Koirat.com

Hei! En tiedä onko tämä aivan oikea keskustelu tälle asialleni, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Olen alkanut miettiä koiralleni Kapulle kaveria, eli toista koiraa. Kapu on tanskalais-ruotsalainen pihakoira, sellainen 1,5 vuotias kaikkien kaveri uros. Yksin jäädessään vaikuttaa hieman apaattiselta, vaikka kyseessä ei ole eroahdistus, koska ei hauku tai tuhoa paikkoja yksin jäädessään. Siksi ajattelinkin josko kaverista olisi hyötyä☺. En siis ole hankkimassa toista koiraa vaan ensimmäisen kaveriksi, vaan koen olevani valmis käyttämään aikaani myös toiseen koiraan. Ajasta puutetta ei ainakaan tulisi, sillä olen 15 ja aloitan syksyllä peruskoulun viimeisen luokan, eli päivät eivät ole kovin pitkiä. Seuraava koira ei tulisi olemaan pentu, vaan aikuinen kodinvaihtaja tai rescuekoira, sillä haluaisin auttaa tälläistä "vähäosaisempaa" koiraa tarjoamalla kodin (ja kaverin

kyselijä kirjoitti:

Hei! En tiedä onko tämä aivan oikea keskustelu tälle asialleni, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Olen alkanut miettiä koiralleni Kapulle kaveria, eli toista koiraa. Kapu on tanskalais-ruotsalainen pihakoira, sellainen 1,5 vuotias kaikkien kaveri uros. Yksin jäädessään vaikuttaa hieman apaattiselta, vaikka kyseessä ei ole eroahdistus, koska ei hauku tai tuhoa paikkoja yksin jäädessään. Siksi ajattelinkin josko kaverista olisi hyötyä☺. En siis ole hankkimassa toista koiraa vaan ensimmäisen kaveriksi, vaan koen olevani valmis käyttämään aikaani myös toiseen koiraan. Ajasta puutetta ei ainakaan tulisi, sillä olen 15 ja aloitan syksyllä peruskoulun viimeisen luokan, eli päivät eivät ole kovin pitkiä. Seuraava koira ei tulisi olemaan pentu, vaan aikuinen kodinvaihtaja tai rescuekoira, sillä haluaisin auttaa tälläistä "vähäosaisempaa" koiraa tarjoamalla kodin (ja kaverin

En jostain syystä saanut koko viestiä tänne

kyselijä kirjoitti:

[quote=kyselijä]Hei! En tiedä onko tämä aivan oikea keskustelu tälle asialleni, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Olen alkanut miettiä koiralleni Kapulle kaveria, eli toista koiraa. Kapu on tanskalais-ruotsalainen pihakoira, sellainen 1,5 vuotias kaikkien kaveri uros. Yksin jäädessään vaikuttaa hieman apaattiselta, vaikka kyseessä ei ole eroahdistus, koska ei hauku tai tuhoa paikkoja yksin jäädessään. Siksi ajattelinkin josko kaverista olisi hyötyä☺. En siis ole hankkimassa toista koiraa vaan ensimmäisen kaveriksi, vaan koen olevani valmis käyttämään aikaani myös toiseen koiraan. Ajasta puutetta ei ainakaan tulisi, sillä olen 15 ja aloitan syksyllä peruskoulun viimeisen luokan, eli päivät eivät ole kovin pitkiä. Seuraava koira ei tulisi olemaan pentu, vaan aikuinen kodinvaihtaja tai rescuekoira, sillä haluaisin auttaa tälläistä "vähäosaisempaa" koiraa tarjoamalla kodin (ja kaverin

En jostain syystä saanut koko viestiä tänne[/quote] No kylläpä on vaikeaa. Kodinvaihtajista ja rescueista vielä sen verran, että olen paljon tietoa kerännyt, tavannut tällaisia ja tiedän että voivat olla vaikeita kouluttaa esim. Arkuuden tai traumojen takia. Loppuun vielä vähän kysymyksiä: Sopisiko perheeseemme toinen koira? Tarvitseeko Kapu koirakaveria? Ja jos omistatte rescuen; Voisiko sellainen sopia meille?

Rescueista en osaa mitään sanoa, mutta sinuna miettisin elämäntilannettasi vähän pitemmälle kuin vuoden päähän. Mitä peruskoulun jälkeen? Lukio, ammattikoulu? Eri paikkakunta kenties? Lukiossa ainakin päivät on usein pitkiä ja läksyjä paljon. Minulla meni usein monta tuntia pelkästään läksyjen parissa aina koulun jälkeen. Ja jos koulu loppuu klo 16 ja läksyihin menisi vaikka 3 tuntia niin eipä siinä illassa enää juuri ylimääräistä aikaa jää. 2 koiraa vaatii kuitenkin enemmän kuin 1. Vanhempasi varmaan auttavat? Mutta kuitenkaan ei varmaan ole tarkoitus että koira(t) jäävät pääsääntöisesti vanhempiesi vastuulle. Minulla itsellä oli koira kun olin lukiossa ja en tosiaan ehtinyt sen kanssa silloin juuri muuta tehdä kuin pakolliset lenkit. Ja mitä sitten lukion/ammattikoulun jälkeen? Muutto ehkä toiselle paikkakunnalle opintojen perässä? Opiskelija-asuntoon ei useinkaan voi koiraa ottaa. Itse hankin toisen koiran vasta opintojen jälkeen kun oli enemmän aikaa.

Erittäin hienoa ja arvostettavaa että olet ajatellut rescueta mutta rescue tapaus saattaa usein vaatia paljon enemmän omistautumista, totuttelua, opettamista jne. riippuen tietenkin aivan täysin tapauksesta. Tiedän muutamia tapauksia joista pari ovat olleet sellaisia että entiselle naapurille tullut rescue oli vaatinut monien kuukausien totuttelua pelkojensa vuoksi ja omistaja oli sitten ottanut duunista pidemmän loman ihan vain siksi että koira oli tosiaan vaatinut paljon enemmän omistautumista kuin hän oli osannut odottaa. Nykyään koira uskaltaa jo leikkiä normisti toisten koirien kanssa ja muutenkin voi oikein hyvin mutta omistaja teki kovemman työn kuin siinä että olisi esimerkiksi ottanut pennun joltakin kasvattajalta.

En missään nimessä tahdo latistaa ajatuksiasi mutta minäkin kehottaisin miettimään sitä koulua ihan perinpohjin. Rescuen hankkimista tosiaan arvostan mutta mitä jos kävisikin niin että se vaatisikin paljon enemmän kuin mihin omat voimavarasi ja rahkeet riittävät. Jotkut rescuet saattavat hyvinkin sopia kotiin jossa on jo ennestään koira mutta on sitten niitäkin tapauksia joissa rescuen tulisi ainakin alkuun olla se ainoa koira. Saanko kysyä että oletko katsellut joitakin tiettyjä rescueyhdistyksiä? Kannattaa ottaa yhteyttä johonkin niistä ja esittää heille tuo elämäntilanteesi, kertoa että sinulla on jo koira jne. ja kysyä suoraan yhdistykseltä mitä mieltä he ovat niin kuulet parhaimman arvion.

Kiitos vastauksista! Taidan jättää tuon rescue ajatulsen muhimaan pääklopooni