Koirat.com

jonskuli kirjoitti:

En edes harkitse pennun ostoa ennenkuin olen varma että näiden yhteiselo sujuisi.. Kaipaan siis kipeästi neuvoja ja vinkkejä kuinka toimia. Olen saanut niin ristiriitaisia mielipiteitä etten oikein itse enää tiedä mikä olisi järkevintä. Monet sanovat että ei ole mitään järkeä edes miettiä toista koiraa jos vanha ei tule toimeen, mutta toiset taas että kyllä koirat tulevat toimeen kun arvojärjestys ja rajat on kunnossa.. Kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä ja näkemyksiä !

Minäpä vastaan nyt vaan tähän osaan, ja kerron omasta todella vaikeasta tapauksestani...
Eli mulla on nyt 6v leikattu uros, koko ikänsä ollut ainoana koirana, rähisee suurinpiirtein kaikille koirille, ikään, kokoon, sukupuoleen katsomatta. Vain harvat ja valitut se kelpuuttaa kaveriksi, ilman yhtään rähinää, en tiedä millä perusteella se hyväksyy kaverinsa, kun niitäkin löytyy ihan eri ikiäisiä ja kokoisia uroksia ja narttuja...
Viime kuussa sitten pitkäaikainen haave toisesta koirasta toteutui, ja haimme kotiin 8viikkoisen pennun. Esittelimme pennun vanhemmalle koiralle pihalla, varmuuden vuoksi (tiesin 99% varmasti, ettei vanhempi koira oikein arvosta pentua) kuonokopan kanssa. Annettiin vanhemman koiran haistella pentua, ja melko samantien se "kävi päälle", seuraavat pari päivää jouduttiin pitämään kuonokoppaa, muutaman kerran tuo rähinä toistui, erityisesti silloin kun pentu oli minun ja vanhemman koiran välissä. Jokaisella kerralla kiellettiin ja "alistettiin" vanhempi koira, ja tuotiin pentu vanhemman koiran luokse ihan kosketusetäisyydelle ettei sille jää ihan päällimmäisenä mieleen tuon aggressiivisuus. Tässä vaiheessa montamonta kertaa mietin, että tää ei todellakaan ollut hyvä idea.
Kolmatta päivää eleltiin kuonokopan kanssa, tässä vaiheessa pentu ja vanhempi koira jo leikkivät toisinaan. Kerran kesken jonkinlaisen jahtausleikin, kun molemmilla näytti olevan yhdessä hauskaa, nappasin nopeasti vanhemmalta kuonokopan pois ja siirryin itse kauemmas että leikki sai jatkua. Tuossa hetkessä vanhempi koira taisi tajuta että pentu ei olekkaan mikään uhka ja sen kanssa voikin olla ihan kivaa. Tämän jälkeen kuonokoppaa ei olla enää tarvittu, toki seuraavat päivät sai seurata ja vahtia todella tarkasti ettei tule "räjähdysalttiita" tilanteita.
Tänä päivänä näiden kahden yhteiselo sujuu todella hyvin, mitä ei ensimmäisistä päivistä olisi ikinä uskonut. Rähinöitä ei ole ollut, välillä pientä murahtelua jos pentu yrittää esim. viedä luun vanhemmalta koiralta, mutta ei mitään sen pahempaa.
Että älä koskaan sano ei koskaan, tästä mun vanhemmasta koirasta ei olisi kukaan koskaan uskonut että se voisi tulla näin hyvin toisen kanssa juttuun, nyt nämä kaksi ovat ihan parhaita kaveruksia, ja toivottavasti jatkuukin näin...

Mulla on tälläinen ongelma että mulle tuli tossa viikko sitten shar pei pentu 3,5 kuukautinen (oli tosin nyt viikonlopun hoidossa kaverilla) ja tää mun vanhempi koira 1,5 vuotias ei oikein tykkää tosta yhtään. Ulkona on ihan ok ja välillä ehkä vähän leikkiikin pennun kanssa ja niin poispäin mutta sisällä tuo vanhempi on tyyliin melkein koko ajan sängyn alla ja irvistelee ,jos pentu tulee lähelle! Pitääköhän se tätä kämppää sen reviiriinään ni sentakia ei hyväksy tota? Tuo shar pei ei kyllä välitä yhtään mistään murinoista, (kovahermoinen ja vanhempi koira pehmeä,vähän arka)haluis silti leikkiä vanhemman koiran kanssa ja välillä varastaa luut itselleen yms. Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Mitä mun tarvis tehdä? Auttaakohan aika et vanhempi rupeis sietää tota? Vanhempi siis varmaan pelkääkin tota, koska on puolet pienempi ja on noin muutenkin hieman heikkohermoinen rakki. Ja pentu luonnollisesti aika riehakas.

Kaikki koirat eivät nyt vaan siedä vieraita koiria olivat ne sitten pentuja, tai eivät. Itselläni urosmäyräkoira tulee omien narttujen kanssa toimeen, mutta ihan vieraita koiria se ei siedä. Viime kesänä ottaessani uuden pennun taloon osasin varautua erittäin kylämäkiskoiseen vastaanottoon. Uros todella inhosi uutta pentua (narttupentu) pennun näkeminen aiheutti välittömän hampaidennäyttöreaktion ja kimppuun olisi käynyt, jos olisin päästänyt. Koirat olivat eristettyinä portilla, jolloin uros näki pennun, mutta ei päässyt lähikontaktiin. Meni reilut viisi kuukautta, jonka jälkeen uros päätti hyväksyä pennun. Nykyisin tulevat hyvin toimeen, joskin uros näyttää napakasti kaapin paikan tarvittaessa. Totuttaminen on siis mahdollista, mutta vaatii joskus pitkää pinnaa, sillä siedätys vie aina oman aikansa.

Onko koiraa sosiaalistettu ollenkaan? Tai onko hän ylipäätään tavannut muita koiria? Kuinka itse käyttäydyt noissa tilanteissa? Minä en ole mikään paras neuvomaan, mutta näin meillä:

Itse tutustutimme ystäväni koiran (ei tule toimeen toisien koirien kanssa) ja omani yhteisillä hihnalenkeillä. Emme antaneet koirien haistella toisiaan vaan lähdimme lenkille normaalisti jutellen. Pari tällaista lenkkia ja tämä ystäväni koira oli hyväksynyt omat koirani laumaansa. Nyt koirat leikkivät ja peuhaavat yhdessä ja voimme ongelmitta käydä kylässäkin.

Mielestäni kaikkein pahin tapa on nostaa koira syliin tai ylipäätään nostamalla siirtää sivuun, mutta tämä on minun mielipiteeni. Joskus ulkona näkee koiranulkoiluttajia jotka nostavat koiransa syliin kun olemme menossa ohitse. Pikkukoira on hampaat irvessä ja omistaja puristaa sitä syliinsä kaikin voimin, mikä vain vahvistaa sen käytöstä. Omat koiranikin jännityvät noissa tilanteissa hyvin "räjähdysherkiksi", jos koira olisi maassa ja kävelisimme normaalisti ohi, niin ei olisi mitään tilannetta. Näin hieman aiheesta poiketen.

Sitten tuohon keskustelun otsikko-aiheeseen.

Meillä vanhempi koira oli mukana hakemassa pentua, koska halusin nähdä sen reaktion. Eihän siinä mitään kummempaa ollut, mutta halusin varmistaa. Heti löytyi yhteiset leikit ja pentu seurasi tarkasti mitä vanhempi haisteli, kuunteli tai teki. Meillä kotona käy paljon ystävien koiria, joten sen asian kanssa ei ollut ongelmia, kun pentu tuli vanhemman koiran kotireviirille (ehkä se oletti että kyllä tuo penska kohta lähtee).
Kaksi kertaa koirat ovat ottaneet yhteen (pentu on onyt 6kk). Sen kerran kun nuorempi tunki päänsä vanhemman ruokakupille samanaikaisesti ja kerran kun erehtyi vanhemman koiran "omalle pedille" missä tämä söi juuri saamaansa luuta (myös pentu sai, mutta toisen luu on aina parempi). Sen jälkeen ei ole kajottu toisen ruokakuppiin tai luuhun, ellei vanhempi ole kyllästynyt sillä kertaa sen jäytämiseen.
Meillä on selvä "arvojärjestys", eli ensin ihmiset, sitten vanhempi koira ja viimeisenä pentu. Tämä pätee syömisessä, ulosmenossa jne jne.

Täällä olisi tulossa reilun viikon päästä coton de tulearin urospennun tutustuttaminen 3v. mäyräkoiraurokseen. Jännittää ihan mielettömästi, kun tuo meidän mäykky ei voi sietää, että kukaan tuntematon tulee "iholle". Sitä ei ole sosiaalistettu juuri ollenkaan, kun meidän lähipiirissä ei ole kuin vanhempieni tarhakoira. Lenkillä ollessa pienestä pitäen haisteltiin vastaantulevia koiria ongelmitta, mutta viime kesän kastraation jälkeen Nakki ei ole enää pitänyt muista koirista, rähisee vaan lenkillä muille. Ystäväpariskunnallamme oli noin kuukausi sitten pari koiraa hoidossa ja kävimme sitten lenkillä heidän kanssaan ja ei ollut mitään ongelmia. Lenkin loppuvaiheessa annettiin koirien haistella keskenään, eikä siinäkään ollut mitään valittamista.
Joten täysin mahdotonta uuden pennun ja nykyisen koiran totuttaminen ei varmaan ole.

Mäyräkoiramme kun on kovin reviivitietoinen, niin ensikohtaaminen hoidetaan ehdottomasti ulkona, josta siirrytään sitten vähitellen sisälle. Toivottavasti on hyvä sää, ettei vesi/räntä/lumisateessa tarvitse tutustua.

Toivottavasti kaikki menee hyvin!

Mulla on 6v uroslabbis ja kesällä meille tuli pentu, samaa rotua. Pennun toin vaan suoraan kotiin ilman mitään kommervenkkejä, laitoin sen eteisen lattialle ja se siitä. Vanhempi sitä hetken haisteli ja lähti pois. Mulla oli vähän se periaate tuossa jutussa, että koska se pentu on tullut jäädäkseen niin turhaan sen tulemisesta tehdä mitään ohjelmanumeroa. Toistaalta tunnen myös oman koirani niin hyvin että se päästää sisälle kaikki, koirat ja ihmiset ilman ongelmia eli sen kanssa pystyi tekemään noin. Joku toinen joka esim. puolustaa kotiaan niin sellaisen kanssa ei onnistuis.

Meillä tehtiin tänään niin, että otettiin mäyräkoira autoon hakumatkalle, jätettiin se autoon ja käytiin allekirjoittamassa sopimus ja hakemassa se pentu sisältä, ja sitten otettiin tuo mäyräkoira siihen pihalle ja annettiin haistaa pentua. Ei se tainnut tajuta mikä karvamöykky minulla oli sylissä.
Sitten kaikki autoon ja kotiin, ja kotipihassa sai taas haistella pentua ja sit vaa sisälle, ja pentu makkariin + koiraportti kiinni ja mäyräkoiramme sai ihmetellä portin välistä.
Pennun ensimmäisten unien jälkeen annettiin sen tallustella koko asunnossa ja mäyräkoiramme antoi sille välillä liiallisesta tuttavuudesta murinaa vastalauseeksi.
Ihan hyvin on mennyt, ei vaikuta mahdottomalta ajatukselta, että jossain vaiheessa ovat kavereita. Nakkimme vaan ei ole tottunut toisen koiran seuraan, joten se on sille vaikeaa, kun ei ole kovin sosiaalinen, mutta ehkäpä tämä tästä!

Saadaankohan kieltää Nakkia haukkumasta turhaan tuota Nemo-pentua, kun ei se täällä muutenkaan saa koskaan haukkua, aina yleensä on kielletty :o toki sellainen murina-ojentelu hyväksytään eikä puututa, mutta turha haukkuminen kun pentu ei tee mitään, täytyy varmaan kieltää.

^Sehän onkin hyvä jos on auto, mutta kun kaikilla ei ole, joten itse en voinut toista koiraa ottaa mukaan hakureissulle.
Tottakai turhasta haukkumisesta voi kieltää jos ei ennenkään ole saanut haukkua. Samat säännöt kai ne on olemassa vaikka pentu onkin talossa. Kyllä meilä ainakin säännöt pysyy vaikka ois sata pentua. Etenkin vanhemman koiran pitää noudattaa sääntöjä koska ne säännöt kerran tietää, pentu välttämättä ei heti tiedä mitä kielto tarkoittaa joten sen kanssa voi hetki mennä aikaa.
Meillä kesti muutama viikko ennenkuin tuo vanhempi tottui pentuun kunnolla, eli antakaa aikaa sille vanhemmalle ja omaa tilaa myös.

Noniin. Meille tuli tosiaan viikko sitten bokserin narttupentu joka ollaan tutustutettu anoppilan 5vuotiaaseen erittäin kilttiin villakoiraan.

Ensimmäinen tapaaminen meni hyvin, mutta tällä toisella tapaamiskerralla meidän pikkuinen taisi olla liian päällekäyvä. Ensimmäiset haistelut meni mainiosti, mutta meidän pikkuinen olisi halunnut haistella lisää, lähti villakoira karkuun. Tätä toistuin varmaan 10kertaa! :D Pikkuinen olisi niin halunnut haistella ja tulla lähelle, mutta villakoira vaan juoksi pakoon, josta meidän pentu vaan innostui ja lähti jahtaamaan villistä!

Mistä ihmeestä johtuu että vanhempi koira ei halua pienemmän haistelevan tätä?
Villakoira ärähtikin muutaman kerran oikein kunnolla, johon meidän pentu kyllä vastasi samalla mitalla :( Toivottavasti ei syntynyt sen kummempia traumoja kummallekkaan.

Se on suht normaalia että aikuinen koira pennulle ärähtää vaikka onkin kiltti:) Ja varmasti tulee jatkossakin ojentamaan ja ajan kanssa pitäisi mennä ohi. Tosin oma pentu on kyllä uskonu ja alistunut vanhemman koiran ärähtäessä ja vasta vanhemmalla iällä ruvennut ärähtämään takaisin.

Juu, ärähtely on ihan normaalia, meilläkin vanhempi ojensi pentua välillä ihan kunnolla ja ihan oikeinkin kun pentu ärsytti liikaa. Nykyäänkin roolit on pysyneet niin että vanhempi ojentaa ja ärähtää joson tarvetta, turhasta ei. Ja sen saa tehdäkin, tuo junnu kun edelleen hyppii nenille välillä, mäkin joudun sille välillä ärähtämään niin miksei tuo vanhempi koira.

(Siirretty toisesta ketjusta, kun tännehän tämä piti pistää kun paremmin aiheeseen sopii.)Oon tässä nyt illan mittaan yrittänyt puntaroida, että olenko mä tuolle vanhemmalle koiralle liian ankara näiden ärähtämisien suhteen. Luna on siis kohta viisi vuotta täyttävä bokseri, jolla on muutama asia, joista se rähähtää melko herkästi. Nämä asiat on onneksi olleet selvillä jo ennen pennun kotiutumista, joten ennakointia on pystynyt hyvin harjoittamaan jo. Se osaa kyllä myös murista varoitukseksi, nostaa huulia, rypistää naamaa jne. josta kyllä käy selväksi, ettei se tykkää jostain toiminnasta.

Ongelmia esiintyy esimerkiksi päästäessä toista sisälle tai vaikka pois häkistä/portin takaa, jolloin Luna herkästi ryntää kohti. Näitä ollaan ehkäisty ihan sillä, että kun otan pennun pois portin takaa tai pyydän sisälle, käsken Lunan kauemmas odottamaan. Omaa ruokakuppiansa saa mun nähdäkseni puolustaa, mutta lattialta löytyvät ruoan murut menee mun mielestä jo vähän tuonne höpö-höpö kategoriaan. Luna antaa siis toisen syödä lattialta löytyvät muruset, mutta jos se itse löytää jotain, se saattaa jäädä kyttäämään ja puolustamaan aarrettaa.Tästä se on jo kerran ärähtänyt pennulle ja automaattisesti siitä sille annoin palautetta. Pitäiskö mun tän suhteen olla ymmärtäväisempi vanhusta kohtaan? Periaatteessa koira kuitenkin antaa toiselle rauhan ja olettaa, että myös sille sama suodaan.

Lelujen suhteen taas mennään erittäin mielenkiintoiselle aluelle. Luna mielellään tarjoaan leluja toiselle koiralle ja näillä leikkiminen on sille ok. Sille tärkeät lelut taas on taas ehdoton ei ja niihin ei saa toinen koira koskea ja tämän ymmärrän. Mä voin omalla käytöksellä tehdä lelusta tärkeä niin, et Lunalle tulee tarve omia se ja puolustaa sitä. Tästä päästään kolmanteen rähähdykseen eli Luna änkesi väkisin pennun aitaukseen hakemaan lelua, rähähti pennulle, joka ei edes koskenut koko leluun. Tästä tuli kans vanhemmalle palautetta. Meillä ei siis leluja loju pitkin asuntoa, mutta pennulle on jätetty sen omaan "aitauksen" leluja, joihin se voi puruvimmaansa purkaa.

Mun ja avon antama huomio on myös puolustamisen arvoinen asia ja tämän kanssa on pyritty lähinnä toimimaan niin, ettei Luna koe jäävänsä liikaa paitsi eikä synny tilanteita missä sen pitäis rähistä. Lisäksi tuo koira on käytöspoliisi. Jos minä tai avo huomautetaan toista koiraa jostain käytösrikkeestä, niin Luna saattaa tehostaa meidän kieltoa omallaan. Ja tästä päästään ensimmäisenä päivänä päästyy rähähdykseen, jossa pentu yritti kiivetä ruokasäkkiin ja minä lähdin puuttumaan tilanteeseen ja Luna käytöspoliisina ehti ensin. Tämän tapauksen jälkeen oon varmistanut, että ko. tilanteet pysyy hillittyinä, jolloin Luna ei kiihdy tai ole liian lähellä puuttuakseen itse tilanteeseen.

Luna on kerran nuorempana ollut yhtä pienen pennun kanssa, joten se ei luonnollisesti osaa olla ihan noin kakaran seurassa. Hirveesti sitä kiinnostais leikkiä pennun kanssa, mut nuorempaa toki jännittää kun eihän tuommonen mörssäri mitenkään hellästi leiki. Se käy tuota pentua mielellän haistelemassa, heiluttelee sille häntää ja käy välillä tarkistamassa, että kaikki on ok. Mä oon nyt pari päivää puuttunut jahtaamiseen ja turhaan kyttäilyyn sekä kehunut Lunaa, kun se lähestyy pentua rauhallisesti. Ja vaikka tuosta aikaisemmasta ongelmaluettelosta saakin ehkä karun kuvan, niin Lunahan ei ole agressivinen koira. Se ei aloita tappeluita ja sillä on useimpien asioiden kanssa ihan lehmän hermot. Sitä saa muut koirat pyörittää leikkiessä todella kauan, ennenkuin se suuttuu ja ärähtää. Se ei ole myöskään jakanut kuukautta pidempään kotiaan kenenkään kanssa, joten luonnollisesti sillä on vähän opettelua. Hoitokoiran kanssa homma on muutamassa päivässä lähtenyt rullaamaan ihan hyvin, joten kyllähän me tästäkin toki selvitään. Lähinnä kait tätä pyörittää mielessään sen vuoksi, kun nämä rajat tulee vaikuttamaan kauemmin kuin muutaman viikon tai kuukauden.

muoks. Herranjestas mitä säätämistä.

^Mä antaisin kohtuu vapaasti ärähtää leluista ja luista. Kun kerran Lunalla on varoittavat eleet hyvin hallussa, eikä ole pelkoa että kävisi pentua höykyttämään, niin antaisin sen korostaa asemaansa isompana ja vanhempana. Sehän vaan vahvistaa tuolla asemaansa pennun silmissä ja herättää pennun silmissä myös kunnioitusta.
Kunhan siis siihen vetää rajan, ettei sitten toisen omalle myöskään mennä eikä turhaan päristellä.

Tuohon teidän ihmisten "omimiseen" vetäsin selkeän rajan. Eli te päätätte ketä tulee kainaloon, tai lähelle hellittäväksi. Ja jos tällaisessa tilanteessa Luna pärisee pennulle niin Luna pois tilanteesta kunnes osaa käyttäytyä. Koska sun kainalo/sohva/sänky on sun omaa aluetta ja sinä päätät ketä siellä kulloinkin vieressä saa olla.

Meillä on toiminut mahottoman hyvin Moonan resurssiäkäilyyn (alkujaan kukaan koira ei olisi saanut tulla esim. mun lähelle jne.) se, että heti kun sen asenne on ollut väärä, niin työnnän/komennan sen pois. Enää ei tee sitä juuri koskaan, mun läsnä ei ollenkaan. Miehellä ei ole samanlaista auktoriteettiä noihin, niin sitä saattaa yrittää omia joskus jos on Vilma tai kaverikoira siinä samassa kainalossa mutta sekin jää nykyään enää yhteen pärähdykseen tai ylähuulen nostoon.
Oon tehnyt myös sellaista että laitan itselleni pehmoisen paikan ja menen siihen oikein suureleisesti makoilemaan, sitten kutsun koiria yksi kerrallan siihen luokse hellittäväksi. Sitten lopuksi ovat ehkä saaneet tulla molemmat ja voi herttinen kun sitä tullaan mielin kielin kainaloon eikä tee mieli äkyillä kelleen .

^Tuli eilen tuon oman ruoan, lelujen ja luiden puolustamisen suhteen samaan lopputulokseen. Se on pari kertaa antanut tuon eepoksen jälkeen palautetta pennulle liian lähelle hinuamisesta, mutta huomattavasti "nätimmin" mitä aikaisemmin. Aikaisemmin Lunan antama palaute oli lähinnä sillä volyymillä annettu, joka uppooaa rasavilliin teinikoiraan tai aikuiseen. Ja huomaa, et tuo pentukin jo tottuu noihin Lunan palautteisiin, kun se palautuu niistä paljon joutuisampaa.

Tuon resurssiäkäilyn suhteen ollaan itseasiassa toimittukkin noin, eli koira pois sohvalta, jalosta jne. jos se alkaa turhaa rähisemään. Tuon kanssa se on ollut yllättävän helppo tuon pennun kans ja sietää siltä paljon enemmän mitä hoitokoiralta aikoinaan.

Kiitoksia vinkeistä ja kaikupohjasta ajatuksille!

^Nonii, samoissa aatoksissa ollaan sitten oltu .

Miten toimitaan, kun vanhempi koira pelkää pentua?
Tilanne on se, että veljelläni on 3-vuotias kk mäyräkoirauros, joka on ensinnäkin huonosti koirasosiaalistettu ja jolla on lisäksi useampi huono kokemus muista koirista. Toivomme kuitenkin kaikki, että se ja meidän pentumme voisivat joskus olla kavereita, koska vietämme paljon aikaa yhdessä esim. perheen mökillä. Meillä ei myöskään ole liikaa koirallisia ystäviä ja olisi ihanaa, että Millalla olisi koirakavereitakin!

Herra Mäykky ja Milla tapasivat ensi kerran muutama päivä sitten mökillä. Ensin Hra Mäykky haukkui hirveästi, kun otettiin molemmat syliin ja annettiin haistella. Kun päästettiin koirat lattialle vapaaksi, Milla yritti kovasti tehdä tuttavuutta, mutta Hra Mäykky pinkoi karkuun. Sama juttu ulkona. Laitettiin Mäykky flexiin, koska metsästyskoira, eikä pysy tontilla. jos löytää jäljen, mutta Milla sai olla vapaana. Milla yritti taas lähestyä ja haastaa toista leikkiin, muttei saanut vastakaikua.

Ainut kerta, kun Hra Mäykky uskalsi itse tulla haistamaan Millaa, oli sisällä, kun minä seisoin niin, että Mäykky oli toisella puolellani ja pentu toisella. Kun laskeuduin lattialle koirien luo, Mäykky pinkoi taas piiloon sängyn alle. Emme päästäneet Millaa sinne, ettei Mäykky tuntisi itseään nurkkaan ajetuksi. Se ei ole ikinä purrut tai ennen edes haukkunut toista koiraa, muttei uskallettu ottaa riskiä, kun se pelkäsi niin kovasti.

Mitä tehdä? Jatkammeko vain sitkeästi yrittämistä? Ja kannattaako minun olla lähellä ja nimenomaan seisoa koirien vieressä, koska Hra Mäykky ilmiselvästi sai siitä rohkeutta? Olen muutamaan kertaan joutunut pelastamaan Hra Mäykyn päälle räyhyten ryntäävältä toiselta koiralta asettumalla väliin, joten oletan, että se luottaa minun pystyvän supjelemaan sitä myös tältä kauhistuttavalta uudelta pentuystävältä... Muiden perheenjäsenten yrittäessä olla Mäykyn "turvana" se ei uskaltanut tulla lähellekään Millaa. Pieni villakoira on kerran päässyt puremaan Hra Mäykkyä häkkiin päin, ja Milla muistuttaa sellaista vähän, joten ymmärrän Mäykyn pelon.

Entä missä koirien kohtaamisten olisi parasta tapahtua? Menemmekö Millan kanssa Hra Mäykyn kotiin, jatkammeko mökillä, joka on tavallaan neutraalia maaperää, vaikka Mäykky on viettänyt siellä paljon aikaa, vai tuommeko Mäykyn tänne meille? Hra Mäykky on viettänyt jonkin verran aikaa myös meillä (ollut hoidossa), joten paikka ja talon tavat on tuttuja. Paras kai olisi jokin aidattu isompi piha-alue, jonne molemmat voisi päästää vapaaksi, mutta sellaista ei ikävä kyllä ole lähistöllä.

Haukkunen kirjoitti:

Mitä tehdä? Jatkammeko vain sitkeästi yrittämistä? Ja kannattaako minun olla lähellä ja nimenomaan seisoa koirien vieressä, koska Hra Mäykky ilmiselvästi sai siitä rohkeutta? Olen muutamaan kertaan joutunut pelastamaan Hra Mäykyn päälle räyhyten ryntäävältä toiselta koiralta asettumalla väliin, joten oletan, että se luottaa minun pystyvän supjelemaan sitä myös tältä kauhistuttavalta uudelta pentuystävältä... Muiden perheenjäsenten yrittäessä olla Mäykyn "turvana" se ei uskaltanut tulla lähellekään Millaa. Pieni villakoira on kerran päässyt puremaan Hra Mäykkyä häkkiin päin, ja Milla muistuttaa sellaista vähän, joten ymmärrän Mäykyn pelon.

Entä missä koirien kohtaamisten olisi parasta tapahtua? Menemmekö Millan kanssa Hra Mäykyn kotiin, jatkammeko mökillä, joka on tavallaan neutraalia maaperää, vaikka Mäykky on viettänyt siellä paljon aikaa, vai tuommeko Mäykyn tänne meille? Hra Mäykky on viettänyt jonkin verran aikaa myös meillä (ollut hoidossa), joten paikka ja talon tavat on tuttuja. Paras kai olisi jokin aidattu isompi piha-alue, jonne molemmat voisi päästää vapaaksi, mutta sellaista ei ikävä kyllä ole lähistöllä.

Tykkääkö Herra Mäykky herkuista? Kannattaa kokeilla pennun seuran yhdistämistä johonkin positiiviseen. Ottaa molemmat esimerkiksi samaan tilaan, antaa molempien olla joko vapaasti tai hihnassa (riippuu ihan siitä toimivatko paremmin hihnassa käskyn alla vai itsekseen vapaana), mutta ottaa silti kontaktia herkkujen kanssa molempiin. Näin molemmat keskittyvät hajuaistin kautta herkkuun (esim. nakkia, kaikkihan siitä tykkää!) ja näköaistin kautta toiseen koiraan ja omistajaan. Logiikka "uusi koira = nakkia". Ja samalla kumpikaan koirista ei ole liian innostunut toisesta vaan keskittyy lähinnä ruokaan ja omistajaan. Jos koirien välissä seisominen tuntuu rohkaisevan, jatka niin. Nakin palasiahan voi viskoa puolelta toiselle. Tarkana toki täytyy olla ettei tule riitaa, eli sinun ja veljesti molempien kannattaa olla paikalla jos etäisyyttä tarvitsee ottaa.

Mietin tuota paikkaa... Neutraali maaperä on ehkä paras. Treffithän voi tehdä jollekin pellolle, kentälle, metsään, minne vaan missä on näköyhteys ja nakkia Koiria kannattaa oikeasti kokeilla vähän joka paikassa totuttaa toisiinsa: "Taas tuo koira on täälläkin! Ai perhana, nyt saa nakkia!" Näillä mää ehkä lähtisin kokeilemaan? Tärkeetä on tutustuttaa pienissä erissä ettei tule turhautuminen ja tilanne leviä käsiin. Hiljaa hyvää tulee sillon kun toinen ei ole yhtä innokas tutustumaan kuin toinen.

Mäkin tarvitsisin vinkkejä tollerinpennun totuttamiseen aikuiseen (2-vuotias sekarotuinen narttu) koiraan.

Meille on tulossa ensimmäinen oma koira tässä tämän kevään aikana ja haluttaisiin totuttaa se vanhempieni koiraan mahdollisimman järkevällä tavalla. Aikuinen koira asuu siis eri paikkakunnilla, mutta vierailemme aika ahkeraan kotipaikkakunnallamme ja meille olisi tärkeää että koirat tulisivat toimeen keskenään.

Ongelmana on se, että tämä aikuinen koira on remmirähjä (luultavasti johtuu arkuudesta) ja aika kova pomottelemaan muita koiria. Vapaana maalla ollessaan tai esim. koirapuistossa koira tulee kyllä muiden koirien kanssa kohtuullisesti toimeen, mutta on todella energinen ja alkaa helposti komentelemaan muita (ei esim halua että muut juovat vesikupista tai kanniskelevat leluja). Aikuisen koiran kotona ei vieraile koskaan muita koiria, joten minua huolestuttaa kuinka reviiritietoinen koira mahtaa olla omasta tilastaan. Normaalisti koira on kotona ja muutenkin aina ihmisiä kohtaan todella ystävällinen ja kiltti.

Mikä olisi teidän mielestänne paras taktiikka tutustuttaa koirat toisiinsa? Tavoite olisi, että pennun voisi huoletta ottaa mukaan myös aikuisen koiran kotiin sisälle, mutta ymmärrän toki että tämän saavuttaminen voi vaatia aikamoista työtä.

Me ollaan ajateltu, että tutustutetaan koirat vasta sitten kun pennun paras sosiaalistumiskausi on ohi 12vkosta eteenpäin, jotta pentu ei opi huonoja tapoja aikuiselta koiralta, mutta onko tässä mitään järkeä vai olisiko fiksumpi tutustuttaa koirat jo heti ihan pienestä pitäen? Tarkoitus olisi viedä koirat johonkin "neutraalille" maaperälle, jossa ne saisivat tutustua toisiinsa. Luultavasti aikuinen koira viedään läheiseen koiratarhaan jossa ei koskaan näy muita koiria ja tuodaan pentu aidan toiselle puolelle. Näin aikuinen koira pystyy kontrolloimaan mille etäisyydelle haluaa pennusta mennä ja me pystytään turvallisesti näkemään miten koirat suhtautuu toisiinsa. Tästä etenepäin jos kaikki sujuu hyvin annetaan koirien temmeltää keskenään ja aloitetaan sisällä tutustuttaminen vasta kun koirista on "tullut kavereita". Silloin ajateltiin viedä pentu illalla (aikuinen koira menee aina itsekseen klo 22 nukkumaan ja jos sen jälkeen tulee vieraita on huomattavasti tavallista rauhallisempi :P) ja sellaisesta ovesta, että ei kulje läheltä aikuisen koiran ruokailupaikkaa.

Me ollaan yritetty miettiä tätä tosi paljon, koska haluttaisiin todella että koirat tulisivat mahdollisimman hyvin toimeen. Aikuinen koira ei ole myöskään oman pentuaikansa jälkeen nähnyt muita pentuja, joten meillä ei ole käsitystä miten koira suhtautuu huomattavasti itseään (painaa 30kg) pienempiin tyyppeihin.

Kaikista vinkeistä ollaan enemmän kuin kiitollisia :)