Koirat.com

Kesällä on aikaa ajatella, ja tässä onkin pyöritelty, millainen koira meidän laumaan tulisi kolmanneksi arviolta 1-4 vuoden sisään. Kolmas schipperke olisi helppo ja luonnollinen valinta, ja itseasiassa hyvin todennäköinenkin, sillä rotu on mieleinen ja soveltuu haluamiini harrastuksiin erinomaisesti. Kuitenkin jo pidempään mielessä on kutkutellut ajatus fyysisesti hiukan isommasta koirasta, ja sen kohdalla rotupohdinta tuntuu pyörivän ympyrää.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
1-4h/pv ihan päivästä riippuen. Koulu- ja työpäivinä 1-2h/pv, vapailla enemmän. Lenkit on sekä hihnassa että vapaana liikkumista kahden muun koiran kanssa. Lisäksi mahdollisesti juoksulenkkejä, mutta mieluiten ei vetäen, vaan koira vierellä hölkäten. Agility myös mahdollista, mikäli koira siihen soveltuu, ja uintimahdollisuus on lähes ympäri vuoden, jos koira vedessä tykkää olla.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kaupungissa kerrostalokaksio

¤ Lapsien määrä
Ei ole, mutta olisi hyvä, että totutettavissa lasten läsnäoloon, sillä ystäväpiirissä pieniä lapsia.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Kotona kaksi schipperkeä. Aiemmin hoitokoirina ollut mm. 2 dobermannia, collie ja labradori, sekä muutama sekarotuinen.

¤ Harrastustoiveet
Rally-toko, agility, toko ja/tai koiratanssi koiran soveltuvuuden mukaan. Myös näyttelyt, eli haussa koira, jolla on potentiaalia niin harrastuspuolellakin kuin ulkonäöllisesti.

¤ Turkkitoivomukset
Helppohoitoinen, säänkestävä. Ei trimmattava, ei liian pitkäturkkinen, ei silkkinen liehuletti. Koiran tulisi pärjätä vaihtelevissa keleissä ja myös talvella pikkupakkasilla ainakin normaalit pikkulenkit (30-60min) ilman valtavia vaatekerroksia. Tallireissujen jälkeen olisi suotavaa, ettei seuraava yö mene koiraa pestessä ja föönaillessa, ja olisi kiva, jos ei keräisi metsälenkiltä koko metsää turkissaan kotiinviemisiksi. Lisäksi, ajatellen näyttelyharrastusta, koiran turkin tulisi olla vaivaton laittaa näyttelykuntoon (pesu ja muu perushuolto ok, mutta kaikki ylimääräinen laittaminen miinusta). Schipperkellä on mun makuun täydellinen turkki :D

¤ Minkä kokoinen koira
Keskikokoinen-pieni

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Miellyttämishaluinen, työskentelyintoinen, muttei käsiin räjähtävä aikapommi, jos joskus aktivointi tai liikunta jää vähemmälle. Helppo opettaa irtioloon, eli metsästysrodut pois laskuista. Ei tarvitse olla mikään takuuvarma koirapuistokoira, kunhan omassa laumassa ja muutaman tutun koiran kanssa oppii tulemaan juttuun.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Paimenet eli FCI1 tuntuu omimmalta roturyhmältä, vaikka muutkaan eivät ole täysin poissuljettuja. Pohdinnassa on ollut mm. kelpie, bc, auspai, sk collie ja jopa holsku, eli näistä ainakin kaipaisin ajatuksia ja kokemuksia. Harrastus- yms ominaisuuksien lisäksi haluan, että koira ulkoisesti miellyttää omaa silmää, ja terveys on tärkeä tekijä, joten kaikki tappijalkaiset, lytty- ja ruttukuonoiset ja fyysisesti tai henkisesti perussairaat rodut voi suosiolla jättää pois ehdotuksista.

Kyllähän tuohon sileäkarvainen pöllie olisi ihan passeli, ja oikeastaan varmaan turvallisinkin valinta noista miettimistäsi roduista kun hakusessa on pääasiallinen seurakoira jonka kanssa pystyy ja kykenee jos on innostusta. Nahka on melko mutkaton arkikoira, eivät ole tyypillisesti erityisen teräviä tai kovia vahtimaan ja ovat ohjaajpehmeitä ja laumaviettisiä. Vakavat käyttäytysmishäiriöt ovat nahkoilla verrattain harvinaisia ja kotia etsiviin aikuisiin/nuoriin koiriin törmää harvoin. Kyllä näissäkin esimerkiksi nuoret urokset osaavat olla ihan handful, iso ja aktiivinen koira kuitenkin kyseessä.

Tuosta riistaviestistä puhuttiin juuri vastikään rodun fb-ryhmässä, monen koira lähtisi liikkuvan perään mutta tulee käskystä pois. Oma ei oikeastaan edes lähde. Turkki on sinänsä helppohoitoinen varsinkin kurakeleillä, mutta irtoaa jossakin määrin ympärivuotisesti. Työläämpi siis siinä mielessä kuin esimerkiksi meidän belgin puolipitkä turkki, joka pölisee vain kerran-pari vuodessa. Näillä on hyvin eri tyyppisiä turkkeja, joillakin on kunnon pörrö mutta toi mun narttu on ihan silakka. Pukea täytyy kun pakkanen laskee yli kymmenen asteen, mutta pikkupakkasilla liikkuu reippaasti ja halukkaasti kyllä.

Meillä harrastetaan agilitya, tokoa, rally-tokoa sekä satunnaisesti pk-hakua ja paimenessakin ollaan käyty. Oma palkkaantuu ruoalla ja leluilla sekä myös sosiaalisella palkalla, innokas ja herkästi syttyvä koira ollut nuoresta asti. Vire nousee toisinaan turhankin korkeaksi minkä kanssa on saanut vähän taiteilla varsinkin agilityssa, mutta nämä nyt on näitä. Collien etu esimerkiksi kelpieen/bortsuun/aussieen verrattuna agilitykoirana on yleensä luontaisesti hyvä kehonhallinta/hyppytekniikka sekä se että nartutkin ovat selvästi makseja vaikka sattuisi saamaan samanlaisen hukkapätkän kuin tuo mun oma on. SM-kisoissa kuuluttajakin teki ääneen huomion että onpas näitä nahkoja täällä paljon, että kyllä nää pikkuhiljaa alkaa vaan yleistyä kentilläkin.

Luuston tilanne on melko hyvä, joitakin ykkösen kyynäriä ja ykkösen välimuotoisia lanneristinikamia mutta muuten ovat hyvinkin puhdasta sakkia. Herkkävatsaisuus on varmaan se tyypillisin ongelma näillä, oma syö raakaa kun käyttää sen huomattavasti paremmin kuin nappulan ja esimerkiksi nautaa ei oikein siedä. Jonkin verran on myös allergioita, epilepsiatapauksia, ja sitten tietty ihan sitä samaa kuin kaikilla muillakin. Jos hevosten kanssa pelaa kannattaa huomioida tuo MDR1-mutaatio jota jalostuskoirilta jonkin verran testataan.

Pistän loppuun muutaman harratusvideon, kysäise lisää jos kiinnostaa

Rallytokohommia
Tuore kolmosten nollarata

Mikäli aussie kiinnostaa, kannattaa lukaista tämä. Aussieissa on tosi iso variaatio rodun sisällä, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on työkoira. Tuon tekstin kirjoittajan kotisivuilla esim. lukee "A good aussie is not going to be an easy pet, it has potential to be a good working dog, it needs work and if he gets to do some, he will be a very nice companion too.". Mun omani ei esimerkiksi koe tokoa minään työnä, tekee kyllä mielellään mitä vain, mutta vasta esim. jäljellä näkee, että koira todella kokee tekevänsä työtä.

Koirissa ja kasvattajissa on paljon eroja (enkä osaa noista näyttelypuolen koirista sanoakaan oikein mitään...), mutta taustalla näillä kuitenkin (toivottavasti ainakin) on kaikilla se työkoiran moottori ja toimintatavat. Aivan mahtava rotu, mutta kannattaa varautua tekemään koiran kanssa töitä (ja miettiä, onko mahdollisesti vahva vahtivietti kerrostalossa hyvä juttu. Itse asun rivarissa, ja kyllä vaan aussie haukkuu (vähintään ilmoittaa) kaikki äänet ja pihalla ollessaan ohikulkijat.

Miulla lk collie uros 8v ja kelpie narttu 2,5v.

Nahkan otin ensimmäiseksi omaksi koiraksi. Halusin lyhyt turkkisen, helpon paimenkoiran erilaisiin harrastuksiin. Kelpietä mietin jo sillon, mutta en uskaltanut ottaa ekaksi koiraksi aktiivisuuden takia. Nahka on ollut tosi helppo arjessa ja sopinut mukavasti harrastuksiin. Kisattiin sen kanssa agissa 3lk, tokosta meillä on tk1 ja tk2, rallystä alo hyv, bh ja näyttelyissäkin pyörittiin jonkin verran. Tämä yksilö on pehmeä, herkkä ja pelkää kovia ääniä. Harrastuksissa on riittänyt toimintahalua, mutta paineistuu helposti. Agissa aika rautakankimalli eli ei käänny :D Mutta kaiken kaikkiaan ensimmäiseksi koiraksi oikein passeli.

Nahkan jälkeen halusin vähän säpäkämmän ja kovemman koiran, ja sen sain kelpiepaketissa. Virtaa on vaikka muille jakaa, mutta toisaalta ei sekoa vaikka aina ei mitään tehdäkään. Korkeintaan tarjoaa leluja heiteltäväksi, jos on tylsää. Ei ole tuhonnut ikinä mitään suurempaa. Meillä on tokossa alo1, rallyssa alo hyv ja agissa kisataan 3lk. Miun kepie on sekalinjainen ja näyttelyistä meillä on eh, h ja 2x eri sekä sert. Kelpien kanssa voi tehdä mitä vaan. Pääkoppaa on vaan vähän enemmän kun miun nahkalla. Niin ja helppo turkki, tiputtaa karvat juoksun yhteydessä, muuten ei irtoa. Ja en ole pessyt edes näyttelyihin. Parempi kylmänkestävyys kuin miun nahkalla.

Nahkojen tilanteesta en nykyisin tiedä juuri mitään, mutta agissa niitä on näkynyt nyt enemmän mitä ennen. Taitaa sieltä siis löytyä aika kivoja harrastuslassieita. Ja nahkoissa ei ole jakautuneita linjoja. Kelpieissä taas on näyttelylinjaiset ja workingkelpiet erikseen ja lisäksi niitteen sekoituksia. Kelpieissä on tosi paljon vaihtelua luonteissa ja aktiivisuustasoissa, siksi kannattaa käydä katselemassa erilaisia kelpejä. Näyttelylinjaiset pärjää tietysti varmemmin näyttelyissä, mutta niistä löytyy ominaisuuksia kyllä harrastuksiinkin.

Collie on omasta mielestäni sellainen aika varma valinta. Yleensä helppo/helpohko, miellyttämisen haluinen paimen, joka sopii moneen menoon, mutta ei välttämättä vaadi mitään erityistä. Toki juuri nuoret urokset voivat olla vaativampia tapauksia. Ja collieissa yleensäkin esiintyy jonkun verran pehmeyttä ja arkuuttakin, mikä kannattaa ottaa huomioon pentuetta valitessa.

Kelpiet sopivat myös moneen menoon. Sieltä pitää vain se itselle sopiva linja löytää (sinun tapauksessa varmaan se näyttelylinja). Kelpieistä löytyy niin pehmeitä kuin koviakin koiria. Voi sattua hyvinkin vaativia yksilöitä, joten taustatyö on siis tärkeää. Itselle tämän rotu on kuitenkin kaikissa omituisuuksissaan se TheRotu :)

Bordercolliet ja aussiet oman kokemuksen mukaan enemmän tuolla kelpien suunnalla aktiivisuuden ja vaatimustason puolesta kuin lkcollien. Näissä molemmissa löytyy myös eri linjat, joita kannattaa tutkailla.

Kiitos kaikille vastauksista!

Sk collie on rotuna ihan kiva, mutta jostain syystä tuntuu jotenkin itselle jopa vähän liian hajuttomalta ja mauttomalta, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Olen schipperkeissä tottunut, että koirassa on tietyllä tapaa vähän pippuria, ja mitä olen nyt tuttuja nahkoja seurannut, se on ehkä se, miksi niiden kanssa en tunne olevani ihan "kotonani". Mulla on siis paljon tuttuja, joilla nahkoja enempi tai vähempi, ja olen niiden kanssa nyt päässyt touhuamaan. Ovat kaikki oikeen kivoja koiria, jollekin muulle kuin itselleni.

Auspai ja bortsu ovat molemmat nousseet harkintalistalle lähinnä siksi, että tunnen muutaman kasvattajan, ja he kaikki ovat todenneet, että nuo rodut sopisivat minulle, minun arkeeni ja minun harrastustoiveisiin. Olen toki myös moneen mukavaan kummankin rodun edustajaan törmännyt, mikä ylipäätään saanut niitä harkitsemaan. Eivät kuitenkaan jostain syystä kumpikaan ihan omia ykkössuosikeitani.

Kelpiestä olen kerännyt nyt enemmän tietoa ja kokemuksia, ja myös harrastusrintamalla enemmän seurannut niiden menoa. Se tuntuu jotenkin omalta. Eli kyllä mä kallistun siihen suuntaan, että jos ei enempää schipperkejä meille eksy, mun seuraava koira on kelpie :)

Mustakin meidän nahka on vähän hajuton ja mauton. Se on tosi on/off-koira, eli sisällä se ei tee oikeastaan ikinä mitään. Se ei ole samanlainen persoona kuin meidän muut koirat, se ei ole oikeastaan ikinä tuhma tai kuriton eikä sille tule naureskeltua päivittäin niin kuin vaikka meidän belgille. Mutta jotakin siinä vaan on sellaista miksi se on hyvin neutraalina ja siivonakin koirana mun elämäni koira, ehkä se on se totaaliomistautuminen tai lojaalius mikä noilta muilta puuttuu tässä mittakaavassa. Mäkin olen miettinyt että sitten kun meille joskus hamassa tulevaisuudessa taas harrastuskoiran paikka aukeaa että ottaisin kelpien. Nahka kelpaisi periaatteessa edelleen, mutta kun ei tuollaista koiraa tule enää toista.

^ Hyvä, että ymmärsit mun ajatuksenjuoksun. pelkäsin, että ehkä nahkojen omistajat saattavat loukkaantua tuosta hajuton-mauton-kommentista :D Nahkat on musta kivoja koiria, ja tykkään ihan hirveesti seurailla niiden menoa. Ne ei vaan jotenkin tunnu persoonaltaan just siltä mun koiralta.

Mullahan (gronttu) belgi oli haaveena myös aiemmin, mutta belgeissä olen törmännyt aivan liikaa huonoon hermorakenteeseen, joten en ainakaan tällä erää sellaista uskalla ottaa. Lisäksi belgi on vähän turhan turkikas, ja kurakeleillä talliympäristössä oikeestaan mun mielestä aika ällöttävä Kelpienkin kanssa saanee olla tarkkana, mistä ja mitä ostaa, mutta onneksi ei ole kiire.

^ Tuntuu että moni schipperkeharrastaja tykkää myös belgeistä ja toisinpäin. Mun belgin kasvattajahan kasvattaa myös sipuja, ovat kuitenkin vähän samantyyppisiä vaikka eivät kuitenkaan ole Ja joo, varsinkin niissä puhtaan showlinjan belgeissä on vähän kaikenlaista pääkoppaa rundilla. Mulla on onneksi tuo oma tervu ihan kultakimpale mitä siihen tulee, collieillahan (ja nyt paimenilla yleensä) on ihan samaa vitsausta mutta huonohermoinen collie on yleensä vain rasittava, kun huonohermoinen belgi on pahimmillaan todella hankala. Nahkan turkki on mielestäni taas sitten puolipitkäkarvaista pehmeää turkkia työläämpi, mutta kyllähän se pidempi tukka likaa imee, ei siinä.

naukunen kirjoitti:

huonohermoinen collie on yleensä vain rasittava, kun huonohermoinen belgi on pahimmillaan todella hankala.

Tämä juuri. Belgin kanssa koen, että mun rahkeet ei riitä, jos mulle osuu huonohermoinen, ihan pienestäkin ärsykkeestä käsiin räjähtävä yksilö. Näitä olen nähnyt useammankin, valitettavasti. Hienoja koiria ne ovat, kun palikat kohdillaan, ja tosiaan tietyltä osin ominaisuuksiltaan aavistuksen schipperkeä muistuttavia.

Mä olen tallilla yhtä belgiä nähnyt paljonkin, ja se on kyllä tallipäivän jälkeen turkiltaan ja yleishajultaan sen oloinen, että mä en halua sen kanssa edes samaan autoon, saati, että se pitäis vielä kotiinkin kantaa Lyhyemmästä turkista rapa on kuitenkin iisimpi pestä pois ja kuivaakin helpommin parkettikelpoiseksi. Esim. nahkan turkista ei tarvitse nyppiä kokonaisia lantapalloja, kun se päättää kierähtää lantalan puolella, mutta olen nähnyt sen ihmeen, kun belgin turkin uumenista putoaa ihastuttava tuoksupalleroinen... Schipperkejä ei tallilla olon jälkeen edes tarvitse pestä, ei syksyn kura- tai loskakeleilläkään, ja se on tällaisen laiskan turkinhoitajan ihanne



muoks. Kuinka monta kertaa voi yhteen lauseeseen tunkea sanan "tosiaan"... Jepjep. Aika monta!

Voin yhtyä teidän "hajuton ja mauton"-luonnehdintaan nahkacolliesta :D Oma ja varsinkin siskoni nahka ovat juuri sellaisia. Mutta niin kilttejä ja helppoja. Ehkä otan joskus eläkepäivilläni vielä nahkan, kun en enää jaksa hoitaa kelpietä. Jos nyt ikinä voin luopua kelpieistä..

Kelpieistä ainakin yleensä löytyy sitä haluamaasi pipuria :) Onhan näissäkin huonohermoisia, mutta huomattavasti vähemmän ja lievemmässä mittakaavassa mitä olen belgeissä nähnyt. Kannattaa tosiaan tutustua erilaisiin kelpiesiin (ja kasvattajiin), näitä kun löytyy laidasta laidaan. Mutta ei se mikään mahdoton tehtävä ole kivaa kelpietä löytää.

Turkkihan näillä on ihan sairaan helppo. Karvan pudottaa jouksujen aikaan, muuten ei juuri lähde ollenkaan. Kuivuu tosi nopeasti. Rapa karisee itsestään karvasta pois. En ole harjannut tai pessyt Terraa juuri koskaan (ehkä pari kertaa joutunut pesemään osittain kun tyyppi on pyörinyt jossain kaameassa hajussa...), en edes näyttelyihin. (muok. Ja nää näköjään kirjoitin jo ensimmäisessä viestissäkin :D)

Vaikka en varsinkaan noita puhtaan näyttöpuolen belgejä hirveästi tunnekaan, niin ihmisten käsitys belgien heikosta hermorakenteesta tulee varmaan ihan siitäkin että esimerkiksi collieta ja kelpietä huomattavasti reaktiivisempana ja terävämpänä rotuna se näyttäytyy eri tavalla.

Se on kyllä nahkassa ihanaa, miten uskomattoman vaivaton ja vaatimaton kotikoira se on kun sellaisen yksilön sattuu saamaan. En tiedä miten päin olisi jos olisi pelkästään tuo yksi koira kun se ei edes irti ollessaan rallittele tai riehu vaan kävelee nokka pystyssä pohkeen vieressä

Kiitos kaikille vastaajille. Rotu on valittu, ja kelpiekasvattajan kanssa treffattu. Nyt odotellaan vaan sopivaa pentua syntyväksi :)

Lukitaan tämä tarpeettomana.