Koirat.com

Rakkaan koiramme menehdyttyä, mietimme uutta koiraa perheeseemme. Tarvitsisin kuitenkin hieman vinkkejä ja kokemuksia...

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamulla ja päivällä pikainen ulkoilu (~20min), illalla mahdollisuus pidempään lenkkiin (~1h).

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Reilun kokoinen rivitalon päätyasunto, keskustan lähellä rauhallisessa taajamassa. Vain pieni, aitaamaton piha.

¤ Lapsien määrä
2 kouluikäistä lasta.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Mäyräkoira. Aivan ihana tapaus: jääräpäinen, mutta niin ihmisiä rakastava. Todellinen perheenjäsen ja avoin niin kaikille ihmisille kuin muille koirillekin. Kiltti, ei koskaan tuhonnut mitään, ei juuri haukkunut. Seuraa jänismetsälle. Rakasti löhöilyä sohvalla, lasten kanssa leikkimistä, huomion keskipisteenä oloa sekä patikointia metsässä ja pelloilla, vapaana oloa mökillä. Inhosi vesisadetta, eikä peruskävelyt asvaltilla ollut ihan lempijuttuja nekään.

¤ Harrastustoiveet
Ensisijaisesti olisi perheen seurakoira, mutta toiveena myös saada syksyisin seuraa metsäkanalintu- ja/tai jänismetsälle. Tykätään ulkoilla luonnossa (olla mökillä ja veneillä), mutta arkikiireiden takia usein jää vähemmälle.

¤ Turkkitoivomukset
Toiveena tietysti olisi että koirasta irtoaisi mahdollisimman vähän karvoja :) Karkeakarvainen mäyräkoira oli loistava, helppo hoitaa (ei juuri tarvinut pestä, harjata jne), pari kertaa vuodessa nypintä. Ei juuri irtokarvoja lähtenyt. Toki olemme valmiit myös joustamaan näissä, ja näkemään vähän enemmän vaivaa.

¤ Minkä kokoinen koira
Pieni- tai mielellään keskikokoinen. Mäyräkoira alkoi tuntua jo hieman turhankin pieneltä, mutta koira tulee reissaamaan kanssamme myös sukulaisiin, mökille, olemaan veneellä, joten pieni- tai keskikokoisuus on toisaalta ihanne.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Saa olla metsästysviettiä (lintu/jänis), mutta ongelma ehkä tuleekin siinä, että pystyisi "tyytymään" / rauhoittumaan seurakoiran rooliin muina aikoina tai pystyä olemaan päivisin yksin kotona koulu/työajan. Eli olisi sopeutuva eikä yliaktiivinen. Mäyräkoirallamme tämä toimi hyvin. Voisi olla mukava saada helpommin koulutettavakin rotu kuin mäykky, mutta haasteisiin olemme jo tottuneet ;) Mukava olisi jos lähtisi mielellään ihan arkilenkillekin kelistä riippumatta, eikä vain innostuisi harvemmin metsään ja luontoon päästessään. Olisi hyvä että tulisi toimeen ihmisten ja muiden koirien kanssa. Ei aggressiivinen tai liikaa haukkuva.

Mahdollisimman terve koira perimältään. Edellinen koira menehtyi rodulle tyypillisen välilevytyrän johdosta, joten haluaisin minimoida uuden kanssa riskit. Toki aina on mahdollisuus että jotain sairauksia tulee, mutta en haluaisi ottaa jo valmiiksi kovin riskialtista rotua.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut esim.
Walesinspringerspanieli (onko liian aktiivinen rotu meille? koirarodut.suntuubi.com sivuilta lainattua: "Sen sijaan jos perheen ainoat kiinnostuksen kohteet ovat lenkkeily ja sohvalla löhöily, kannattaa valita jokin vähemmän aktiivinen rotu, koska sellaisessa perheessä näin energisestä koirasta on vain harmia!")
Fieldspanieli
Kooikerhondje
Mielellään otan vastaan ihan uusia rotuehdotuksia tai toisaalta puolesta ja vastaan argumentteja yllä mainituista roduista. Tietysti rotukuvauskin on vain yleistys, erilaisia persoonia kun noissa koirissakin riittää :) Toista mäyräkoiraa emme tunnesyistä halua.

Walesinsprinkku vois teille kyllä sopia, jos vaan saatte ajan riittämään arjessa sen aktivointiin. Spanielit kun ovat vähän tuollaisia ikiliikkujia, mutta kyllä ne osaavat rauhoittua kunhan saavat sen peruslenkityksen ja jotain aivopähkinää. Pari kertaa viikossa olisi silti hyvä tarjota fyysisesti raskasta liikuntaa, jotta koira saisi kanavoitua energiansa oikeisiin paikkoihin. Luulen että lainaamasi rotuesittelyn kohta tarkoitti tätä, spanielit eivät todellakaan ole mitään sohvakoiria.
Wss on pehmeä koira perusluonteeltaan, ja ääniherkkyys ja liika pehmeys on lisääntynyt rodussa. Ero mäykkyyn on huomattava, niin hyvässä kuin pahassa. Luulen myös, että jos saatte yksilön joka toimii metsällä, voi sen tarpeiden tyydyttäminen arjessa olla haastavaa jos arkirutiini on kiireinen. Sanoisin, että pääsette helpommalla valitsemalla perusluonteeltaan tasaisemman ja rauhallisemman rodun, mutta toki oikea wss-yksilö jolla on hermorakenne kunnossa olisi mahdollinen, sellaisen löytäminen voi olla hieman haastavaa.

Olin jo tulossa ehdottamaan "omaa" rotuani cockerspanielia, mutta luulen että aikanne ei riitä sen aktivoimiseen ja turkinhoitoon, joka voi viedä yllättävän paljon aikaa arjessa.

Rotu jota voisin lämpimästi suositella teille on Stabyhoun. Staby on keskikokoinen, vaatimattoman näköinen mustavalkoinen lintukoira, joka alkuperäistarkoitukseltaan toimi maatilojen jokapaikanhöylänä. Karva on rungonmyötäistä, pidempää jaloissa, mahan alla, rinnassa ja hännässä. Turkki on hyvin helppohoitoinen ja likaahylkivä, perusharjaus silloin tällöin ja korvien takaa harjaaminen kerran viikossa riittää. Rotu ei ole varsinaisesti trimmattava ja omaa pohjavillan, ja näin ollen vaihtaa karvaa pari kertaa vuodessa jolloin karvaa lähtee runsaasti ja sitä on kaikkialla. Tätä voi hieman helpottaa trimmaamisella.
Rodun perusluonne on miellyttävä, rauhallinen, iloinen ja sosiaalinen. Staby nauttii liikunnasta ja metsässä juoksemisesta, mutta mukautuu omistajan arjen mukaan ja kestää hyvin myös hieman rauhallisempaa elämää. Koiralle olisi kuitenkin hyvä tarjota yhteistä tekemistä myös arkipäivinä, koska staby kiintyy vahvasti isäntäperheeseen ja rakastaa yhdessä tekemistä. Stabyllä on myös omaa tahtoa, joten peruskoulutus ja järjestelmällisyys on hyvin tärkeää, tosin luulen että tämä on teille tuttua jo mäykyn ajoilta, eikä stabyn omapäisyyttä voi verrata mäykyn itsenäiseen luonteeseen ;) Riistaviettiä löytyy yksilöstä riippuen paljon tai vähemmän. Stabya ei yleisesti käytetä metsästyskoirana Suomessa, mutta se soveltuu erinomaisesti noutamiseen ja riistan ylösajoon. Se on helppo kouluttaa tehtävään kuin tehtävään, joten tästä koirasta saa varmasti seuraa lintumetsälle syksyisin.
Stabyhoun on hiljainen rotu, eikä omaa hirveän korkeaa vahtiviettiä. Se tulee yleensä toimeen ihan kaikkien kanssa, jos vain pentuna muistaa sosialistaa koiraa ahkerasti. Lasten kanssa on rotu omiaan. Staby ei missään nimessä saa olla salakavala tai ärhäkkä, vaan sen kuuluu olla hyvämielinen ja ennemmin alistuva.
Staby tykkää yleensä lenkkeillä ihan säällä kuin säällä, toki tämäkin on tottumiskysymys. En ole kuitenkaan kuullut että stabi olisi lyönyt liinat kiinni sateen sattuessa, ennemmin tykkäävät rypeä mutaojissa ja rapakoissa :)
Rodun terveystilannetta voi sanoa hyväksi. Rotu on suhteellisen terve luustoltaan, eikä rodussa esiinny juurikaan silmäsairauksia. Rodun kanta on pieni, ja koiria tutkitaan suhteessa hyvin aktiivisesti. Rodussa esiintyi viitisen vuotta sitten neurologisia ongelmia parissa pennussa, mutta samaista ongelmaa ei ole esiintynyt laajemmin eikä tutkimuksissa ole ilmennyt mitään hälyyttävää kannan suhteen. Jalostukseen käytettäviä stabyja tutkitaan von Willebrandin 1 tyypin verenvuototaudin varalta, jonka seurauksena tähän tautiin sairastuvia koiria ei juurikaan synny, koska kahden kantajan parittaminen on kiellettyä. Kannattaa kuitenkin pennunostajana perehtyä rodun pakollisiin ja suositeltuihin tutkimuksiin ja varmistua että yhdistelmä täyttää kriteerit täysiltä osin. Suurin osa kasvattajista on hyvin tunnollisia ja avoimia omien koirien terveydestä.
Niin kuin sanottu, on rotu pienilukuinen niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kasvattajat tekevät aktiivisesti yhteistyötä ulkomaalaisten kasvattajien kanssa, jolloin jalostusmateriaali pysyy laajana ja mahdolliset riskit pienenevät sairauksien osalta.
Lue enemmän täältä: stabyhounkerho ja täältä
fscf-kerho

Entinen koiranne muistuttaa luonteen osalta niin cirneco dell'Etnaa! Se melkein sopisi kriteereihisi. Lue tästä toisesta vastauksestani lisää. Myös sähköpostitse vastailen mielelläni kysymyksiin.