Koirat.com

On kyllä mielenkiintoista keskustelua ollut. Meille tuli urospentu (nyt 7kk) vanhemman uroksen (ei leikattu) ollessa reilu 3v. Vanhempi on leikkisä koira, enkä hetkeäkään epäillyt, että koirat eivät olisi tulleet toimeen toistensa kanssa. Pentu valittiin pentueesta dominanssin perusteella eli vähiten dominoiva koirus tuli meille, koska vanhempi koira ei taivu toisten alistamiseen. Nyt kuitenkin tuleva puoli vuotta vasta näyttää mitenkä poikien välit kuitenkin menevät. Jännityksellä odotan tuleeko känää. Toistaiseksi ei siis minkäänlaisia ongelmia ole ollut.

Pienemmällä ikäerolla en olisi koiria ottanut, koska esim. 1v koiran luonteesta on vielä paha sanoa yhtään mitään. En olisi esim. vanhemman dominanssista osannut sanoa vielä yhtään mitään. Kyllä sillon mikä tahansa nelijalkainen kelpasi leikkikaveriksi. On myös helpompi ottaa pentu silloin vasta kun vanhempi koira todella osaa talon tavat ja esim. hihnakäyttäytymisen. Tosi on vaan se, että esim. hihnalenkillä et millään pysty keskittymään molempien käytökseen saman aikaisesti.

Kolmatta koiraa meille tuskin tulee samanaikaisesti näiden kanssa, johtuen yksinkertaisesti ajan puutteesta. Harrastuskoiria kun ovat, tuntuu nyt jo kahden koiran kanssa olevan illassa viikot ihan täynnä... Ehkä jos jonkun sohvanlämmittäjän haluais tähän, mutta tuskimpa.

En nyt tiedä onko tämä oikea keskustelu kirjoittaa tätä, mutta saa neuvoa tai sitten ohjata muualle :D

Meillehän on tosiaan reilu viikon sisällä tulossa toinen koira, mudipentu. Nykyinen koiramme on 6-vuotias snautseriuros, jonka kanssa tuskin tulee ongelmia. On aivan mielettömän kiltti pentujen kanssa, ei ole mitään ongelmia ollut ikinä.

Mutta, tämä snautserimme Guru ei ohita nätisti koiria. Sain sen ollessani 11 vuotta ja vanhempani eivät oikein osallistuneet koiran kouluttamiseen. Sainkin aikaan hyvin mielenkiintoisen tapauksen tuosta, remmirähjä, veti hihnassa, karkaili, ei totellut lainkaan. Olen sitä tässä koulinut nyt ihan hullun lailla ja parempihan siitä on tullut. Ei vedä enää hihnassa, uskallan pitää sitä jo vapaana hyvinkin pitkälti ja totteleekin. Koirat ohitetaan useimmiten jo suhteellisen hiljaisesti, piippauksen kanssa. Joskus saattaa rähistä, etenkin jos toinen rähisee tai on jotenkin pelottavampi koira kuin yleensä. Olemme edenneet hurjasti tämän asian suhteen, mutta puolen vuoden tauko teki tehtävänsä (tassussa oli pahalaatuinen kasvain, joten sen selvittelyssä ja hoidossa meni noinkin kauan, blogissa enemmän jos kiinnostaa) ja takapakkia otimme.

Tätä en tietenkään toivo Nerolle (tämä mudi siis), mutta tottahan se ottaa mallia Gurusta ja huomaa sen jännityksen. Mites tämä pitäisi nyt sitten hoitaa... Tulisi turhan työlääksi lenkittää päivässä kaksi koiraa erikseen, kun on vielä koulut ja kirjoitukset (ja koirien ulkopuolinenkin elämä) hoidettavana. Olemme nyt ohitelleet koiria Gurun kanssa niin, että tungen sille namia suuhun ja kehun ohituksen jälkeen. Sen varmuus on kasvanut huomattavasti, mutta ei riittävästi (vielä).

Jossain vaiheessa pari vuotta sitten aloin lenkittää Gurua niin, että kiepsautin hihnan sen kuonon ympärille, vähän niinkuin kotitekoinen vedonestopanta D:. Guruhan oppi kulkemaan hyvin sievästi sen avulla, koiratkin ohitettiin hyvin nätisti. Tiesi, että sen systeemin kanssa ei voi vetää ja täten koiratkin ohitettiin vetämättä lainkaan, pienen itkun kera vain. Tästä systeemistä olen kuitenkin luopunut, se osaa kulkea jo vetämättä ja koirien ohittamista treenataan. En sitten tiedä pitäisikö hankkia Gurulle oikea vedonestopanta (se on jotenkin "ehdollistunut" siihen, että kun on se lenkki kuonon ympärillä ei voi vetää = pitää ohittaa koirat sievemmin) ja ohittaessa viedä sen kiinnostus nameihin ja kehut sitten hienosta ohittamisesta ja lähteä tuota kautta opettamaan koiran ohittamista ja olla tuottamatta mahdollisimman vähän huonoja tapoja Nerolle. Toki mudinkin kanssa koulutetaan ohittamista koko ajan sitten, mutta ettei nyt vain ota Gurulta pahoja tapoja.

Onko teillä miten kokemusta minun ongelmastani? Taikka sitten jotain muita vastaavia ongelmia siitä, että vanhemmalla koiralla on tapoja joita ei pennulle halua, miten näistä on selvitty?

Iihana romaani :-)

^ Meillä mä ulkoilutan koirat erikseen. Vanhemmalla on tapana räyhätä joillekkin koirille enkä halua pennun oppivan sitä käytöstä. Lisäksi pennun kanssa vielä harjoitellaan hihnakäyttäytymistä, eikä siinä paljon pysty harjoittelemaan kun koiria onkin kaksi. Vanhemman kanssa taas harjoitellaan ohituksia. Pakon edestä joudun välillä ulkoiluttamaan ne samaan aikaan ja on se aikamoista sählinkiä.

Meillä myös tuo nykyinen koira on entinen remmirähjä, ja nyt jostain syystä samoja piirteitä taas tullut esille pikkuhiljaa. Sain sen koulutettua rhinöistä pois pitkällä kärsivällisyydellä, mutta jostain syystä nyt yrittää taas rähjätä. Ei auta kun alkaa tehokoulutus taas, pentu ehkä tulossa parin viikon päästä ja en halua että se oppii tän vanhemman tapoja. Meinaan kyllä alussa ainakin ulkoiluttaa erikseen ettei pentu opi rähinän yrittämistä edes vanhemmalta, vanhempi ohittaa yleensä kyllä nätisti jos on koiraseuraa mukana lenkillä. Eli jos pennusta sais koulittua kunniallisen ohittajan niin ehkäpä vanhempikin menis mukaan siihen.. tai sitten ei. Jokatapauksessa pakkao alkaa tehokoulutus taas tässä ennen pennun tuloa ettei tilanne räjähdä käsiin taas ja pahimmassa tapauksessa mulla on kohta hihnojen päässä yhteensä 70kg rähinä-pettereitä.

Mä sain kuonopannan avulla aikoinaan kitkettyä rähinän hyvin pois. On onneksi ohitellut nätisti jo parisen vuotta ehkä mun kanssa, muiden kanssa saattaa yrittää rähistä ja jos antaa niin saattaa rähistä kunnollakin.

Meillä toisen koiran vaivalloisuuden määrä riippuisi varmaan aika pitkälti minkätyyppisen toiseksi valitsisi. Mieshän haluaisi meille mäyräkoiran, mutta totuus on, että sen jälkeen meillä on kaksi koiraa, joita ei voi kiinnipitoaikana mitenkään ulkoiluttaa muuten kuin hihnassa. Molemmat ovat niin riistaviettisiä rotuja eikä se tottelevaisuuskaan ole kuitenkaan ihan 100%. Itse olen sitä mieltä, että jos toinen koira tulee, niin sen on oltava sillä lailla hanskassa, että sitä ei ole pakko pitää aina hihnassa, jos ei halua sen karkaavan riistan perään niin, ettei tiedä näkeekö sitä seuraavan kerran tunnin vai kahdeksan tunnin päästä. Tai sitten pitäisi olla kokonaan riistavietitön koira, mutta sellaista meille tuskin ihan heti tulee, vaikka salaa haaveilenkin joskus omasta bullterrieristä. Kahden koiran lenkittäminen hihnassa ei minusta ole mitään kovin herkkua ja aika ei taitaisi piisata siihen, että niitä aina oltaisiin erikseen viemässä lenkille. Metsästyskauden ulkopuolinen aika olisi melko epäkäytännöllistä siis koirien liikuttamisen suhteen.

Meillä vanhemmalla koiralla on ollut remmiräyhän vikaa, mutta pikkuisen käytös jo parantunut.
Viikonloppuna tuli pentu ja kappas keppanaa, vanhempi alkoi puolustamaan sitä remmissä hullun lailla, kun koira tuli vastaan.

Eli kyllä meillä ainakin pääsääntöisesti ulkoillaan erikseen. Varsinkin kun pentua ei edes vielä voi lenkittää ja hänen kanssaan käydään sata kertaa päivässä ulkona :)
Vanhempi näin ollen jatkaa ohituksen tehotreenejä vielä yksikseen..

Tuo on kyllä hankala juttu jos vanhemmalla koiralla on jotain semmoista käytöstä mitä ei haluaisi tarttuvan sille pennullekin. Omalla ei ole oikeastaan mitään muita paheita paitsi hetkittäinen hinku vetää hihnassa -lähinnä lenkin alkupuolella, mutta etenkin jos on jossain jäniksen hajuja (jälkimmäinen toki on jossain määrin ymmärrettävissäkin, mutta kyllä silloin tosissaan saa pitää narun päästä kiinni ettei oo itsekin kohta jossain pöpelikössä ) ja sitten ajoittainen, mutta lievä tihutöiden teko yksin ollessa. Muuten siitä on tullut todella kelpo koiruus onneksi. Kaikkia niitä sen hyviä tapoja saa pentu ihan mielellään oppiakin!

Mutta eihän siinä auta muu kuin erikseen sitten koettaa opettaa sitä pentua ja tottakai siinä otollisimmassa iässä (eli ihan alussa) kannattaa mennä melko paljonkin pennun kanssa ihan kahdestaan, jotta se leimaantuu tarpeeksi nimenomaan itseen eikä siihen toiseen koiraan.

Puolittain off topic:
Meillä olisi juuri näitä käytännön juttuja ajatellen loistava hetki ottaa juuri syksystä pentu, koska ajokoiraa ei silloin tarvi enää pienten pissalenkkien lisäksi hihnalenkittää ollenkaan kun se pääsee jo metsästyspuuhissa liikkumaan ja vaivaamaan päätään koko lailla tarpeeksi. Sitten jäisi aikaa opettaa hihnakäytöstä ja muita olennaisuuksia sille pennulle kun toinen koira makaa reporankana sohvannurkassa eikä vaadi mitään muuta kuin ruokaa, unta ja vähän ehkä rapsutusta.

Aikuisten palstalla oli joku aika sitten juttua remmirähjäämisestä. Silloin joku vinkkasi, että koiralle hihna vyötärön ympäri eli remmi koiran vatsan alta toiselle puolella ja selän päältä takaisin ja sitten pannasta tulevan hihnan alta käteen. Toimii kuulemma rähjäämiseenkin, vaikka yleisemmin käytetään vetämisen estämiseksi.

tässä kyseinen keskustelu

^Tuokaan ei poista käytöstä välttämättä kokonaan, estää vaan sen hetken rähinät kun hihna on noin. Meillä ainakin piti puuttua siihen ongelmaan kokonaan eikä vaan yrittää jokaista rähinää estää erikseen, se tuottikin tulosta enemmän kuin se että jokaisen ohituksen kohdalla estetään se rähinä. Tai en osaa selittää mitä tarkoitan, toivottavasti joku ymmärsi.

Meillä ainakin ois tosiaan tarkoitus pentu ulkoiluttaa erikseen että leimautuu muhun eikä vanhempaan koiraan. Toki välillä voi kuskata yhdessäkin, mutta pääsääntöisesti ainakin alussa mennään erikseen. Ja eihän pentu vielä edes jaksa tehdä lenkkejä ja vanhempi taas kyllästyy pian pelkkään pihalla oleiluun joten pakkokin tehdä erikseen ulkoilut. Ja tarkoitus ois kouluttaa pennusta parempi hihnassa kävelijä kuin tää nykyinen on, se kun ryntää edelleenkin välillä hajujen perään ihan varottamatta ja voimalla ryntääkin. Sitäkin on vähän saatu kitkettyä pois, mutta kun ne hajut vie toisen pään niin sekaisin niin ei malta kuunnella eikä muistaa miten siinä hihnassa kuljetaan.

^^Mä en rehellisesti sanoen uskaltais tota hihna koiran vyötärön ympäri keinoa käyttää oikeasti rähjäävällä koiralla. Siellä on herkästi sisäelimet rikki jos koira oikein kunnolla tempaisee rähistessään kun hihna kiristyykisen pehmeän vyötärön ympäri kovalla nopeudella ja kun siellä vatsan puolella ei kuitenkaan ole kummoistakaan suojaa.

Ja mua mietityttää että tälläkin palstalla on ollut paljon niitä jotka ovat vastaan sitä kauheaa kolinapurkkia, ilmanpainetta,niskanappasua ja sitten täällä kuitenkin sidotaan hihnaa vyörätön ympäri että koira saadaan hiljaiseksi.. Mielenkiintoista :D Ja tää ei ollut sit mikään provo. Ihmetyttää vaan että minne se positiivisuus koulutuksessa hävissä tässä kohtaa :o

Eikö se hihna olisi tarkoitus laittaa koiran kainaloiden takaa, jolloin siinä olisi kylkiluut suojaamassa? Näin mä sen ymmärsin ja näin mä laittaisin.

En todella tiedä miten tuo käytännössä toimii.. Jokainen tietysti tekee niinkuin omalle koiralle on parhaaksi. Itse pyrin kyllä hallitsemaan koirani myös hihnassa pelkällä äänellä, en hihnalla.. Noh, löytyipäs taas yksi uusi tapa :)

Vyötärölle se kyllä yleensä laitetaan takajalkojen eteen eikä se taida siellä etujalkojen takana oikein pysyäkään. Periaatteessahan sen kyllä siihenkin saa viritettyä, mutta ei se siinä myöskään ole yhtä tehokas. Joskus olen nähnyt vielä sellaista versiota, että hihna tulee vielä koiran haarojen alta käteen, yleensä uroskoirilla nimenomaan että tulee vielä se kives kosketuskin.

Yritin löytää kuvaa, mutta vaikea löytää oikeita hakusanoja..

Eiks se ois helpompi sitten käyttää kuonopantaa kun tehdä tuommosia viritelmiä? Kun koira ensin toki totutetaan siihen ja se tajuaa mitä tapahtuu jos vetää. Tai vedonestovaljaat, eikö sekin ole turvallisempi.

^^^Mä oon nähny ihan valjaatkin, jotka toimivat sillä periaatteella, että ne kiristyvät kainalon kohdalta. En muista, mikä sen nimi oli. Ja oli minullakin kuonopantaviritelmä tuolla hetken, joten ymmärrän sen, että joskus vain tarvitaan apuvälineen apua koiran hallintaan. Ainahan niistä olisi pyrittävä pois.

Tässä se, mitä tarkoitin. Minusta sen nimi oli naruvaljaat, muttei sitten ollutkaan. Omassa mielikuvassani vedonestovaljaat vain ovat ne, missä kiinnitys tulee eteen. Ja tällä tavalla minä koettaisin laittaa ihan talutushihnalla sen virityksen.

Mutta jos ei ihan OT:ksi menisi, niin minä ainakin kovasti haluaisin jossain vaiheessa toisen koiran tämän nykyisen rinnalle. Vielä en ole osannut päättä, onko sama rotu vai joku muu, mutta vielä se ei ole edes ajankohtaista. Kämppäkin on niin pieni, ettei tänne mahtuisi kuin joku todella pieni koira. Ja joskus ehkä sitten kolmas.

Ja todella moni koira oppii kyllä vetämään kuonopannankin kanssa. Harva se päivä näkee niitä sakumaanikkoja jotka naama rutussa vetää kuonopannan kanssa eteenpäin ja koiran kohdalla kävelee kahdella jalalla ohi kun omistaja nostaa pannasta yläilmoihin jolloin ei tietenkään kuulu ääntä koirasta..
Oikein käytettynä tietysti helpottaa koiran hallitsemista.
Ja pahimmille vetäjille vedonestovaljaistakaan ei oo mitään hyötyä, ne vetää kyllä niin että on kainalot auki

^Kyllä kaikkia apuvälineitä voidaan käyttää väärinkin. Mies juuri bongasi Koirakuiskaajassa tuon kuonopannan, jota tosiaan itse käytin, kun tuo alkoi olla pahimmillaan sekä ohituksissa että vetämisessä (vetäminen rauhottui ja löysin ohittamiseen paremman keinon, joten en ole sitä nyt moneen kuukauteen käyttänyt), mutta en tiedä, uskaltaisinko hänen antaa sellaista käyttää. Hänellä ei ole koiraan perushallintaa ja -kontaktia, joten Kira luultavasti vain jättäisi huomioimatta sen, että mies siitä nykäisee, eli siitä ei olisi mitään hyötyä.

Eihän kuonopannasta sais nykäistä? Tai itse en ainakaan nykisi, se ei jousta yhtään ja tekee enemmän hallaa koiran niskalle.
Tässäkin on taas se että puolkuristava/täyskurra on ihmisten korvaan pahoja juttuja, mut niistä jos nyppäsee niin se kiristyy ja löystyy samaan aikaan ja kun koira ei vedä niin se on lähinnä "kaulakoru". (Täyskurraa ei tietenkään sellaselle koiralle joka vetää).. Normipannalla,kuonopannalla ym. ei sais lähtee nyppimään, ne ei jousta..
Mutta tää menee nyt ihan OT..

KiraKira, vedonestovaljaat on ihan eri asia kuin tää hihnaviritelmä. Tässä tehdään siis nimenomaan hihnasta lenkki koiran vyötärön ympäri, joka kiristyy koiran vetäessä.