Koirat.com

Ehkä riippuu vaivastakin.. Nivel- tai selkävaivainen voi saada kipupiikkejä yhtäkkiäkin eli on mun käsittääkseni arvaamattomampi kuin vaikka furusta kärsivä koira. Kaverin entinen koira oireili selkäänsä vain käymällä perheen toisen koiran päälle ennalta-arvaamattomasti ja rajusti aina kivun yllättäessä. Palstallakin on muistaakseni näitä tapauksia ollut. Jos tietäisin koirani olevan selästä tai nivelistä rikki, en pentua ottaisi. Joku muu krooninen sairaus vois tulla kyseeseen.

^No mun koira kyllä oireilee kipuun kodin ulkopuolella esim. rähisemällä ihmisille mitä normaalisti ikinä tee koska rakastaa kaikkia ja kaikkea. Ja käyttäytyy muutenkin oudosti muualla kuin kotona. Siitä tietää heti että se on kipee jostain. Riippuu varmasti myös koirasta miten se reagoi ja oireilee, eihän kaikki kipuaan näytä käytöksessä ollenkaan, toiset taas vähän liiankin ärhäkästi.

Ja lisään vielä että furukin voi oikeesti olla todella kipee, se kertoo jo paljon jos normaalisti lenkille innokas koira ei suostu laahustamaan kuin kymmenen metriä ontuen surkeen näköisenä. Eli ihan yhtälailla voisin verrata johonkin selkäkipuun tai vastaavaan. Tääkin tietysti riippuu koirasta miten kukakin kivun kokee, omani kokee melko voimakkaasti.

^Ei mun ollut tarkoitus vähätellä furukipua. Ajattelin, että se furukipu on enemmän tasaisen jatkuvaa, kun taas selkä- tai nivelkipu voi olla äkillistä. Esim. koira liikahtaa ja kipu iskee yllättäen tai pentu tönäisee kipeää jalkaa jne. Tällöin koira voi reagoida äkisti ja ennalta-arvamattoman voimakkaasti. Mä olen ymmärtänyt, että Taavi on esim. furusta kärsiessä "tasaisen kipeä ja ärtyisä".

No tuota pointtia en tullut edes ajatelleeksi, että Bella vois hyökkiä pennun päälle kipujensa takia Se ei vaan oikein sovi sen luonteeseen yhtään...
Meillä oli joskus cockeri, joka kyllä hyökki kissojen ja Bellan päälle, kun se oli ilmeisesti kipeä, mutta Bella ei ole koskaan harrastanut kissojen tai vanhempieni koiran päälle hyökkimistä...Eikä mun ole kertaakaan tarvinnut pelätä omani tai kenenkään muunkaan nahan puolesta. Se esim. antaa aivan ventovieraiden hieroa itseään...
Mutta joka tapauksessa puhutte asiaa. Mistäs sitä koskaan tietää mitä tapahtuisi pennun ja Bellan välillä, jos pentu sattuisi paikalle juuri kun Bellaan sattuu...En tahtoisi ainakaan ottaa sitä riskiä.

Jospa tämä tarina kertoisi jotain Bellasta:
Kävin eilen sen kanssa lenkillä metsässä. Bella rakastaa vettä ja siinä kahlaamista ja se sitten hoksasi yhden syvän ojan, jonka pohjalla oli vettä. En ehtinyt kieltää sitä menemästä sinne, kun se oli jo siellä ja kun se nousi sieltä ylös niin se puuskutti ja läähätti ja hetken päästä sen takapää petti alta. Se halusi pysyä pystyssä ja hoiperteli ja tömisteli maata takajaloillaan. Se pyysi katseellaan aivan selvästi apua ja siinä me sitten seisottiin vierekkäin hetken aikaa niin että Bella sai kasattua jälleen itsensä. Silittelin rauhoittavasti sen niskaa...
Joku toinen koira olisi ehkä tarjonnut hammasta, jos olisin mennyt koskemaan tuossa tilanteessa, mutta Bella tuntui aivan kuin pyytävän sitä.
Ensimmäisen kerran se meni noin pahasti, mutta se pisti miettimään, että missä menee raja...

Mä sanoisin, että riippuu Bellan sairauden diagnoosista. Jos on odotettavissa ettei Bella voi pennun/toisen koiran kanssa touhuta kipeytymättä niin itse jättäisin pennun hankkimatta. Kannattaa myös huomioida se, että toisen koiran hankinta suurella todennäköisyydellä tarkoittaa jossakin vaiheessa tuplalenkitystä kun vanhempi ei enää pärjää terveen, nuoren koiran lenkeillä mukana. Lisäksi jos on selvää, että Bellasta luopumisen aika on jo lähellä (esim. sairaus pahenee nopeaa tahtia) niin mielestäni on reilumpaa antaa kaikki huomio sen hetken aikaa minkä vielä voi sille yksinään.

Mulla on selkävikainen koira, joka on kahdesti käynyt toisen koiramme päälle kivusta johtuen. Se vaatii tarkkaa silmää ja seuraamista, että pysyy mukana missä mennään selän suhteen ja silloin kun ollaan huonommalla kaudella niin jätän koirat erikseen yksinolonajaksi. Tuplalenkityksiä vaatiii silloin tällöin, esimerkiksi talvella ei tuota selkävammaista voi viedä semmoisille lenkeillä, jossa mennään syvässä hangessa koska sen selkä ei kestä sitä. Tälläisiä poikkeustilanteita lukuunottamatta meillä mennään aikalailla samat lenkit arjessa, silloin tällöin jätän hyvällä omallatunnolla selkävammaisen kotiin viettämään lepopäivää lähtiessäni nuorikon kanssa kahdestaan liikkeelle.

Meillä selkävika paljastui vasta toisen koiran jo ollessa kotona, mutta jos olisin tiennyt viasta ennakkoon niin olisi se luultavasti jollain tavalla vaikuttanut suunnitelmiimme toisen koiran suhteen.

Onko teillä koirat samassa tilassa kotona kun olette pois vai käytättekö jotain portteja tms? Onko sille jokin syy?

^Itellä ei vielä oo sitä toista koiraa, mut harkinnassa on ollut. En ainakaan pientä pentua jättäisi aikuisen kanssa aivan keskenään eristämättä sitten vaikka koiraportilla. Tai ylipäätäänkin jos toinen koira on reilusti energisempi kuin toinen (iso ikäero koirilla) ja häärää jatkuvasti leikkimään yms, niin erottaisin ne toisistaan. Rauhallisempi kuitenkin stressaa jos toinen on kovin sinnikkäästi siinä kintereillä koko ajan nyhtämässä. Portin meinaan hankkia siinä vaiheessa kun toinen koira tulee talouteen.

Nojoo meillä on kyllä sekin mahdollisuus, että tuo ajuri pistäisi pennun kans sisällä rallin pystyyn kun siinäkin on sen verran ekstravirtaa noin nuorena koirana vielä. Se rullailee itekseenkin joskus hepuleissaan kaikki matot ja hännällään kaatelee milloin mitäkin mitä hollille vaan voi sattua...

Meillä on koirat työpäivät erikseen, koska:

-alkuun sisäsiisteysjutut. Pennulle rajatumpi tila. Ja kun päivän aikana ei ole riehumismahdollisuutta, niin myöskään pissahätä ei yllätä.

-rauhoittumaan yksinollessa oppiminen. Nuori koira + pentu -> voi tulla aika villit leikit, mahdollisesti loukkaantumisia. Yhdessä tyhmyys tiivistyy, jolloin voisi tulla jotain tuhoja.

-Nykyään lähinnä ruoka. Pistetään aamuruoka naaman eteen poislähtiessämme. Vähintään osa ruuasta on piilotettu erilaisiin pahvipurkkeihin ym. Lisäksi saavat jotain rustoluuta/dentasticksiä. Pitää pitää erikseen, etteivät syö toistensa ruokia.

-Jos ollaan iltapäivällä/lyhyempiä aikoja pois, tai esim hotellihuoneissa, niin ovat olleet samassa tilassa. Todennäköisimmin ovat lähinnä nukkuneet.

-Alkuun on hyvä pitä erikseen myös siksi, että joku pentu saattaa kiusata liikaa vanhempaa koiraa. Vähintäänkin on stressaavaa, mutta jossain vaiheessa toisella voi napsahtaa. Meillä alkuun oli lähinnä niin, että vanhempi tuntui olevan enempi kiinnostunut pennusta ja se oli koko ajan villitsemässä leikkiin. Muutenkin on superkärsivällinen, enkä usko, että kovasti voisi ärähtääkkään, saatikka käydä pentuun kiinni.

Harlow kirjoitti:

Onko teillä koirat samassa tilassa kotona kun olette pois vai käytättekö jotain portteja tms? Onko sille jokin syy?

Meillä tällä hetkellä kolme omaa, usein neljäntenä hoidossa oleva tyttären koira. Ikäjakauma on seuraava, omat: 10v, 6v ja 4v. Tyttären koira on 1,5v

Kaikki ovat olleet samassa tilassa aina kun uusi pentu on tullut. Pentua varten on ollut eteisen lattialla paperit eikä mitään muita portteja ei ole ollut kuin aina sen nuorimmaisen tullessa on olohuoneeseen pääsy estetty portilla muutaman kuukauden ajan. Nykyään kun kaikki on jo aikuisia, niin liikkuvat vapaasti koko asunnossa.
Mulla ei ole noiden kanssa tullut mieleenkään, että erottaisin ne työpäivän ajaksi mutta ilmeisesti on aika paljolti rotu-/yksilökohtaista miten käyttäytyvät. Toki jos joku koirista olisi jättirotua ja tulisi uusi pentu, niin varmaan erottaisin ne jollain portilla ihan vahinkojen välttämiseksi.

Minullakaan ei ole toista koiraa, mutta koska omani on kuitenkin keskikokoinen koira, niin varmuuden vuoksi erottaisin koirat ainakin aluksi portilla. Riippuen nyt siitä, mihin rotuun loppujen lopuksi päädyn (vuosien varrella voi mieli vielä muuttua ), saatan harkita erottamista muutoinkin. Tällä hetkellä kiinnotuksen kohteena olisi kiinanharjakoira, joka kuitenkin on sirompi ja pienempi kuin suomenlapinkoira, joten vahinkoja voi sattua, vaikka nuorempi olisi jo täysikasvuinen. Mutta aika ja rotuvalinta sitten näyttää, mitä teen loppujen lopuksi, mutta pentuajan pitäisi erillään ihan jo kokoeron vuoksi.

Harlow kirjoitti:

Onko teillä koirat samassa tilassa kotona kun olette pois vai käytättekö jotain portteja tms? Onko sille jokin syy?

Mulla on kaikki pennut olleet omassa tilassa yksinolot (ja siis ihan omissa erillisissä huoneissaan, josta eivät edes näe toisiaan). Siksi, että haluan, että pentu oppii olemaan yksin, eikä vaan toisen koiran kanssa. Siksi, että aikuinen saa pennulta yksinollessa rauhan. Siksi, että helpottaa sisäsiisteyshommia, kun koirat ei rallaa pissojen päällä keskenään.

Nykyään nuo aikuiset 6v ja vajaa 8v ovat edelleen pitemmät yksinolot eritiloissa, lyhyet yksinolot (kauppareissut tms) yleensä samassa. Voisihan nuo samassakin olla jo muutenkin, mutta tavasta ovat erillään ja kun koirat siihen nuorena tottuivat, niin tuntuvat viihtyvän omissa huoneissaan yksinolot (menevät niihin itse, jos alamme valmistella lähtöä johonkin).

meillä on kolme koiraa, ja yhdessäolossa ei oo ollu mitään ongelmia (6v, 5v, 4v.) ne nukkuu missä tahtoo ja hyvin on mennyt. mut nyt kun tulee neljäs joka on sitten ihan sen 8vko tullessaan, niin sillä lähdetään että harjotellaan ihmisten poissaoloa silleen, että se on erillään muista (kasvattaja suositteli esim. häkkiä/muuta pientä rajattua aluetta, josta näkee muut, mutta sen ei tarvitse osallistua ja härnätä niitä, vaan voi ns. katsoa ja oppia isommilta, miten silloin käyttäydytään.) ja ajateltiin tehdä juurikin niin kuin hän neuvoi, on kuulemma toiminut heidän pennuillaan erinomaisesti, ja samalla on ohjattu pentu rauhallisesti puru/tuhovaiheen ohi ilman, että johdot sun muut on riekaleina. samalla turvataan pennun hyvinvointi, ettei yksinollessa satu mitään (meilläkin lapsiportit yms. portaissa mutta toistaiseksi tuo on niin pieni tuo kakara että varmaan pääsis pujottautumalla portin läpi :D).

omasta kokemuksesta voin kertoa seuraavaa, meille tuli 7 vuotta sitten ensin uros ja perään narttu, joka oli kokenut kovia alkuaikoinaan, helppoa se ei ollut, molempien kanssa aloitettiin samantien koulutus, molemmille omaa aikaa vaikka yhteiselo sujuisikin, omissa tiloissaan olivat molemmat jonkin aikaa, näistä kasvoi mahtava pari josta ei voinut pahaa sanoa, molemmat sai toisistaan sitä seuraa ja remusivat koirien touhuja pihalla keskenään kun ulkona oltiin ja molempien kanssa harrastettiin omia asioita. Eli ainoa mitä voin sanoa on että kuten aiemmin todettiin niin kannattaa opettaa olemaan myös ilman lajitoveria, jottei sitten toinen huuda perään ja sekoa kun toinen menee esim.ell. nyttemin jouduimme toisesta, nartusta luopumaan sairauden takia, alkuun uros oli ulalla että lauma muuttui, mutta hyvin tuo on pärjännyt, ja nyt tulossa uusi harrastuskaveri minulle ja jäsen perheeseen. ikinä meillä ei koirat tapelleet mistään, ja koin että elämä oli mukavaa niiden kanssa, kunhan huomioi että laumajärjestys pelaa ja jokainen tietää paikkansa, nythän uusi pentu tietenkin muuttaa laumaa mutta eiköhän se maalaisjärjellä hyvin etene, samaa kaavaa aion toistaa koska en näe syytä muuttaa toimintaa.

Harlow kirjoitti:

Onko teillä koirat samassa tilassa kotona kun olette pois vai käytättekö jotain portteja tms? Onko sille jokin syy?

Pidän koirat omissa huoneissaan yksinolojen ajat. Tämä sen vuoksi, että pentu oppii olemaan täysin yksin eikä ahdistu jos ei ole toista koiraa "turvana". Ja toiseksi, vanhempi koira on tottunut viettämään yksinolot nukkumalla, niin haluan että Veeti saa pitää rauhalliset hetkensä.

Tällä hetkellä molemmat jäävät hiljaa omiin huoneisiinsa, eli pentukin osaa olla rauhassa. Joskus tulevaisuudessa saatan lopulta jättää koko asuntoon, niin että kaikki ovet ovat auki. Olen silloin tällöin harjoitellut pieniä pätkiä niin että jäävät molemmat samaan huoneeseen, videolla näyttävät olevan nätisti.

Meillä on koirat erotettu portilla työpäivät ja yöt. Ihan sen takia että pentu härkkii toista vielä sen verran paljon että toiselta palaa hermo välillä kunnolla. En halua että pentu on sen kimpussa koko työpäivän ajan ja toinen on ihan hermoraunio sen jälkeen. Vaan haluan taata vanhemmalle koiralle sen rauhan olla omissa oloissaan koska siitä nauttii. Ja toisekseen yhtenä syynä portille oli just se että pentukin oppii olemaan ihan yksin, sillä portilla konkretisoin sitä ihan yksin jäämistä. Ja nykyään se jo tietääkin kun sanoo että Aapo jää, niin se jää portin taakse odottamaan eikä tule edes eteiseen asti vaikka portti ois aukikin.
Yöt nuo on erikseen vielä sen takia että pentu herätteli alussa niin usein mua yöllä kun pääsi makkariin, portin tulon jälkeen yöt rauhottui ja pentukin alkoi nukkumaan koko yön rauhassa. Ajattelin just että yöt vois jo kokeilla ilman portin kiinni olemista, mutta teen sen vapaapäivänä koska jos pentu herättelee öisin niin en oo ihan väsynyt.
Ajatus olis että saavat olla työpäivätkin samassa tilassa heti kun pentu lakkaa liikaa härkkimästä vanhempaa. Lyhyet yksin olot esim. mun kauppareissut ovat jo yhdessä koko asunnossa, mutta työpäivän koen olevan liikaa vanhemmalle koiralle. Meillä on tila rajattu niin että pentu on olkkari/ iso keittiö-tilassa (keittiön ovet tosin suljen aina kun itse lähden pois kotoa, mutta muuten saa olla sielläkin) ja vanhempi on eteinen/makkari-tilassa. Portti on eteisen ja olkkarin oviaukossa ja koirat näkevät toisensa tarpeen mukaan.

Harlow kirjoitti:

Onko teillä koirat samassa tilassa kotona kun olette pois vai käytättekö jotain portteja tms? Onko sille jokin syy?

Rella (2v) ja Riitu (4kk tiibetinspanieli) saa olla keskenään, kun nuo tulee toimeen hyvin ja Rellakin osaa varoa ja käyttäytyä nätisti Riitun kans. Silloin kun Jekku eli vielä, niin se ja Rella piti pitää erillään, koska sillä apsolla oli oikeasti niin häijy luonne, että se saattoi ahdistaa Rellan johonkin nurkkaan, josta Relppisraukka ei sitten uskaltanut pois, kun Jekku murisi ja kyttäsi sitä. Muutenki se oli niin äkäinen, että ei siitä koskaan tienny.

Rella (2v), Nella (1v labbis) ja Riina (6v beagle) saa kans keskenään olla, kun tulevat ihan hyvin toimeen eivätkä rähise tai rieku keskenään.

Te, joilla on kaksi urosta niin onko toinen jouduttu leikkaamaan? Tuleeko tuollaisen suhteen usein ongelmia? Meillä nuorempi on välillä nylkyttänyt vanhempaa ja on tietysti heti kielletty ja otettu irti (vanhempaa ei tunnu haittaavan, vaikka muuten kyllä saattaa ärähtää jos joku uroskoira hyppää selkään). Nuorempi koira on tietyllä tapaa selvästi dominoivampi - härnää ja yrittää viedä leluja ja luita suusta. Toisaalta taas on hyvin rauhallinen ja nukkuu missä vaan. Vanhempi on sellainen hermostuvampi luonne ja omalla tavallaan vilkkaampi.

Mulla on kummatkin uroksia, mutta en usko että ongelmia tulee. Taavi eli vanhempi ei siedä vieraita uroksia yleensä, mutta niiden kanssa on parasta kaveria ketkä on tuntenut pennusta asti. Eli luulen että ei näiden välille mitään kärhämää tule. Tai jos tulee niin korkeintaan pennun toimesta jotain valtataisteluita. Taavi on kyllä jo moneen kertaan pennulle näyttänyt kaapin paikan että luulis uskoneen. Meillä taas Taavi nylkyttää välillä pentua, heti oon kieltänyt ja lopettaakin siitä. Saattaa olla pitkä tauko ja taas nylkyttää sitä. Tuo kyllä nylkyttää aina leikattuja uroksiakin eli ilmeisesti se on se tuoksu kun ei vielä tuoksu aikuiselle. Ja monet kasvattajat kenen kanssa olin puheissa sanoivat etteivät oo koskaan kuullu että saman perheen uroslabbiksilla olis ongelmia keskenään. Varsinkaan jos toinen on pentuna tullut toisen ollessa aikuinen. Taavi tulee muutenkin hyvin toimeen labbis-urosten kanssa vaikka ei tuntiskaan niitä entuudestaan. Kehon kieli on niin paljon samanlainen omalla rodulla kuin muilla ettei ongelmia ole ollut.

Harlow kirjoitti:

Te, joilla on kaksi urosta niin onko toinen jouduttu leikkaamaan? Tuleeko tuollaisen suhteen usein ongelmia? Meillä nuorempi on välillä nylkyttänyt vanhempaa ja on tietysti heti kielletty ja otettu irti (vanhempaa ei tunnu haittaavan, vaikka muuten kyllä saattaa ärähtää jos joku uroskoira hyppää selkään). Nuorempi koira on tietyllä tapaa selvästi dominoivampi - härnää ja yrittää viedä leluja ja luita suusta. Toisaalta taas on hyvin rauhallinen ja nukkuu missä vaan. Vanhempi on sellainen hermostuvampi luonne ja omalla tavallaan vilkkaampi.

Mulla on kaksi leikkaamatonta urosta, pennusta molemmat tulleet, ikää nyt vanhemmalla hilkkua vajaa 8v, nuoremmalla 6v. Ikinä ei ole ongelmia urosten väleissä ollut, vaikka kumpikaan ei vieraita uroksia siedä. Näistä myös nuorempi (ja laumassa alempi) on useamman kerran astunut, vanhempi ei, eikä tämäkään ole aiheuttanut ongelmia. Edelleen voin nakata koirat syömään pihalle omia luitaan tms vierekkäin ilman ongelmia.

Ensimmainen viestini koirat.com:iin! :)

Omistamme poikaystavani kanssa 6v. Lagotto uroksen, jolle nyt harkitsen kaverin hankkimista. Tai kaverin ja kaverin, eihan sita tieda minkalainen suhde muodostuu. Momo on aivan ihana ja persoonallinen, hieman lyhyt pinna hanella tosin on pentujen suhteen. Meinasin kuitenkin etta jos pennulle rajaa kampastamme oman nurkan ja valitsee rauhallisen rodun uskoisin asioiden suttaantuvan :)
Whippet tyttoa olen mielessani pyoritellyt, kun hakusessa on uheilullinen, mutta ystavallisen hillitty koiruli. Onko jollakulla kokemuksia vinttikoiran ja vesikoiran muodostamasta laumasta?
Meillakin on Momon kanssa vahan hiottavaa ohittamisen kanssa mutta positiivisella asenteella ja motivoinilla fiksu koira kylla oppii. Erikseen ulkoilutaminen on varmaan aluksi valtsia...