Koirat.com

^Hienoa että hyvä koti on löytynyt :)

Meillä on nyt vahvistunu se että tänne tulee kääpiösnautseri :) Pahoja oireita (oikeestaan melkeenpä mitään) en oo saanut ku oon ollu käppänä ihmisillä joilla on monta koiraa ! =)

Kun vielä mietimme koiran ottamista, mekin harkitsimme kääpiösnautseria. Luonnekuvaus ei sitten kuitenkaan ollut täysin sopiva meille. Nyt olemme kuitenkin, niin kuin aiemmin jo olen sanonutkin, jättäneet koiran hankinnan odottamaan niin kauaksi aikaa, että itse asetumme aloilleen yms. Onpahan sitten varmasti aikaa koiruudelle eikä tule katuma päälle!

Olen osittain allerginen koirille. Pitkä ja sileä karvasista ei yleensä tule minkäänlaisia oireita. Lyhyt karvaiset aiheuttavat sitten sitäkin enemmän.
Millainen koirarotu olisi hyvä?
Sen pitäisi olla aktiivinen,reipas, pitkä karvainen, pieni tai keskikikokoinen.
Ongelma koiran hankinnassahan on se, että ei koskaan tiedä aiheuttaako joku rotu allergiaa. Miten tätä voisi päästä testaamaan?

Siun kannattaisi kysellä tutuilta ja tuttujen tutuilta josko kyseistä rotua, mitä harkitset, pääsisi hoitamaan taikka edes moikkaamaan. Itselläni ainakin nuorempana oli niin, että tiesin heti koiraa silittäessäni, tuleeko siitä allergiaa vai ei. Myöskin kenneleissä varmasti pääsee käymään ja tutustumaan kyseiseen rotuun.

Kannattaa tutustuu rotuihin ihan livenä. Ite oon saanu paljon positiivisemman kuvan käppänöiden luonteesta ku kehän reunoilla oon kasvattajan kaa liikkunu (ja ollu kasvattajan luona+ yhen toisen luonaki käytiin) ja luonne vaikuttaa just ihanalta kun on semmosia yhden ihmisen koiria :D

Mä olen lähes koko ikäni ollut astmaatikko sekä allerginen kaikille eläimille, ja samalla niin eläinrakas kun voi vaan olla. Aluksi ala-asteella ollessani puhuin äitini ympäri ja otin hamsterin, sitten hiiren ja sitten gerbiileitä vaikka astmahoitaja kielsi näin tekemästä. Oma koira oli haaveissa hyvin kauan, kunnes sitten 20-vuotiaana minulle tupsahti 7-vuotias kodinvaihtaja saksanpaimenkoira. Ensimmäiset pari viikkoa olin jatkuvasti nenä tukossa ja astmalääkkeitä sai vetää tupla-annokset, mutta pikku hiljaa se alkoi helpottamaan. Siihen omaan koiraan kai siedättyy jollain tavalla, sillä muista koirista tulee edelleen oireita. Vuosi sitten otin toisenkin koiran, dobermannin pennun, ja kunhan syön päivittäin allergialääkkeen sekä muistan ottaa astmalääkkeeni säännöllisesti, minä pärjään koirieni kanssa oikein hyvin. Tietenkin siivota täytyy useammin, sillä jos koirankarvoja kerääntyy nurkkiin, huomaan sen heti keuhkoissani (alkaa ahdistamaan herkemmin) ja pesen koirat noin kerran kuukaudessa/ joka toinen kuukausi etteivät ne ns. haise koirille, sillä keuhkoni reagoivat myös siihen hajuun. Jos koirat nuolevat minua niin ihoon nousee nokkosihottumaa, mutta se lasehtii nopeasti eikä se haittaa minua millään tavalla.

Olen asennoitunut niin, että koirista ei luovuta vaikka mikä olisi. Olenkin kavereiden kanssa nauranut että jos saisin lapsen ja se olisi allerginen, ennemmin luopuisin lapsesta kuin koirista

Mäkään en saa omista tai tutuista koirista oireita, mutta vieraat koirat (ja varsinkin jos koirien omistaja ei pidä huushollissaan kovin tarkkaa lukua siivouksesta...) aiheuttavat helposti hengenahdistusta. Samoin sisätiloissa pidetyissä koiranäyttelyissä joudun käyttämään avaavaa.

Astmahan mulla on diagnosoitu, sekin (heinä)allergiaperäinen.

Jänniä juttuja muuten muutenkin nää siedättyminen ja altistuminen...
Heinälle en ollut aikasemmin allerginen, mutta altistuminen samalla sekä kissalle (mille olen yhä vahvasti allerginen) että runsaalle heinälle (mistä en ennen saanut oireita) laukaisi sitten heinäallergian ja astman. Astmaoireita tuli nimenomaan heinästä, eikä niinkään kissoista. Aikaa tähän astman kehittymiseen meni vajaa vuosi.

Prick-testissäkin olen joskus reagoinut koiraan, mutta tosiaan vissiin yli puolet elämästäni olen asunut koiran kanssa samassa taloudessa, eikä oireita ole ilmaantunut. *koputtaa puuta*

romrom kirjoitti:

Olen asennoitunut niin, että koirista ei luovuta vaikka mikä olisi.

Niin juu tätä piti ja kommentoida.
Kaveri piti kissaa pitkään samalla asenteella, kunnes lääkäri pisti kovan kovaa vasten - joko kissa pois tai lähitulevaisuudessa keuhkoahtauma. Kissa laitettiin pois.
Ei oo paljon lemmikistä iloa, jollet mitään pysty sen kanssa tekemään. :/

Täältä ilmoittautuu myös yksi allerginen kahden labradorin omistaja. Minulle todettiin vasta muutama kuukausi sitten eläinpölyallergia, siitepöly ja heinäpölyallergioiden lisäksi.
Nuorempana telmusin paljonkin kaverin sekä ukin koirien (labradori, suomenajokoira, pystykorva, beagle) kanssa, eikä oireita oman muistin mukaan juurikaan ollut. 7 vuotta sitten siskoni halusi koiran (kultaisennoutajan), ja äiti suostui siihen sillä ehdolla, että mikäli oireita tulee koirasta on luovuttava ja vuoden päästä tästä sain minä sitten itselleni koiran, labradorin kun sellaista olin pitkään jo toivonut.
Nykyään pahimmat oireet ovat edelleen siite- ja heinäpölystä, mutta koirista ei mitään. Allergialääkäri jopa kehotti pitämään talossa väh. 2 koiraa siedätyshoitona ja huomioi myös mahdollisen perheenlisäyksen toteamalla, että vaikka joskus lapsilla olisikin allergiaa, ei koirista kannata heti olla luopumassa.
Ainoa asia mitä lääkäri ihmetteli, oli se miten voimakkaat oireet minä saan siivouksen yhteydessä. Esim. pelkän imuroinnin takia on pakko ottaa allergialääke ja jos meinaa kopistella petivaatteet, matot ym. niin siivouksen jälkeen on pakko käydä suihkussa ja pestä etenkin naama huolella, sillä muuten silmät alkaa turvota, nenä vuotaa ja iho kutista. Sama homma jos mennään kyläilemään kälyn luo, on sielläkin paikat tukossa, vaikka heillä ei eläimiä olekaan..

Mutta täytyy myöntää, että lääkärin luo kun astelin niin mielessäni kyllä ajattelin että koirista en luovu vaikka todettaisiin mitä, sellainen se on koiraihmisen kieroutunut mieli

Meillä kävi aikanaan niin, että yhdellä lapsista todettiin allergioita (ruoka-aineta ja mm. koira) ja silloinen allergialääkäri tietysti oli sitä mieltä, että KAIKKI mikä SAATTAA aiheuttaa oireita eliminoitava - joten luovuimme silloin koirastakin (muutti mummolaan, jossa vieraillessa sittemmin totesimme, että ainakaan koira ei aiheuta mitään oireita tytölle...) Tänä keväänä sitten pidimme tuota vanhusta hoidossa jonkin aikaa ja totesimme, että koira ei tosiaan tuo mukanaan allergiaoireita, minkä jälkeen uskaltauduimme ottamaan omankin koiran. Vanhempani eivät enää missään nimessä halunneet luopua tuosta vanhasta koirasta kokonaan vaan haluavat pitää sen - koira onkin tottunut viime vuosina rauhallisempaan menoon kuin mitä meidän lapset tarjoavat, joten uuden pennun hankinta oli kaikkien kannalta paras vaihtoehto. Nyt meillä on jonkin aikaa asustanut lapinporokoiratyttönen - alkuun suunnittelimme että koira saisi asustaa ulkona, mutta kuinkas kävikään, tarha ja koppi ovat edelleen suunnittelu/rakennusvaiheessa ja koira pyörii tuossa jaloissa sisällä - ja ainakin tähän asti kaikki on sujunut todella hienosti eikä yksikään perheenjäsen ole allergiaoireita koirasta saanut.

Tässä nyt ollaan muutenkin menossa tuon tytön allergioiden kanssa parempaan suuntaan, pari viikkoa sitten meillä oli vehnäaltistus ja olin aivan varma, että sieltä taas pukkaa kamalat oireet päälle (vehnä on ollut yksi pahimmista aiemmin). Mutta kuinkas kävikään? EI MITÄÄN OIREITA ja nyt tyttö syö onnessaan vehnäleseleipää liki joka aterialla... Eli noista allergioista voi aivan todella päästä eroonkin, vaikka meilläkin tilanne jossain vaiheessa vaikutti miltei epätoivoiselta, tuntui niin vaikealta löytää ruokia, joista tyttö ei oireita saisi.

Hei,

Oletteko löytäneet amerikankarvattoman terrierin(AHT), tai perun- ja meksikonkarvattomat koirat?
Noita täysin karvattomiakoiria useammat eläinallergiset pystyvät pitämään, tosin pentuaikana usein on allergiaoireita kun pennut eivät ole sisäsiistejä mutta yleensä alkuajan jälkeen (n.1-2kk) oireet rauhoittuvat kun pentu oppii sisäsiistiksi. Mutta 100% nuokaan rodut eivä sovi kaikille eläinallergisille.
Ja sehän näissä allergioissa onkin huono puoli kun joutuu ottamaan tietoisen riskin, että ei välttämättä pystykkään pitämään tuota koiraa, mutta tuosta asiasta kannattaakin puhua kasvattajan kanssa, jotta voisi sitten palauttaa pennun hänelle jos oireet eivät helpota.

Tietysti on kauheaa luopua pennusta, mutta oma terveys on aina pistettävä etusijalle

Allergiaahan ei aiheuta koiran karvaisuus vaan hilse ja tiedän kyllä muutamia karvattomia koiria, jotka tuntuvat hilseilevän ihan mielettömästi... Itse en suosittelisi karvatonta ensimmäisenä vaihtoehtona allergikoille.

Helou! Mäkin ilmottaudun tälle palstalle.. Meillä siis nyt vähä reilu vuoden vanha sheltti, ja miehellä todettiin tällä viikolla koira-allergia. Prick -testissä asteella 4. Hänellä on ollut aina heinä- ja siitepölyallergiat (nyt asteella 8-12, koira ei siis pahin onneksi), mutta jotenkin ei tullu mieleenkään kun oma koira otettiin että tämä puhkeaisi, koska heidän kotona on aina ollu (ja on nytkin) kissoja ja koiria (labbiksia, kultseja ja jackrusseli) eikä ole oireita tullu. Lapsena ei ole eläinallergioita todettu. Mutta aina ei ilmeisesti mee nallekarkit tasan. Oireina allerginen nuha. Hakeutui nyt testeihin, koska heinä- ja siitepölykausi ohi, mutta nuha jatkuu. On nyt tän viikon syöny lääkärin määräämää allergialääkettä tabuina, mutta huomaan, että silti on tukossa. Ilmanpuhdistinkin on ostettu. Kauankohan tässä tohtii kokeilla että pystytäänkö koira pitämään :( Saiskaan sitä säännöllisellä kunnon siivouksella pidettyä kurissa? Nenäsumutteetkin määräsi, mutta ei halua käyttää niitä, miehet! Musta tuntuu että ne paremmin auttais kun hoitais paikallisesti sen tukkoista nenää..! Mieheni myös polttelee että tuskin sekään oloa parantaa..

^ vähän kovistelisin kyllä miestä tossa tilanteessa. Että suihke nenään niinkuin olisi jo! Kamalaahan se olisi alkaa puhua jostain koiran luopumisesta, jos ei ensin ole noudattanut lääkärin ohjetta.
Toivottavasti oireet pysyy teillä kurissa ja koira saa jäädä. Mutta joskus tosiaan ei mee ne nallekarkit tasan, ja teille tuli todella ikävä yllätys :/

Adetson kirjoitti:

Helou! Mäkin ilmottaudun tälle palstalle.. Meillä siis nyt vähä reilu vuoden vanha sheltti, ja miehellä todettiin tällä viikolla koira-allergia. Prick -testissä asteella 4. Hänellä on ollut aina heinä- ja siitepölyallergiat (nyt asteella 8-12, koira ei siis pahin onneksi), mutta jotenkin ei tullu mieleenkään kun oma koira otettiin että tämä puhkeaisi, koska heidän kotona on aina ollu (ja on nytkin) kissoja ja koiria (labbiksia, kultseja ja jackrusseli) eikä ole oireita tullu. Lapsena ei ole eläinallergioita todettu. Mutta aina ei ilmeisesti mee nallekarkit tasan. Oireina allerginen nuha. Hakeutui nyt testeihin, koska heinä- ja siitepölykausi ohi, mutta nuha jatkuu. On nyt tän viikon syöny lääkärin määräämää allergialääkettä tabuina, mutta huomaan, että silti on tukossa. Ilmanpuhdistinkin on ostettu. Kauankohan tässä tohtii kokeilla että pystytäänkö koira pitämään :( Saiskaan sitä säännöllisellä kunnon siivouksella pidettyä kurissa? Nenäsumutteetkin määräsi, mutta ei halua käyttää niitä, miehet! Musta tuntuu että ne paremmin auttais kun hoitais paikallisesti sen tukkoista nenää..! Mieheni myös polttelee että tuskin sekään oloa parantaa..

Entäs lääketieteellinen siedätyshoito? Kunnalliselle puolelle ette varmaan koira-allergian siedätykseen pääse, mutta yksityinen sektori saattaa ottaa. Turussa ainakin Terveystalo antaa ja kertoo olevan hyviä kokemuksia hoidosta. Ei ihan halpaa, mutta kustannukset jakaantuu kolmelle vuodelle, joten ei liene ylitsepääsemätöntä..
Niin, ja röökaaminen kannattaisi lopettaa, edesauttaa astman syntyä..

^^ Kiitoksia tuesta! Täälä on ny muutama päivä kovisteltu, ja tänään meni suihkeet nenään. Lupas viikon kokeilla että auttaako. On sekin jo pieni erävoitto meikäläiselle. Voi kun voisin ottaa ne sen puolesta.. Kiitos Tuuve tuosta siedätyshoitovinkistä! Oon kyllä siitä kuullu, mutta vain sellaista että ei tällaisiin eläinallergioihin annettaisi. Mutta tuo yksityinen puoli kyllä varmaan sitä tekisi! Oon mä tän nyt nii ajatellu, että saa kyllä tupakinpolton eka lopettaa ennen ku koira lähtee. Uskon, että osasyy huonoon oloon on myös tupakki (tupakkiyskät jne.).. Jos ei olo senkään jälkeen parane niin.. Onneksi koiraa ei tarvitsisi vieraalle antaa, vaan saisi varmasti mennä siskolle tai vanhemmilleni, mutta sitä en ny halua vielä ajatella sen enempää.

Meilläkin on harkinnassa koira. Minä ja veljeni allergisia, ja meillä molemmilla astma.
Pari päivää sitten kun luin tämän palstan läpi, minulle selvisi, että rodut jotka yleensä sopivat/suositellaan allergisille, eivät välttämättä sovi kaikille.
Meillä tuo koiran hankinta on vielä vaiheessa. Saa nähdä suostuvatko äitini ja isäpuoleni koiraan, kun talossa olisi ensi kesänä vasta puolen vuoden ikäinen (puol)pikkuveli. Isäni on siihen jo suostunut. Varmaankin koira asuisi ulkona, mutta riippuu tietysti rodusta. Ja uskoisin (ainakin toivon) että siedättyisin koiralle (tulevalle sellaiselle).
Olen jo niin pitkään pitänyt koirista ja halunnut sellaista, mutta sen hankinnasta olen ruvennut äidilleni puhumaan vasta nykyiseen taloomme muuton jälkeen.
Rotuvaihtoehtona nyt olisivat suomenlapinkoira ja lapinporokoira.

Täällä myös pitäisi olla yksi koira-allerginen astmaatikko mutta varsinaisia oireita olen saanut vain yhdestä rodusta tähän mennessä: venäjänvinttikoira. Olin pari vuotta sitten sellaisen kanssa autossa kolmisen tuntia ja nokka alkoi vuotamaan ja aivastuttamaan. Se on kyllä jännä kun allergiatestit näyttivät muutama vuosi sitten että olen mm. koirille pahasti allerginen mutta tässä sitä vain porskutellaan ilman oireita labbiksen, rotikan, karkean ja sileän griffonin kanssa ilman oireita.

Joku mainitsi aijemmin karvattoman koiran huonona vaihtoehtona allergikolle. Voi toki olla mutta itse vahvasti kissa-allergisena voin pitää oireetta karvatonta kissaa.

täälllä yksi hieman ongelmallinen tapaus. itselläni ei ole mitään allergioita ja hankin juuri koiranpennun. Poikaystävälläni on paha siitepölyallergia ja allergiaa esiintyy myös kissojen läheisyydessä. Ennen koiranhankintaa keskusteltiin miten uusi tulokas vaikuttaisi poikaystävään, mutta aikaisemmin ei ole tullut oireita saksanpaimenkoirasta(on nukkunut sängyssä, jossa saksanpaimenkoira nukkuu joka yö), kleinspitzistä, terriereistä.. joten ajateltiin että ei allergiat pahene tästäkään koirasta (papillon-chihuahuamix). nyt hänellä on kuitenkin ilmennyt nenän ja silmien kutinaa todella paljon, myös iho kutiaa. Asiaa vaikeuttaa se, että mitkään allergialääkkeet eivät ole ikinä auttaneet siitepölyallergiaan ja ahkerasti niitä ollaan kokeiltu uusia merkkejä, josko vaikutus olisi tehokkaampi, mutta ei.. Asiaa puolestaan helpottaa se, että emme asu (vielä?) saman katon alla, joten altistuminen ei ole ympärivuorokautista. On kuitenkin ikävää mennä kylään hänelle/hän meille kun alkaa tuhina melkeinpä heti.. Onko teillä jotain vinkkejä, joilla voisi helpottaa tilannetta? Koiran ottamista harkittiin pitkään, joten siitä luopuminen ei ole vaihtoehto enkä halua olla niin vastuuton että luopuisin. Toivon että koira toimisi ''luontaisena siedätyshoitona'' allergiaan (jota ei ennen ollut todettavissa), mutta kuinka kauan ''siedätyshoitoa'' pitää kestää että alkaa vaikuttamaan?

kiitos jo etukäteen! (huh tulipas pitkä viesti:D)

muoks. kirjotusvirheitä

Mun oli tarkoitus ottaa toinen koira tässä n. vajaan vuoden sisässä. Avo ei ollut aikaisemmin kommentoinut mun koiranhankintajuttuihin mitään, luultavasti ei tajunnut kuinka tosissaan olen. Kun otin puheeksi uuden koiran, niin hän sanoi, ettei se olisi hyvä idea. Kertoi, että rupee tuosta nykyisestä koirastakin vähän aina nenä vuotamaan. Allergialääkkeitä hän ei halua käyttää. Haluaisin siis kysyä, että paheneeko allergiaoireet yleensä, kun koiria on useampi talossa? Entä voiko allerginen aina siedättyä omaan koiraan - voiko olla siedättymättä? Ollaan asuttu ukon kanssa puolisen vuotta yksissä.