Koirat.com

heippa! oon miettinyt paljon eri koirarotuja nyt kun ensi vuoden puolella sellainen olisi mahdollista ottaa. paimenkoirarodut kiinnostaa eniten, ja niistä eniten iskeekin aussie. rodun aktiivisuus kuitenkin hieman mietityttää, en aio osallistua koiran kanssa ohjattuun toimintaan, mutta ymmärrän kuitenkin rodun fyysisen ja henkisen työnteon tarpeen ja paljon liikuntaa ja aktiviteetteja pystynkin järjestämään.
monipuolista liikuntaa koira tulee saamaan reippaasti joka päivä, noin 2-4h, pääsääntöisesti koiran vapaana ollessa. tottis, jäljestys ja agility kiinnostaa harrastuksina, mutta ohjattu toiminta ei tosiaan innosta. aussie kuitenkin iskee rotuna parhaiten; sopiva koko, aktiivinen, älykäs, energinen, vaatii tekemistä jota tosiaan oon valmis tarjoamaan. myös rodun hyvä koulutettavuus ja helposti motivoitavuus kolahtaa, sillä tavoitteena on mahdollisimman pienistä avuista toimiva koira. :)
kokemusta ei ole omasta koirasta, mutta poikaystävän bordercolliesta kyllä, se on mulle kun oma koira ja useita päiviä viikossa sen kanssa on tullut touhuttua siitä asti kun se kesällä perheeseen tuli. myös muista koirista on jonkun verran kokemusta.
muita rotuja joita oon miettinyt, on sk collie, tolleri, bordercollie, saksanpaimenkoira ja labbis. mikään niistä ei kuitenkaan jostain syystä sytytä niinkun aussie.
olen 15-vuotias ja asun äitini ja isäpuoleni kanssa n. 80. neliöisessä rivitalossa.

Onko koira tulossa koko perheelle vai sinulle? Kysyn vain koska 15-vuotias kykenee kyllä jo huolehtimaan ja kouluttamaan koiraa, jos kiinnostusta löytyy (sain itsekin ensimmäisen oman koirani, joka muuten oli aussie, sen ikäisenä). Alaikäisen kohdalla päävastuu on kuitenkin aina vanhemmilla ja tiedän montakin tapausta, joissa aktiivinen nuori koira on unohtunut kun muut menot alkavat kiinnostaa. Siksi rodun pitäisi olla sellainen, jonka kanssa muukin perhe tekee sitten tarpeeksi vaikka koira ei lähtisikään esimerkiksi opiskelijan mukana pois.

Aussien ja oikeastaan muidenkin listaamiesi rotujen kohdalla liikunnan määrä riittää kyllä, mutta se älyllinen aktivointi saattaa yllättää. Toki ausseista löytyy linja eroja ja ensimmäiseksi koiraksi suosittelisin vähän näyttelylinjaisempaa kaveria. Miksi ohjatut reenit eivät kiinnosta? Niistä saa paljon irti ja ne tarjoavat erilaisia ideoita koulutukseen. Lisäksi saisi säännöllisesti häiriössä treenaamista. Agilitya en suosittele omatoimi lajiksi ilman kunnon kokemusta. Siinä tulee vain rikottua koira helposti. Tokoilu/tottis onnistuu kyllä itsekkin, mutta monesti sitä ei edes huomaa omia virheitä ilman että joku niistä huomauttaa. En nyt tiedä onko sinulla aikaisempaa kokemusta koiran kouluttamisesta, mutta varsinkin nuoren energisen koiran kanssa saattaa yllättää sen vaikeus. Muistan itsekkin murkkuilevan ensimmäisen koiran kohdalla kuinka teki mieli antaa koira ensimmäiselle vastaantulijalle ja luovuttaa useidenkin reenien jälkeen. Tällöin osaavan kouluttajan neuvot olivat ehdottoman tärkeitä apuja kotona harjoitteluun. Olethan myös varautunut aussien vahtiviettiin, joka on joillakin yksilöillä hyvinkin suuri.

Aussie ei ehkä ole paimenkoirapuolelta paras vaihtoehto nuorelle sen voimakkaan vahtimistaipumuksen ja terävyyden takia.

Ohjatusta toiminnasta sen verran, että siellähän ei ole pakko koiran koko elinikää ketkuttaa, mutta perusteet kannattaa käydä hankkimassa vaikka sitten yksitysvalmentajalta jos ryhmätunnit ei innosta. Varsinkin agiltysta on enemmän haittaa/riskejä kuin hyötyä jos sitä tekee ummikkona ominpäin, eikä sen treenaaminen ilman osaavaa kouluttajaa/treenikavereita vie minnekään.

Sekin on hyvä tiedostaa aussieta harkitessa (kuten myös bordercollieta ja tolleria) ensimmäiseksi harrastuskaveriksi, että se energisyys- ja älykkyysasteikon yläpään koira voi osoittautua niin haastavaksi että harrastaminen - tai harrastelu - alkaa maistua puulta jo heti alkuunsa. Koiran koulutus on pitkä tie, ja "pienistä avuista" toimiva herkkä, reaktiivinen koira on usein hyvin haastava epäjohdonmukaisissa käsissä.
Kannustaisin ehdottomasti hakemaan edes alkuvauhtia ohjatussa toiminnassa, jotta koiran kanssa lähdettäisiin heti oikealle polulle. Uudelleen oppiminen vie paljon enemmän aikaa (ja hermoja) kuin alusta alkaen oikein oppiminen.

Ausseissa on myös paljon ei-koirasosiaalisia yksilöitä (jos sillä on aloittajalle merkitystä), ja ehdottomasti tulee muistaa kyseessä olevan vahtikoira, joka paimentaa, eikä päinvastoin. Näihin molempiin auttaisi pennusta asti ryhmässä muiden kanssa treenaaminen.

Aussie, bc ja tolleri ovat kaikki herkkiä, älykkäitä, vauhdikkaita ja työintoisia koiria, jotka ehdottomasti tarvitsevat liikunnan lisäksi aivoilleen tekemistä. Koiraahan se ei kiinnosta onko tuo virallista TOKOa vai temppuja kotona vai verijälkeä metsässä, vai jotakin muuta, kunhan on TYÖ. Jos kokemusta koiran kouluttamisesta ei vielä ole, niin ehdottomasti kannattaa olla yhteydessä paikallisiin koira-alan toimijoihin (koirakoulut, koiraseurat)

Hei!
Vaihtelua rodun sisällä on joo paljon.
Meidän koiran kanssa saman pentueen sisältä löytyy fin, swe mva ja paimennuskokeen suorittanut kaveri ja sitten ihan vain harrastekoiria. Mutta onnea matkaan, jos meinaat loppujen lopuksi auspain ottaa!

RedFox kirjoitti:

Aussie, bc ja tolleri ovat kaikki herkkiä, älykkäitä, vauhdikkaita ja työintoisia koiria, jotka ehdottomasti tarvitsevat liikunnan lisäksi aivoilleen tekemistä. Koiraahan se ei kiinnosta onko tuo virallista TOKOa vai temppuja kotona vai verijälkeä metsässä, vai jotakin muuta, kunhan on TYÖ. Jos kokemusta koiran kouluttamisesta ei vielä ole, niin ehdottomasti kannattaa olla yhteydessä paikallisiin koira-alan toimijoihin (koirakoulut, koiraseurat)

Sen verran lisään tähän, että koiran tyypistä riippuen voi sillä tekemisellä olla suurikin merkitys. Mun aussie ei ole koskaan kokenut tokoa, agilitya tai temppuilua työksi. Se tekee innolla ja rrrakastaa kun pääsee hommiin, mutta eivät nuo lajit sille työstä käy. Jäljellä + muissa maastolajeissa (ja myös paimentamassa, mutta siellä ei olla säännöllisesti käydä) asenne on aivan eri, kun pääsee oikeasti Töihin (=tekemään asioita ilman, että mä käskytän koko ajan, vaan se tekeminen tulee koirasta itsestään). Agilityssa katsotaan, saanko koirasta koskaan sellaista, jonka kanssa voisi tehdä rataa - se on mulle, kokemattomalle ja radan lukua vasta opettelevalle, kovin nopea ja reaktiivinen. Riittää, kun silmät vilkaisevat sivulle, niin koira bongaa sieltä jo esteen... Olen vanhemman koirani kanssa kisannut lajissa, mutta tämä aussie on kyllä ihan eri kaliiberia, ja veikkaan että ekana agilitykoirana olisin todennut, että rahkeet eivät riitä ja luopunut koko lajista.

Aussiessa on todella isoja eroja, mutta joka tapauksessa kannattaa tosiaan huomioida vahtiminen, terävyys, vahva reagointi asioihin. Aussiesta sanotaankin "A good aussie is not going to be an easy pet, it has potential to be a good working dog, it needs work and if he gets to do some, he will be a very nice companion too.", minkä allekirjoitan täysin. Linjasta ja yksilöstä toki riippuu, mutta kannattaa varautua, ettei aussielle riitä pieni puuhastelu, vaan se vaatii huomattavasti enemmän. Jos et ole tätä tekstiä vielä lukenut, suosittelen lämpimästi.