Ohjeet ja säännöt
Takaisin
ROTUKYSELYT - Maanantaina, 09.05.2016 klo 18:30

Keskikokoinen / pieni koira liikunnalliseen kotiin kerrostaloon

Alainne

Alainne
Viestimäärä: 3

KESKIKOKOINEN / PIENI KOIRA LIIKUNNALLISEEN K... - Maanantaina, 09.05.2016 klo 18:30  
+
0
Hei,

Kaipailen ajatuksia ja ehdotuksia hyväksi koiraroduksi. Olen ollut hiukan pulassa vaihtoehtojen keskellä, etenkin kun minulla ei ole selkeää "unelmarotua".

- Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Olemme liikunnallinen perhe ja koiran kanssa on tarkoitus lenkkeillä päivittäin vähintään 1-2 tuntia. Jos rotu nauttii juoksemisesta niin mahdollisesti myös juosta ja/tai pyöräillä. Olisi myös hyvä että koira pärjäisi mukana metsäkävelyillä ja vaelluksilla.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kerrostalokolmio, 66m2, loistavat ulkoilumaastotheti ovesta ulos astuttaessa

¤ Lapsien määrä
Toistaiseksi ei lapsia, mutta toiveissa kyllä

¤ Aiemmat koirakokemukset
Minä olen kasvanut kodissa, jossa on ollut koiria laidasta laitaan (beagle, norjan harmaa hirvikoira, tiibetinmastiffi, sekarotuisia). Miehen lapsuudenkodissa ei ole ollut koiria. Molemmille koira olisi ensimmäinen josta meillä on täysi vastuu.

¤ Harrastustoiveet
Lähtökohtaisesti ei mielessä harrastuksia, mutta jos päätyisimme rotuun, joka kaipaa paljon aktiviteettia, niin harrastaisin mielellään koiran tarpeiden mukaan (esim agility tai toko). Välillä vaellamme ja olisi hyvä jos koira pärjäisi mukana.

¤ Turkkitoivomukset
Mielellään helppohoitoinen, mutta tässä kohtaa mukautuvuutta löytyy.

¤ Minkä kokoinen koira
Keskikokoinen tai pienehkö

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Ideaalisia luonteenpiirteitä olisivat lempeys, lapsirakkaus, aktiivisuus. Olisi hyvä jos koira tykkäisi oleskellä myös itsekseen. Mielellään ei hirveästi vahtiviettiä tai metsästysviettiä.

TÄRKEÄÄ: Tulemme todennäköisesti asumaan vielä pitkään kerrostalossa, joten paljo haukkuminen on negatiivista. Toki kaikki koirat vähän haukahtelevat, mutta toiveissa olisi koira, joka ei turhia haukkuisi.

Lisäksi, miehen työ on liikkuvainen ja haluaisin varautua mahdollisiin muuttoihin sopeutuvalla koirarodulla. Saatamme siis joskus tulevaisuudessa muuttaa lämpimämpään ilmastoon, joten koirat jotka eivät siedä kuumaa (pohjoiset rodut kuten husky, lapinkoira, akita etc, sekä kaikki lyhytkuonoiset rodut) ovat huonoja meille.

Arvostan myös paljon koirarodun terveyttä, eli rodut joilla esiintyy huomattavasti sairauksia ovat myöskin poissa laskuista.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

Olen pohtinut rotuja hyvin laidasta laitaan enkä tiedä täyttävätkö nämä rodut edellä kuvailemiani ominaisuuksia (joku ihana ihminen voi toivottavasti kertoa minulle jos joku pohtimistani roduista on ihan muuta kuin olen kuvitellut).

Whippet tai ehkä joku muukin pienehkö vinttikoira
labradorinnoutaja tai kultainennoutaja (nämä ovet kooltaan aika maksimia mitä voidaan kuvitella kerrostaloon, ehkä liian isoja)
jokin terrieri (ehkä brasilianterrieri tai tiibetinterrieri)
Sheltti
espanjanvesikoira
Myös corgi kävi mielessä, mutta taitaa haukkua paljon

Lyhyesti siis: Reipas lenkillelähtijä, lapsien kanssa toimeentuleva, ei haukkuherkkä, pystyy sietämään myös kuumaa ilmastoa, ei hirveän sairas rotu, ei liian hankala ensimmäiseksi koiraksi

Suuri kiitos kaikille, jotka vaivautuvat auttamaan!!
(Viestiä on muokattu maanantaina, 09.05.2016 klo 18:36)

Erjis

Erjis
Viestimäärä: 145

VS: KESKIKOKOINEN / PIENI KOIRA LIIKUNNALLISEEN K... - Lauantaina, 14.05.2016 klo 13:08  
+
0
Italianvinttikoira? Italianvinttikoira on pienin vinttikoirista, 32-38 cm, rotumääritelmän mukaan alle 5 kg. Turkki on lyhyttä ja aluskarvatonta ja silkinpehmeää eli se on todella vaivaton; pesu tarpeen vaatiessa riittää. Hyvänä puolena on myös, että karvanlähtö on hyvin vähäistä eikä italianvinttikoira haise märkänäkään lainkaan koiralle. Ohuen turkkinsa vuoksi italianvinttikoira tarvitsee kylmällä ilmalla lämpimät vaatteet.

Luonteeltaan italianvinttikoira on lempeä, ystävällinen, iloinen, eloisa, älykäs ja hyvin läheisyydenhaluinen syli- ja pusuttelijakoira! Italianvinttikoiran lempipaikka on sylissä ja lempinukkumapaikka peiton alla vieressä. Se tulee yleensä toimeen niin kaikenikäisten ihmisten, koirien kuin kissojenkin kanssa. Toki pentuaikainen runsas sosiaalistaminen eli tutustuttaminen kaiken maailman asioihin on tärkeää kuten minkä rodun kanssa tahansa. Jotkut yksilöt ovat hyvin avoimia ja rakastavat kaikkia vastaantuleviakin, jotkut taas ovat hieman varautuneempia ennen kuin tutustuvat uuteen ihmiseen.

Italianvinttikoira on helppo rotu, vaikka miellyttämisenhalua sillä on yleensä melko vähän. Se sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Italianvinttikoira on ennen aikuistumistaan yleensä hyvin vilkas. Eloisa ja iloinen pomppija se tosin on koko ikänsä, vaikkakin myös viihtyy erittäin hyvin kotosalla sohvalla peiton alla.

Kaupunkilaiskoiraksi italianvinttikoira sopii hyvin ja sen kanssa on helppo matkustella yleisissä kulkuneuvoissa, sillä se pienenä koirana mahtuu hyvin syliin.

Italianvinttikoira tarvitsee noin tunnin pidemmän lenkin päivittäin parin lyhyemmän lenkin lisäksi. Se ei kuitenkaan yleensä turhaudu, vaikka lenkit välillä jäisivät lyhyiksi. Kesäaikaan sen kanssa voi tehdä vaikka kuinka pitkiä lenkkejä tahansa, mutta talvella pitkälle lenkille se ei välttämättä sovi lämpimästä vaatetuksesta huolimatta kylmänarkuutensa vuoksi.

Italianvinttikoiran kanssa voi harrastaa halutessaan ja yksilöstä riippuen näyttelyiden lisäksi vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua ja miksei agilityakin.

Toinen rotu, joka voisi myöskin sopia melko hyvin kriteereihisi, on cirneco dell'etna, joka on suurin piirtein whippetin kokoinen rotu. Cirneco ei ole läheskään yhtä kylmänarka kuin italiaano, vaikka on myös alusvillaton koira. Cirnecolla on huomattavasti enemmän miellyttämisenhalua kuin italianvinttikoiralla ja se on rotu terveemmästä päästä.

Tutustu italianvinttikoiraan (ja cirnecoon) paremmin meidän sivuillamme ja rotuyhdistyksen sivuilla sekä italianvinttikoiraan Ihanat italianvinttikoirat -ryhmässä. Sähköpostitsekin saa kysellä lisää molemmista roduista. :)

Italiaanoesittelyvideo 1
Italiaanoesittelyvideo2
Tällaisia iloisia pomppijoita italianvinttikoirat ovat

***************************************************************
Erja ja Iosono cirneco dell'etnat & italianvinttikoirat

Iosono facebookissa ja instragramissa


***************************************************************
(Viestiä on muokattu lauantaina, 14.05.2016 klo 13:09)

Alainne

Alainne
Viestimäärä: 3

VS: KESKIKOKOINEN / PIENI KOIRA LIIKUNNALLISEEN K... - Torstaina, 19.05.2016 klo 17:21  
+
0
Kiitos vinttikoiravinkeistä! Mulla kävikin jossain vaiheessa mielessä sekä italianvinttikoira :) Vinttikoirien kanssa hiukan mietityttää, että miten pääkaupunkiseudulla pääsee juoksuttamaan kooria (vinttikoirille on kai tärkeää päästä juoksemaan vapaana?). Lenkkimaastoja on siis lähellä kyllä yllin kyllin, mutta koiran vapaanapito on kaiketi vähän hankalampaa.

Alainne

Alainne
Viestimäärä: 3

VS: KESKIKOKOINEN / PIENI KOIRA LIIKUNNALLISEEN K... - Torstaina, 19.05.2016 klo 17:31  
+
0
Lisäajatuksia mahdollisista roduista: Spanielit!

Olin jotenkin hylännyt ajatuksen spanieleista aiemmin, koska koin, että turkin hoito olisi liian vaativaa, mutta mutta... Luonteeltaan spanielit olisivat varmaan meille tosi sopivia. Rotuina on käynyt mielessä cockeri, fieldspanieli ja englannin springerspanieli. Onkohan kellään ajatuksia näistä? Miten työlästä esimerkiksi cockerin turkin hoito on jos mielessä ei ole näyttelyt vaan ihan kotikoira? On turkki (loputtoman) hankala ulkoillessa? Olen siis kyllä valmis hoitamaan, mutta en tietentahtoen haluaisi koiraa jota pitää päivittäin olla putsaamassa ja pesemässä. :) Lisäksi spanieleissa harmittaa esteettisen jalostuksen mukana tulleet korvatulehdukset, mutta rotuja selatessa tuntuu siltä, että harva koirarotu on säästynyt ongelmilta, joten jossain kohti on tingittävä..

dinski

dinski
Viestimäärä: 1209

VS: KESKIKOKOINEN / PIENI KOIRA LIIKUNNALLISEEN K... - Torstaina, 19.05.2016 klo 21:12  
+
0
Mä voin hyvin suppeasti tosta cockerspanielin turkista kertoilla, kun oma koira on käyny pariin kertaan treffaamassa cockeripentua ja ollaan ummet ja lammet roduistamme puhuttu.
Kura- ja lumikeleillä järkevin vaihtoehto cockerille on haalari, jotkut käyttää myös tossuja (mut niistä saattaa vissiin mennä karvat takkuun) koska kura jää jokseenkin tiukkaan kiinni, ja pehmeään turkkiin tulee talvella suojakeleillä lumipaakkuja. On olemassa jotain turkkisuihkeita noita lumipaakkuja varten, en ole kokeillut.
Jos on kostealla säällä ulkona tai koira on käynyt rapakoissa rypemässä, ei ymmärtääkseni pyyhkeellä hinkkaaminen cockerille riitä vaan täytyy nopeasti käydä suihkun kautta huuhtaisemassa. Mutta muuten cockerspanielin turkkia ei tarvi pestä kuin n. kerran kuussa ja kun se likaantuu. Kotitrimmiä voi tehdä itse jos ei näyttelyihin ole menossa, näyttelytrimmin tekeminen on vissiin melko haastavaa vasta-alkajalle. Cockeriyhdistyksen sivuilla on turkista tarkemmat ohjeet, mutta ainakin korvakarvoja ja tassukarvoja tulee leikata kotonakin jo ihan hygienian vuoksi ja likaantumisen välttämiseksi.
Luonteeltaanhan se tuntemani pikkucockeri ainakin on mitä mainioin! :hymy: Semmoinen utelias tohottaja ja ihmettelijä, ymmärtääkseni ovat aika helposti koulutettavia otuksia ja sopeutuvaisia moneen menoon. Riistavietin vahvuudesta en ole näyttelylinjaisilla ihan varma, mut ainakin tuo pentu on ollut vapaana meidän kanssa metsässä eikä oo vielä ihmeemmin ettinyt mitään jälkiä/jahdattavaa. Tosin se onkin vielä ihan vauva, vähän alle viisikuinen.

Sitten corgeista pikkuisen kun olit sitäkin jossain vaiheessa miettinyt! Meillä on 2v pembroke kotona, eikä ihan taida olla rotutyypillinen tapaus. :nauru: Tämä siis ei tällä hetkellä ole oikein hyvää pataa lasten kanssa, väistää eikä anna tuntemattomien (aikuistenkaan) itseään noin vaan lääppiä. Yleensähän corgit rakastaa kaikkia, ja niin tämäkin teki pentuna. Ehkä siis ikään kuuluvaa epävarmuutta vielä, tai sit tää on vaan herkempi tyyppi. Tämän sisko esim. rakastaa lapsia kun heidän perheessään semmoinen pieni on, eli tottumiskysymys varmasti kans.
Leppo ei hauku sisällä oikeestaan ikinä, joskus tuhahtaa jos ovikello soi mut harvemmin edes sitä. Ja kuulemani mukaan ne monet corgit jotka ovat kerrostaloon muuttaneet, ovat siihen tottuneet ja oppineet hiljaisiksi sisällä.
Paimenkoiria kun ovat, muodostuu joskus ongelmaksi ajoneuvojen tai juoksijoiden jahtaaminen / niille haukkuminen tai etenkin pentuna ihmisten nilkoista näykkiminen. Meillä tehdään yhä töitä autoon menevien ihmisten ja käynnistyvien autojen kanssa, kun tuolla vetää kierrokset sen verran yli niistä että alkaa haukkumaan ja kohkaamaan... Paimenviettisiä tämän suvun yksilöt kyllä on, Lepon veli paimentaa nautaa ihan työkseen maalla.
Mutta hirveän helppoja koiria muuten, eivät hätkähdä oikein mistään ja helppo ottaa mukaan kaikkialle kun eivät hermoile turhista. Ja yleensä corgit on tosi ahneita ja innokkaita, joten kouluttaminen käy hyvinkin helposti. Corgeja on monelle mennyt ihan ekaksi koiraksi, ja hyvin ovat pärjänneet. Ja vaelluksella on meidänkin pötkö ollut mukana onnistuneesti. :hymy:

Jos mielenkiinto heräsi jompaan kumpaan niin vastailen parhaani mukaan jos vielä jotain haluaisit kysyä! :hymy:
Welsh corgi pembroke "Leppo", s. 3.4.2014
Leppoisaa -blogi
(Viestiä on muokattu torstaina, 19.05.2016 klo 21:14)

naukunen

naukunen
Viestimäärä: 5081

VS: KESKIKOKOINEN / PIENI KOIRA LIIKUNNALLISEEN K... - Torstaina, 26.05.2016 klo 22:52  
+
0
Mun tuli mieleeni yksi omista roduistani, eli sileäkarvainen collie.

Sileäkarvainen collie eli nahka on keskikokoinen, kuivantyyppinen paimenkoirarotu. Nämä ovat tyypillisesti yhden ihmisen koiria jotka kiintyvät vahvasti omaan perheeseen, oma narttuni kohta 4 v. on luoksepäästävä mutta ei ole erityisen kiinnostunut vieraista ihmisistä. Pidättyväisiä ovat tyypillisesti, nahkat ovat jonkin verran sosiaalisempia kuin pitkäkarvaiset. Tulee toimeen oikein hyvin miehen alakouluikäisen pojan kanssa.

Nahka on siitä erityisen kiva, että eivät vaadi jatkuvia sirkustemppuja ollakseen tyytyväisiä mutta monipuolinen harrastaminen onnistuu hyvin jos se omistajaa kiinnostaa. Pari tuntia liikuntaa päivässä on varsinkin nuorena kyllä oleellinen, mutta ovat keskimäärin aika keskiaktiivisia. Omani on luonnossaliikkujalle ihanteellinen, ei ole kiinnostunut riistaeläinten jäljistä eikä lähde juuri liikkuvan kohteen perään. Hyvin kiinnostunut mun mielipiteestäni, mikä helpottaa arkielämää huomattavasti. Tässä on kuitenkin eroja, joillakin on riistaa enemmän kuin toisilla, mutta yleisesti ottaen collie on laumaviettinsä ansiosta melko vaivaton kaveri metsällä. Monet näiden kanssa vaeltavat, omanikin siihen sopisi jos itse olisin kiinnostunut.

Turkki on kaksiteräinen miekka, kurakelillä todella helppo pyyhkäistä puhtaaksi mutta karvaa varisee jonkin verran ympäri vuoden. Vähän ikävää tavaraa irrotella esimerkiksi kangassohvasta. Turkeissakin on eroja, jotkut ovat pörröisempiä ja pärjäävät hyvin talvet kun toiset taas ovat sileitä silakoita kuten omani joka vaatii vaatetta kun pakkanen laskee alle kymmeneen asteeseen.

Terveystilanne on ihan kelvollinen, nivelet ovat tyyppillisesti hyvässä kunnossa ja selkiäkin on alettu kuvaamaan enemmän. Tyypillisiä terveysongelmia ovat mm. erilaiset allergiat, ruoansulatusongelmat, vajaatoiminnat ja jossakin määrin myös epilepsia. Näin esimerkiksi. Rotu on geneettisesti varsin suppea, mikä aiheuttaa haasteita jalostukselle. Omani on sairastanut muutaman infektion ja syö raakaruokaa paremman soveltuvuuden vuoksi.

Paimenkoirat käyttävät mielellään ääntään, mutta collie ei ole mun kokemukseni mukaan turhanräksyttäjä. Omani ei hauku esimerkiksi ovikelloa, mutta leikin tiimellyksessä ja innostuessaan saattaa haukku livahtaa. Jotkut vahtivat, jotkut eivät. Kysy lisää jos suinkin kiinnostaa.

Rise to reset the world.

 
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä28097
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä6265
Viestejä yhteensä545428
Uudet käyttäjät tänään2
Viestiketjuja aloitettu tänään1
Viestejä kirjoitettu tänään6
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös265759
(Tilastot päivitetty viimeksi 28.03.2024 klo 13:30)