Koirat.com

Tarkoituksena olisi siis toivottavasti hankkia ensimmäinen oma koira ensi vuonna. Olen siis 19v opiskelija, mutta koiran tullessa olen jo valmistunut ammattikoulusta ja käyn töissä. Aion kyllä opiskella lisää lähitulevaisuudessa. Rotuja olen jo miettinyt kauan, mutta vielä en ole saanut päätettyä mikä olisi minulle juuri se oikea.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Päivässä lenkit yhteenä n. 1,5-3h. Mahdollisuus on vapaana juoksenteluun koirapuistossa ja kesällä mökillä. Koiran tulisi olla sellainen ettei se hypi seinille jos jostain syystä liikuntaa ei ole yhtä paljon kuin yleensä.

¤ Lapsien määrä
Ei ole eikä tule vielä pitkään aikaan. Mahdollisesti kuitenkin koiran ollessa jo vanhempi.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kerrostalo joko yksiö tai kaksio. Tällä hetkellä asun vielä kotona, mutta kohta olisi tarkoitus muuttaa omaan asuntoon.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Koiraa ei siis ole aiemmin ollut joten kokemus rajoittuu kavereiden/tuttujen koirien rapsutuksiin ja lenkityksiin. Tietoa olenkin lukenut sitten senkin edestä :D..

¤ Harrastustoiveet
Ensisijaisesti haen seurakoiraa, mutta kyllähän sitä jotain voisi pienimuotoisesti myös alkaa harrastamaankin.

¤ Turkkitoivomukset
Mielellään ei trimmattava rotu. Turkin pituudella ei ole väliä.

¤ Minkä kokoinen koira
Keskikokoinen tai vähän pienempi. En omista autoa enkä ajokorttia joten saisi olla sellainen minkä kanssa julkisilla olisi helppo kulkea. Ihan pientä sylikoiraa en kuitenkaan halua.

¤ Koiran luonne+muuta
Koska koirakokemusta ei ole paljon mitään muuta kuin kirjoista niin toivoisin koiran olevan suht helposti koulutettava. Se saisi olla myös seurallinen, mutta kuitenkin yksin jäädessään pärjäisi eikä tuhoaisi koko kämppää ikävöidessään. En myöskään halua metsästysviettistä koiraa. Luonteella ei kuitenkaan ole niin tarkkaa määräystä.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Shetlanninlammaskoira, bostoninterrieri, sk/pk-collie (ehkä liian iso), staffordshirenbullterrieri, shiba. Noita olen siis miettinyt ja olisi kiva kuulla sopisivatko minulle näiden tietojen perusteella. Muitakin rotuja saa ehdotella kuulisin mielelläni vähän samantyyppisistä roduista tai sellaisista mitkä ehkä sopisivat jopa paremmin.

Mikä on mielipiteesi/tarpeesi koirasosiaalisuuden suhteen? Mainitsit tuolla koirapuistossa juoksentelun yhtenä aktiviteettina ja jos se on jotain, mitä välttämättä haluat tehdä niin staffin tiputtaisin listalta pois. Haluatko koiran olevan perusluonteeltaan enemmän rauhallinen kuin kaikkeen osallistuva sählä? Miettimäsi rodut poikkeavat varsin paljon toisistaan, joten olisi kiva kuulla enemmän siitä, millaista luonnetta toivot koiralta. Haluatko sen olevan rauhallinen, kaikkeen sekantuva häslääjä yms.?

keimu kirjoitti:

Mikä on mielipiteesi/tarpeesi koirasosiaalisuuden suhteen? Mainitsit tuolla koirapuistossa juoksentelun yhtenä aktiviteettina ja jos se on jotain, mitä välttämättä haluat tehdä niin staffin tiputtaisin listalta pois. Haluatko koiran olevan perusluonteeltaan enemmän rauhallinen kuin kaikkeen osallistuva sählä? Miettimäsi rodut poikkeavat varsin paljon toisistaan, joten olisi kiva kuulla enemmän siitä, millaista luonnetta toivot koiralta. Haluatko sen olevan rauhallinen, kaikkeen sekantuva häslääjä yms.?

No siis olisi kivempi jos olisi vähän vilkkaampi ja eloisampi koira. Luonteen tulisi kuitenkin olla sellainen, että pärjään sen koiran kanssa. Miten staffilla oli koulutettavuus? Uskon kyllä pärjääväni vähän vaativammankin koirulin kanssa jos kouluttaminen ei ole tosi vaikeaa. Ja tuosta koirapuistoilusta niin se ei ole välttämätöntä. Lähipiirissäni on kuitenkin collie ja kaksi chihuahuaa joiden kanssa koira olisi eniten tekemisissä joten toivoisin koiran tulevan toimeen tämän rotuisten/luonteisten koirien kanssa.. Mietinkin, että miten staffi tulisi toimeen niiden kanssa.

Shiba on luonteeltaan aika erilainen verrattuna muihin mainitsemiisi rotuihin.

Sillä on yleisesti ottaen vahva riistavietti, lähtee siis pelkän hajunkin perusteella jäljelle sekä edestä lähtevän saaliin perään. Sitä saattaa siis olla haastavaa pitää irti. Shiba ei myöskään ole mielestäni kovin kummoinen koirapuistokoira, oma urokseni ei vieraita/tuntemattomia koiria siedä liian lähellä, eikä tulisi mieleenkään viedä sitä puistoon tuntemattomien koirien pariin. Shiba ei perinteisesti koirankoulutuksen näkökulmasta ole kovin helposti koulutettava rotu. Omasta mielestäni ei kuitenkaan vaikea, ainoastaan hyvin erilainen jos paimenkoiriin vertaa. Miellyttämisenhalua on yleisesti ottaen vähän. Shibaa kuitenkin pitää ja voi kouluttaa.

Jos shiba kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti mennä ja tutustua moniin eri shiboihin, niin saa parhaimman mielikuvan rodusta!

Olit miettinyt shetlanninlammaskoiraa.
Sheltti on siis pienehkö aktiivinen, energinen ja oppivainen paimenkoira. Sheltin koko on usein ollut kortilla, sillä vaikka säkä pitäisi koiralla olla n. 37-38cm tuntumassa, löytyy rodusta myös täysiä ääripäitä (verraten 29cm tai 54cm). Suurinosa shelteistä mahtuu tuohon 30-45cm haarukkaan.
Energiaa koiralla löytyy, mutta kuitenkaan ei hypi seinille, jos tulee pari rauhallisempaa päivää. Miellyttämisenhalu ja oppivaisuus sekä pehmeys tekevät sheltisä aika otollisen ensimmäisen koiran. Yleisesti sheltti on suhteellisen helppo ensimmäinen koira, mutta tästäkin poikkeuksia löytyy.
Yhtenä poikkeuksena voisi sanoa huonon hermorakenteen ja liiallisen arkuuden. Sheltti on rotumääritelmän mukaan vieraita kohtaan pidättyväinen, mutta ei missään tapauksessa arka. Kuitenkin rodusta löytyy myös näitä hyvin arkoja yksilöitä, joten pentuetta valitessa kannttaa olla tarkka vanhemmista. Sheltin kanssa kuitenkin on todella tärkeeä aikainen sosialistuttaminen juuri tämän seikan takia. Eli pentu otetaan kaikkialle mukaan ja tapaamaan kaikkia erilaisia eläimiä ja ihmisiä.
Tästä päästäänkin koirapuistoiluun. Oma shelttini pärjää koirapuistossa, koska ollaan siellä aktiivisesti käyty heti pentuajasta lähtien. Kuitenkin ei ole yks tai kaks kertaa kun oon joutunut lähtemään sieltä pois. Meillä ei ole eristettynä isot ja pienet koirat ja sheltin ollessa kuitenkin pehmeä koira pohjimmiltaan, on välillä isojen koirien leikit liikaa. En sano, etteikö sheltistä olisi koirapuistoilijaksi sillä omani on, mutta asiasta ei voi olla varma.
Sheltistä on kyllä myös seurakoiraksi, mutta aivotyöskentelyä ei voi paimenkoiran kohdalla unohtaa. Jos ei itse harrastukset kiinnosta, niin onneksi aivotyöskentelyä voi tehä monella muullakin keinolla sheltti kun ei tunnetusti pelkällä juoksemisellä täysin väsy.

En näkisi syytä etteikö sheltti voisi olla hyvä ensimmäinen rotu sinulle. Kyselet vaan lisää, jos on jotain kysyttävää.

Kiitos paljon teille kaikille vastanneille :)! Mitä tässä nyt olen vähän mietiskellyt niin kyllä se sheltti ehkä tällä hetkellä on se ykkönen vaikka vielä muitakin rotuja mietin. Bostoninterrierikin kiinnostaa niin pitää vähän tutkiskella sitä rotua enemmän. Ehdottaa saa siis kuitenkin jotain suunnilleen tuon kokoluokan koiria, olisin enemmän kuin kiitollinen :)!

^Kun bostoni kiinnostaa, niin oletko tutustunut toiseen vähän vastaavanlaiseen rotuun eli griffoneihin? Niitähän löytyy sekä karkea- että sileäkarvaisena, joten sileäkarvainen griffon = petit brabancon voisi olla vaihtoehto :)

Griffonit on juuri kuvailemasi kaltaisia, seurallisia ja reippaita lenkkikavereita, mitkä jaksaa paljonkin vaan eivät kuitenkaan vaadi mitään mahdottomia lenkkejä. Sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin ja nauttivat sekä aktiivisuudesta että kainalossa löhöilystä.

Griffonit on pieniä ja älykkäitä koriria, mitkä haluavat olla siellä missä omistaja. Ne haluavat miellyttää omistajaansa, joten ovat helposti koulutettavissa. Sopivat hyvin ensimmäiseksi koiraksi.

Rotupalstalta löytyy (luvattoman hiljainen ) keskustelu > griffonit
ja rotuyhdistyksen sivut löytyvät > Suomen Griffonyhdistys

Meillä asustaa tällä hetkellä kolme griffonia, kaksi karkeakarvaista griffon bruxelloisia ja sileäkarvainen petit brabancon. Jos kiinnostuit, niin kerron mielelläni lisää Ja meille saa aina tulla tutustumaan rotuun, jos vain matka ei ole esteenä.

p.s. Bostoninterrieristäkin löytyy keskustelu > klik

Saarameow kertoilikin sheltistä jo, mutta piti tulla vielä lisäämään. Tosiaan sheltti ei pelkkänä sohvanlämmittäjänä ole ihan parhaimmillaan, vaan siihen hommaan löytyy parempiakin rotuja. Ainakin oma sheltti on sen verran aktiivinen tyyppi, että aivot kaipaa väsytystä muutenkin kun joskus ja jouluna :) Me harrastetaan agilitya ja siihen sheltti onkin aikas kiva kaveri. Lisäksi tokoillaan aina kun jaksetaan ja toi pääsee mukaan tallille ja maastoon pari kertaa viikossa. Jos ei tehdä peruslenkkeilyn lisäksi mitään, alkaa todella ärsyttävä räksyttäminen lisääntyä.

Temppujen ja muiden juttujen opettaminen sheltille on kivaa, koska ne oppii nopeasti ja tekee mielellään (varsinkin kun löytyy sopiva palkka.) Ja sheltin kanssa on tosiaan kiva tehdä, joten en yhtään ihmettelisi, vaikka se tavoitteellisempikin harrastaminen alkaisi koiran kanssa kiinnostaa.

Aktiivisuuden määrään vaikuttaa paljon vanhemmat, joten oikeasti sopivan pennun etsimisessä voi mennä hetken. Kannattaa ottaa paljon selvää luonteista ja terveydestä ja muusta, niin löytää varmasti itselle sopivimman koiran!

Staffin kanssa on aina varauduttava siihen ettei se välttämättä tule muiden, etenkään samaa sukupuolta olevien, kanssa toimeen. Koulutettavuudeltaan staffit on mielestäni suht perustasoa, jos jaksaa sitä yleistä häsäämistä jonkin verran sietää ja ei odotakaan koiran aina toimivan pilkuntarkasti.

Italianvinttikoira? Italianvinttikoira on pienin vinttikoirista, 32-38 cm, yleensä alle 5 kg. Turkki on lyhyttä ja aluskarvatonta ja silkinpehmeää eli se on todella vaivaton; pesu tarpeen vaatiessa riittää. Hyvänä puolena on myös, että karvanlähtö on hyvin vähäistä eikä italianvinttikoira haise märkänäkään lainkaan koiralle. Ohuen turkkinsa vuoksi italianvinttikoira tarvitsee kylmällä ilmalla lämpimät vaatteet.

Luonteeltaan italianvinttikoira on lempeä, ystävällinen, iloinen, eloisa, älykäs ja hyvin läheisyydenhaluinen syli- ja pusuttelijakoira! Italianvinttikoiran lempipaikka on sylissä (kenen tahansa tutun) ja lempinukkumapaikka peiton alla vieressä. Se tulee yleensä toimeen niin kaikenikäisten ihmisten, koirien kuin kissojenkin kanssa. Toki pentuaikainen runsas sosiaalistaminen eli tutustuttaminen kaiken maailman asioihin on tärkeää kuten minkä rodun kanssa tahansa. Jotkut yksilöt ovat hyvin avoimia ja rakastavat kaikkia vastaantuleviakin, jotkut taas ovat hieman varautuneempia ennen kuin tutustuvat uuteen ihmiseen.

Italianvinttikoira on helppo rotu, vaikka miellyttämisenhalua sillä on yleensä melko vähän. Se sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Italianvinttikoira on ennen aikuistumistaan yleensä hyvin vilkas. Eloisa ja iloinen pomppija se tosin on koko ikänsä, vaikkakin myös viihtyy erittäin hyvin kotosalla sohvalla peiton alla.

Kaupunkilaiskoiraksi italianvinttikoira sopii hyvin ja sen kanssa on helppo matkustella yleisissä kulkuneuvoissa, sillä se pienenä koirana mahtuu hyvin syliin.

Italianvinttikoira tarvitsee noin tunnin pidemmän lenkin päivittäin parin lyhyemmän lenkin lisäksi. Se ei kuitenkaan yleensä turhaudu, vaikka lenkit välillä jäisivät lyhyiksi. Kovilla pakkasilla italianvinttikoira ei yleensä välitä tehdä pitkiä lenkkejä lämpimästä vaatetuksesta huolimatta.

Italianvinttikoiran kanssa voi harrastaa yksilöstä riippuen näyttelyiden lisäksi vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua ja miksei agilityakin.

Tutustu italianvinttikoiraan paremmin meidän sivuillamme ja rotuyhdistyksen sivuilla sekä italiaanofoorumilla ja Ihanat italianvinttikoirat -ryhmässä. Sähköpostitsekin saa kysellä lisää! :)

Italiaanoesittelyvideo 1
Italiaanoesittelyvideo2
Tällaisia iloisia pomppijoita ne ovat


Noin 10-viikkoinen pentu