Koirat.com

Hei,

Etsisin pientä ja leikkisää kääpiö/ pientä koiraa seurakseni minulle ja miehelleni. Olemme molemmat opiskelijoita ja minä olen harrastanut koiria koko ikäni:) Rotu valinnoissa mielelläni kuuntelisin omistajien ja kasvattajien ehdotuksia, koska en luota siihen millaisen kuvan olen esim. näyttelyissä saanut jostain rodusta ohimennen.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Tykkään ottaa koiraa mukaan, joten esimerkiksi kaupunkilenkit tulisivat tutuksi sekä koirapuistoilu ja mahdollisimman paljon kesämökillä saisi temmeltää vapaana :) Lisäksi pidän metsälenkeistä, joten melko paljon saisi liikuntaa.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kerrostalo
¤ Lapsien määrä
ei ole, mutta mahdollisesti lapsiystävällinen ja leikkisä koira, koska meillä käy lapsivieraita ja koira tulee elinaikanaan näkemään omat lapseni.
¤ Aiemmat koirakokemukset
Meillä on ollut käyttölinjaisia metsästysnoutajia, labradoreja (2kpl), sekä isälläni aikanaan pystykorva. Itse olen harrastellut myös lainakoirilla nuorempana junior handleria ja koiraleireillyt. Sekä auttanut sukulaisia kouluttamaan koiriaan. Omilla koirilla olen harrastanut mm. tokoa ja näyttelyitä.
¤ Harrastustoiveet
Haluaisin kauan haaveilemani oman näyttelykoiran ja tokoa olisi kiva ihan omaksi ilokseen käydä koirakouluilla harrastelemassa.
¤ Turkkitoivomukset
Lyhyt karva päällimmäisenä, mutta saa ehdotella myös muunlaisia karvalaatuja, luonne on tärkeämpää.
¤ Minkä kokoinen koira
Mahdollisimman pientä etsisin.
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Tärkeintä olisi että tuleva koirani nauttisi minun kanssani touhuilusta ja olisi aina reippaana mukana tekemässä. Minulle ei niin väliä suhtautuuko avosylin vai välinpitämättömästi vieraisiin. Metsästysvietilläkään ei ole väliä, jos metsästysvietin omaavan rodun otan niin vapaana olo on kuitenkin mahdollista koirapuistoissa yms. Haasteitakin saa olla, mutta arkoja rotuja en haluaisi.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Pomeranian,
pieni portugalinpodengo lk.
heelereitä olen myös katsellut
schipperke ? vaikuttaa vain aika tuliselta


- En mielelläni halua lyhytkuonoisia ehdotuksia
- Olen kymmenisen vuotta haaveillut pienestä pystykorvaisesta koirasta, joten sellaista etsisin.

ehdotelkaa ihan rohkeasti vain, kaikki ehdotukset ovat tervetulleita. Esim. heeleristä haluisin kuulla lisää:)

Pieni, aktiivinen, lyhytkarvainen, rohkea, pystykorvainen koira? Ehdotanpa omaa rotuani, kääpiöpinseriä. :) Koska olen laiska, copy-pastetan nyt tähänkin tämän aikaisemmin kirjoittamani rotukuvauksen (pienin lisäyksin).

Kääpiöpinseri, eli tuttavallisemmin kääkkä, on pieni, iloinen ja aktiivinen seura- ja harrastuskoirarotu moneen menoon. Luonteeltaan kääpiöpinserin tulee olla vilkas, valpas ja rohkea, ei arka tai aggressiivinen - semmoinen iso koira pienessä paketissa. Kääkkä on perusluonteeltaan seurallinen ja mieluiten aina mukana siellä missä tapahtuu. Vaikka intoa riittää aina tekemiseen, kotosalla kääkkä usein löhöilee mieluiten sohvalla omistajansa kainalossa. Huumorintajua löytyy ja huumorintajua on hyvä myös olla kääkän omistajalla. Kääkältä löytyy jonkun verran omaa tahtoa, mutta kääkän kanssa pärjää kyllä ihan maalaisjärjellä. Rajat on suotavaa asettaa koiralle jo pienestä pitäen. Urokset ovat keskimäärin yleensä hiukan narttuja kovempia luonteeltaan.

Miellyttämisenhalua ei yleensä juurikaan ole, mutta älliä löytyy ja temput opitaan nopeasti kun motivaattorit on kohdallaan (=yleensä namit). Riistaviettiä ei yleensä ole, saalisviettiä yleensä löytyy jonkin verran (eli ei lähde hajujen, mutta voi lähteä näköärsykkeen perään). Tämä on minusta bonus koulutusta ajatellen, kun lelu toimii hyvin palkkana.

Harrastuspuolella kääkkä sopii nopeutensa ja ketteryytensä puolesta erinomaisesti agilityyn. Tokoakin kääkän kanssa voi harrastaa, tosin tätä ehkä enemmänkin pilke silmäkulmassa. Aktiivisuudestaan huolimatta kääkkä on myös hyvin sopeutuvainen tapaus, eli pärjää tarvittaessa myös aikavälejä vähemmällä liikunnalla/aktivoinneilla. Tavoitteellisesti kääkän kanssa ei tarvitse harrastaa, mutta satunnainen "aivosolujen" aktivointi on suotavaa.

Turkki on mallia "helpompaa saa hakea", eli hoidoksi riittää pesu koiran likaantuessa. Talvipakkasilla voi tosin joutua pukemaan koiraa, koska pohjavillaa ei ole. Näyttelykoirana kääkkä on maailman helpoin, koska koira on sellaisenaan koko ajan täysin kehävalmis. Eli mitään turkinhoidollisia toimenpiteitä ei tarvita ennen näyttelykehään menemistä.

Kääkällä on vahtikoirataustaa, joten sillä voi olla taipumusta haukahtaa "ilmoittamismielessä", esim. ovikellon soidessa. Jos haukkumista rajoitetaan pennusta saakka, kääkästä saa hyvinkin hiljaisen tapauksen.

Kääkkä sopii lapsiperheisiin, mutta kuten mikä tahansa muukin koira, kääkkä kannattaa totuttaa lapsiin jo pennusta saakka. Perusluonteeltaan kääkkä on usein aluksi välinpitämätön vieraita kohtaan, mutta sitten tutustuttuaan ylintä ystävää. Varautuneisuudestaan huolimatta kääkän kuuluisi kuitenkin olla hyvin vieraankin ihmisen käsiteltävissä (eli "koskea saa, mutten pussaa"). Luontaisen varautuneisuuden takia huolellinen sosiaalistaminen pentuiässä on suositeltavaa.

Rodun terveystilanne on erittäin hyvä, keskimääräistä parempi. Rotumääritelmä antaa säkäkorkeudeksi 25-30 cm, mutta kyllä nämä nykyään yleensä tuolla 30 cm kohdalla huitelehtivat. Painoa löytyy 4-6 kg. Kääkkä voi olla sekä pysty- että taittokorvainen, tosin varmaan tyyliin 95% kääkistä on pystykorvaisia. Pystykorvaista koiraa etsiessä pentu kannattaa valita pysty- ja mahdollisimman pienikorvaisista vanhemmista.
http://www.skpin.com/

Kysy ihmeessä lisää, jos rotu herätti mielenkiintoa! :)

Pomeranian
vaikuttaa mukava luonteiselta, mutta turkki epäilyttää minua. Haluaisin kuitenkin mieluiten lyhyt karvaisen, mutta jos pomeranian ei ole sen sotkuisempi tai muutenkaan vaikea turkkinsa kanssa niin se olisi iso plussa.


pieni portugalinpodengo lk.
Koko hieman arvellutti aluksi, mutta eipä popokaan nyt järkyttävän iso ole. Vaikuttaa energiseltä ja hauskalta koiralta, mutta omaako miellyttämishalua?

Kääpiöpinseri
Ilmeisesti melko ison egon omaava pikkukaveri. Olen jostain kuullut kääkän olevan "King of the toys" tässäkin minua mietityttää miellyttämishalu sekä se että näyttelyissä näkee jopa kehässä rähiseviä kääkkiä.

Chihuahua lk
Chihussa minua epäilyttää se että miksi sen kuonon pitää olla niin lytty. Rodun sisällä on mielestäni valtavaa kirjoa ulkonäössä! Kuitenkin aion näyttelyitä harrastaa joten haluan mahdollisimman rotumääritelmältään hyvän koiran ja chihulla se ilmeisesti tarkoittaa juuri sitä että kuono on lyhyt ja pää omenamainen. Pärjäisikö edes hieman pidempi kuonoinen chihu näyttelyissä?

smirre kirjoitti:


Chihuahua lk
Chihussa minua epäilyttää se että miksi sen kuonon pitää olla niin lytty. Rodun sisällä on mielestäni valtavaa kirjoa ulkonäössä!

Aika monessa rodussa näkyy erilaisia, -näköisiä ja -kokoisia yksilöitä rodun sisällä
Mutta, ikinä ennen en ole kenenkään kuullut kommentoivan chihuahuan kuono "lytyksi" Rotumääritelmässä sanotaan kuonosta "Lyhyt ja sivulta katsottuna suora, tyvestään leveä ja kirsua kohti kapeneva " - mutta ei ne (ainakaan mun mielestä mitään varsinaisia lyttykuonoja ole)

Tietty tuo on makuasia, minkäpituinen kuono on lytty.

Se miten minkäkinlainen yksilö pärjää näyttelyssä on paljolti myös tuomarista kiinni. Joku saattaa tykätä vähäh pidemmästä kuonosta, toinen taas lyhyemmästä. Kannattaa mennä näyttelyihin katsomaan. Esim Kaivopuiston erikoisnäyttelyssä 29.8. on melkoisen monta chihuahuaa -> Kaivopuiston erikoisnäyttely aikataulut ja koiramäärät
Lyhytkarvaisia chihuja näyttää olevan peräti 68 kpl

Muutenkin tuolta näyttelystä voisit saada paljon vinkkejä rotuvalintaan, koska kyseessä on nimenomaan kääpiökoirien erikoisnäyttely

smirre kirjoitti:


Kääpiöpinseri
Ilmeisesti melko ison egon omaava pikkukaveri. Olen jostain kuullut kääkän olevan "King of the toys" tässäkin minua mietityttää miellyttämishalu sekä se että näyttelyissä näkee jopa kehässä rähiseviä kääkkiä.

Kyllä, kääpiöpinseriä sanotaan "toy-koirien kingiksi", mutta tämä viittaa enemmänkin siihen rodun "isokoiramaisuuteen" kokonaisuutena kuin järkyttävän kokoiseen egoon. Isokoiramaisuutta tulee sekä luonteen että ulkonäön puolelta (kääkkä on kääpiökoira vailla kääpiökoiramaisia piirteitä). Kääkän taustathan ovat rottakoirana, minkä ansiosta rodussa on hiukan kovuutta (eli kestää henkiset ja fyysiset kolhut ja palautuu näistä hyvin) ja luonne rohkea (arkuus on äärimmäisen ei-toivottu piirre). Nartut eivät ole kokemukseni mukaan yleensä kovin omapäisiä (muttei nyt ihan mitään lapasiakaan). Ripaus omaa tahtoa kyllä kuuluu kääkän luonteeseen. Egokkaimmat yksilöt löytyvät nuorten urosten keskuudesta. Erityisesti pahimmassa murkkuiässä uros voi testata rajojaan. Mutta ei tämäkään mitään sellaista ole, minkä kanssa ei normaalilla koulutuksella pärjäisi.

Olen käynyt paljon näyttelyissä ja kokemuksesta voin sanoa, ettei näyttelykehissä rähinä nyt ihan mitään tyypillistä/yleistä touhua ole kääkkäkehässä. Kaikki urokset eivät tule toisten urosten kanssa toimeen, joten jos sellaista purinaa esiintyy, se sijoittuu todennäköisimmin nuorten urosten kehiin ja koirat ovat joutuneet liian lähikontaktiin. Pääsääntöisesti kyllä näyttelyissä käy fiksusti käyttäyviä kääkkäuroksia ja -narttuja, eikä siellä purista toisille vaikka etäisyydet olisivat pieniäkin. Ja koska kääkkä ei saa olla arka tai aggressiivinen, huonosta pöytäkäyttäytymisestähän napsahtaa hylsy koiralle, joten tällaiset koirat ovat kaukana rodun ideaalista.

Mutta jos etsit koiraa, jolla on selvästi miellyttämisenhalua, kääkkä ei ole rotusi. Kääkkä ei tee töitä ilahduttaakseen omistajaa, mutta se on motivoitavissa hyvin nameilla tai leluilla koirasta riippuen. Jos haluaa sellaisen koiran, joka kiipeää vaikka puuhun saadakseen kehuja, siinä tapauksessa kääkkä ei ole hyvä valinta. Kääkän motto on "ei kääkkä pelkällä kiitoksella elä". :)

smirre kirjoitti:

Pomeranian
vaikuttaa mukava luonteiselta, mutta turkki epäilyttää minua. Haluaisin kuitenkin mieluiten lyhyt karvaisen, mutta jos pomeranian ei ole sen sotkuisempi tai muutenkaan vaikea turkkinsa kanssa niin se olisi iso plussa.

Jos turkki epäilyttää, ehdottaisin aavistuksen isompaa pikkupystykorvaa, kleinspitziä. Molemmat kuuluvat saksanpystykorvarotuihin. Pomeranianilla ja kleinillä on myös yhteinen rotuyhdistys, Pienpystykorvat Ry.

Turkki epäilytti sinua. Pomeranianeista sanotaan yo. sivuilla, että:
Turkki käydään säännöllisesti kammalla läpi takkujen varalta ja harjataan luonnonharjasharjalla vastakarvaan, jolloin turkki jää pöyhkeästi pystyyn. Pomeranian on trimmattava rotu. Kaksinkertainen turkki muotoillaan saksilla pallomaiseksi niin, että karva on napakasti pystyssä. Näyttelytrimmauksen tekee ensimmäisen kerran kasvattaja tai asiantunteva trimmaaja, ja sen jälkeen koiran voi opetella itsekin trimmaamaan. Trimmaus on pitkälti makuasia, mutta myös kotikoira näyttää hyvin hoidetulta asiallisesti siistittynä.

vs.

Kleinspitzeistä:
Kleinspitzin tuuhea ja runsas turkki ei näyttävyydestään huolimatta tarvitse mitään erityistoimenpiteitä. Koira harjataan säännöllisesti luonnonharjasharjalla vastakarvaan, jolloin turkki jää pöyheästi pystyyn. Karvanlähdön aikaan on syytä irrottaa esimerkiksi kammalla kaikki irtonainen karva pois. Kleinspitz ei ole trimmattava rotu, ja näyttelyihin siltä siistitään ainoastaan tassut sekä mahdollisesti hapsottavat korvakarvat.

Myös rotujen harrastajilta olen kuullut, että pomeranianin kuntoon laittaminen on paljon vaativampaa kuin kleinin. Jos turkki epäilyttää, kleinin karvapeite on huolettomampi hoidettava. Pentuaikana harjausta päivittäin, aikuiskarvan kanssa riittää jos turkki käydään kokonaan läpi parin viikon välein.

Kiitos kaikille erittäin hyvistä vastauksista:) Varsinkin on hienoa että jotkut rodunomistajat vaivautuvat kertomaan rodustaan ja auttavat miettimään että olisiko se sopiva.

Tällä hetkellä minun sekä mieheni suosikki on lk. pieni portugalinpodengo :) Pyrin nyt käymään kaikissa mahdollisissa näyttelyissä mihin vain kerkeän, esimerkiksi ensiviikonloppuna suutamme heinolaan ja tuo kaivopuiston erikoisnäyttelykin kiinnostaisi mennä katsomaan :) Sieltähän voi sitten ihan livenä kasvattajilta ja omistajilta kysellä kehän jälkeen millainen rotu on kyseessä.

Aikoinaan ala-asteella haaveilin mittelspizistä joten varmaan siitä jäänyt pieni spitz kuume vieläkin päälle :) Ja ovathan ne aika iloisen oloisia ja hauskoja koiria.

Minulla olisi muutamia kysymyksiä mihin voisin haluta omistajilta vastauksia.
- Kellään tietoa portugalinpodengon miellyttämishalusta?

- Entä chihuahuaa miellyttämishalu? Itselle on jäänyt vähän kuva ettei chihu yleensä ole kovin miellyttämishaluinen.

- Minulla on siis ollut vain isoja koiria omana, olen junnior handlerissa esittänyt vain vähän pienempiä. Miten esimerkiksi palkkaus onnistuu kun on itse niin korkealla ja aina pitäisi kumartua antamaan nami yms. Onko haastellista opettaa toko liikkeitä pienelle koiralle ?

- Mikä miettimistäni rotuehdotuksista teidän mielestänne soveltuu parhaiten minulle ?

smirre kirjoitti:

Miten esimerkiksi palkkaus onnistuu kun on itse niin korkealla ja aina pitäisi kumartua antamaan nami yms. Onko haastellista opettaa toko liikkeitä pienelle koiralle?

Periaatteessa pienen koiran kouluttaminen on samanlaista kuin isommankin, mutta onhan se totta, että isomman koiran kanssa on helpompi esimerkiksi kehun lisäksi ohimennen rapsuttaa korvan takaa, kun koira istuu perusasennossa jne eli kun koskettaminen tai namin antaminen vaatii aina sen kumartumisen. Lisäksi monien pikkukoirien seuraaminen ei ole ihan niin tiivistä kahdestakaan syystä: pienen koiran pitää killittää katsekontaktia varten tosi yläviistoon, jolloin sen on helpompi olla vähän kauempana, ja toisaalta pienempi koira joutuu ehkä enemmän varomaan ohjaajan jalkoja suuremman kokoeron vuoksi.

Pikkukoiran kanssa naksutin ei välttämättä olisi huono idea, jolloin koiran oikean toiminnan pystyy merkkaamaan naksautuksella ja vasta sen jälkeen voi itse kumartua antamaan namin.

Tähän osannen vastata:

smirre kirjoitti:


- Minulla on siis ollut vain isoja koiria omana, olen junnior handlerissa esittänyt vain vähän pienempiä. Miten esimerkiksi palkkaus onnistuu kun on itse niin korkealla ja aina pitäisi kumartua antamaan nami yms. Onko haastellista opettaa toko liikkeitä pienelle koiralle ?

Pienen koiran palkkaaminen tokossa on isoa haastavampaa, koska aina joutuu kumartumaan, että koiran saa palkattua (koira ei tietty saa itse nousta asennosta). Toiset koirat voivat paineistua tästä, mutta tätäkin voi välttää olemalla kumartumatta ainakaan koiraa päin. Vielä yleisempi ongelma on se, että koira oppii mahdollisesti esim. perusasennossa tulemaan väärään paikkaan, kun sitä opettaa namiohjauksella, koska se katsoo oikean paikan ihmisen kehosta (joka on vinkuralla palkattaessa ja liikettä opeteltaessa). Samoin seuraaminen imuttamalla on haastavampaa, koska ei voi kävellä itse selkä suorassa ja taas voidaan olla ongelmissa paikan kanssa. Mutta muilta osin pientä koiraa kouluttelee siinä missä isompaakin.

Minusta mikään miettimäsi rotu ei ole järin miellyttämisenhaluinen. Mutta miellyttämisenhalu itsessään ei ole mikään koulutuksen elinehto, vaan koiraa vain on motivoitava jotenkin muuten kuin kehuilla (mikä tietty kuuluu myös miellyttämisenhaluisen koiran koulutukseenkin). Itse olen vähän sitä mieltä, että käsitettä "miellyttämisenhalu" ei sinänsä ole olemassa, vaan puhutaan vain siitä, että palkkautuuko koira jo yhteisestä työskentelystä vai ei. Jokainen koira kuitenkin palkkautuu jostain, oli kyseessä sitten työn tekeminen, kehu, nami tai leikki.

Sen, mikä rotu sopii parhaiten sinulle, tiedät vain sinä itse. Kaikissa roduissa on plussansa ja miinuksensa ja nämä joutuu laittamaan vaakakuppiin ja pohtimaan, että mitä kriteereitä painottaa.

edit: maddy ehti väliin :)

itse olen juuri miettinyt naksutinta että se voisi olla kätevä kun menee kuitenkin hetki ennenkuin kumartuu koiran ylle antamaan palkan :)

Minusta ehkä hieman tuntuu että esimerkiksi noutajat on ihan sokeasti jalostettu palvelemaan ihmistä ja ne nauttii siitä kun ihminen tekee niiden kanssa. Pikkukoirat taitavat olla ovelampia ja älytä että ei kaikkea nyt niin sokeasti tarvitse totella vaan pitää saada jotain hyvää siitä tekemisestä :) Mutta ehkä miellyttämishalu ei ole niin tärkeää kuin minä sitä pidän, ehkä saan hyvin koulutetun ja tottelevan koiran oikeanlaisen palkkauksen ja kärsivällisyyden avulla:)

^Minusta miellyttämisenhalu ei ole järin tärkeää, varsinkin kun puhutaan omaksi ilokseen harrastelusta. Siis kyllähän se elämää helpottaa, mutta sen puuttuminen ei vaikuta koiran koulutukseen. Koiran motivointi on vaan rakennettava muilla keinoin: meillä esim. miellyttämisenhaluton kääkkäpoika palkkautuu leikistä ja nameista, tietää tottelemisesta seuraavan jotain hyvää itselleen. :) Ei tällainen helpoin mahdollinen koira ole, jos ajattelee TOKOa ihan koetason kannalta, mutta kyllä tällaisenkin koiran voi sinne saada. Meilläkin tämä on tavoitteena. Jos on tarkoitus ihan omaksi ilokseen harrastella, miellyttämisenhaluttoman koiran kanssa harrastelu ei ole kovin kummoisempaa kuin miellyttämisenhaluisen koiran kanssa harrastelu, koska asioita ei tarvitse "viilata" niin kohdilleen. Miellyttämisenhalua tärkeämpänä kriteerinä minä pitäisin koiran toistonkestävyyttä. Koiran kyllä saa motivoitua, mutta enemmän se helpottaa, jos koira jaksaa olla kiinnostunut samasta asiasta pidemmän aikaa. Tämä on ihan toista kaliiberia kunnon pk-roduilla kuin millään seurakoirarodulla.

Ja perustapakasvatuksesta joutuu huolehtimaan koiran kuin koiran kohdalla, oli miellyttämisenhalua tai ei.

Tuli muuten mieleen että minkä painoinen koira olisi passelein? Haluaisin nimittäin kantaa myös kätevästi esim. junassa ja metroissa. Helpottaisi sellaisella omalla kantokassilla kantaminen, mutta minkä painoinen koiran tulisi suunnilleen olla että katokassilla mukana kuljetus onnistuu helpoiten? :)

Entäs kääpiösnautseri?

Käppänät on aktiivinen ja iloinen rotu, myöskin pentuna totutettuna kulkee ihan jalkaisin juniin ja metroihin ym.
Eiköhän pysty tarpeen vaatiessa kantamaan sellaisessa laukussa.

Siis itselläni syyskuun lopussa 2 vuotias musta-hopea käppänänarttu, jonka kanssa treenaan tavoitteellisesti tokoa sekä agilitya.

Kysy lisää jos kiinnostaa.

ääks, käytiin poikaystävän kanssa katsastamassa näyttelyissä pieniä podengoja ja pomeranioita. Jompi kumpi niistä nyt on vaativan harkinnan alla, kauhean vaikeaa päättää ! Molemmat mahtavia rotuja, podengoissa yllätti että ne ovatkin tosi pieniä!

Meillä on 8kk pommi-narttu ja aivan ihana tapaus! Ajattelin nyt tähän vähän omia kokemuksiani kirjoitella tämän perusteella, mutta ainahan niitä erilaisia yksilöitä löytyy. Tähän mennessä turkin hoito on ollut helppoa, kun on säännöllisesti harjattu ja siihen totutettu aivan pienestä pitäen. Kokoajanhan kuitenkin tuo turkki vielä tuosta kasvaa. Trimmattavana ei ole käynyt.

Todella oppivainen tyttö ollut, ainut että pienuutensa takia tuntuu oma selkä olevan välillä kovilla kun paljon joutuu kyyristelemään jne. Ihan todella sosiaalinen tapaus ja välillä vähän liiankin yli-innokas muiden koirien ja ihmisten suhteen... Kotona seuraa todella tarkkaan että mitä tapahtuu.

Jotkut pommit saattavat olla myös haukkuherkkiä, mutta meidän neiti on onneksi aika hiljainen. Sisällä ei ole haukkunut oikeastaan yhtään, ulkona saattaa ilmoittaa jos jossain näkyy muita koiria niin haukkumalla. Kerrostalossa kun asutaan niin tämä haukkuherkkyys kyllä mietitytti aluksi.

Neiti painaa n. 2,1kg ja on helppo kuljettaa mukana. Tarvittaessa voi nostaa syliin. Autolla liikutaan paljon ja koira matkustaa omassa muovisessa kuljetuskopassaan. Uskoisin että pommia voi hyvinkin kuljettaa kantokassissa mukana. Tämmöset pienet koirat on siitä kivoja että kukaan ei ole koskaan ainakaan tullut sanomaan että haittaisi että koira on mukana. (Ei siis olla tietenkään viety semmoisiin paikkoihin missä on kyltit että koirat kielletty tms...) Harvemmin myöskään näin pieni koira pelottaa ketään.

Pommi myös jaksaa paljon pienestä koostaan huolimatta. Useamman kilometrin lenkkejä jaksaa tehdä ja kotonakin jaksaa peuhata. Ei ole kyllä mikään sohvakoira :)

Pommi on myös suht terve ja pitkäikäinen rotu. Maitokulmahampaat tosin jouduttiin käydä ell poistattamassa, aika yleistä tuntuu olevan että hampaat eivät itsestään lähde.

Dopengoista en tiedä mitään joten vaikea verrata, tsemppiä rodun valitsemiseen :)

Kiitos paljon että kerroit kokemuksistasi pomeraniaan!

Minulle ei siis ole vieläkään selvää kumman rodun edustajan haluaisin, Heinolassa pääsin näkemään nuo viereikkäin ja en vain osannut päättää vaikka tarkasti seurailin koirien käytöstä kehässä sekä eteenkin sen ulkopuolella. Kummatkaan rodut eivät minun yllätyksekseni haukkuneet juuri yhtään ja molemmat vaikuttivat iloisilta ja terhakoilta pikkukoirilta.

On kuitenkin mukavaa että olen nyt varma että jompi kumpi se on, joko podengo tai pomeranian. En kiirehdi päätöstäni, koska tiedän että jompi kumpi on minulle se oikea pikkukoira, jota olen 7 vuotiaasta asti halunnut.

Hei,
mulla on kotona sileäkarvainen pikkupodengo, 3v. uros. Jos vielä kaipaat infoa podengoista, niin jotain omakohtaista kokemusta osaan kyllä rodusta kertoa.
En ala tähän pitkiä tarinoita kirjoittelemaan, mutta jos sulla on jotain kysymyksiä niin laita tähän tai pistä yksäriä.
Sen voin sanoa heti, että ihania pakkauksia pikkupodengot ovat. Iloisia, persoonallisia, touhukkaita ja tosi ketteriä pikku otuksia. Harrastaa voi vaikka mitä näidenkin kanssa.

smirre kirjoitti:

Kiitos paljon että kerroit kokemuksistasi pomeraniaan!

Minulle ei siis ole vieläkään selvää kumman rodun edustajan haluaisin, Heinolassa pääsin näkemään nuo viereikkäin ja en vain osannut päättää vaikka tarkasti seurailin koirien käytöstä kehässä sekä eteenkin sen ulkopuolella. Kummatkaan rodut eivät minun yllätyksekseni haukkuneet juuri yhtään ja molemmat vaikuttivat iloisilta ja terhakoilta pikkukoirilta.

On kuitenkin mukavaa että olen nyt varma että jompi kumpi se on, joko podengo tai pomeranian. En kiirehdi päätöstäni, koska tiedän että jompi kumpi on minulle se oikea pikkukoira, jota olen 7 vuotiaasta asti halunnut.

Minä omistan phalene(tutummin perhoskoira)ja se on aivan ihana koira!Se pitää lenkkeilystä mutta eii oo mikään et tarvis ylettömästi liikuntaa ja rakastaa oppia uusia asioita!Jos mä ottaisin pienen koiran ni haluisin toisen PHALENEEN tai PAPILLONIN!!mut pidän enemmä isoista (en tiiä miks?)ku seuraavaks otan koiran ni kultsin!:)<3