Yksi vai useampi koira - edut ja haitat.
Harlow
Viestimäärä: 233
Oma suhtautumiseni asiaan on hieman ristiriitainen tällä hetkellä ja siksi kaipaisinkin neuvoja. Suurimmaksi osaksi ajasta on tuntunut siltä, että vähintään kaksi koiraa perheessä on se oikea ratkaisu. Ne saisivat seuraa toisistaan ja siten ne on helpompi jättää keskenään kotiin, koira saa mahdollisesti parhaan ystävän jne. Mutta onko se riittämätön peruste toisen koiran hankintaan? Eihän automaattisesti voi olettaa, että koirat viihtyisivät heti keskenään. Välejä saatetaan selvitellä pitkän ajan kuluttuakin. Jos ajatellaan vain omaa tarvetta, niin en koe, että tarvitsisin enemmän kuin yhden koiran. Jos tietäisin etukäteen, että koirat olisivat hyvin erilaisia ja eivät tulisi niin läheisesti toimeen, en ottaisi toista koiraa. Mutta näitähän ei oikein voi tietää kuin kokeilemalla ja hyväksymällä sen, mitä tulee.
~franja~
Viestimäärä: 282
Tyypillisesti vinttareiden omistajat lisäävät koirien määrää useampaankin kuin kahteen, ovatko vinttikoirat jotenkin eri asia kuin muut koirat?
Tai muut ns. alkukantaiset rodut?
Tulevatko samantyyppiset koirat paremmin toimeen keskenään kuin erityyppiset?
Harvinaista ei ole ihan ison ja pikkukoiran yhdistelmätkään - millaista arki tällaisten kanssa on?
Perunkarvatonkoira ♂ synt. 10.2.2012
Kaksi vireää ikääntyvää kissaa
Pääkaupunkiseudun pentutreffit
raggetti
Viestimäärä: 1725
Tässä on kuitenkin mielestäni tärkeää se, että toista koiraa ottaessa tuntee ensimmäisen ja tietää minkälaisten koirien kanssa tulee toimeen ja mitkä aiheuttavat ongelmia. Itse olen sitä mieltä, että kannattaa hankkia kaveriksi koira jolla on samanlainen perusluonne. Esim. Noutajalle noutaja, kana-tai vesikoira. Kannattaa välttää vastakohtia, esim. Hyvin paimenviettiselle ei kannata hankkia nopeatempoista vinttaria kaveriksi, vinttarille ei pientä karvaista nopeastiliikkuvaa yms. Yms ymmärrätte varmaan mitä haen takaa. Tietenkin, jotkut vastakohdat toimivat mutta varmempi on samantyylinen kaveri.
Meidän toisen koiran hankinta lähti ihan siitä että avo halusi lintumetsällä toimivan koiran, ja minä harrastuskaverin näyttelyihin. Mietimme hyvin pitkään sopivaa rotua, ja kun olimme päättäneet rodun jatkettiin vielä etsimistä oikeanlaisesta yksilöstä. Kaikki tämä kannatti, koirat eivät ole tähän päivään asti tapelleet kertaakaan, ja yhteiselo on hyvinkin harmoonista.
Kolmannen koiran hankkiminen tuli ajankohtaiseksi kun halusin pienen koiran taloon. Tutkin rotuja pitkään, tein plus ja miinus-listoja varmaan tuhat. Yksi suurimmista kriteereistä kun oli että rotu ei saa olla sellainen joka omaisi luonteenpiirteitä jotka voisivat luoda jännitteitä laumaan. Pitäydyin tutussa ja turvallisessa roturyhmässä, enkä kadu. Vaikka cockeri on huomattavasti pienempi kuin muut, pysyy se hyvin menossa mukana eikä ainakaan tähän päivään ole aiheuttanut sen kummempaa ongelmaa.
Eli kyllä, kun on jo yksi tai useampi koira perheessä on ne otettava huomioon, jos ei halua selvitellä tappeluita jälkikäteen.
Se että alkukantaisten koirien omistajat lisäävät koiramäärää voi johtua siitä, että esim. Vinttarit viihtyvät paremmin ryhmässä ja ovat sen verran helppoja koiria kotona, että pärjää useamman kanssa.
Mun mielestä itsellä pitäisi olla syy ottaa useampi koira, eikä ottaa sitä vaan sen takia että nykyinen saisi kaverin. Koira joka on elänyt elämänsä yksin, on yleensä ihan tyytyväinen, koska ei osaa kaivata laijitoverin läheisyyttä kun ei sitä ole kokenut.
If you can't eat it
Or play with it
Then pee on it
And walk away
myrkku
Viestimäärä: 2138
Toisena syynä oli nimenomaan lajitoverin saaminen. Halusin Mindille esimerkin tervepäisen koiran käytöksestä vaikka se olisikin pienempi alkuun. Toki riskinä olisi että pentu olisi oppinut Mindin huonoja tapoja, mutta valkkailin pentua sen mukaan että se on itsevarma ja kovahko, ettei nyt sen suuremmin traumoja saisi ja ei roikkuisi toisessakaan niin paljon. Sitä kaikkea olen saanut ja Mindi on rentoutunut huomattavasti käytökseltään ennen jännittävissä tilanteissa.
Samaa mieltä en ole ihan raggetin kanssa siitä että samankaltainen koira olisi paras vaihtoehto (tai parempi kuin erilainen pari). Mindi ja Valdo (dalluja tosiaan molemmat) on hyvinkin itsepäisiä molemmat ja kovahkoja, heti ekalla kerralla ei oteta millänsäkään vaikka tulis enemmänkin kärhämää, kumpikaan ei oikein halua alistua/perääntyä (varsinkaan nyt kun toi toinen on tulossa murkkuikään ja on alkanu testailemaan Mindiä) konflikti tilanteessa.
Mindin kanssa se on toisaalta hyvä, koska jos olisi alistuva kaverina, niin Mindi möyhäyttelisi varmaan sitä koko ajan joka asiasta. Nyt Valdoa se ei möyhäyttele kun Valdo osaa antaa takasinki ja Mindi joutuu jopa perääntymään.
Jos Mindi olisi normaalipäinen (eli oikein pentuna sosiaalistettu ja avoin ja itsevarma) niin varmasti olisin ottanut paljon alistuvamman luonteisen kaveriksi.
Mun mielestä pitää mennä sen mukaan miltä tuntuu ja tuntee koiransa.
Meillä oli ehdottomasti enemmän plussia kuin miinuksia toisen koiran ottamisessa.
Miinuksina vois todeta että lenkeillä tyhmyys välillä tiivistyy seurassa (yksinään menevät lähes täydellisesti omaan makuun) ja ruokaa menee tuplasti enemmän
/muoks kirotusvireet
Harlow
Viestimäärä: 233
raggetti
Viestimäärä: 1725
Mun mielestä on ok ottaa toinen koira kun tuntuu siltä, että vanhempi on "valmis", eli perustottis ja käytöstavat sujuu, arki rullaa vaivatta eikä mene enää aikaa koiran opettamiseen tavoille.
Henk. koht. en varmaan kykenisi kahden pennun kasvattamiseen samalla.
If you can't eat it
Or play with it
Then pee on it
And walk away
Vuorisumu
Viestimäärä: 1642
Itselle kaksi koiraa on varsin sopiva määrä, sillä haluan, että minulla on aikaa harrastaa molempien koirien kanssa. Lisäksi itsellä on fiilis, että esim. lenkkeily, matkustaminen, hoitopaikkojen löytäminen jne. on huomattavasti helpompaa kahdelle kuin kolmelle koiralle.
daurija
Viestimäärä: 56
Itselleni kolme koiraa olisi se haave ja ideaali. Tällöin yksi koirista voisi jo olla eläkeikäinen ja kaksi muuta aktiivisesti harrastavia. Koiraharrastajana kun tuntuisi, että olisi se kaksi koiraa aina treenattavana. Tällöin ei harrastuksiinkaan tule taukoa, jos jompikumpi esim. sairastuu. Ja toisaalta itsekin kehittyy paremmin, kun pääsee kouluttamaan mahdollisimman paljon erilaisia ja eri koulutusvaiheessa olevia koiria. Seuraavaa koiraa en kuitenkaan itsekään ottaisi ennenkuin edellisen kanssa on perusasiat kunnossa, kuten joku myös jo yllä mainitsi. Voimavarat tuskin riittäisivät esimerkiksi sekä pennun kouluttamiseen, että aikuisen koiran remmiräyhäyksen kitkemiseen. Ja siinä samalla pentukin saattaisi oppia huonoja tapoja kaverilta.
Tulihan pitkä teksti :) Yhteenvetona voisi kuitenkin sanoa, että tähän aiheeseen tuskin on yhtä "oikeaa" mielipidettä. Kaikissa tapauksissa tulee miettiä, mikä juuri kyseiselle omistajalle JA koiralle on paras laumakoko.
rwu Virkamiehen Valontuoja "Pumba", s. 03/2012
Harlow
Viestimäärä: 233
Olisi kyllä mukavaa lukea tarinoita tällaisista tilanteista, että toinen koira on otettu suht pian ensimmäisen jälkeen.
Tutuli
Viestimäärä: 3982
Muistoissa tiibetinspanieli Mona 1992-2006
Harlow
Viestimäärä: 233
Harlow
Viestimäärä: 233
Harlow
Viestimäärä: 233
virtahepo
Viestimäärä: 1788
Miten kahta koiraa uskaltaa pitää irti? Voiko jättä leluja, puruluita ollenkaan lattioille? Miten toimia kun ne ovat kaksisteen kotona? Miten valita juuri oikea pentu sopivaksi kaveriksi tolle? Uros vai narttu? Miten huomioida koiria tasapuolisesti?
Jotenkin sillei ahdistaa ajatus toisesta koirasta, mutta toisaalta se ois vaan niin kiva. Onhan tossa yhdessä ja sen kanssa treenimisessä oma vaivansa, mutta kun se toinenkin olis niin tervetullut kuitenkin meille.
lunahauva
Viestimäärä: 309
Narttuun päädyttin koska vehnäterrieriä ei haluttu enää leikata ja kahden leikkaamattoman pitäminen voisi olla hieman vaikeaa silloin kun nartulla juoksut.. Ja muutenkin toiveissa on joskus käydä kasvattajakurssi ja kasvattaa muutama pentue, joten uutta tulokasta ei myöskään leikata, vaikka pentuen teettäminen juuri tällä koiralla ei ollutkaan vielä yhtään varmaa.
Metsässä kun lenkkeillään ja näin niin molemmat koirat juoksee vapaana, luoksetulo on opetettu niin varmaksi, että vapaana koiria voi pitää ongelmitta. Koirien jäädessä kahdestaan, jätetään niille paljon leluja ja luita, ikinä ei ole tappeluita tai muita ongelmia tullut tästäkään, kun vanhempi on heti pennun kotiin tulosta lähtien näyttänyt että kumpi on pomo. Molemmat koirat on mukana menossa ja silloin kun nuoremman kanssa harrastetaan, niin vanhempi jää kotiin aktivointilelun kanssa. Kotona ollessa koiria huomioidaan ihan sen mukaan kumpi nyt on lähempänä. Monesti leikitään niin että myös vanhempi koira on mukana, eli huomiota koirat saavat osakseen paljon ihan kumpikin!
Nyt meille on kesällä tulossa kolmas koira ja toivon että kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänkin mennessä. Kolmas koira tosin otetaan, siksi että muutan syksyllä omaan asuntoon Lunan ja sitten tämän uuden tulokkaan kanssa, niin ei joudu pikkuset olemaan yksinään, kun lunakin on aina tottunut kaverin kanssa olemaan.. Vehnäterrieri jää sitten yksinään viettämään eläkepäiviään kotio, veikkaan että ihan tyytyväisenä kun pikkusen huomaa että sitä alkaa jo ressaamaan kun pienempi koira kokoajan pyytämässä leikkiin ja häiritsemässä vanhuksen unia joka päivä, vaikka kyllähän noi hyvin toimeen tulevatkin.
sändi
Viestimäärä: 1669
Ton vehnän tultua mä aloin aika nopeesti haaveilla toista koiraa ja pentu tuli vanhemman ollessa 2-vuotias. Pikkusen jännitti se, miten kaks leikkaamatonta urosta tulee toimeen keskenään, mutta mitään ongelmia ei ole ollu. Nyt, kun nuorempi on jo ylittäny pahimman murrosiän, niin uskallan jo aika helpottuneena huokaista, koska en usko ongelmia syntyvän enää.
Se, miks kaikki on menny niin hyvin, johtuu isolti siitä, että toi vehnä on niin lössykkä. Se ei tosiaankaan komenna pienistä ja ruokakupillakin väistäis nuorempaa, jos tarvis. Pennulle tehtiinki alusta asti selväks talon natsikuri, ettei se pääse hötkyyttämään vanhempaa koiraa.
Onhan kiva, että koirilla on seuraa toisistaan, mutta kyllä mä silti oon toisenki ottanu vaan itteäni varten. Halusin kehittyä koiran käsittelijänä, "kouluttajana", ja halusin haastavan koiran. Reissaan julkisilla paljon ja kyläilen usein, joten etukäteen mietitytti, miten se sujuu kahden koiran kanssa. Sen takia oikeestaan mä päädyin pitkään haaveilemani riisenin sijaan hommaamaan pienehkön terrierin. Se oli hyvä päätös ja oon voinu mennä ruuhkabusseissaki noiden kahden kanssa, mutta silti mieli halajaa sitä pk-rotuista koiraa..
Tässä elämäntilanteessa en uskaltais ottaa kolmatta kakaraa, enkä mä oo varma haluaisinko mä muutenkaan omistaa kolmea koiraa. Silti voi olla, että kun on vakituinen duuni ja auto, niin halu ja tarve saada harrastuskoira on niin suuri, että meidän lauma saa jatkoa.. Sitä ennen noiden kahden pitää kyllä olla 100% hanskassa, joten hommaa riittää senkin puolesta.
Toisen kans voi riehua
ja sitä voi käyttää tyynynä.
Suursnautseri ♂ 1/2015
lunahauva
Viestimäärä: 309
Semmonen pieni vessikkä, tarkotus olis siitä saada näyttelykoira ja mahdollisuuksien mukaan agilityyn kakkoskoiraks, kun tosiaan lunan kanssa täs alotellaan agia nyt kun koira viimein täytti vuoden ja päästin kurssille mukaan
Ja itselläkin ehtona toisen koiran hankkimiselle oli että ensimmäinen koira toimii tilanteessa kuin tilanteessa, ja lähestulkoon se toimiikin, joten toinen koira on tervetullut! Tuo vehnä nyt on toiminut jo montavuotta kuin unelma ja on myös sellainen nössykkä tapaus joka huomauttaa pennulle vasta sitten kun käytös menee jo ihan yli.
Tietysti nyt kun vielä asun kotona ja tosiaan se kolmas koira tulee niin vastuu tuon vanhan vehnän hoidosta siirtyy täysin äidille, jotta itse saan paneutua täysillä uuden koiran kouluttamiseen. Ihan tyytyväinen oon että uusikin koira on pieni niin pystyy sen ja lunan kanssa sitten ongelmitta kulkemaan bussilla ja muutenkin jokapaikassa!
eepi78
Viestimäärä: 5693
Kyllä mä hankin toisen ihan kahdesta syystä, haluan itselleni haastetta nyt kun tuo toinen on kasvatettu ns. valmiiksi ja haluan harrastaa jotain kun tämän kanssa ei pysty. Lisäksi tuo tarvii kaverin. Se on niin masentunut välillä kun on aina vaan mun kanssa eikä juuri tapaa muita että piristyy varmasti kaverista. Se tosin mietityttää että kun on tottunut 6v olemaan se ainoa koira ja saamaan sen huomion multa niin alkaako se taantua pennun myötä. Tuo on kuitenkin todella kiintynyt minuun kun aina ollaan kahdestaan oltu. Pitää vaan muistaa jatkossakin antaa vanhemmalle paljon huomiota ja tehdä sen kanssa asioita myös kahdestaan eikä vaan touhuta pennun kanssa. Kaikki asiat on pyöritelty päässä moneen kertaan, mutta eipä sitä kukaan tiedä lopulta miten lähtee menemään. Noutajan valitsin myös toiseksi koiraksi sen takia että toisten labbisten kanssa tuolla menee leikit yksiin aina, eri rotuisten kanssa ei välttämättä ja tulee helpommin niitä konflikteja kun se elekieli on eri. Voisin kuvitella että alusta asti menee ihan hyvin, mutta odotan myös sitä,että tällä vanhemmalla menee pentuun hermo hyvin helposti.
Helmipallo
Viestimäärä: 62
eepi78 kirjoitti:
Mä oon hankkimassa toista koiraa ja ikäeroa noille tulis 6 vuotta jos tänä vuonna saan sen toisen. Kyseessä labbis ja toista koiraa on harkittu jo pitkään, mutta kun tää nykyinen oli vähän hitaasti kehittyvää sorttia henkisesti niin vasta viimeiset kolme vuotta periaatteessa oon ollut valmis toiseen koiraan. Mutta nyt iän tuoma rauhallisuus takaa sen vielä paremmin, että se pentukin menis tässä samalla. Mä asun yksin joten kolmea koiraa en varmaan ajallisestikaan pystyisi hankkimaan, kaksi menee kun pistää menemään. Etenkin alussa tulee ajan käytön kanssa ongelmia kun ei pentua ja vanhempaa voi lenkittää samaan aikaan vielä pitkään aikaan ja pentua pitää kiikuttaa usein ulos, mutta valmis olen. Se on kuitenkin suhteessa lyhyt aika kunnes se oppii sisäsiistiksi ja jaksaa kulkea kunnon lenkkejä vanhemman mukana.
Kyllä mä hankin toisen ihan kahdesta syystä, haluan itselleni haastetta nyt kun tuo toinen on kasvatettu ns. valmiiksi ja haluan harrastaa jotain kun tämän kanssa ei pysty. Lisäksi tuo tarvii kaverin. Se on niin masentunut välillä kun on aina vaan mun kanssa eikä juuri tapaa muita että piristyy varmasti kaverista. Se tosin mietityttää että kun on tottunut 6v olemaan se ainoa koira ja saamaan sen huomion multa niin alkaako se taantua pennun myötä. Tuo on kuitenkin todella kiintynyt minuun kun aina ollaan kahdestaan oltu. Pitää vaan muistaa jatkossakin antaa vanhemmalle paljon huomiota ja tehdä sen kanssa asioita myös kahdestaan eikä vaan touhuta pennun kanssa. Kaikki asiat on pyöritelty päässä moneen kertaan, mutta eipä sitä kukaan tiedä lopulta miten lähtee menemään. Noutajan valitsin myös toiseksi koiraksi sen takia että toisten labbisten kanssa tuolla menee leikit yksiin aina, eri rotuisten kanssa ei välttämättä ja tulee helpommin niitä konflikteja kun se elekieli on eri. Voisin kuvitella että alusta asti menee ihan hyvin, mutta odotan myös sitä,että tällä vanhemmalla menee pentuun hermo hyvin helposti.
Hei mulla samoja mietteitä oli silloin ennen kuin hankin toisen koiran! Nykyinen koirani on 5vuotias ja nyt on perheessä myös 8viikkoinen pentukin. Vanhempi koira ei tule oikein toimeen pennun kanssa, vaikka pentu ihan kiltisti katselee ja yrittää haistella vanhempaa koiraa. Oon tänään yrittänyt vanhemman koiran kanssa lenkkeillä pariin kertaan päivässä niin kuin ennenkin, pessyt sen, harjannut ja leikkinyt ilman että pentu on siinä häsläämässä. Mutta silti vanhempi koira vaan murisee pikkuiselle, eikä anna pikkuisen edes haistella itseään. :(
Oon myös yrittänyt touhuta molempien koirien kanssa yhtä aikaa mutta vanhempi koira ei oo suostunut sellaseen.
Onko vinkkejä että mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?
Vili- Coton de tulèar
Helmi- Bolognese
Kerttunen
Viestimäärä: 1770
Koira on edelleen laumaeläin
http://www.adunaic.com
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545431 |
Uudet käyttäjät tänään | 2 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 2 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 9 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265759 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 28.03.2024 klo 17:30) |