Koirat.com

Nyt tarvittaisiin apua uuden tulevan rodun valinnassa. Ja mielellään koira josta lähtisi mahdollisimman vähän karvaa. Toki imuroin kyllä päivittäin mutta edes menneen dobermannin karvanlähtö oli jotain aivan järkyttävää. Jota en enää koskaan halua kokea uudestaan. Tai sitten oli jokin poikkeustapaus karvanlähtönsä kanssa.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu 
Päivittäin ainakin yksi lenkki päivässä mutta omassa pihassa saa vapaasti juoksennella.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa) 
Omakotitalo taajamassa mutta ei kuitenkaan kaupungissa.

¤ Lapsien määrä 
Tällä hetkellä yksi alle 1.v mutta lähivuosina ehkä toinen.

¤ Aiemmat koirakokemukset 
Ollut juuri yksi dobermanni. Ja lapsuuden kodissani aina ollut koira.

¤ Harrastustoiveet 
Näyttelyissä tuli aiemmin käytyä muutamia kertoja joten miksei nyt myös. Toko olisi mukava mutta jos aika ei salli niin kotitokoa ainakin ehdottomasti.

¤ Turkkitoivomukset 
Vähän karvaa irrottava! Saa olla myös trimmata, kun niistä taitaa vähiten sitä karvaa lähteä.

¤ Minkä kokoinen koira
 Keskikokoinen hakusessa, joka kuitenkin on koiran kokoinen. Pienempi, kuin dobermanni.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne) 
Ei mielellään metsästysviettiä, jotta pysyy omassa pihassa. Kun metsästysviettisiä harvemmin saa varmasti pihassa pysymään edes kunnon koulutuksella.
Ei mielellään kovin kovaa tai itsepäistä. Tuli dobermannin kanssa muutamia kertoja noiden ominaisuuksien takia hermot menetettyä.
Saa olla vahtiviettiä! Ei haittaa vaikka ääniä haukkuu, kun omakotitalossa asutaan. Dobermanni oli kyllä hyvä vahti. Ei tarvinnut pelätä.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut 
Jotain olen googletellut mutta mikään mitä olen katsonut ei ole oikein "iskenyt". Toivon, että kohdalle tulisi joku varma. Josta tulisi tunne, että tämä se on :)

// otsikko muokattu aloittajan toivomuksesta :)
griffon

Tuli mieleen portugalinvesikoira, kun niitä olen tuttavien kautta useamman tuntenut. Turkki on kyllä työläshoitoinen (ainakin tällaisiin täysin hoitamattomiin turkkeihin tottuneelle), mutta karvaa niistä ei kuulemma niin lähde. Ovat alunperin olleet vesinoutohommien lisäksi ymmärtääkseni jonkinnäköisiä vahteja. Koulutettavuus on noissa tuntemissani ollut varsin mainio ja ovat olleet kivoja harrastuskoiria. Terveyspuolelta lonkkatilanne kait suhteellisen huono.
Vesikoiria on myös espanjanvesikoira, mutta niitä en ole itse enempää tuntenut.

Rotuyhdisys http://www.vesikoirat.fi/

Vesikiirissa löytyy myös italianvesikoira eli lagotto.

Kiitos ehdotuksista.
Portugalinvesikoira kyllä kiinnostaisi mutta jotenkin mietityttää niiden mahdollinen arkuus, jota tietääkseni esiintyy aika paljon ko. Vesikoira roduissa. Korjatkaa toki, jos minulla on väärä mielikuva.
Lagotoista kyllä pidän, kun tuttavallani on lagotto. Ja osaa myös tarpeen tullen vahtia. Mutta jotenkin se ei tunnu omalta. Vaikka kyllä minä sellaisen ottaisin mutta haluan olla varma, että rotu on meille oikea. Kun sitä joutuu "katselemaan" hyvällä tuurilla 10 vuotta.

Jos teillä on tai tiedätte jonkun kriteereihini sopivan koiran niin vinkatkaa ihmeessä :)

En kyllä ole kuullut, että portugalinvesikoirissa arkuutta olisi. Ehkä enemmän espanjanvesikoirissa ja lagotoissa? Kiva koira minusta, sen verran mitä nyt niitä olen tuntenut. Itse omistin portugalinvesikoiran n. 15 vuotta sitten, tykkäsin kyllä sen luonteesta. Eikä turkki niin työläs ollut. Voihan sen pitää lyhyenäkin.

Minäkään en ole arkoja portugalinvesikoiria tavannut, mutta en minä ole niitä tavannutkaan kuin sen puolenkymmentä. Lagotoissa sen sijaan itsekkin tiedän muutamia arahkoja.

Kiitos kun oikaisitte minun väärän mielikuvan! Olen nyt tutustunut kyseiseen rotuun hieman enemmän. Kysellyt kasvattajilta ko. rodusta. Ja tulin siihen päätökseen, että se ei taida olla oikea rotu meille. Toki pidän sen edelleen mielessä. Ja kaikenlisäksi tykkäisin käydä näyttelyissäkin silloin tällöin. Toki jos menestystä tulisi niin silloin enemmän. Ja portugalinvesikoiran näyttelytrimmi ns. leijonatrimmi ei ole yhtää mieleeni.

Vehnäterrieri bongasin yksi päivä ja se vaikuttaisi kivalta. Onko jollain kertoa kyseisestä rodusta enemmän ? Ja olisiko muilla ehdottaa vielä jotain vähän karvaa irrottavaa rotua ? :)

Mulla tuli mieleen Barbet, eli ranskalainen vesikoirarotu. Iloinen ja rauhallinen koira, jonka kanssa voit harrastaa haluamasia lajeja ja on trimmattava. Enemmän voi lukea täältä: http://barbet.fi/platform/?page_id=7

Toinen mitä voisin ehdottaa olisi Snautseri, kuuluu myös trimmattaviin rotuihin ja on vahtiviettiä myös omassa pihassaan. On kyllä toisinaan itsepäinen, mutta ehdottoman uskollinen perheelleen. Snautseri ei ole herkkä koira, eli sietää lapseltakin vaikka mitä. Sopii myös harrastuksiin mitä olit ajatellut. Täältä voit lukea lisää: http://www.ssnk.fi/?rotu/rotu.htm&MENU=3

Kiitos paljon RedFox ehdotuksistasi ja tuo barbet rupesi kyllä kiinnostamaan. En olekkaan koskaan aikaisemmin tuollaisesta rodusta kuullut ja sopisi varmasti hyvin pienlapsi perheeseen rauhallisuutensa ansiosta.

Snautseria en halua, kun ne taitaa olla niin kovapäisiä koiria. Eikä se ulkomuotokaan minua oikein miellytä. Haluan dobermannille vastakohdan eli suhteellisen pehmeän ja helposti koulutettavan.

Koira saa olla myös iso eli ei tarvitse olla dobermannia pienempi.
Ja tarjottavan liikunnan määrä katsotaan yksilöllisesti rodun tarpeiden mukaan. Mutta toivoisin vähän vähemmän energistä rotua. Dobermannin energia oli jo hieman liikaa. Mutta huonompinakin päivinä vähintään yksi pitkä lenkki. Mutta useimmiten vielä toinenkin. Tai sitten käydään metsässä juoksentelemassa tai pihalla touhutaan.
Ja se trimmattava turkki. Olen myös valmis itse opettelemaan kotitrimmin.

Ja barbet ei kiinnostakkaan. En halua koiraa, joka kärsii todella helposti eroahdistuksesta, kun tiedän millaista se pahimmillaan on. Vaikka sekin on hyvällä yksinolo harjoituksilla vältettävissä.

^Mistä toi tieto on peräisin että kärsii helposti eroahdistuksesta? Ja mihin se perustuu? Oletko kysellyt rodun harrastajilta asiaa?

Villakoira on aina hyvä valinta, mutta tietysti jos sinulla on näyttelyt haaveissa niin turkin hoitamiseen menee enempi aikaa ja vaivaa varsinkin jos on ensimmäinen turkkirotu kyseessä. Mulla on oma isovilla tällähetkellä lyhkäsessä turkissa kauttaaltaan ja vähintään sen kerran kuussa pesen ja trimmaan.

Yks mihin itse joskus ihastuin (ja kyselitkin vehnäterriereistä) on kerrynterrieri, mutta näillä sitten voi olla jo sitä itsepäisyyttä ja muutenkin luonnetta mitä et toivonut tulevalta koiralta.

Ihan katsoin barbetin rotumääritelmästä. Siellä sanotaan näin "Seurallisena koirana ja omistajaansa kiintymisen vuoksi barbeteilla saattaa ilmetä eroahdistusta yksinjäädessään".
Ja luin kyllä jostain foorumilta missä puhuttiin barbeteista, että niillä on paljon eroahdistus ongelmia.

Mies ehdotti itsekkin isovillakoiraa mutta luulen, että siinä vaiheessa ei tulisi näyttelyissä käytyä.

^Ei rotumääritelmästä vaan Barbet yhdistyksen omien sivujen "Rotutietoa" kohdasta

Onko sinulla jotain tiettyä roturyhmää jonka koirat kiinnostaisi? Vai onko ensisijainen kriteeri karvanlaatu?

Mä tuun tänne huutelemaan enkä ehdota nyt rotua, mutta pakko kommentoida tuohon eroahdistusasiaan että periaatteessa kaikki spanielit, vesikoirat ja noutajat ovat taipuvaisia eroahdistukseen koska ovat niin ihmisläheisiä ja kiintyviä. En itse pitäisi tuota "on taipuvainen eroahdistukseen"- kohtaa mitenkään kriittisenä, koska jos tekee pohjatyön hyvin pennun kanssa oppii se olemaan yksin työpäivän ajan. Totta on että joillekkin yksilöille voi olla yksinolo haasteellista, mutta näitä on rodussa kuin rodussa.

Agilityn alkeiskurssilla meidän ryhmässä on yksi barbet. Sillä kyllä virtaa riittää ja on melkoinen häslä. Touhottaa menemään, ei oikein malta keskittyä. Nuori uros se on kyllä. Aika hauskan oloinen tyyppi

Kiitos helmi12, kun kävit kertomassa. Barbet on nyt lopullisesti poissa laskuista ja nyt on jäljellä enää portugalinvesikoira. Toivon, että se olisi meille oikea rotu :)

Mulla tuli mieleen bedlingtoninterrieri.
Omakohtaista kokemusta rodusta ei ole, mutta ystäväni harkitsee rotua, ja sen juttuja kuunnelleena uskallan kehottaa tutustumaan. Pieni lainaus bedlingtonkerhon sivuilta:
"Bedlingtoninterrierin historia monipuolisena käyttökoirana näkyy myös nykypäivän bedlingtonissa: se nauttii aktiivisesta elämästä ja sopii hyvin myös harrastuskoiraksi esimerkiksi agilityyn, viehejuoksuun tai jäljestykseen. Se sopii monenlaisiin perheisiin ja olosuhteisiin: maalle ja kaupunkiin, kerrostaloon ja omakotitaloon, lapsiperheeseen, nuorelle ensimmäiseksi omaksi koiraksi ja vanhukselle kumppaniksi.
Bedlingtonista ei irtoa karvaa, mutta turkki vaatii trimmauksen noin puolentoista kuukauden välein.
Perusteellinen harjaus ja kampaus on tarpeen viikoittain. Likainen turkki takkuuntuu puhdasta turkkia helpommin, joten pesu myös trimmausten välillä saattaa olla tarpeen. Toimintaa vaativissa tilanteissa bedlington tekee ratkaisunsa hetken harkinnan jälkeen – se ei ryntää tilanteisiin suin päin. Kumppanina bedlington on ihanteellinen; kuuliainen, suojeleva ja kätevän kokoinen. Se tulee toimeen myös vähemmällä liikunnalla, mutta jaksaa runsaampaakin ulkoilua ja on mitä erinomaisin kaveri juoksulenkille. Huomioitavaa on, että bedlingtonin on saatava juosta vapaana vähintään viikoittain."

Bedlingtonkerho ry