Koirat.com

Komppaan edellistä

^ Minäkin. Meille kasvattaja suositteli bichonia myös muista syistä kuin mahdollisesta allergisoimattomuudesta - pienestä koosta, kohtuu helposta luonteesta ja sopivuudesta ensikoiraksi. Tuli viikonlopuksi meille ja kasvattaja oli yön yli, mutta äidille ei oireita puhjennut joten sai jäädä :)

Mutta (riippuu tietty allergiatyypistä) monet pitkäkarvasemmat rodut + karvanlähtöaika sytyttää kyllä useemmin oireita kuin tällaset rodut joilta sitä karvaa ei hirmuisesti lähde. Tai ainakin äitini saa oireita vain noista joilta karvaa ja hilsettä irtoaa, ei niinkään tällaisilta pienemmiltä tai lyhytkarvaisemmilta. Mutta kyllä jokainen koira voi allergisoida tai olla allergisoimatta.

Täysin samaa mieltä: täysin allergisoimatonta koirarotua ei ole. Etenkin vaikeasti allergisten kannattaa todella miettiä, mitkä ovat mahdollisuudet pitää koira jos oireita ilmeneekin. Minusta on väärin jos koira joutuu vaihtamaan kotia ihmisen hetkellisen itsekkyyden takia.

Minulla oli etenkin pienempänä lievää koira-allergiaa ja edelleen olen allerginen kissoille. Olen kuitenkin aina siedättynyt kaikkiin tuttuihin eläimiin. Pennun ottamisessa oli siis pieni riski, sitä ei käy kieltäminen. Minulle tämä koiran ottaminen oli kuitenkin liki kymmenen vuotta kestänyt, pitkällinen tiedonhankinta-, harkinta- ja suunnitteluprosessi. Jos tästä koirasta joskus joudun luopumaan, niin siinä vaiheessa itsekin makaan jo varmaan teholla. Noh, silti varasuunnitelma on siihenkin tilanteeseen mietitty.

Tässä vaiheessa kaikki vaikuttaisi kuitenkin hyvältä. Pentu on minulla pian kuukauden ollut, ja vain ajoittaista ahdistusta ja tukkoisuutta on ollut. Epäilenpä että siiitepölyllä on tässä oma osansa, lievästä koivuallergiasta kun kärsin. Eiköhän tämä tästä

Itse olen myös samaa mieltä, eli koiran rodulla ei ole vaikutusta allergian määrään. Kyselen kuitenkin mielenkiinnosta muiden kokemuksia tietyistä roduista, VAIKKA tiedän ettei miun kohdalla välttämättä käy samoin.

Mielestäni on myös väärin sanoa allergista ihmistä itsekkääksi, jos hän haluaa koiran.. Tämä tosin on minun mielipiteeni. Allergia ja astmaliiton keskustelupalstalla tuosta aiheesta puhuttiin kiivaastikin, ja mieleeni painui hyvin eräs kommentti. Siinä todettiin, että ennemmin allerginen ottaa koiran, kuin miettii loppu elämänsä että "olisinkohan ollut allerginen"..! Yhdyn tuohon kommenttiin 100 %:sti.

Meillä kuitenkin edelleen koira harkinnassa, voi tosin olla että odotetaan vielä jonkun aikaa - kuinka kauan, sitä en tiedä. Äitini ansiosta aloimme vain ajattelemaan, että ehkä on hyvä odottaa sinne asti, että on itse muutenkin asettumassa aloilleen, niin saa vielä elää tämän nuoruuden. Kiitos siis äidilleni, ettemme pahan koirakuumeen kourissa hommanneet koiraa jo keväällä.

^ tuosta pitikin vielä viestiini kirjoittaa, mutta se unohtui. Eli en tosiaan pidä allergisia koiraa himoitsevia itsekkäinä, olenhan itsekin (vaikkakin lievästi) allerginen koiraihminen! Monesti ehdin jo vaipua epätoivoon, kun olen huomannut että jostakin koirasta olen oireita saanut. Noh, toivotaan että pysyn ainakin oman koirani kanssa melko oireettomana jatkossakin.

Sellaisen tuomitsen täysin, että koira hankitaan hetken mielijohteesta tyyliin "Ostetaanpa nyt sitten koira ja katsotaan tuleeko allergiaa, jos jotain tulee niin myydään koira johonkin". Eli riski pitäisi tiedostaa ja mietiskellä, kuinka suuri on mahdollisuus että allergia äityy niin pahaksi että koirasta on luovuttava, ja miten sitten toimitaan. Onko esim. varaa jatkuvaan allergialääkitykseen, tiheämpiin lääkärikäynteihin, aikaa jatkuvaan siivoukseen tai kärsivällisyyttä aivastelun, kutinan ja silmien vetistelyn kanssa. Ja tärkeinpänä: missä koira voi elää loppuelämänsä 10-15 vuotta, jos siitä on kaikesta huolimatta luovuttava?

Tsemppiä siis, allergikot!

Tämä on taas näitä tasa-arvo kysymyksiä. Toisinaan nämä hirveän koiralauman omistajat pitävät koiraa hankkivia allergisia itsekkäinä siitä syystä, että koirasta voisi pahimmassa tapauksessa joutua luopumaan. Tosiasiassa heidän on erittäin helppo sanoa, kun kerran itse pystyvät lievittämään koirakuumettaan uusilla koirahankinnoilla - tosin täytyy muistaa että koira ei ole esine joka hankitaan kun sitä halutaan, vaan ihan oikea eläin. Mutta siis jokatapauksessa koiraa haluavat ja hankitaan sitoutuvat voivat ottaa koiran sen halutessaan, ja mikään laki tai määräys ei sano ettäkö allergisen ihmisen olisi pakko elää ilman koiraa vain allergiansa vuoksi (toki jokainen itse tietää, meneekö allergia ihan sietokyvyn yli -> itse en ottaisi koiraa jos olisin niille kuolemanallerginen). Joten jos nyt joku pieni allergia on, sen kanssa voi elää. Ja jos haluaa koiran, se ei todellakaan ole itsekästä. Nämä jotkut ihmiset eivät kyllä osaa kovinkaan hyvin asettua allergisten koirafanien asemaan :'|

Mutta toki ennen koiran ottoa täytyy ajatella sitä vaihtoehtoa, että siitä voidaan joutua luopumaan allergian vuoksi. Hankintaan sitoutunut allerginen koiraihminen voi ehdottomasti hauvan hankkia, mutta itse suosittelen esim. hoitokoiran ottamista viikonlopuksi jotta oireiden kehittyminen voitaisiin huomata -> osattaisiin ennakoida, pystyykö noista oireista kärsimään koko koiran eliniän, vai olisiko järkevämpää jättää koira hankkimatta. Ja sitten täytyy olla se hoitopaikka aina valmiina, esim. kasvattajan kanssa kannattaa tehdä sopimus siitä että pentu voidaan tietyn ajan kuluessa palauttaa jos oireet pahenevat.

rriks, taisin ensin ymmärtää mielipiteesi väärin.

Itse olen samaa mieltä teidän molempien kanssa! Toisaalta ärsyttää, kun allergiattomat pitävät allergikoita itsekkäinä..! Ymmärtäähän sen kyllä, että he pelkäävät koiran joutuvan kiertoon, mutta onhan meilläkin aivot! Tuskinpa kukaan (selväjärkinen koiraihminen) ottaa koiraa vaan testaukseen ja sitten myy sen allergian puhjetessa. Itse ajattelin ainakin etsiä koiralle jo valmiiksi uuden kodin, sitten kun koiran hankimme. Uudella kodilla toki tarkoitan kotia, jonka tiedän olevan pysyvä.

Saapi nyt nähdä milloin meille koiruus tulee, kun olemme todenneet, että pitää odottaa hetkeä kun itsekin asettuu aloilleen. On sitten ainakin aikaa koiralle, eikä tule katuma päälle. Ja saa tosiaan nähdä, tuleeko meille sittenkään cotonia. Mielestäni meidänkin pitää etsiä juuri sitä oikeaa rotua, joka sopii meille ja me rodulle. Sen sijaan siis, että valitsisimme koiran muiden ihmisten allergiaoireiden perusteella. Ei tosin sillä, että olisin aluksi ollut ottamassa cotonia pelkästään ns. vähäallergisuuden takia, ihastuin kyllä niiden luonnekuvaukseenkin!

Oho, kirjoitin nimimerkkisi väärin, siis rriiks.

[ot] ^ Omia viestejään pääsee muokkaamaan [/ot]

Hei, tällasta ihan vaan kyselen, että nämä tanskalaisruotsalaiset pihakoirat, lähteekö karvaa minkä verran? Äidillä lievä koira-allergia ja laukeaa lähinnä vaan karvoista, ei ole oireillut näiden lähdellä mistä karvaa ei esim. silittäessä irtoa, vain tällasilla joilta karvaa kunnolla lähtee (eli siis varmaan tämä "koira-allergia" johtuu vaan herkästä nenästä kun karvat kutittaa). Ja kun olisi kiinnostusta tanskalaisruottalaiseen, niin minkä verran siitä lähtee karvaa?

Patruska kirjoitti:

Itse ajattelin ainakin etsiä koiralle jo valmiiksi uuden kodin, sitten kun koiran hankimme. Uudella kodilla toki tarkoitan kotia, jonka tiedän olevan pysyvä.

Siis täh? Koiralle, jota ei vielä ole, hankitaan valmiiksi uusi koti? Jos se oma koti ei oletusarvoisesti ole pysyvä, niin kannattaa jättää koira suoraan hankkimatta. Jos kaikesta huolimatta tilanne menisi sellaiseksi, että päätyisitte koirasta luopumaan, niin yleensä uusi koti on hyvä etsiä kasvattajan kautta/avulla.

Allerginen olen minäkin, lisäksi astmaatikko. Koirien kanssa ollut koko elämäni. Yksikään koirista ei ole ollut pelkkä pohjavillainen (bichon friset, villakoirat jne). Sen sijaan on ollut rotuja, joilla on pelkkä lyhyt päälikarva ja rotuja, joilla on sepä päälikarva, että pohjavilla. Allergiaoireita saan satunnaisesti. Hoitokoiria meillä pyörii myös usein erilaisia aikoja, eikä nekään ole allergiaan vaikuttaneet. Ei, en ole ikinä koiraa ottaessani miettinyt koiralle uutta kotia. Minulle on selviö, että se koira tulee pysyäkseen. Allergia ei ole minulla suoranaisesti koiranhankintaan liittyvä kysymys.

Mitä ihmettä? Ettii koiralle valmiiks uus koti?? :o enpä oo ennen kuullu...ennemmin tekee sopimuksen kasvattajan kanssa että jos pahat oireet tulee eikä koiran kaa voi elää niin koira palautuu kasvattajalle tms.

Mulla pikkuveli on allerginen koirille ja kesällä olis kuitenki ehkä cairni tulossa :). Pahin oire (siis pikkuveljelä) on varmaan tullut siitä kun on tipsu nuolassu naamasta, mutta sitten taas cotonista tai kääpiövilliksestä ei ole tullut mitään (uskon kuitenkin ettei rodulla ole kuitenkaan niin suurta merkitystä allergian kanssa...).

Kyllä minäkin teen mielelläni vaihtoehtosen suunnitelman siltä varalta etten koiraa pystyisikään pitämään, (tässä tapauksessa vanhempani)koira pysyisi silloin edelleen "perheessä" jotei se luopuminen ei niin pahalta tuntuisi ku pääsisi sitä usein näkemään. Ehkä se voi jostakin tuntua oudolta, mutta itselleni se on aivan luontaista.

Sarahia ja sinnii, ette tainneet ihan ymmärtää mitä tarkoitin. En nimittäin halua, että jos tulenkin omalle koiralle kovin allergiseksi, niin joutuisin äkkiä vain antamaan sen ensimmäiselle vapaaehtoiselle! Uuden kodin etsimisellä tarkoitin sitä, että kysyn kasvattajalta, onko hän valmis ottamaan koiran takaisin ja lisäksi kyselen sukulaisilta ja lähimmiltä ystäviltäni, että ovatko he valmiit ottamaan koiran, mikäli joutuisin siitä itse luopumaan. Eikös tuo kuitenkin kuulosta fiksummalta, vai?

Tietysti toivon, etten koskaan joudu (tulevasta) koirastani luopumaan! Jos kuitenkin käy niin, etten pysty hengittämään ja oireet ovat todella pahoja, eivätkä häviä jonkun ajan kuluessa, on koirasta kuitenkin siinä tapauksessa luovuttava.. Hyvähän se on nyt sanoa, kun ei karvaturrikkaa vielä ole, uskon että koirasta luopuminen on kaikkea muuta kuin helppoa! Mutta toivotaan etten tuohon tilanteeseen ikinä joudu (siis allergian takia)!

Niin ja TeJo, juuri tuota ns. varasuunnitelmaa tarkoitin.

Mieheni on sairastanut lapsuusajan astmaa ja hänellä on todettu koira-allergia sekä mielin määrin ruoka-aine allergioita. Kaikki nämä ovat kuitenkin ajan myötä kadonneet ja olemme hankkimassa ensi vuoden puolella kääpiöpinseriä. Itselläni ei ole minkäänlaista allergiaa. Vanhemmillani on aina ollut koiria, joten olen kasvanut niiden parissa. En ole kuitenkaan kotoa muuttamisen jälkeen ottanut omaa koiraa, ja nyt tuntuisi olevan siihen aika. Ainoa huoli on tosiaan mieheni. Kyllä hän vanhempieni koirien kanssa pärjää eikä mitään oireita tule (tosin ei hän ole kuin silloin tällöin viikonloppuja koirien kanssa). Tästä syystä passitan hänet syksyllä allergiatesteihin.

Olemme keskustelleet mitä tapahtuu, jos hän on allerginen koirille. Koska olemme kummatkin koiraihmisiä ja viimeinen vuosi on mennyt kasvattajilla ravaamisessa ja netistä/kirjoista tietoa hankkiessa, olemme päättäneet, että vaikka hän olisi koirille allerginen (siis ei kuoleman vakavasti, jota en usko hänen olevan koska ei oireita ole saanut..) otamme koiran ja siedätämme hänet. Itse en vain halua koirasta luopua, joten haluan olla varma että mieheni kestää lievät oireet jos niitä tulee. Jos oireet ovat pahat eivätkä lopu, mielummin käytän rahani lääkkeiden hankkimiseen kuin antaisin koiran pois. Koira on kuin lapsi, siitä ei luovuta kun ei jaksa kattella.

Pohjavilla keskusteluun: myös pohjavillattomat koirat saattavat aiheuttaa allergioita. Tuo edellä mainittu mieheni siis sai pientä nuhaa kun vanhempani ostivat yorkin ja kävimme heitä tapaamassa, mutta tosiaan siedättyi samantien (oliko kyse sitten vanhan astman oireilusta vai mistä..). Mutta kannattaa käydä kasvattajia ja koiria moikkailemassa, siitä saa jo osviittaa että kuinka paha allergia on kyseessä.

Kymysys: onko allergiaoireita monet saanut tuosta kääkästä? Kuten keskustelussa on mainittu, allergia on yksilökohtainen, mutta monetko yksilöt on allergisoinnut? ;) Ihan näin tilastollisesti.

Kääkkien kanssa en ole tekemisissä ollut, mutta vastaavanlaisella turkilla (tikkukarva) olevista olen saanut allergiaoireita.

Tuli tässä huomattua, että näköjään koirasta voi joutua luopumaan ilman allergiaakin.. Pikkusiskoni nimittäin etsii nyt koiraneidilleen uutta kotia, ajanpuutteen vuoksi.

Ikävää että noin käy.. Mun serkutki luopu koirastaan ajan puutteen vuoks joka ei ehkä sitte ollu kannattavaa kun koira kerkes viikon olee kasvattajallaan (siis veivät takas kasvattajalle kun se niille kävi vaikka koira oliki ollu jo monta vuotta uudessa kodissa) kunnes toinen koira lenkillä hyökkäs sen kimppuun ja se jouduttiin lopettaa :/

Hyi kamala! Onneksi pikkusiskoni on löytänyt jo uuden kodin nakerolle, tulevat parin viikon päästä hakemaan. Kaiken lisäksi uusi perhe vaikuttaa aivan täydelliseltä pikkuneidille!