Koirat.com

Suunnitelmissa on ottaa koira lähivuosina. Muutama rotu kiinnostaa erityisesti (mainittu viestin loppupuolella), mutta kaikissa on joku piirre, joka vähän arveluttaa. Kyseisten rotujen omistajilta toivoisin tietysti aivan erityisesti kommentteja.

Ensin oleellisimmat meistä:

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Kävely- ja juoksulenkit, koirapuistoulkoilu, mahdollisesti pyöräily, jos oppii juoksemaan vierellä. Arkipäivinä päivän pisin lenkki noin tunnin, viikonloppuisin pidempi.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Rivitaloasunto taajama-alueella. Pieni, aidattu takapiha.

¤ Lapsien määrä
Ei lapsia

¤ Aiemmat koirakokemukset
Minulla on ollut koiria lapsuudenkodissani, ja olemme molemmat hoitaneet muiden koiria. Tämä olisi kuitenkin ensimmäinen oma.

¤ Harrastustoiveet
Lenkkeily, kotimaanmatkailu, pitkät pyöräretket, mahdollisesti toko.

¤ Turkkitoivomukset
Suheellisen helppohoitoinen. Voin harjata viikottain, ja siedän karvoja nurkissa, mutta trimmattavaksi en vie.

¤ Minkä kokoinen koira
Meillä ei ole autoa, joten olisi tietysti kätevintä, jos koira olisi pienehkö tai keskikokoinen, mielellään alle 20 kg. Tästä olemme valmiita joustamaan, jos koira on muuten täydellinen meille.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Ei riistaviettiä, ei herkkähaukkuisuutta, sietää hyvin muita koiria ja ihmisiä. Sen verran hyvähermoinen, että voi ottaa mukaan uusiin paikkoihin ja tilanteisiin.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Labradorinnoutaja (Vaikuttaa muuten täydelliseltä, mutta autottomaan talouteen epäkäytännöllisen iso? On myös aika aktiivinen ja epäitsenäinen, joten mahtaako sopia työssäkäyvän pariskunnan koiraksi?)

Staffi (Muuten täyttyy kaikki kriteerit, mutta joka paikassa korostetaan, että ei ole ns. koirapuistokoira.)

Bordercollie tai australiankelpie (Näissä arveluttaa ylenpalttinen aktiivisuus ja virikkeiden tarve. Koiran pitäisi pärjäillä arkipäivisin se yhdeksän tuntia itsekseen. Onko aivan kuolleena syntynyt idea?)

Erityisesti siis kiinnostaisi tietää niiden mielipide, joilla on omakohtasta kokemusta näistä koirista. Lisäksi kiinnostaisi tietää, onko joku onnistunut saaman autottoman elämän sujumaan esim. lapukan kokoisen koiran kanssa.

Mä voin jotain tuosta labbiksesta kertoa. Ilmeisesti olitte näyttelylinjaista miettineet? Meidän taloudessa häärää käyttölinjainen versio, joten niiden näyttelylinjaisten todellisesta aktiivisuudesta en käytännön kokemuksia osaa antaa. Labbis on kuitenkin linjasta huolimatta tosiaan aktiivinen koira, joka liikunnan lisäksi tarvitsee aivojumppaa. Samoin nuo muutkin miettimäsi rodut. Toko on siitä hyvä harrastus, että siinä tulee opetettua koiralle käytännöllisiä peruskäskyjä ja lisäksi koiran sekä omistajan välinen suhde paranee. Noutajathan on innokkaita käyttämään nenäänsä, joten erilaiset etsintätehtävät ovat niille oikein mieluisia. Jos pystytte tarjoamaan koiralle jotain muutakin aktiviteettia kuin liikunta, niin uskoisin sen labbikselle riittävän. Pyörän vierellä juokseminen on opetettava asia ja jos haluaa koiran kanssa pyörälenkeillä käydä, niin ei muuta kuin opettamaan.

Luonteen puolesta labradorinnoutaja istuu toiveisiin. Riistaahan ne mielellään noutaa/kantelee ja hajuista ovat kiinnostuneita, mutta pysyvät irtipidettäessä hyvin lähellä. Yleensä ovat kaikkia kohtaan avoimia, mutta kannataa huomioida, että esimerkiksi uroksilla voi tässäkin rodussa esiintyä pullistelua.

En nyt osaa mitään syntyjä syviä runoilla, mutta kysy jos jotain tulee mieleen.

Jos te ehdottomasti haluatte koiran, joka tulee toisten kanssa toimeen vapaana ja esimerkiksi koirapuistoilu on jotain, mitä ehdottomasti haluatte harrastaa niin staffi ei ole teidän rotu.

Staffi on aktiivinen seurakoira, joka tykkää tehdä ja toimia. Pitkiin pyörälenkkeihin (riippuen nyt mitä tää ylipäätään tarkoittaa) se ei ehkä ole se kaikkein fiksuin kaveri, koska on kuitenkin verrattain pieni (eli joutuu juoksemaan kovempaa jo hitaammassa vauhdissa) sekä massava. Oma urokseni kyllä tykkää pyöräillä, kuten tehdä mitä tahansa muutakin fyysistä, mutta ei se tosiaan ideaalein rotu tähän ole.

Jos ylläolevat asiat eivät ole kynnyskysymyksiä niin kannattaa mennä tapaamaan staffeja. Ne ovat varsin erilaisia luonteeltaan kuin muut toiverotusi, jotka kaikki ovat aktiivisia palveluskoiria. Lähtökohtaisesti sanoisin, että sen tietää kyllä jos staffin tavattuaan sellaisen tahtoo, on nää sen verran omalaatusta väkeä. Joitain se häsläys ja perskärpäily ärsyttää suunnattomasti, mutta meille rodunharrastajille se 20 kiloa tykinkuulana syliin tulevaa staffia on rodun hienous En osaa nyt äkkiseltään oikein lähteä kirjoittamaan sen enempää, kysy mitä mieleen tulee.

Vastasinkin sinulle jo tuolla rotukeskustelussa, mutta kirjoittelen tähän vielä vähän lisää.

Kyllä kelpie (ja borstu) selviää sen työpäivän ajan yksin. Omakin on 8-10 h yksin tai toisen koiran kanssa päivisin. Oma kelpie ei ole edes ikinä tuhonnut mitään, mutta sen sisko on nuorempana syönyt esim. sohvan.. :D Itse en edes käytä aamulla kun pissillä, en mitään pidempiä lenkkejä. Liikunta ja muut aktiviteetit tapahtuu sitten työ/koulupäivän jälkeen.

Kelpie ei välttämättä ole mikään koirapuistokoira. Löytyy toki sosiaalisia yksilöitä, mutta ei kaikki. Minun kelpie ei pidä vieraista koirista iholla, sillä omat muutamat tutut koirakaverit, joiden kanssa leikkii ja ne riittää. Muuten toiset koirat ignoorataan, ei siis rähjää kellekkään. Ihmisistä nää yleensä tykkää, vähän liikaakin joskus ;)

Oman kelpieni kanssa voin liikkua missä vain, ollaan liikuttu junallakin ongelmitta. Mutta sosiaalistamiseen ja erilaisiin paikkoihin totuttamiseen kannattaa panostaa pentuaikana. Ja mielestäni vähintään jonkinlainen pentukurssi kannattaa käydä kelpienpennun kanssa, jos ei muuten halua ruveta harrastamaan mitään. Ja eihän sitä tiedä jos siitä vaikka innostuu treenailemaan enemmänkin :)

Turkki on helppo kuin mikä. Terra tiputtaa karvansa juoksujen aikaan, muuten ei juuri karvaa lähde. En ole harjaillut enkä pessyt, edes näyttelyihin.

Kiitos kommenteista! Nyt alan taas vähän kallistua kelpien kannalle. Niiden kohdalla vaan taitaa olla vielä sekin ylimääräinen mutka matkassa, että kasvattajia ei ole mitenkään valtavasti, ja käsittääkseni kiinnostus rotua kohtaan on kuitenkin aika suurta siihen nähden, minkä verran uusia pentueita tulee vuodessa. Ei meillä toki tämän asian kanssa mikään hengenhätä ole - jos meinaa koiran ottaa niin ei tietysti parane ollakaan. Jouduitko NWFP pitkäänkin odottelemaan, ennen kuin sait koirasi?

Odotin omaa kelpietä puolitoista vuotta (siitä kun ensimmäisen kerran laitoin viestiä emän omistajalle, siihen kun sain pennun kotiin). Jos ensimmäinen astutus olisi onnistunut niin olisin saanut pennun vähän reilussa puolessa vuodessa. Ei sitä välttämättä tarvitsee vuosia odotella jos on oikeaan aikaa hollilla :)

Nyt juuri on useampi pentue syntynyt/syntymässä/suunnitelmissa. Kasvattajiakin tulee koko ajan lisää. Mutta jos olitte vasta tässä lähivuosina hankkimassa koiraa, niin en näkisi että on mitään hätää. Kannattaa käydä läpi koiranetin kasvattajlista ja katsella kasvattajien sivuja. Jos joku tuntuu netin välityksellä omalta niin ota rohkeasti yhteyttä ja kysele koirista ja pentusuunnitelmista.

Tulevana viikonloppuna on rotuyhdistyksen tokomestaruudet Vantaalla lauantaina ja erikoisnäyttely Tervakoskella sunnuntaina. Kannattaa käydä katselemassa niissä jos satut samalaa suunnalla liikuskelemaan :) Myökin siellä ollaan.