Koirat.com

Loppukesästä olisi tarkoitus hankkia koira ja en osaa valita rotua.
Ikää minulta löytyy 23-vuotta.
Toivottavasti saisin täältä apua ja vinkkejä minulle sopiviin rotuihin. :) Kiitos jo etukäteen!

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu

Aamulla 15-30 min
Päivällä 30-60 min
Illalla 30-60

Viikottain tuon lisäksi ottaisin mukaan juoksulenkeille hölkkäilemään.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)

Kerrostalokaksio.

¤ Lapsien määrä

Ei ole, saattaa tulla koiran elämän aikana.

¤ Aiemmat koirakokemukset

Sekarotuinen narttu jossa oli ainakin collieta ja suomenpystykorvaa.
Tämän lisäksi vielä kotona asuessani kasvatin sisarukseni kanssa shelttinarttua 1,5v ajan.

¤ Harrastustoiveet

Hölkkäseuraa ja agility kiinnostaisi kovasti. Myös erilaiset temppujutut ja ehkäpä tokokin.

¤ Turkkitoivomukset

Mielellään keskipitkä.

¤ Minkä kokoinen koira

Isompi kuin esim. sheltti mutta pienempi kuin sakemanni.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)

Koiran pitäisi olla helposti koulutettava mutta ei kuitenkaan mikään lupsakka vässykkä.
Metsästysvietti ei ole toivottava. Pitäisi olla ystävällinen ja rohkea. Ei haittaa vaikka ei jokaisen vieraan syliin kuitenkaan heti olisi hyppäämässä. Ei kuitenkaan saisi olla agressiivinen.

Tarkoituksena ei ole hankkia sohvakoiraa vaan harrastuskaveri. Mutta pitäisi myös pystyä rentoutumaan kotona vaikka koko ajan ei höösättäisi jotain.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

Australianpaimenkoiraa olen miettinyt mutta jokapuolella tuntuu lukeavan, että kovin vaikea rotu ja helposti tulee haukkuherkäksi kyttääjäksi joka jahtaa autoja tms. Joten tämän suhteen kyseinen rotu vähän mietityttää.

Bordercollie on myös yksi mutta olen lukenut samoja kauhumaalauksia kuin aussiesta.

Shiba olisi yksi mutta soveltuuko agilityyn ja hölkkäilyyn.. Kuinka tottelevainen? Netissä on tullut vastaan, että on aika jääräpäinen...

Jos loppukesästä on pentu toiveissa niin shiban kanssa olet auttamatta ihan liian myöhässä. Pentua saattaa joutua odottamaan helposti vuodenkin, jonot ovat pitkiä, pentueet ovat suhteellisen pieniä ja nartut saattavat jäädä tyhjiksi.

Jos toiveissa on myös rotu, joka on enimmäkseen tulossa harrastavaan kotiin, ei shiba ole siihen ehkä ihanteellisin. Shiban miellyttämishalu on aivan toista luokkaa verrattunu paimeniin.
Harrastaa kyllä voi, mutta ehkä enemmänkin shiban ehdoilla.

Shiba ei ole yleisesti ottaen helposti koulutettava haastavan motivoinnin vuoksi, se on itsenäinen ja monilla shiboilla on vielä vahva riistavietti tallella. Shibat eivät myöskään ehkä ole niitä koiramaailman ystävällisimpiä koiria niin ihmisiä kuin toisia koiriakaan kohtaan vaikka tutut ihmiset niille onkin kultaakin kalliimpaa ja suosionosoitukset ovat ylitsevuotavia. Rohkea se kyllä on, niin kuin shiba kuuluukin olla.

En ehkä ihan näillä toiveilla lähtisi suosittelemaan shibaa, vaikka toki jos rotu kiinnostaa niin siihen kannattaa aloittaa tutustuminen hyvissä ajoin ennen oman koiran hankintaa ja tutustua rotuun henkilökohtaisesti esim. yhteisten rotulenkkien ja useimpien kasvattajien/harrastajien kautta.

ooa kirjoitti:

Jos loppukesästä on pentu toiveissa niin shiban kanssa olet auttamatta ihan liian myöhässä. Pentua saattaa joutua odottamaan helposti vuodenkin, jonot ovat pitkiä, pentueet ovat suhteellisen pieniä ja nartut saattavat jäädä tyhjiksi.

Jos toiveissa on myös rotu, joka on enimmäkseen tulossa harrastavaan kotiin, ei shiba ole siihen ehkä ihanteellisin. Shiban miellyttämishalu on aivan toista luokkaa verrattunu paimeniin.
Harrastaa kyllä voi, mutta ehkä enemmänkin shiban ehdoilla.

Shiba ei ole yleisesti ottaen helposti koulutettava haastavan motivoinnin vuoksi, se on itsenäinen ja monilla shiboilla on vielä vahva riistavietti tallella. Shibat eivät myöskään ehkä ole niitä koiramaailman ystävällisimpiä koiria niin ihmisiä kuin toisia koiriakaan kohtaan vaikka tutut ihmiset niille onkin kultaakin kalliimpaa ja suosionosoitukset ovat ylitsevuotavia. Rohkea se kyllä on, niin kuin shiba kuuluukin olla.

En ehkä ihan näillä toiveilla lähtisi suosittelemaan shibaa, vaikka toki jos rotu kiinnostaa niin siihen kannattaa aloittaa tutustuminen hyvissä ajoin ennen oman koiran hankintaa ja tutustua rotuun henkilökohtaisesti esim. yhteisten rotulenkkien ja useimpien kasvattajien/harrastajien kautta.

Kiitos paljon vastauksesta. :)

En tiennytkään että shiboihin on noin kovat jonot. Mutta ilmeisesti shiba ei olisi se sopivin siis.

Ylipäätään voi olla vaikea tuolla aikataululla löytää pentua monestakaan rodusta - ainakin, jos haussa on oikeasti toimiva harrastuskoira.

Aussie ja bortsu ovat molemmat työkoiria, jotka vaativat paljon tekemistä ja liikuntaa. Harrastuskoirina ovat verrattomia, jos ohjaaja pysyy kartalla ja vauhdissa mukana. Jos kyseessä on ensimmäinen harrastuskoira, voisi olla varteenotettava vaihtoehto katsoa vähän "helpompaa" rotua alkuun. Itsellä on aussie, joka on aivan ihana harrastuskaveri: innokas, vauhdikas, aina valmis. MUTTA se on myös terävä, nopea, äänekäs ja toisinaan myös kyseenalaistava. Tätä ennen mulla on ollut kaksi kotiharrastuskoiraa, yksi lainaharrastuskaveri ja nyt toisena koirana vanhempi harrastuskoira. Ilman näitä harrastuskoirakokemuksia olisin ollut aivan helisemässä tämän aussien kanssa.

Ylipäätään kannattaa huomioida, että aussien toimintatarmo on loppumaton - monesti tuollaiset mainitsemasi kaltaiset ongelmat johtuvatkin vääränlaisesta arjesta. Toki kannattaa myös huomioida, että aussie on alunperin vahtikoira. Tämä ei niinkään ole ongelma, vaan ennemmin ominaisuus ;)

Angat kirjoitti:

Ylipäätään voi olla vaikea tuolla aikataululla löytää pentua monestakaan rodusta - ainakin, jos haussa on oikeasti toimiva harrastuskoira.

Aussie ja bortsu ovat molemmat työkoiria, jotka vaativat paljon tekemistä ja liikuntaa. Harrastuskoirina ovat verrattomia, jos ohjaaja pysyy kartalla ja vauhdissa mukana. Jos kyseessä on ensimmäinen harrastuskoira, voisi olla varteenotettava vaihtoehto katsoa vähän "helpompaa" rotua alkuun. Itsellä on aussie, joka on aivan ihana harrastuskaveri: innokas, vauhdikas, aina valmis. MUTTA se on myös terävä, nopea, äänekäs ja toisinaan myös kyseenalaistava. Tätä ennen mulla on ollut kaksi kotiharrastuskoiraa, yksi lainaharrastuskaveri ja nyt toisena koirana vanhempi harrastuskoira. Ilman näitä harrastuskoirakokemuksia olisin ollut aivan helisemässä tämän aussien kanssa.

Ylipäätään kannattaa huomioida, että aussien toimintatarmo on loppumaton - monesti tuollaiset mainitsemasi kaltaiset ongelmat johtuvatkin vääränlaisesta arjesta. Toki kannattaa myös huomioida, että aussie on alunperin vahtikoira. Tämä ei niinkään ole ongelma, vaan ennemmin ominaisuus ;)

Kiitos vastauksesta. :)

Mitä olivat nämä sinun helpommat harrastuskaverit rodultaan?

Juu tuo loppukesä on oikeastaan vain se aika kun pentua voi alkaa katsoa tosissaan ja sen tulo on kaikinpuolin mahdollinen.

En tosiaan tiennyt, että rotukoiria on niin vaikea saada. Oma sekarotuiseni tietenkiin aikoinaan saatiin ilman sen kummempia odotuksia ja perheeni shelttikin löytyi aika vaivattomasti. (Toki niitä taidetaan kasvattaakin aika paljon).

Loppukesä ei ole pakollinen hetki saada koiraa, kyllä sitä sopivaa rotua ja yksilöä voi odottaa ensi kevään puolelle myös. :)

Whippet voisi olla erinomainen vaihtoehto. Hiljainen, loputtoman rakastava, sisällä lunkisti ottava ja ulkona täysiä syttyvä pieni vinttikoira. Ahneita joten motivointi usein helppoa, miellyttämisenhalua löytyy jonkin verran. Lenkkeilyyn ja agiin sopii hyvin, toki juoksulajeihin ja näyttelyihin myös ja miksei siihen tokoonkin (jos ei kovin vakavat tavoitteet).
Näöllä ajava koira eli lähtee kyllä pupun perään jos ehtii sellainen sellaisen ennen sinua näkemään
Kuitenkin helposti irtipidettäviä. Rodun terveystilanne ihan hyvällä mallilla.
Aivan mahtavia humoristisia persoonia, helliä ja ristiriitoja karttavia monipuolisia koiramaailman sprinttereitä.

Whippet voisi olla erinomainen vaihtoehto. Hiljainen, loputtoman rakastava, sisällä lunkisti ottava ja ulkona täysiä syttyvä pieni vinttikoira. Ahneita joten motivointi usein helppoa, miellyttämisenhalua löytyy jonkin verran. Lenkkeilyyn ja agiin sopii hyvin, toki juoksulajeihin ja näyttelyihin myös ja miksei siihen tokoonkin (jos ei kovin vakavat tavoitteet).
Näöllä ajava koira eli lähtee kyllä pupun perään jos ehtii sellainen sellaisen ennen sinua näkemään
Kuitenkin helposti irtipidettäviä. Rodun terveystilanne ihan hyvällä mallilla.
Aivan mahtavia humoristisia persoonia, helliä ja ristiriitoja karttavia monipuolisia koiramaailman sprinttereitä.

Ei rotukoiraa ole vaikea saada, koko ajanhan kennelliiton ja rotujärjestöjen pentuvälitys on täynnä vapaita pentuja. Rotukoiraa tietystä rodusta (suosittu, mutta toistaiseksi harvalukuinen), tietystä yhdistelmästä (lupaava harrastuskoirayhdistelmä, monipuolisesti terveystutkitut vanhemmat, joilla mahdollisesti nimeä ja harrastustuloksia ja suosittu, tunnettu, arvostettu kasvattaja) tai tiettyyn aikaan (vähän syntyviä pentueita) voi olla hankala saada. Esimerkiksi shiba on tällä erää niin ylisuosittu rotu, että kysyntä ylittää reilusti tarjonnan. Tällaisissa tilanteissa pentua voi joutua odottelemaan kauankin, etenkin, jos on kovin tarkka siitä, mistä pentunsa haluaa. Helposti ja nopeasti koiran saa aina, jos rodulla, yhdistelmällä, hinnalla ja kasvattajalla ei ole mitään väliä. Se ei ehkä ole vastuullisin tapa hankkia koiraa, mutta niin moni kuitenkin tekee.

Mä olisin ehkä lähtenyt sulle ehdottamaan vehnäterrieriä tai lagottoa. Ensimmäisestä itsellä ei juuri kokemusta, mutta rotuyhdistys kuvailee vehnää iloiseksi, reippaaksi, harrastuksiin soveltuvaksi, sosiaaliseksi seurakoiraksi. Koko menisi toiveisiisi myös. Koulutettavuudeltaan hyvä, vaikka terrierimäistä itsepäisyyttäkin varmasti saattaa löytyä. Trimmattava turkki voi toki olla luotaantyötävä, mutta rotujärjestön mukaan kotitrimmin ylläpito on helppoa, ja toisaalta trimmattavilta ei karvaa lähde samalla tavalla kuin ei-trimmattavilta.

Lagotto on myös passeli harrastuskoira, kunhan valitsee hyvähermoisista vanhemmista tulevan pennun. Mun vanhempien naapurissa on pitkään ollut lagottoja, ja ovat oikein kivan oloisia, kohteliaan sosiaalisia mutteivät spanielimaisen tättähääriä. Jaksavat lenkkiä niin paljon kuin kehtaat lenkittää, mutta toisaalta pärjäävät myös vähemmälläkin. Innokkaita puuhaamaan ja harrastamaan, mutta ainakin naapurilagotot ovat kyllä pysyneet ruodussa, vaikkei niillä varsinaisia harrastuksia ole. Turkki ei näilläkään ehkä ole ihan toivomasi kaltainen, mutta jos ulkonäkö ei ole pääasia, kannattaa rotuun tutustua!

Kiitos vastauksista Tuulispaa ja Suibe. :)

Whippet ei oikein kolahda itselle. :/

Ja turkilla ei sinänsä ole väliä, lähinnä se, että koira pärjää kylmemmilläkin keleillä ilman toppavaatteita eikä ole koko ajan takussa ja trimmauksen tarpeessa.

Vehnäterrierikään ei vaikuttanut omalle mutta tuosta lagotosta en ollut kuullutkaan. Vaikutti nopean googlauksen perusteella ihan mielenkiintoiselle tapaukselle. Pitää tutkia rotua tarkemmin.

Törmäsin netissä sellaiseen rotuun kuin eurasier. Vaikuttaa aika hyvältä ja meille sopivalta. Terveys tosin vähän mieityttää..

Osaisiko joku kertoa tästä rodusta? :)

Hukkis kirjoitti:

Mitä olivat nämä sinun helpommat harrastuskaverit rodultaan?

Mä olen itse asiassa kulkenut vaikeamman tien, harrastuskaverit ovat olleet laumanvartija- ja rekikoirapuolelta. Näiden jälkeen oli aika selkeät kriteerit siitä, millaisen harrastuskoiran haluan. Mulla oli pitkään vaihtoehtona espanjanvesikoira, australiankelpie ja sileäkarvainen collie aussien ohella, mutta kysellessä kasvattajilta ja harrastajilta, eivät nuo heidän mukaansa ihan passanneet mun kriteereihin... Tosi kivoja harrastuskoiria on kuitenkin näissä roduissa, ja edelleen vähän polttelevat mielessä

Eurasiereista mun kokemukset on niin vähäisiä, etten uskalla oikein mitään sanoa... Se, mitä olen nähnyt, ovat huomattavasti rauhallisempia kuin esim. juuri aussiet eivätkä välttämättä aivan yhtä innokkaita tekemään ihmisen eteen töitä.

Nämä mietinnässä pyörineet rodut, shiba, eurasier, australianpaimenkoira ja bordercollie ovat hyvin erimaata luonteeltaan ja harrastusominaisuuksiltaan. Eli ehkä nyt koittaisin kartoittaa ja miettiä vielä sitä, mitä ominaisuuksia koiralta haluaa ja mitä on valmis tarjoamaan. Nyt mietinnässä on ns. toimintaa tarvitsevia (vaativiakin) sähäköitä harrastustykkejä ja itsenäisiä, ei niin helposti motivoitavia koiria.

Sarahia kirjoitti:

Nämä mietinnässä pyörineet rodut, shiba, eurasier, australianpaimenkoira ja bordercollie ovat hyvin erimaata luonteeltaan ja harrastusominaisuuksiltaan. Eli ehkä nyt koittaisin kartoittaa ja miettiä vielä sitä, mitä ominaisuuksia koiralta haluaa ja mitä on valmis tarjoamaan. Nyt mietinnässä on ns. toimintaa tarvitsevia (vaativiakin) sähäköitä harrastustykkejä ja itsenäisiä, ei niin helposti motivoitavia koiria.

Juu totta. On vaan yllättävän vaikeaa etsiä sitä oikeaa rotua ja määrittää tarkkoja ominaisuuksia etenkin kun edellinen koira oli sekarotuinen eikä ole tarvinnut tehdä tarkkoja pohdintoja ominaisuuksien suhteen vaan tuli sellainen kun tuli.

Tässä vasta nyt tajunnut kun asioita viikkokaupalla pyöritellyt että hankalaa on. Kaikki sukujen selaamiset ja muut asiat.


Kävimme myös katsomassa jo yhtä aussiekasvattajaa mikä oli silmiä avaava kokemus. Ihania ja energisiä hösääjiähän ne olivat, mutta ehkä liikaa meille tällä hetkellä.

Kuulisin siis mielelläni vielä lisää rotuehdotuksia ja kokemuksia sellaisista roduista jotka soveltuvat kotikoiriksi kerrostaloon ja ovat niitä ns. helpompia harrastuskavereita kuin esim aussiet. :)

Toiveena olisi, että koira on ihmisläheinen ja miellyttämisen haluinen ja helposti opetettava. (Edellinen koira kyllä piti rapsutuksista mutta viihtyi paljon myös omissa oloissaan) Ja soveltuisi ainakin agilityyn eikä olisi pienin tai suurin mahdollinen rotu.

Angat kirjoitti:

[quote=Hukkis]Mitä olivat nämä sinun helpommat harrastuskaverit rodultaan?

Mä olen itse asiassa kulkenut vaikeamman tien, harrastuskaverit ovat olleet laumanvartija- ja rekikoirapuolelta. Näiden jälkeen oli aika selkeät kriteerit siitä, millaisen harrastuskoiran haluan. Mulla oli pitkään vaihtoehtona espanjanvesikoira, australiankelpie ja sileäkarvainen collie aussien ohella, mutta kysellessä kasvattajilta ja harrastajilta, eivät nuo heidän mukaansa ihan passanneet mun kriteereihin... Tosi kivoja harrastuskoiria on kuitenkin näissä roduissa, ja edelleen vähän polttelevat mielessä

Eurasiereista mun kokemukset on niin vähäisiä, etten uskalla oikein mitään sanoa... Se, mitä olen nähnyt, ovat huomattavasti rauhallisempia kuin esim. juuri aussiet eivätkä välttämättä aivan yhtä innokkaita tekemään ihmisen eteen töitä.

Aa okei. No mitään rekikoiria ei kyllä uskalleta ottaa. Ovat aika isoja ja tarvitsevat hirmuisesti liikuuntaa ja monelta kuullut että aikamoisia jääräpäitä. :D

Eurasierit lähinnä alkoivat kiinnostaa sen takia, että luonteesta sanotaan että mukava harrastuskaveri joka soveltuu kaikkeen ja on jalostettu nimenomaan seurakoiraksi eikä pitäisi juuri haukkua eikö vahtia. Kuulostaisi siis hyvälle mutta ihan vieras rotu niin olisi kiva kuulla jos jollain olisi että millainen on. :)

Pitää ehkä käydä tämänkin rodun edustajan kasvattajaa tapaamassa ja kyselemässä lisää niin sillähän sitä selviäisi lisää.

No heitetään mahdollisena ehdotuksena suomenlapinkoira.

Suomenlapinkoirat ovat pystykorvaisia paimenkoiria, jotka polveutuvat poronhoitoalueen koirista. Suomenlapinkoirat soveltuvat monennäköiseen harrastamiseen ja suomenlapinkoiralla on myös palveluskoira-oikeudet. Suomenlapinkoirat ovat haukulla paimentavia sekä hälyttäviä koiria ja ovat siksi herkkähaukkuisia, joten haukkumattomuuden opettamiseen kannattaa panostaa heti pennusta.

Suomenlapinkoirat soveltuvat myös kerrostaloon ja niitä elääkin paljon kaupungeissa, mutta koira kannattaa opettaa haukkumattomaksi sisällä. Vaikka suomenlapinkoirat tarkenevat turkkinsa puolesta ulkona, kiintyvät ne kovasti laumaansa ja viihtyvätkin parhaiten siellä, missä ihmisväki on. Tästä syystä moni suomenlapinkoira ei viihdy pelkkänä ulkokoirana.

Suomenlapinkoirat ovat yleensä innokkaita lenkkeilykavereita säällä kuin säällä, sekä soveltuvat myös monenlaiseen harrastamiseen. Jonkin verran koiria on myös vielä työkäytössä porotiloilla. Koiria myös testataan vuosittain kevättalvella pohjoisessa pidettävissä porokoirakerhon järjestämissä poronpaimennustesteissä.

Suomenlapinkoira on yksi Suomen suosituimmista koiraroduista ja vuosittain niitä rekisteröidäänkin tällä hetkellä n. 1300 koiraa vuodessa. Suomenlapinkoiraa kasvatetaan kahta eri sukulinjaa. Linjaero ei kuitenkaan ole näyttö- ja käyttölinjaero vaan veri- ja ulkonäkölinjaero. Suomenlapinkoiriakin löytyy ulkonäöllisesti hyvin monentyyppistä. Suomenlapinkoiralla on kaikki värit sallittuja, päävärin tulee kuitenkin olla hallitseva. Suomenlapinkoiran korvat saavat lisäksi olla sekä pystyt, että taitossa. Rungon pituudessa löytyy variaatiota neliömäisen mallisesta pitempirunkoiseen koiraan. Myös turkin runsauden suhteen löytyy paljon vaihtelua hyvin pörröisistä turkeista hillitympiin. Turkki tarvitsee harjausta sillointällöin.

Suomenlapinkoirt ovat iloisia, aktiivisia sekä vilkkaita harrastusukavereita ja soveltuvatkin hyvin erilaisiin lajeihin. Soveltuu myös kotikoiraksi, mutta tarvitsee kuitenkin hyvän peruskoulutuksen. Riistaviettiä ei yleensä pahemmin esiinny, saalisviettiä jonkinverran. Eli harvemmin etsivät omatoimisesti jälkiä, mutta edestä lähtevän pupun perään saattavat näkölähdöltä singota ja tulla takaisin kun kadottavat näköhavainnon.

Lisätietoa löytyy osoitteista lhttp://www.lappalaiskoirat.fi/ sekä http://www.paimensukuinen.fi/

Hukkis kirjoitti:

Aa okei. No mitään rekikoiria ei kyllä uskalleta ottaa. Ovat aika isoja ja tarvitsevat hirmuisesti liikuuntaa ja monelta kuullut että aikamoisia jääräpäitä. :D

Tarkennuksena vielä (jos tätä ketjua muutkin rotua miettivät lukevat), missään tapauksessa rekikoirat eivät noihin kriteereihin sovikaan, kerroin vain oman taustani.

Muoks. Noilla kivoilla harrastuskoirille, jotka polttelevat itsellä mielessä, tarkoitin siis collieta, kelpietä ja espanjanvesikoiraa, en niitä rekikoiria (jotka toki ovat ihania ja omaan käteen sopivia, mutta eivät tosiaan ykkösvaihtoehto harrastuskoiraksi).

Se on hyvä tulla omia rotuja ehdottelemaan, mutta ei muista ole kokemusta niin en osaa suositella niitä. Paitsi lagotoista sanon sen verran, että jos siihen päädyt, kannattaa katsoa todella tarkkaan mistä ottaa. Näitä nimittäin jonkun verran tutuilla ja luonteet eivät ole ihan vakuuttaneet...

Jos koiran koko ei ole niin tärkeä, niin löytyy aika paljonkin kriteereihin sopivia rotuja. Kerron vähän noista meidän koiraroduista. Amerikancockerspanieli on hyvä harrastuskaveri ja sopii yleensä hyvin kerrostaloon. Se on siitä hyvä rotu, että jaksaa touhuta ja puuhata omistajan kanssa loputtomasti, mutta ei kuitenkaan sekoa, jos aktiviteettia on vain vähän.
Näistä olisi vaikka mihin, mutta harmillisesti kovin moni ei ole löytänyt rotua. Yleensä syynä on turkki. Tuntuu, että monet luulevat turkinhoidon olevan jotain ylivoimaisen vaikeaa, mutta se ei oikeasti ole. Ja me kuitenkin käydään näyttelyissä. Jos turkin pitää lyhyenä, siitä ei ole melkein mitään vaivaa. Ja jos jenkki tuntuu liian pieneltä, niin enkkucockerikin sopisi varmaan kriteereihin ihan hyvin.
Jos taas isompi tuntuisi paremmalta, niin miten olisi bouvier. Me otettiin bouvier nimenomaan tuollaiseksi yleisharrastelukaveriksi. Siitä on moneksi ja koulutettavuus on hyvä. Kun pitää selvät rajat, niin siitä saa varmasti hyvän harrastelukaverin. Jos ulkonäkö ei houkuttele, niin kannattaa katsoa ensin kuvia, miltä näyttää bouvier turkki lyhyenä ilman partaa, ihan erilainen koira ulkonäöltään silloin.
Bouvieria kuvaillaan usein melko haastavaksi, mutta se on hyvin paljon linjasta kiinni. Näitä kun on palveluskoirina ja sitten myös niitä helpompia enemmän näyttelypuolelle keskittyneitä. Esim. tuo nyt syntynyt pentue näyttää omaan silmään tosi hyvältä yleisharrasteluun (On nimittäin samaa sukua meidän bouvierille )
Näistä roduista tosiaan olisi mahdollista löytää hyvä täyspäinen pentu harrasteluun ihan tuolloin loppukesästä, mitä ajattelitkin. Kerron mielelläni lisää näistä roduista, jos yhtään kiinnostaa. Ei nämä kyllä ihan sellaisia ole mitä hait, mutta onhan se kai ihan hyvä tutustua kaikenlaisiin koiriin, ennen kuin tekee päätöstä...

Se on hyvä tulla omia rotuja ehdottelemaan, mutta ei muista ole kokemusta niin en osaa suositella niitä. Paitsi lagotoista sanon sen verran, että jos siihen päädyt, kannattaa katsoa todella tarkkaan mistä ottaa. Näitä nimittäin jonkun verran tutuilla ja luonteet eivät ole ihan vakuuttaneet...

Jos koiran koko ei ole niin tärkeä, niin löytyy aika paljonkin kriteereihin sopivia rotuja. Kerron vähän noista meidän koiraroduista. Amerikancockerspanieli on hyvä harrastuskaveri ja sopii yleensä hyvin kerrostaloon. Se on siitä hyvä rotu, että jaksaa touhuta ja puuhata omistajan kanssa loputtomasti, mutta ei kuitenkaan sekoa, jos aktiviteettia on vain vähän.
Näistä olisi vaikka mihin, mutta harmillisesti kovin moni ei ole löytänyt rotua. Yleensä syynä on turkki. Tuntuu, että monet luulevat turkinhoidon olevan jotain ylivoimaisen vaikeaa, mutta se ei oikeasti ole. Ja me kuitenkin käydään näyttelyissä. Jos turkin pitää lyhyenä, siitä ei ole melkein mitään vaivaa. Ja jos jenkki tuntuu liian pieneltä, niin enkkucockerikin sopisi varmaan kriteereihin ihan hyvin.
Jos taas isompi tuntuisi paremmalta, niin miten olisi bouvier. Me otettiin bouvier nimenomaan tuollaiseksi yleisharrastelukaveriksi. Siitä on moneksi ja koulutettavuus on hyvä. Kun pitää selvät rajat, niin siitä saa varmasti hyvän harrastelukaverin. Jos ulkonäkö ei houkuttele, niin kannattaa katsoa ensin kuvia, miltä näyttää bouvier turkki lyhyenä ilman partaa, ihan erilainen koira ulkonäöltään silloin.
Bouvieria kuvaillaan usein melko haastavaksi, mutta se on hyvin paljon linjasta kiinni. Näitä kun on palveluskoirina ja sitten myös niitä helpompia enemmän näyttelypuolelle keskittyneitä. Esim. tuo nyt syntynyt pentue näyttää omaan silmään tosi hyvältä yleisharrasteluun (On nimittäin samaa sukua meidän bouvierille )
Näistä roduista tosiaan olisi mahdollista löytää hyvä täyspäinen pentu harrasteluun ihan tuolloin loppukesästä, mitä ajattelitkin. Kerron mielelläni lisää näistä roduista, jos yhtään kiinnostaa. Ei nämä kyllä ihan sellaisia ole mitä hait, mutta onhan se kai ihan hyvä tutustua kaikenlaisiin koiriin, ennen kuin tekee päätöstä...

Kiitos vastauksista Sarahia, Angat ja Zippe. :)

Pitääpä pistää tuo suomenlapinkoira harkintaan.

Am.cockeri on ehkä hieman pieni mutta voisin tutustua tuohon englannin cockeriin tarkemmin.

Bouvier on taas rotu josta en ole koskaan kuullutkaan. :D

Alkaa tosin olla jo aika iso koira kun narttukin on jo 27-35 kiloa. :/

Ehkä joku sellainen 16-25 kiloinen olisi sopivan kokoinen meille. Ei liian pieni eikä liian iso tähän asuntoon eikä vedä kumoonkaan vielä.

Ja juu Zippe on hyvä kuulla muistakin. Etenkin kun itse on jotenkin niin jumiutunut miettimään tuttuja peruskoirarotuja vaikka olenkin yrittänyt googletella muitakin rotuja. Menee ehkä kuitenkin kevään puolelle tämä koiran hankinta kun pitää nyt vaan etsiä ja miettiä rauhassa tätä sopivaa rotua ja etsiä sitten hyvä kasvattaja. :)