Koirat.com

Viimeksi kun tein rotukyselyn koirat.comiin ja muutenkin sen palstoja seuraamalla päädyin ottamaan bedlingtoninterrierin. Nyt niitä on kaksi ihanaa karvakorvaa. Nyt olen tehnyt päätöksen kolmannen koiran hankinnasta, ja vaikka roturyhmä on selvillä niin rotua ei ole lopullisesti päätetty, katsotaan josko tälläkin kertaa täältä saisi apuja.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu 
Paljon. Harrastamme patikoimista ja teemme viikottain päivävaelluksen, ja muutaman kerran vuodessa pidemmän vaellusretken. Lisäksi "tavallisia" metsälenkkejä ja reippaita katu/pururatalenkkejä. Lumettomaan aikaan kilometrejä voi tulla viikossa 40 helposti. Talvella vähemmän mutta silloinkin ihan reippaasti.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa) 
Iso omakotitalo isolla aidatulla pihalla maalaiskunnassa 
¤ Aiemmat koirakokemukset
Aiemmin ollut saksanpaimenkoira ja walesinspringerspanieli, nyt kaksi bedlingtoninterrieriä. Olen treenannut myös mm. valkoisenpaimenkoiran kanssa. Sanoisin olevani kokenut, olen käynyt paljon koulutuksia ja harrastanut koirien kanssa jo useamman vuoden. 
¤ Harrastustoiveet 
Todella moni koiralaji kiinnostaa. Kokeiltu on doboilua, rallya, jälkeä ja TOKOa. Doboilu kurssin eväin doboillaan kotona, samoin jälkeä tehdään itsenäisesti metsässä. Rally-toko on päälajini, ja se aloitetaan nuoremman terrierin kanssa syksyllä, toivoisin myös uudesta tulokkaasta aktiivista harrastuskoiraa ko. lajiin. Nyt ollaan kokeilemassa flyballia ja vahvasti näyttää että se laji myös kolahtaa.
¤ Turkkitoivomukset 
Kaksi trimmattaa jo kotona, joten ei rajoituksia. Mielelläni hoidan turkkia ja trimmaan.
¤ Minkä kokoinen koira 
Ei jättikoiraa, eikä ihan pientä
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne) 
Aktiivinen, seurallinen. Taloudessa jo kaksi terrieriä, joten ei yhtä itsepäinen. Koiran ei tarvitse syttyä nollasta sataan sekunnissa, eikä sen pidä olla yhtä terävä ja kova kuin terrieri eli pehmeämpi, ei kuitenkaan niin pehmeä, että terrierit vallan jyrää. Metsästyskäyttöön koira ei tule, mutta käytännössä metsästysviettiä tömän roturyhmä alla taitaa kaikilla jonkin verran olla. Haetaan siis aktiivista harrastuskoiraa kolmanneksi koiraksi kahden terrierin lisäksi. Toiveena, että koira on helpommin motivoitavissa, kuin terrieri.
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut 
Cockerspanieli ( erittäin varteenotettava ehdokas) kultainennoutaja ( ei juurikaan kokemusta eikä tietoa, vaikka niinkin yleinen rotu), espanjan vesikoira (onko kuinka kova/terävä luonteinen spanieliin ja noutajaan nähden?). Walesi ja enkku sprinkku, walesista toki kokemusta, millainen ero englantilaisessa on harrastuskoirana walesiin? Onko enkku rauhallisempi? Barbet ( terveystilanne), (riittääkö tarjoamani harrastusmäärä?), lagotto ( millainen harrastuskoirana?). Käyttölinjainen labbis on kaunis, mutta tarvitseeko vielä enemmän toimintaa?
Muut noutajat ja spanielit: suosituksia kokemuksia?

Mä voin tuosta käyttölinjaisesta labbiksesta kertoa kun semmoinen kotoa löytyy. Käyttölinjainen eroaa näytöstä oman kokemuksen mukaan eniten siinä, et se on huomattavasti virkaintoisempi ja totisempi, kuten myös nöyrempi ja miellyttämisenhaluisempi. Treenikaveri tänään juuri kuvaili, että tämä oma labbis on aktiivisuudessaan ja työskentelyinnossaan malinoisin kanssa samalla linjalla. Liikuntaa ei meillä mitenkään normaalia enempää ole tarjolla, mutta harrastuksien parissa menee senkin edestä aikaa. Meillä harrastuksiin kuuluu tällä hetkellä lähinnä haku ja jälki sekä tottis ja siinä sivussa rakennetaan pohjia agilityyn. Syttyy nollasta sataan kun on töitä luvassa eikä mihinkään tarvi kyllä erikseen mitään varsinaista vietinnostatuksia tehdä kun se syttyy jo siitä, että laitetaan varusteita kasaan. Ei mitenkään ylettömän pehmeä, mutta sen verran nöyrä kaveri, että huomauttamalla saa korjattua virheitä. Jotkut vahingot tuntuu aiheuttavan helpommin huonoja muistoja, mutta paljon voi myös ainakin meidän kohdalla laittaa kokemattomuuden piikkiin. Äärimmäisen helppo motivoida ruoalla ja varsinkin saalisvietti on voimakas.

Ihmisiä kohtaan käyttölinjainen ei samalla tavoin ole sosiaalinen mitä näyttölinjainen, vaan saattaa jopa olla selkeästi varautunut tai epäileväinen. Terävyyttä löytyy, mutta ei niin paljon, että se aiheuttaisi harmaita hiuksia. Vilkkaitahan nämä on ja ainakin oma on sen verran nopea, että välillä ei ehdi ollenkaan mukaan kun koira on jo kerennyt tehdä asiat A, B ja C.

Kysy ihmeessä jos jokin tietty asia mietityttää. Alla vielä kuva meidän silakasta.

Ihana silakka

Kiitos Santtuj vastauksesta. Labbis rotuna kyllä ihan varteenotettava. Näyttelylinjaiset ovat nykyään kovin raskaan oloisia. Käyttis rakenteeltaan kompaktimman oloinen ja varmasti olisi hyvä harrastuskaveri, ja olisipahan yksi koira jota ei tarvitse trimmata ja pukea.

Täytyy kuulostella, jos pääsisi käyttiksiin ihan livenä tutustumaan.

Käyttölinjainen sopii kyllä hyvin erilaisiin harrastuksiin ja tosiaan on tuo runko sen verran kevyt, että fysiikka kestää paremmin vähän rajumpaa menoa.

Me asustellaan Innin kans Pohjois-Pohjanmaalla, et jos tässä lähistöllä asut niin meitä saa ainakin tulla moikkailemaan

Me asutaan varsinais-suomessa, joten matkaa kyllä kertyy vähän liikaa...
Kiitos kuitenkin

Cockerspanieleista kuulisin mielelläni infoa, rotupalstan kahlasinkin jo läpi ja paljon tietoa tarttui. Osaisiko joku kertoa onko cockereiden väreissä luonne eroja?

Mitä ihmettä tarkoittaa silakka

griffon kirjoitti:

Mitä ihmettä tarkoittaa silakka

Mä oletin sen olevan tuon kyseisen koiran hellitelynimi

Cockerista voisin tulla kertomaan kun itsellä ollut kotona yksi viimeiset ~4 vuotta.
Cockeri on luonteeltaan hyvin sosiaalinen, positiivinen ja ns. osallistuu kympillä joka keräykseen. Se on aina valmiina tekemään jotain omistajan kanssa, oli se sitten pölyjen pyyhkiminen tai tokoilua. Oma narttu on keskivertocockeria huomattavasti pehmeämpi, normicockeri on hyvin mielyttämisenhaluinen ja jonkin verran ohjaajapehmeä, mutta kovuutta löytyy sen vertaa että pahat kokemukset eivät jää kummittelemaan mieleen. Cockeri on myös nöyrä, niin ohjaajalleen kuin muille vieraille koirille. Omassa laumassa saattaa kyllä näyttää kaapin paikan, mutta ei haasta riitaa tai ole kuitenkaan dominoiva luonteeltaan. Mielestäni sopii hyvin yhteen terrierimäisten koirien kanssa, koska ei provosoi tai pyri dominoimaan, vaan on enemmän se tyyppi joka katsoo että kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. Ei kuitenkaan ole löllykkä, vaan osaa pitää puoliaan.
Cockeri on huomattavasti säpäkämpi tapaus kuin walesi, josta sulla olikin kokemusta. Se reagoi huomattavasti nopeammin, niin hyvässä kuin pahassa. Treeneissä kerkeää yleensä tarjoamaan kymmynen eri toimintoa kun vielä itse olen tekemässä ensimmäistä. Kestää korjauksia paremmin, koska ei ota niin helposti itseensä. Cockerin kanssa on positiivisuus ja huumori valttia, nämä ovat vähän tällaisia tättähääriä jotka viipottavat menemään nenä hajujälkiä etsien ja välillä pysähtyvät kattelemaan että missä se mamma menee.
Cockeri ei ainakaan oman kokemuksen mukaan kestä toistoja hirveän hyvin, melkein 3-4 toistoa on aika maksimi ennen kuin menee kiinnostus ja keksii jotain muuta.
Väreissä näkyy jonkin verran luonne-eroja, yleistäen voi sanoa että yksiväriset saattavat olla astetta terävempiä ja kirjavat taas pehmeämpiä mutta vilkkaampia. Toki nykyään risteytetään linjoja aika vappasti, joten erot eivät ehkä ole niin huomattavia kuin esim. -90 luvulla. Silloin esiintyi myös raivosyndroomaa yksivärisissä linjoissa. Nykyään luonnevikoja ei esiinny yleisesti, ja kasvattajat ovat tehneet huimasti töitä niiden vähentömiseksi. Nykyään myös luonnetestit ja -kuvaukset ovat yleistyneet rodussa ja cockerit ovat pärjänneet yleisesti hyvin, ja luonnetestien tulokset kuvastavat cockeria juuri sellaisena kuin harrastajat rodun tuntee.
Tokossa tai tarkkuutta vaativissa laijeissa ei ole paimenkoiran tarkkuutta, mutta lyhyillä toistoilla ja ehdottomasti positiivisia palkkauskeinoja käyttäen saa oikein pätevän harrastuskoiran myös hidastempoisempiin laijeihin. Rally-toko on ehkä enemmän cockerin laiji, joten siihen saat varmasti mahtavan harrastuskaverin. Kaikki miettimäsi harrastukset sopivat oikein hyvin cockerille, eniten nämä nauttivat siitä yhteisestä tekemisestä ja metsässä samoilusta. Itse teen myös paljon päivävaelluksia ja tuo viipottaa menemään kuin mikään ei voisi sitä pysäyttää. Kannattaa vaan muistaa, että vaikka cockerilla on turkkia, ei se kuitenkaan ole säänkestävä samalla tavalla kuten esim. labbiksilla tai paimenkoirilla. Turkki vettyy helposti läpi ja koira tarvitsee jo pienemmillä plus-asteilla takin päälleen taukopaikoilla. Kuivaa pakkasta kestää huomattavasti paremmin, ja jos pysyy liikkeessä ei tarvitse takkia kuin vasta kovilla pakkasilla.
Mitä vielä... Turkinhoidosta sulla onkin jo kokemusta. Cockerin turkki kannattaa harjata läpi ainakin kerran viikossa, ainakin jos liikkuu paljon metsässä ja risukoissa. Pesu kerran kuukauteen, itse olen talvella kuivilla pakkaskeleillä venyttänyt pesuväliä melkein 2 kuukauteen, ja sitten taas pahimpana kurakautena pesen jopa viikottain. Trimmaus noin kerran kahteen kuukauteen, itse siistin kyllä melkein joka pesun yhteydessä karvoja sieltä ja täältä. Jos pitää korvakäytävien karvat lyhyeenä, pääsee korvakäytävä tuulettumaan eikä koira saa niin helposti korvatulehduksia, jotka ovat kansanuskomuksen mukaan cockerin vaivana. Omalla nartulla ei ole ollut kertaakaan korvatulehdusta, vaikka ui kesällä päivittäin ja korvakäytävään pääsee takuuvarmasti vettä jossain vaiheessa. Kuivaa vain hyvin ja huolehtii että karvat ovat ihan lyhyet.
Cockerin suurin vitsaus terveydellisesti on huulipoimujen tulehtuminen. Tästä kun ei näy minkäänlaista merkintää missään, jää pennunostajalle selvitettäväksi onko suvussa esiintynyt kyseistä vaivaa. Vaikka suurin osa kasvattajista ei käytä tällaisia koiria jalostukseen, eivät jotkut kasvattajat vieläkään pidä tätä suurena ongelmana. Harmillisesti tulehtuneet huulipoimut haittaavat paljonkin koiran elämää ja ainoa hoitokeino on leikkaus.
Kannattaa siis kysellä tarkasti yhdistelmän suvusta ja tehdä myös itse jonkun verran taustatyötä. Toisista sairauksista tulee merkintä koiranettiin, joten niiden osalta riittää että osaa sitä käyttää :) (lonkat, polvet, silmät...)
Tulipa tekstiä, kysy jos jotain jäi epäselväksi :)

griffon kirjoitti:

Mitä ihmettä tarkoittaa silakka

No sehän on kala Mutta tässä yhteydessä toki hellittelynimi meidän linjakkaalle koiralle

Kiitos ragetti oikein kattavasta vastauksesta!

Cockeri kuulostaa kyllä oikein passelilta. Cockerissa mielyttää kompakti paketti, rakenne ei ole liioiteltu, liikkuminen näyttää helpolta ja luonnolliselta. Turkin hoito ei ollut niin vaativan kuuloista kun odotin, olen kait tottunut jo bedujen turkin kanssa sen verran pelata, että ei päätä huimaa enää mikään

Käyttölinjaisten koirien kohdalla kuitenkin aina mietityttää se työn tarve koiralla. Ja noutajissa nuo rakenne erot näkyvät aika lailla käyttölinjaisen ja näyttelylinjaisen välillä, cockerissa ne erot eivät rakenteellisesti ole niin räikeät..

minä kiitän ja kumarran teitä, ja odottelen vielä jos tulee lisää vastauksia, vaikkakin päätös on alkanut muodostua jo omassa pikku päässä. Miehellä ehdoton suosikki on cockeri, hän kun haluaisi että se kolmaskin koira on suht pienen kokoinen. Vaikka ei tuo käyttölabbiskaan, tai muutkaan ryhmän koirat mitään jättejä ole.

^^ No kyllähän mää nyt silakan kalana tiedän Jotenkin kuvittelin että tuo "silakka" olis ollut tässä vähän kuin lyhytkarvaisesta colliesta käytetty "nahka" tai sileäkarvaisesta noutajasta "flätti". Siis semmoinen yleisnimitys

^ Saatat muuten olla aivan hyvin oikeassa! Kuulostais ainakin ihan järkevältä päätelmältä.

Cockerin turkinhoito tai sen vaativuus vaihtelee yksilön mukaan. Yleistäen voi sanoa, että mitä tummempi koira, sen enemmän karvaa. Tummilla koirilla tulee myös näin yleistäen enemmän höttökarvaa, ja niiden turkki tuppaa kihartumaan enemmän. Toki tumma, runsaskarvainen turkki voi kuitenkin olla huomattavasti helppohoitoisempi kuin vähäkarvainen lammasmainen turkki.
Turkin laadun näkee oikeastaan vasta kun pentukarva on vaihtunut, eli noin vuoden iässä. Toki katsomalla vanhempien turkkeja saa jonkinmoista osviittaa siitä, minkälaisen turkin pentu saa, mutta aina se ei mene näin, vaan turkin laadut voi vaihdella paljonkin esim. pentuesisarusten välillä. Oikeanlaatuinen cockerin karva tulee olla silkkistä, suoraa tai hieman laineikas, maltillisilla koristekarvoilla. Mielestäni nykyturkeilla mennään jo joissakin linjoissa jenkki-cockerin malliin. Näyttelypuolella suositaan nykyään runsas- ja pitkäturkkisia koiria, joka on johtanut siihen että kasvattajatkin suosivat jalostuksessa runsasturkkisia koiria. Monet harrastajat joutuvatkin valitsemaan, pitävätkö koiran ns. "näyttelyturkissa" vai suuntaavatko koiran kanssa enemmän käyttöpuolelle ja vetävät turkin alas.
Omalla nartulla ei niinkään ole runsasta turkkia, mutta se on musta ja sillä kasvaa höttökarvaa _paljon_ joka vaikeuttaa turkin siistinä pitämistä. Pentuturkin vaihtuminen oli yhtä helvettiä, harjasin pahimmillaan koiran kaksi kertaa päivässä kauttaaltaan ja kuitenkin takutti. Hoitoaineilla ja välineillä on tietenkin suuri vaikutus turkin siistinä pitämiseen. Olet kuitenkin tottunut bedun turkkiin, joten tuskin vaikeampikaan cockeriturkki aiheuttaa ongelmia Ja jos ei mieli näyttelyihin, voi turkin aivan hyvin pitää lyhyenä.
Cockeri on mielestäni oikein säpäkkä paketti. Ruutia löytyy vaikka mihin harrastamiseen, kokoa sen verran että on helppo kuljettaa mukana mutta ei jää jalkoihin. Jos ei ärsytä että koira tahtoo osallistua kaikkeen, ei ikinä löydä molempia sukkiaan ja että koira on mieluiten sylissä kun istutaan sohvalla kattelemassa telkkaria, on cockeri mielestäni oikein hyvä valinta. Suosittelen!

Vaikka isosta osasta mainitsemiani rotuja ei ole kommentoitu, on päätös nyt tehty. Luulen, että se oli jo alitajuisesti tehty, ja tänne kirjoittaminen ja asian jäsentäminen tekee päätöksestä tietoisen itselle

Eli iso kiitos vastanneille ja koirat.comille tästä loistavasta keskustelu mahdollisuudesta!

Miehen kanssa ollaan siis päädytty cockerspanieliin ja voin siirtyä cockeri ketjuun jatkamaan kyselyitä
Tämän saa siis sulkea.

^Kiva kuulla että sait täältä vahvistuksen rotuvalintaan