Koirat.com

Rakastan lueskella foorumeilla rotuehdotuksia ja päätinpä nyt itsekin tälläisen väsätä, kun olen jo vuosia miettinyt mikä olisi "se oikea" rotu minulle, jos joskus vuosien päästä tulisi ajankohtaiseksi uuden koirakumppanin hankinta. Vähän randomien sattumien kautta huomaani päätyi teininä newfoundlandinkoiranpentu perheemme labradorin nukuttua pois. Poitsuni on jo 9-vuotias, rauhallinen ja hyvätapainen, jäärä, laiska, ihmisrakas, utelias, rohkea, luottavainen, ahne ja hömelö otus. Luonteeltaan täysi kymppi ja muuta rotua en koskaan haluaisikaan, jos vain pakkauksen saisi pienemmässä ja helpommin mukana kulkevassa muodossa! Rodulla myös vähän keskimääräistä enempi terveysongelmia, ainakin omalla pojulla on kaikenlaista ollut vuosien varrella ja eläinlääkäri saanut kyllä elantonsa meidän pussista.

Simppelisti rotukyselyni voisi tiivistää muotoon "onko nöffin luonteista keskikokoista tai pientä rotua?", mutta täytän nämä kohdat ja avoimin mielin haluaisin kuulla eri roduista, jotka eivät ehkä edes ole tulleet mieleenkään :)

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Kaksi noin vartin-puolen tunnin lenkkiä päivässä, ja yksi noin tunnin lenkki, plus pari kertaa viikossa on mukava lähteä jonnekin vähän pidemmälle seikkailemaan ystävien ja koiran kanssa pariksi-kolmeksi tunniksikin ulos (metsään, uuteen kaupungin osaan, uuteen kaupunkiin, jne.). En ole himo hölkkääjä, parhaat lenkit ovat niitä kun koira haistelee rauhassa ja itse samalla katselee lintuja ja luontoa, vaikka välillä on toki mukava tehdä suhteellisen rivakoitakin lenkkejä ja saada pieni hiki pintaan. Pääsääntöisesti olen kuitenkin viimeiset kymmenen vuotta tottunut ottamaan koiran kanssa lenkit rentoutumisena/ulkona oleskeluna/laatuaikana koiran kanssa ja sitten omalla ajalla hoitanut hikiliikunnan.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Nykyinen asuntoni on niin pieni, että tuskin otan tähän uutta pentua (nöffi on patalaiska ja tykkää vaan, kun ei tarvitse nostaa takamusta ylös kun emäntä+keittiö+ulko-ovi ovat aina näköpiirissä sisällä ollessa), mutta tulevaisuudessakin tulen luultavimmin asumaan kaupungissa ja kerrostalossa. Olen kuitenkin valmis etsimään asuntoa (taas) sillä silmällä, että ensimmäisessä kerroksessa tai hissillisessä talossa, ettei hirveää määrää rappusissa kulkemista tule jaloille tai aikanaan vanhalle koiralle.

¤ Lapsien määrä
Ei lapsia, eikä tulekaan lapsia, mutta lähipiirissä pieniä lapsia, joita myös kylässä käy. Mitä lapsirakkaampi rotu sen parempi.

¤ Aiemmat koirakokemukset
13-vuotiaaksi asti kasvoin labradorinnoutajanarttu kakkosäitinä ja koiran viimeiset vuodet oli päivittäisenä lenkkikaverina, viimeiset yhdeksän vuotta olen ollut newfoundlandinkoirauroksen ylpeä omistaja pentuiästä, hoitanut itse kasvatuksen ja koulutuksen. Molemmat koirat olleet itsepäisiä lapsirakkaita ahmatteja, kumpikaan ei ole ollut aggressiivinen, vaikea tai ongelmakoira. Vähän kokemusta siis on, mutta helpolla olen mielestäni päässyt. Muitakin koiria olen vuosien varrella hoitanut/ollut tekemisissä pidempään (naapurien/sukulaisten/ystävien koiria), muun muassa paria kultaista noutajaa, pientä sekarotuista (oli ainakin spanielia ja villakoiraa muistaakseni), keskikokoista villakoiraa, paria pystykorvamixiä. Eniten kokemusta uroskoirista, kaikista tässä luetelluista ainoastaan labradori on ollut narttu.

¤ Harrastustoiveet
Agility on kaikista koiraurheilun muodoista eniten itseäni aina kiehtonut, koirat tuntuvat rakastavan sitä niin antaumuksellisesti. Iso plussa siis, jos koira kroppansa puolesta on tarpeeksi kevyt, jotta voitaisiin lajia kokeilla ilman, että on vaaraksi nivelille. Jos oikeasti miellyttämisen haluinen koira sattuu tulemaan, tokoilukin voisi kiinnostaa. Tykkään harrastaa muiden ihmisten kanssa ja tutustua muihin, joten olisi mukavaa, jos voitaisiin koiran kanssa liittyä johonkin harrastusryhmään. Agilityporukka vaikuttaa aktiiviselta omalla paikkakunnalla, samoin palveluskoirakerho (yritin onnea kun nöffi oli pentu, olisi pentukoulu, myöhemmin haku ja jälki kiinnostanut, mutta ei me mahduttu sinne oikeitten palvelusrotuisten sekaan silloin Piti sitten kahdestaan harrastaa ja sählätä verijälkeä myöhemmin).

¤ Turkkitoivomukset
Ei pitkää turkkia, tai paljon työtä vaativaa turkkia. En ole koskaan oppinut pitämään turkinhoidosta, ja tuntuu, että se on vain pakollinen paha, joka vie aikaa pois muulta koiran kanssa touhuamiselta. Mieluiten kuitenkin koira, jolla alusvilla ja tarkenee talvellakin ulkoilla.

¤ Minkä kokoinen koira
Jotain keskikokoisen villakoiran ja kultaisennoutajan väliltä, mieluiten kevytrakenteinen eikä tankkeri. Pidän eniten isoista koirista eikä nöffin koko (tai kuolaisuus) ole itseäni koskaan haitannut, mutta se tekee joistain asioista hieman hankalampia (hoitajan järjestäminen, ihmisten luona kyläily, julkisilla matkustaminen). Tykkään kulkea ja matkustaa kotimaassa ja olisi mukavaa, jos koiran voisi kokonsa puolesta napata mukaan. Kevytrakenteisen koiran kanssa uskaltaisi myös kokeilla agilitya.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Ihmisrakas, ihmisrakas, ihmisrakas. Sellainen koira, jonka kanssa vastaantulijoita saa varoittaa pusuista. Hyvähermoinen on ehdoton vaatimus, jästipäiden kanssa jaksan tulla toimeen ja olla jästipäisempi ja huumorintajua kyllä riittää kun koira keksii olla ovelampi jossain asiassa, mutta pelokas ja liian pehmeä koira syö hermojani ja saa minutkin hermostuneeksi (aikanani olen ollut hoitajana muutamalle pelokkaalle koiralle). Erityistapauksia sitten tietenkin jotkut yksittäiset pelot, joihin voidaan totutella, mutta yleisesti ottaen arvostan koirassa rohkeutta ja tyyneyttä uusissa tilanteissa. Aggressiivisuus on ehdoton ei.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Lintukoiraryhmä, lähinnä koska spanieleilla ja noutajilla on kaikista roduista kai eniten sellainen "kuolaan sinut kuoliaaksi" maine Labradori on mietityttänyt, mutta olen ajatellut, että ehkä kuitenkin vähän liian "työkoira" ja aktiivinen mulle? Lapsuuden labradorin isä oli näyttölinjainen näyttelytähti ja äiti käyttölinjainen kotikoira, ja muistan että aikamoinen energiapakkaus oli kyllä toisinaan, olisikohan mun koti vähän liian tylsä ja virikkeetön kun yksinasuja olen (lapsiperheissä aina kuitenkin niitä virikkeitä on ja innokkaita leikittäjiä non-stoppina). Kultaisista noutajista on parin koiran verran lähempää kokemusta, mutta molemmat pojat ovat olleet todella pehmeitä ja toinen vähän arkakin, kuinkahan yleistä on rodussa? Spanieleista ei ole kokemuksia, erityisesti kiinnostaisi kuulla millaisia keskimäärin springerit ovat (kovia/pehmeitä, hermot millaisia?). Lintukoirista kiinnostaisi kuulla näkemyksiä siitä, mikä olisi ehkä rauhallisin kaikista sählääjistä ja "jäärin" kaikista kuitenkin suhteellisen pehmeistä roduista? Ja millaisia esimerkiksi lagotot, vesikoirat, setterit ovat lemmikkeinä? Kooikerhondje oli aikanaan jo melkein meille tulossa, ja rotu on jäänyt kummittelemaan mieleen - kenelläkään kokemuksia rodusta?

Jos tulee ideoita koirista muista roturyhmistä, otan vastaan! Miinuksia ja plussia kuulisin mielelläni, esim. rodun terveystilanteesta/jalostuskannan suuruudeesta, mitkä ovat tyypillisimmät ongelmat rodun kanssa, jne. :)

^Tervetulemast palstalle!

Rotukyselyiden ohjeissa on tällainen kohta:

Palstan ohjeet ja säännöt - luethan ENNEN kirjoittamista kirjoitti:


Jotta palsta ei täyttyisi turhista kyselyistä, tulee Sinun olla ottamassa koiraa seuraavan parin vuoden sisään, ja vanhemmilta täytyy olla jo lupa varmistettuna. Viestit, joissa haetaan itselle koiraa useiden vuosien päähän ilman hajuakaan tulevista kriteereistä, tullaan poistamaan. Esim: "Olen allerginen, mutta haluaisin koiran. Ajattelin ottaa sen sitten 6 vuoden päästä, kun olen opiskelut lopettanut, en tiedä yhtään mitä silloin teen tai miten asun ja kenen kanssa, mutta mikä rotu mulle sopisi?" -ei ole sallittu viesti.

Mä ainakin sain sen kuvan tuosta aloituksesta, että tarkoituksena ei ole vakavissaan miettiä tulevaa rotua, vaan lähinnä miettiä jo nyt, mikä se jossain hamassa tulevaisuudessa voisi olla?

Hups, tuli sitten hypättyä kokonaan tuo kohta *>.>* Eli juu, tämän saa poistaa!