Koirat.com

Beussinarttuni nukkui sairautensa vuoksi joku aika sitten pois. Tarkoitus oli laittaa ensi keväänä toinen samanmoinen, mutta nyt on ajatus muista roduista alkanut kolkutella päässä. Olen sitä ääntä yrittänyt vaimentaa, mutta vaikeaa on. Jotenkin tuntuu, että kun beussi kuitenkin on monen mielestä vähän "hankalampi" kouluttaa, olisi toisaalta jännä kokeilla muitakin rotuja. Ääh, olen aivan sekaisin. Pitänee lähteä taas koulutuskentälle katselemaan rotuja, mutta ajattelin teiltä kysyä kuitenkin, jos jotain uutta näkökulmaa irtoais.

Liikuntaa beussi sai kesällä enemmän, talvella vähän vähemmän. Määränä ei niin valtavia, mutta laadukasta. Pissitysten ja pikkulenkkien lisäksi yleensä yksi pitempi lenkki, yleensä ehkä tunnin mittainen. Aina joko juosten, hiihtäen, pyöräillen, potkukelkalla, uiden, kavereiden kanssa remuten tai vaikka pikku etsintätehtävien parissa. Harvoin vain lönkytellään lenkillä. Remmissä pitkää lenkkiä ei ikinä, jos ei sitten vetohiihtoa tai -juoksua. Treenattiin beussin kanssa jotain yleensä melkein joka päivä. Laiskoina viikkoina tosin saatettiin ottaa vain treeni tai pari. Beussille riitti tämmöinen kaava kyllä, mutta riittääkö muille pk-roduille?

Asuminen onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu. En osaa lainkaan vielä sanoa asummeko tuolloin tässä luhtitalossa kaupungin kupeessa vai olemmeko jo muuttaneet paritaloon maalle. Suurta merkitystä minulle sillä ei koiran kannalta ole, sillä saman määrän liikuntaa se saa silti, enkä mitään laumanvartijaa ole laittamassa.

Lapsia ei ole meillä eikä lähipiirissä, saattaa tosin ilmaantua joku kaunis päivä.

Aiempina koirina ollut pari pikkusessua ja metsästyskoira sekä suursnautseri perheessä. Beussi oli eka pennusta koulimani. Avomies melko koirakokematon, vaan minä tämän perheen koirat pääosin hoidan ja koulutan.

Harrastustoiveina tavoitteellisesti ainakin haku, toko, ehkä aksakin harrasteluna. Jälkeä ajetaan varmasti kans toisinaan. Palveluskoiraoikeudet oltava ja koiran oltava älykäs ja moneen menoon sopiva. Kaikkea tykkään kokeilla, IPO ehkä ainut, jonka suljen aikalailla pois.

Turkinhoitoa vihaan. Beussin turkki oli mielestäni ihana, helppo ja melko vähän karvaavakin. Jos muuten täydellinen rotu löytyy, saatan tinkiä ja suostua harjaamaan tai trimmaamaan. Tosin pitkäkarvaiselta saattaisin sen turkin aika nopeasti ajaa alas....

Kooltaan palveluskoiran kokoinen. Kelpien kokoiset vähän turhan pieniä mun käteen. Sais olla ainakin reilusti 50cm->, mielellään 60cm->

Luonteeltaan rakastan paimenkoiria, tykkään siitä, että koira pyörii kokoajan jaloissa ja on menossa mukana, eli ei tarvi olla kovin itsenäinen. Ei metsästysviettiä. Satavarma irtipysyvyys koulutettuna on mulle ihan tärkeimpiä ominaisuuksia. Saalisviettiä ja laumaviettiä pitää löytyä niin, että niitä voi koulutuksessa hyödyntää. Mieluummin kova koira kuin pehmeä, olen itse tämmöinen sählääjä paikasta toiseen syöksyjä, ja pehmeämpi koira vois tykätä huonoa. Beussin kanssa passattiin yhteen, koska minä sähläsin sata lasissa ja beussi teki samaa. Mieluummin siis sähköjänis joka tekee kierrokset tapissa, ja sitä pitää rauhoitella, kuin koira jota pitää innostaa tekemään. Palvelualtis, ahne, hyvä koulutettavuus tärkeitä. Kaikki sähläys, kohellus ja huumorintaju koiralla vaan pelkkää plussaa!
Beussini oli kovin pidättyväinen, ja se onkin yksi syy, miksi rodun vaihtoa harkitsen. Mikään kaikkia rakastava noutaja nyt ei tartte olla, mutta avoin. Tuttujen koirien kanssa pitäs pystyä toimeen tulemaan. Hirmu tärkeää mulle myös se, että koira sopeutuu helposti ja sen pystyy viemään mihin vain. Koira kulkee mulla mukana lähes kaikkialla.
Lyhyesti sanottuna, beussinkaltainen rotu, joka olisi vielä hiukan helpommin laitettavissa ja avoimempi luonteeltaan.

Rotuja olen lähtenyt miettimään katsomalla listaa pk-oikeudet omaavista roduista. Lyhytkarvaisia, sopivan kokoisia, ei ihan kamalan sairaita ja muutenkin miellyttäviä rotuja ei loppuunsa kauheesti ole.

Dobberi ja rotikka ovat olleet mietinnässä. Eivät kuitenkaan ole paimenia,enkä tiedä osaisinko semmoista oikein koulutella.
Saku on vahvana vaihtoehtona harkinnassa. En usko itseeni, että osaisin valita oikeanlaista pentua saksanpaimenviidakosta, sairaitakin ovat. Jotenkin ei vaan sytytä.
Bortsu on käynyt mielessä, en tiedä riittäiskö mun aktivoinnit ja oisko koira jo liian fiksu minulle.
Holsku kuulostais paperilla melko sopivalta, mutta jotenkin mulla on semmonen kökkö mielikuva että ovat pehmeitä, arkoja ja piippaavia.
Aina olen ajatellut, että malikkaa en ainakaan ota. Jostain syystä viimeaikoina olen pyörinyt ihan liikaa malikkasivustoilla ja haaveillut. Siinä ainakin olisi potkua. Riittäisikö mun aktivoinnit ja liikunta sille kuitenkaan?
Colliet, porokoira jne eivät ole sitä mitä etsin. Kaipaan enemmän vääntöä. Myöskään valkkari ei miellytä.

Ottakaa vähän kantaa, miltä teistä kuulostaa!

Itsellä tuli mieleen briardi tai bouvier. Karvaa molemmilta tosin löytyy ja aika runsaastikin, mutta eivät näyttäisi hassummilta lyhyeksi leikattuinakaan! Tuosta pidättyvyydestä en osaa sanoa kuinka paljon sitä noilla roduilla on...

Sakemanneista vähän.. sun kriteerit ja tarjoamat aktivoinnit ja liikunta kuulostaisi just passelilta hyvälle sakulle, koska parhaassa tapauksessahan nämä on

Vinkka kirjoitti:

tykkään siitä, että koira pyörii kokoajan jaloissa ja on menossa mukana, eli ei tarvi olla kovin itsenäinen. Ei metsästysviettiä. Satavarma irtipysyvyys koulutettuna on mulle ihan tärkeimpiä ominaisuuksia. Saalisviettiä ja laumaviettiä pitää löytyä niin, että niitä voi koulutuksessa hyödyntää. Mieluummin kova koira kuin pehmeä, olen itse tämmöinen sählääjä paikasta toiseen syöksyjä, ja pehmeämpi koira vois tykätä huonoa. Beussin kanssa passattiin yhteen, koska minä sähläsin sata lasissa ja beussi teki samaa. Mieluummin siis sähköjänis joka tekee kierrokset tapissa, ja sitä pitää rauhoitella, kuin koira jota pitää innostaa tekemään. Palvelualtis, ahne, hyvä koulutettavuus tärkeitä. Kaikki sähläys, kohellus ja huumorintaju koiralla vaan pelkkää plussaa!
Beussini oli kovin pidättyväinen, ja se onkin yksi syy, miksi rodun vaihtoa harkitsen. Mikään kaikkia rakastava noutaja nyt ei tartte olla, mutta avoin. Tuttujen koirien kanssa pitäs pystyä toimeen tulemaan. Hirmu tärkeää mulle myös se, että koira sopeutuu helposti ja sen pystyy viemään mihin vain. Koira kulkee mulla mukana lähes kaikkialla.

juuri tuollaisia mitä kirjoitit (miinus ehkä se huumorintaju ). Sakemanneissa on vaan niin hirvittävästi hajontaa (+vielä linjaerot) ja terveysongelmat, että todella tarkkaa työtä saa sen itselleen sopivan pennun eteen tehdä! Mutta sen kun kerran löytää niin harva enää rodusta pois vaihtaa

Omassa saksanpaimenkoirassani arvostan todella kovaa tekemisen meininkiä, kun sille antaa (erityisesti nenänkäyttö)tehtävän niin keskittyminen on aivan uskomatonta! Energiaa tuntuu olevan päättymättömästi ja on joka ikisessä touhussa mukana, vähän sellainen joka paikan höylä, aina valmiina toimintaan, mutta kun mitään ei tapahdu niin on kotona huomaamaton. Irtiollessa ei ole kyseenalaistanut luoksetuloa, sitten pentuaikojen ja on ainakin toistaiseksi sosiaalinen toisia koiriakin kohtaan. Saattaa vastata rähjään, mutta ei itse aloita. Ihmisiä kohtaan on mukavan välinpitämätön, mutta innostuu kyllä leikkimään kenen kanssa vaan. Ehkä jos jotain huonoa täytyy sanoa, niin kuumuu välillä vähän turhankin herkästi ja silloin myös piippailee, odotteleminen tyhjänpanttina on myös haastavaa välillä. Otan kuitenkin "ongelmat" mielummin näin päin, kuin että olisi persuksille potkittava malli Voin kyllä yrittää kertoilla lisää, vaikka yksärillä jos kiinnostaa!

Mun kultapoju

©Veera Toppari

Koska beussista sulla jo kokemusta onkin, niin tyydyn vain toteamaan, että älä sitä pidättyväisyyttä turhaan pidä syynä vaihtaa rotua. Vaikka rodussa paljon hajontaa varmasti onkin asian suhteen, niin itse olen tavannut lähinnä avoimia beusseja. Kaikki ei välttämättä ole vieraista ihmisistä järin kiinnostuneita ollut, mutta varsinaisesti pidättyväisiä beusseja ei ole pahemmin tullut nähtyä.

Enkä mä tän omani perusteella ainakaan pitäisi beussia mitenkään vaikeana kouluttaa. Vaikka varsinkin beussiurokset kypsyy astetta hitaammin, niin mä olen kyllä kovin tykännyt näkemistäni koirista. Viettiä löytyy kiitettävästi, vaikka niitä vietikkäämpiäkin rotuja kyllä löytyy. Mutta meidän neiti on ainakin varsin vilkas, avoin ja työintoinen beussi.

Kyllähän sitä beusseista löytyy hajontaa ties mihin suuntaan, mutta en nyt näkisi, että beussien kanssa joutuisi yhtään sen enempää tehdä taustatyötä kuin muidenkaan rotujen suhteen. En siis lähtisi vielä heittämään kirvestä kaivoon rodun suhteen, jos sen on jo muuten hyväksi todennut. Ihania joka paikan höyliä ne on.

Mä täällä komppailen nollen tekstiä Saksanpaimen osaa olla maailman toimivin peli, mutta kääntöpuolena niitä ongelmia tosiaan on - vaikka onhan toki uusi pentu aina vähän arpapeliä. Oma koirani istuu aloittajan toiveisiin kokolailla just eikä melkein, mutta hajontahan on rodun ja linjojenkin sisällä valtava, joten tarkkana saa olla. Terveen ja rodunomaisen sakemannin kanssa kuitenkin on todella ilo elää ja tehdä.

Meillä tuo koiruus on todella ihmisrakas ja avoin jokapaikan sankari. Helposti motivoitavissa mutta ohjattava kohtuu eleettömästi ja mustavalkoisesti tai kuumuminen ja omien juttujen keksiminen on taattu. Todella energinen, vilkas ja utelias tapaus joka etenkin teiniaikana aiheutti harmaita hiuksia kun koiran menossa pysyi töin ja tuskin mukana ja tunnetilan säätely on edelleen ihan oma juttunsa ja sen toivottavasti joskus opin Harrastetaan hakua ja tokoillaan siinä sivussa. Käyttää nenäänsä hyvin. Saalista löytyy runsaasti ja muutenkin on ominaisuudet ihan kohdallaan, vaikka tuo tyhjänpanttina oleminen ja rauhoittuminen on meilläkin vähän hiinä ja hiinä. Siinä tosin saa syyttävän sormen vetää omistajaa kohti. Ihan tervepäinen koira omaan makuuni kuitenkin.



Täällä siis vahvasti puolletaan saksanpaimenkoiraa ja yksärillä saa kysellä lisää jos mieli tekee

Vinkka kirjoitti:

Holsku kuulostais paperilla melko sopivalta, mutta jotenkin mulla on semmonen kökkö mielikuva että ovat pehmeitä, arkoja ja piippaavia.

Mielestäni holsku (lk) sopii kriteereihisi. Eroja löytyy niin muunnoksen, linjan kuin yksilöidenkin väliltä. Oma lk on avoin ihmisille ja kaikki tapaamani koirat ovat olleet joko avoimia tai välinpitämättömiä vieraita kohtaan. Pehmeys ja arkuus ovat varmasti ongelma tietyissä tapauksissa mutta itse en ole vielä tälläiseen lyhytkarvaan törmännyt, muista muunnoksista ei ole kokemusta. Jos rotu kiinnostaa niin suosittelen lähtemään tapaamaan kentälle erilaisia yksilöitä. Voin kertoa lisää omakohtaisesti yksärillä mikäli kiinnostaa