää niin.....Vaikka ne on sisaruksia.=/

Meillä oli kotikotona suhteellisen riitaisa narttuparivaljakko ja se on yksi syy siihen, että miksi itse olen päätynyt uroksiin.

Nartuilla voi olla kyräilyä ja ainakin nämä kaksi tuntuivat kantavan toisilleen kaunaa kroonisesti. Kokonaisuutena kuitenkin sanoisin, että riippuu todella paljon yksilöistä ja ikäerosta, että tuleeko suhteesta ongelmallinen vai ei. Tiedän toimivia narttu- ja uroslaumoja. Minulla on uroslauma, mutta toinen on vielä pieni pentu (5 kk), joten muodostuvasta suhteesta on vielä vaikea sanoa. Uskoisin, että tämä parivaljakko tulee toimimaan ongelmitta, tai ainakin indikaatiot ovat positiivisia. Ikäero on selkeä ja ainakin toistaiseksi kääkkä on ollut täysin selkeä pomo, jota pentu ei ole kyseenalaistanut.

Magik kirjoitti:

Uroksissa on sitä jotain mistä tykkään,en tiedä mikä siinä on. Ne on vaan niin söpöjä,ihania,lutusia mamman mussukoita =D

Urokset on tavallaan tosi hönttejä hidasälyisiä saappaita, jotka koheltaa, tunaroi, esittää kingiä eikä aina ihan tajuu kaikkee, mut sit kuitenkin ne on kaikkein luotettavimpia ja sympaattisimpia jölliköitä, jotka tosipaikan tullen suojelee sua hengellään tai pujahtaa mamman syliin piiloon

^Joo just näin,pitää paikkaansa Paitsi Laku ei ole yhtään hidasälyinen se on fiksumpi mitä Luna mut noin muuten vähän höntti välillä kyllä

Meillä on narttu + narttu + narttu ja se toimii hyvin. Vähän jännitti että tuleeko pullistelua kun toi junnu alkoi aikuistua, mutta meillä keskimmäinen 4 v on ylin käskynhaltija joka palauttaa sitten aina maanpinnalle jos toi 1,5 v keksii kokeilla sen rajoja. Yhden kerran oon just näiden kahden väliin mennyt resurssista, muuten ei tarvitse puuttua yhtään.