Mutkaton, iloinen peruskoira ulkoilmaihmiselle
keopardi
Viestimäärä: 30
¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Vähintään pari tuntia päivässä arkena (varsinaista lenkkeilyä). Lisäksi talvisin hiihtoa ja lumikenkäilyretkiä. Kesällä patikkaa, marjastusreissuja, kalastusreissuja. Asumme maalla, joten ulkona ollaan omassa pihassakin useita tunteja päivässä. Lisäksi varmasti ainakin kesäisin agilityä, plus jonkin verran aivojumppaa temppuhommien yms parissa. Myös bh-koe kiinnostaa.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Alkuun kaksion kokoinen okt, myöhemmin isompi talo. Maalla asutaan.
¤ Lapsien määrä
Ei ole (eikä tule). Samassa pihapiirissä kaksi lasta.
¤ Aiemmat koirakokemukset
Lapsena meillä oli kotona tiibetinterrieri ja seropi, omia koiria pari edesmennyttä paimenmixiä ja parsoni. Lapsesta asti ollut tekemisissä koirien kanssa, sekä omien että toisten :)
Kaikkien koirieni kanssa olen harrastanut jonkin verran tokoa ja parsonin kanssa kisataan agissa. Parsonini on hyvin vilkas, mutta huonohermoinen, joten ollaan sen kanssa saatu painia monien asioiden kanssa. Myös perusasioiden opetteluun on mennyt paljon aikaa (esim. luoksetuloa on joutunut treenaamaan hyvin intensiivisesti), mutta ihan hyvä siitä kuitenkin on tullut :)
¤ Harrastustoiveet
Agi, retkeily, hiihto
¤ Turkkitoivomukset
Ei pitkäturkkista (siis mitään partacolliee), eikä trimmattavaa (nypittävä, karkea turkki menee vielä), ei helposti paleleva (asutaan lapissa)
¤ Minkä kokoinen koira
Keskikokoinen tai isompi, koiran kokoinen koira.
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Suht helppo koulutettava, helposti motivoitavissa oleva. Ei riistaviettiä. Sellainen, jolle menee perusasiat helpommin perille kun terrierille ja joka ei ampaise kaiken liikkuvan perään ja kadota korviaan. Iloinen veijari, ystävällinen, mutta ei tarvi kaikkien syliin kiivetä. Ehkä joku paimen-tyyppinen koira? Sopivan aktiivinen, helposti tekemiseen innostuva, mutta hyvät hermot pitää olla. Sellainen hyvä kaveri ulkoiluun mutta salonkikelpoisuus pitää olla helposti opetettavissa. Ja olisi kiva jos tulisi toisten koirien kanssa toimeen helpommin kuin terrieri.
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Airedalenterrieri, paimensukuinen suomenlapinkoira (liian lahna?), (porokoira), australianpaimenkoira, kelpie
lallimus
Viestimäärä: 501
keopardi
Viestimäärä: 30
lallimus kirjoitti:
Mielestäni islanninlammaskoira, mudi, kroatianpaimenkoira ja beauceron sopisi myös hyvin jo ajattelemasi rotujen lisäksi :) Vaikutat motivoituneelta, nämä rodut sopisivat sekä sinne pohjoiseen maalle erihyvin että noihin harrastuksiisikin, beussi ehkä ei massan puolesta ole varmaan se ykköskisatykki aksaan, mutta menee siinäkin hyvin ja talvet vaikka omistajaa suksilla vetäen. Rodut ilmeisesti suht terveitäkin kaikinpuolin verrattuna esim. saksanpaimenkoiraan, joka olisi myös siulle sopinut.
Nuo muut ei oikein miellytä, mutta beussiin voisi tutustua lähemmin. Tosin ei varmaan kauhean yleinen rotu ole, kun olen ehkä yhden nähnyt livenä :) Haluaisin kuitenkin tuntea rotua suht hyvin ennenkuin päätökseni siitä teen (siksi nuo minun miettimäni rodut tuossa ovat, kun ovat tutumpia)
Sakemanneistahan mulla on paljonkin kokemusta, kun sekä isotädilläni että tädilläni on niitä ollut monia. Pidän rodusta, mutta en kuitenkaan itselleni valitse sitä.
Motivoitunut olen kyllä. Koira kuuluu elämään. En ehkä sillä tavalla ole varsinainen koiraharrastaja, että juoksisin kaikki kokeet ja kurssit, mutta koirasta ja sen tarpeista huolehditaan varmasti ja koira kulkee paljon mukana.
Saippa
Viestimäärä: 617
etäjäseninä slkn:t Siiri (Liehkun Ciiku, 4/2003) ja Selma (Tiitiäisen Reela (4/2006)
http://koiratulikotiin.blogspot.fi/
Angat
Viestimäärä: 2172
keopardi
Viestimäärä: 30
Porotus_82
Viestimäärä: 216
Koulutettavuus ja motivoitavuus riippuu tosi paljon yksilöstä, joten oikeaan yhdistelmään ja oikeaan pentuun kannattaa panostaa. Pääasiassa ne oppii yleensä nopeasti, niiden kanssa ei pidä eikä tarvi tehdä paljoa toistoja, treenit pidetään lyhyinä ettei vauhti kärsi ja ohjaajan täytyy osata lukea koiraa ja pitää kyllä osata motivoinnin perusteet, mutta oikean yksilön kohdalla ei välttämättä hirveästi tarvitse tehdä töitä. Ei kuitenkaan ole yleensä samanlaista draivia kuin terriereillä. Liian monen toiston jälkeen porokoira ei oikein ymmärrä miksi niitä tehdään, ja esimerkkinä mun toinen porokoira lopettaa kokonaan tekemisen ja menee kaivamaan myyriä, ja toinen alkaa tarjoamaan kaikkea muuta, kun ei se mitä se tekee kelpaa.
On ystävällisiä, mutta toisilla on riistaviettiä ja toisilla ei (riippuu myös laumaviettisyydestä että pysyykö riistasta huolimatta lähistöllä). Ei tule välttämättä kaikkien koirien kanssa toimeen, ainakaan aikuisena saman sukupuolen kanssa, ellei ole tuntenut pennusta asti. Oman lauman kanssa tulevat toimeen.
Noi samat jutut taitaa aika hyvin päteä myös ainakin paimensukuisiin lapinkoiriin. Oon kyllä nähnyt tosi mageita paimensukuisia agilityssä ja porokoiriakin, mutta niiden ohjaajat tietää mitä tekevät.
Mutta jos haluat kisakoiran agilityyn, ja päästä pitkälle samalla, niiiiiin kannattaa harkita muita rotuja, koska korkealle pääseminen lappalaiskoirien kanssa vaatii osaamista ja oikean yksilön. Toisaalta sitten taas agilityyn paremmin sopivien rotujen kohdalla voi olla se ongelma, että riittääkö niille pelkkä retkeily ja luonnossa liikkuminen.
Lapinporokoirauros Halti 08/2014
- Porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
Sarahia
Viestimäärä: 4470
Kyllä lappalaiskoirasta (rodusta riippumatta) harrastuskoiran saa, mutta riippuu sitten koirasta ja ohjaajasta, että mille tasolle. Jos on etukäteen toiveissa jo kärkikahinat, niin sitten suosittelen muuta rotua.
Minulla on kotona paimensukuinen lapinkoirauros 11v ja lapinporokoiraurokset 9v ja 7kk. Vanhempien koirien kanssa olen kisannut koiratanssissa, agilityssa sekä tokossa. Lisäksi on jäljestetty koirien aktivoinniksi. Nuorin reenaa koira koiratanssia ja agin alkeita.
Tässä jotain videoita noista omista harrastuksista lpk-kakaran 6kk reeniä. Vanhemman lpk:n tokoilureeniä, joskus kun koira oli nuori (on ehkä joku 3v videolla). Slk:n vanhaa agirataa (koira tässä 7v) ja slk 10,5v ikäisenä koiratanssikisoissa.
Lappalaiskoira oppii yleensä helposti ja nopeasti ja hommia tehdään. Suurin ongelma lappalaiskoirien kanssa kisatessa on yleensä saada ne pistämään "kaikki peliin". Eli usein hommia tehdään hieman säästellen, joka taas sitten kisahommissa ei vie helpolla sinne kärkeen. Nimenomaan se suurin "draivi" puuttuu.
Hermoissa löytyy falskia suhteellisen paljon. Näkyy helpolla juuri piippaamisena. Lapinporokoirilla on myös jonkinverran riistaviettiä, slk:lla vähemmän. Ja riistavietillä tarkoitan ihan määrätietoista jälkien etsimistä ja perään lähtemistä. Saalisviettiä, jolla lähtään liikkuvan kohteen perään ja tullaan takaisin kun näköyhteys katkeaa, löytyy sitten taas yleensä koiralta kuin koiralta. Saalisvietin suhteen on kuitenkin enempi koulutuskysymys saadaanko se hallintaan, riistavietti on vaikeampi hallita muuten kuin ennakoimalla (eli käskyttää koira pois jäljiltä kun näkee, että se nappaa jäljen).
Toisten koirien suhteen etenkin lapinporokoirat ovat helpolla suhteellisen "tiukkiksia", eivätkä ole sieltä sosiaalisimmasta päästä.
keopardi
Viestimäärä: 30
En mä kuitenkaan tarvitse mitään jäätävää tykkiä, mutta olisi se kiva että koira innostuu asioista. Asumme tosiaan kittilässä, eli tuskin ainakaan talviaikaan jaksaa kauheemmin ajella kisojen perässä. Tai mistä sitä vielä tietää, mutta haaveissa ei ole supermenestystä. Tykkään treenata ja muutenkin viettää aikaa koiran kanssa.
Porotus_82
Viestimäärä: 216
Mutta jos Airendalenterrieriä olet miettinyt, niin sehän voisi olla ihan hyvä, jos ei trimmaaminen haittaa ja on kokemusta terriereistä. Se on kuitenkin keskikokoinen, rohkea, kulkee varmasti helposti mukana. Niiden sairauksista yms en tiedä, mutta se yksi yksilö jonka tunnen, niin on ihan kiva arjessa ja myös agilityssä.
Lapinporokoirauros Halti 08/2014
- Porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
keopardi
Viestimäärä: 30
Kyllä tässä kärkisijoilla hengaa airis, ehkä irlanninterrieri ja tuo paimensukuinen :) Airiksen ja irskin turkit on mainiot, kun ei lähe samalla tavalla karvaa kun paimenesta, mutta toisaalta se paimen on vaan niin helppo (liian helppo?) :)
Saapa nähdä, onneksi ei olla jäniksen selässä tämän asian kanssa, niin ehtii pohdiskella. Kiitos vastanneille :)
SiljaSiili
Viestimäärä: 398
Parsonrussell kannatta myös tsekata, jos haluaa terävän agility terrierin. Jos taas haluaa helpon agility terrierin, niin mites borderterrieri? Niillä ei ole niin paljoa sitä riistaviettiäkään.
keopardi
Viestimäärä: 30
SiljaSiili
Viestimäärä: 398
No kuitenkin. Jos haluat ensisijassa jonkun koiran, jonka kanssa haluat harrastaa agilityä, niin voihan sen lapinkoiran kanssa tehdä, mutta mitenkään vauhdikasta ja nopeaa se ei ole. Pohjoisen rodut voivat olla vähän sellaisia, että ne säätelevät voimiaan, mihinkään ei lähdetä ihan 110% vireellä vaan ehkä 70%... Ja sekin silloin jos huvittaa. Olen mä tavannut myös tosi virkeitä lappareita, ja joihinkin muihin juttuihin, kuten vaikka etsintään tai jälkeen ne voivat olla ihan ässiä, mutta kuten eräs kaverini joskus sanoi, agilityssä ne ovat vähän lapasia.
Olen itsekin miettinyt seuraavaa koirarotua, jotain muuta kuin terrieriä. Lapinkoira tai porokoira olisi todella sopiva rotu minulle, koska vaellan paljon ja kyllä se vain niin on että pohjoisessa pärjää parhaiten pohjoisen rodut. Olen myös todella ihastunut kaverini lappariin, se on niin kaunis, kiltti ja helppo arjessa. Mutta toko on kuitenkin vienyt sydämen ja se on hieman sellainen laji, että olisi kiva harrastaa sitä jonkun kanssa, joka innostuu vain siitä että tehdään yhdessä, eikä tarvitse joka treeneihin keksiä jotain super ihanaa motivaatiota, jotain muuta kuin minut! Olenhan minä tuon terrierin kanssa harrastanut ja sehän on älykäs kuin mikä, mutta on vain niin turhauttavaa kun suurin haaste on saada se kiinnostumaan ja innostumaan tekemisestä minun kanssani silloinkin kun vaikka yleisössä on muita koiria. Sinänsä on ollut mielenkiintoista joutua pohtimaan näitä asioita tuon kanssa ja treenaamaan todella paljon, että päästäisi edes ekoihin kisoihin. Kaverini jolla on aussie sanoi että tuolla työmäärällä hän kisasi jo tokon voittajassa. Eikä siinä, ei se perille pääsy vaan se matka, mutta kyllä mä vaan kaipaan sitä moottoria enemmän. Siksi mun seuraava valinta kallistuu bc - aussie - kelpie - mudi suuntaan.
Säkin olit kelpietä miettinyt, mites siis paimenkoirat noin yleensä tuntuis?
keopardi
Viestimäärä: 30
Mä tykkään terrierissä siitä että se tekee aina täysiä. Siis aksaa :) Omallani tosiaan kisoissa usein lähtee vähän mopo käsistä, ku se kuumuu liikaa, mutta mielummin liian kuuma ku mikään lahna. Ja se onkin tuon lappalaisen epäkohta, että mulla saattaa loppua mielenkiinto jos sitä joutuu jatkuvasti sytytteleen :) Vaellushommista en oo niin huolissani, jos tuo pikkuterrieri on pärjännyt meidän reissuilla, niin pärjää varmasti isompikin mikä tahansa koira.
Mitä tulee tuohon koiraan käytettävään aikaan.... parsonin kanssa pelkkä varman luoksetulon opettelu kesti useamman kuukauden ja varmasti monen kymmenen tunnin työn. Me on treenattu agia nyt viisi vuotta, kisattu kaksi ja ollaan tehty yksi nolla. Siinä missä treenikaverit vetää kolmansissa kisoissaan spanielilla ja villakoiralla kakkosiin, ni me saadaan vetää varmaan sadat kisat ykkösissä ennen luokkanousua. Tiedän kyllä, että mun koira on haastava, ja sillä on myös omat puutteensa, eli ei kaikki johdu vaan rodusta :) Treeneissä koirani on älyttömän taitava, mutta kisatilanteessa sen hermo saattaa pettää ja se ampuu lähdöstä radalle niin kuumana ettei se vaan pysty menemään sinne minne käsketään tai tekemään kontakteja kunnolla :) Mutta ei se mitään. Kyllä se varmaan sit veteraanina jaksaa jo malttaa et päästäis edes sinne kakkosiin (eikös ne tavoitteet laiteta koiran ehdoilla?) :)
Sarahia
Viestimäärä: 4470
keopardi
Viestimäärä: 30
Sarahia kirjoitti:
Tuohon edelliseen viitaten pitipä käydä ihan kurkkaamassa. Minulla tuo lahna ( ) slk nousi kolmosiin huonon ohjaan (eli minun ) viemänä 29 radalla.
Ei mulla sillain oo tarvetta mennä rytinällä kolmosiin, kun olis se sit kiva myös pärjätä jotenkuten siellä kolmosissa (mainitsemani villakoiralla ja spanielilla ei vauhti riitä kyllä niissä karkeloissa paalupaikalle jos nopeetkin tekee nollia, nopeeta koiraahan on aina vaikeampi ohjata. Varsinkin sen spanielin kanssa ehtii miettiin kuvioita esteiden välillä monet kerrat uusiksi). Toisaalta kun tässä tullaan viettämään paljon aikaa ykkösissä, niin tottuupa itse siihen kisailuun, eikä sit seuraavan kanssa enää ole mitään paineita homman kanssa :D
naukunen
Viestimäärä: 5081
Mun nahkacollie nousi kolmosiin 12 startilla ja voin kertoa että ei olis kyllä ollut niin väliksi...
Sarahia
Viestimäärä: 4470
keopardi
Viestimäärä: 30
naukunen kirjoitti:
Ootkohan sä keopardi käynyt mun kanssa pari kertaa samalla agilitytunnilla Lempäälässä nyt viime aikoina..? Lamppu vaan syttyi koiran rodusta, iästä ja harrastuskokemuksesta // Jaa asuit Lapissa, no ei me sitten ehkä olla tavattu
Mun nahkacollie nousi kolmosiin 12 startilla ja voin kertoa että ei olis kyllä ollut niin väliksi...
Oon kyllä sieltä päin kotoisin, mutta asunut jo kolmisen vuotta napapiirin paremmalla puolen :)
Rodun etsintä jatkuu edelleen. Tilanne: Aussi tiputettu listalta, bortsu noussut listalle. Porokoira tippunut, paimensukuinen keikkuu vielä. Airis ja Irkku keikkuu. Saapa nähdä :)
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545432 |
Uudet käyttäjät tänään | 0 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 1 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265761 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 10:30) |