Koirat.com

Olen ottamassa ensimmäistä omaa koiraa, aiemmin ollut vain hoitokoira satunnaisesti. Pohdinnassa on aikuisen koiran ottaminen pennun sijasta, vaikkakin pentu olisi ihana myös :) Nyt olisi eräällä kasvattajalla (haluamani rotu) tarjolla 2 aikuista koiraa (7&10v) kennelin omia koiria, ei tietääkseni "palautuksia" etsimässä uutta kotia.

Koiran olisi hyvä tottua aika pian olemaan päivällä yksin (olipa pentu tai aikuinen), sillä olemme töissä. Paitsi, että toisella meistä 2-vuorotyö eli jokatoinen vko voisi olla osan päivää koiran kanssa. Olisiko parempi vaihtoehto aikuinen, vai pentu sittenkin? Pennussa toki työtä paljon pitkään. Koira tulisi olemaan välillä kaupunkiasunnossa, välillä maalla (mökillä ym.).

Aikuisen koiran suhteen on aina täysin yksilöllistä. Käykää katsomassa koiraa/koiria ja miettikää. Tuon ikäisellä aikuisella koiralla on jo aika pitkälti opitut tavat, joita voi olla vaikea enää muuttaa, mikäli ne ovat teille ongelmallisia. Aikuisesta kodinvaihtajasta voi saada kivan koiran tai sitten ei. Tuollaisessa tapauksessa oletusarvoisesti ei ole kyse ongelmakoirista, vaan siitä, että niille ei ole enää "tilaa" omassa kotona.

Toinen asia sitten on se, että tuollainen kasvatus, jossa kasvattajan omat koirat lähtevät vanhana uusiin koteihin on kyllä suoraan sanonttuna syvältä. Kertoo siitä mikä arvo niillä koirilla on kasvattajalle ollut. Niitä ei enää sitten kaivata omaan kotiin, kun eivät ole enää pennuntekoiässä. Minusta on sääli, että vanhat koirat joutuvat lähtemään uuteen kotiin, mutta toivottavasti saavat sitten ainakin hyvät kodit, joissa niitä arvostetaan koirina, ei vaan jalostusarvonsa vuoksi.

Jos mä haluaisin aikuisen koiran, etsisin pari-kolmivuotiasta nuorta koiraa, ellen ehdottomasti haluaisi tarjota loppuelämän kotia vanhalle koiralle. Vaikka 7-vuotias ei sitä monessa rodussa toki vielä olekaan, niin pentuajan työläyden karsiminen alkaisi melko varmasti kaduttaa muutamassa vuodessa kun koira lyhyen yhdessäolon jälkeen alkaisi taittaa jo ehtoopuolelle.

Tuon ikäiset koirat yleensä joko osaavat olla yksin, tai sitten eivät. Tuon ikäisestä tuskin enää eroahdistusta karsitaan, mutta jos ovat eläneet tavan arkea työssäkäyvien kanssa menestyksekkäästi niin harvemmin se yhtäkkiä unohtuukaan. Jotkut kennelissä eläneet koirat pärjäävät hyvin yksin, jotkut ovat tottuneet jatkuvaan koiraseuraan ja saattavat oirehtia sitä.

Vaikka pennun alkupanostus on työläs, se on kuitenkin puhdas canvas johon saa itse vaikuttaa aivan eri tavalla kuin aikuiseen koiraan jonka tavat ovat pinttyneet vuosia, kuten Sarahia mainitsikin. Valtaosa koiranomistajista kuitenkin käy töissä ja valtaosa näiden koirista sopeutuu tilanteeseen vallan mallikkaasti, joten sitä ei lähtökohtaisesti kannata asettaa valintaperusteeksi.