Koirat.com

Heippa! :)

Olen parikymppinen opiskelija Turusta, ja nyt alkaa elämäntilanteeni olla sellainen, että voisin toteuttaa haaveen oman koiran hankkimisesta. Olisin todella kiitollinen, jos voisitte auttaa mua miettimään, mikä rotu voisi olla sopiva. Suuret kiitokset jo etukäteen!

Liikunta

Ennen kouluun lähtöä sellaiset 30 min, koulun jälkeen 30 min - 1 h, ja illalla sitten pidempi lenkki (olen iltaihminen), fiiliksistä ja energiatasoista riippuen 1-3 h. Asun lähellä Ruissaloa, missä on loistavat lenkkeilymahdollisuudet luonnon helmassa. Suurin osa lenkeistä olisi varmasti kävelyä, mutta jos koiran rakenne ja into sen sallivat, ottaisin sen mielelläni kaveriksi myös hölkkälenkeille.

Lähellä on koirapuisto, jossa mielelläni vierailisin koiran kanssa pari kertaa viikossa, jos se tykkää olla muiden koirien kanssa.

Koulupäiväni eivät ole pitkiä, joten arkipäivisin koira joutuisi olemaan yleensä maks. 6 h putkeen yksin.

Asuminen

Asun hissillisen kerrostalon ensimmäisessä asuinkerroksessa 25 neliön yksiössä. Kylppäri ja keittiö ovat piskuiset, mutta itse asuintila on aika tilava, turhankin tilava yksin minulle.

Lapset

Ei ole eikä tule.

Aiemmat koirakokemukset

Koirakokemusta on jo kertynyt ihan mukavasti, sillä perheelläni oli 11 vuoden ajan skotlanninterrieri. En osallistunut koiran koulutukseen, kun olin sen pentuaikana niin pieni, mutta kasvettuani aloin osallistua koiran hoitoon. Lisäksi olen hoitanut kavereiden koiria.

Harrastustoiveet

Toko kiinnostaisi. Myös koiratanssia olisi mahtavaa kokeilla, luulen että se voisi olla mun juttu! Kilpailla en kuitenkaan halua, sillä mulla ei oikein tuota kilpailuviettiä ole. Omaksi iloksi siis harrasteltaisiin, ilman paineita.

Lisäksi sitten peruspuuhailuina lenkkeily, koirapuistoilu ja leikkiminen.

Turkkitoivomukset

Olen valmis harjaamaan ja selvittelemään takkuja päivittäin, mutta trimmattavaa rotua en halua.

Koko

Olen erityisen mieltynyt keskikokoisiin ja suuriin koiriin, mutta olen avoin kaikenkokoisille! Pienemmänpuoleisissakin koirissa tosin pidän sellaisesta vankkarakenteisuudesta - ettei nyt olisi ihan pikkuinen joka suunnasta. Suurikokoiset koirat todella viehättävät, mutta niiden kohdalla minua huolettaa, että mahtaisiko sellainen viihtyä yksiössä kanssani vai alkaisiko sitä ahdistaa. Mielestäni täällä on kyllä liikkumatilaa, ja tietysti suunnitelmissa on ulkoilla koiran kanssa paljon. Mitä mieltä olette?

Luonne

Etsin melko miellyttämisenhaluista ja ihmisystävällistä rotua, joka olisi suhteellisen helppo ensimmäiseksi koiraksi. Koska en ole koskaan aiemmin kouluttanut koiraa alusta lähtien itse, toivoisin myös, ettei rotu olisi luonnostaan erityisen haukkuherkkä (pitäisi pärjätä kerrostalossa) ja ettei sillä olisi valtavasti metsästysviettiä.

Olen itse luonteeltani vähän hassuttelija, ja olisi kiva, jos koirakaan ei ottaisi asioita liian vakavasti. :)

Rodut/roturyhmät, joita olen jo pohtinut

Olen miettinyt muutamia rotuja, mutta en mainitse niitä tässä, sillä toivoisin monipuolisia ehdotuksia ja pohdintoja myös muiden rotujen sopivuudesta.

Muuta

Etsin rotua, joka olisi lähtökohtaisesti mahdollisimman terve.

Mulle tuli ihan berni mieleen tuosta sun tekstistä siihen saakka, kunnes sanoit etsiväsi mahdollisimman tervettä koirarotua. Mä itse tosin näen asian niin, että berni ei ole mikään läpeensä sairas rotu, joutuu vain ainoastaan olemaan tarkka siitä mistä koiransa ottaa, ja vaivaa joutuu näkemään pentueiden sukutaulujen tonkimiseen lähtökohtaisesti terveen yksilön saadakseen. Edellämainitut asiat tuntuu tosin pätevän tällä hetkellä ainakin puoliin muistakin koiraroduista.

Bernihän on siitä kätevä, että suuresta koostaan huolimatta pärjää pienessäkin tilassa. Bernillä tärkeämpää on se, kenen kanssa ollaan ja mitä tehdään kuin missä ollaan. Lähestulkoon kaikki tuntemani bernit itseasiassa asuvat yksiössä. Tuo sinun kertoma liikunnanmääräkin on kyllä sen verran runsas, että varmasti jokin aktiivisempikin koirarotu pysyisi tyytyväisenä sillä, vaikka yksiössä asustelisikin.

Berneiltähän löytyy tuota huumorintajua ihan valtavasti, äärimmäisen hauska koira, aina iloinen, hyväntuulinen ja rakastaa ihan pyytteettömästi kaikkea ja kaikkia. Mainitsemasi toko on ainakin tässä taloudessa uponnut, mekin harrastellaan ihan harrastusmielessä vain, bernin kanssa on mukava harrastaa kun se rakastaa kaikenlaista touhuamista. Koiratanssia ei olla kokeiltu, mutta kuulemani perusteella vaikuttaisi ihan tuon lajilta. Koirapuistoon viemistäkään en näkisi ongelmana, mutta kuten jokaisen koiran kanssa tulisi tehdä, kunnon sosiaalistaminen pentuna varmasti edesauttaa koirapuistokelpoisuutta vanhemmallakin iällä. Yleisesti ottaenhan bernit on lähtökohtaisesti äärimmäisen ihmis -ja koirarakkaita. Miellyttämisenhalua löytyy, mutta myös superpersoja herkuille, mistä saa halutessaan lisäboostia koulutukseen. Mun mielestäni helppo kouluttaa, mutta kannattaa varautua siihen, että varsinkin urokset alkavat tietyssä iässä olemaan aika itsepäisiä, ja silloin pitää olla luonnetta kylliksi, ettei anna periksi.

Haukkuherkkyydestä sen verran, että ei ole ongelmana ollut mun eikä kenenkään mun tuntevan berni-ihmisen taloudessa. Meidän bernillä ei ole minkäänlaista pienintäkään vahtiviettiä tai mitään muutakaan viettiä. Turkkia ei tarvitse pahemmin trimmailla, kerta viikossa harjausta riittää jossei suurempia takkuja ole ilmaantunut.

Mä nyt tungin tänne tuputtamaan omaa suosikkirotuani tietysti, vaikka se ei vastaakaan lähtökohtaisesi tuota tervettä rotua. Jos kiinnostuit niin multa voi ainakin kysellä lisää ja tietysti täältä löytyy kattavasti tietoa myös:

http://sennenkoirat.net/site/yhdistys

Bernityttö, kiitos paljon viestistäsi!

Täytyy myöntää, että berninpaimenkoiraa olen kyllä katsellut vähän sillä silmällä. Alun perin ihastuin rodun ulkonäköön, mutta luonnekin tuntuu olevan aikalailla juuri sitä, mitä haen. Se, mikä vähän huolettaa, on juuri tuo rodun terveystilanne. Tosin koiran sairauksiin voi varmasti ennaltaehkäisevästi vaikuttaa jonkin verran, jos valitsee kasvattajan huolella ja tutustuu tarkoin vanhempien ja isovanhempien terveyteen. En siis pidä alttiutta moniin perinnöllisiin sairauksiin ylitsepääsemättömänä esteenä, vaikka olisi sitä tietysti levollisemmin mielin, jos suurta alttiutta ei olisi.

Kiva kuulla, että kokemuksesi perusteella berni pärjää hyvin myös yksiössä! Se minua tosiaan on huolettanut, kun luultavasti asun kerrostalossa vielä monta vuotta ellen sitten koko elämäni. Hienoa siis, jos se ei ole este ainakaan siinä tapauksessa, että koira saa riittävästi liikuntaa ja aktivointia.

Bernityttö kirjoitti:

Berneiltähän löytyy tuota huumorintajua ihan valtavasti, äärimmäisen hauska koira, aina iloinen, hyväntuulinen ja rakastaa ihan pyytteettömästi kaikkea ja kaikkia.

Tämä kuulostaa ihan täydelliseltä. Veikkaan, että tulisin tällaisen koiran kanssa hyvin toimeen, sillä olen itsekin aika samantyyppinen, iloinen ja helposti asioista innostuva.

Tuohon pentuna sosiaalistamiseen täytyy varmasti kiinnittää huomiota. Mulla ei ole paljoa kavereita, joilla olisi koira, mutta varmaan niitä aika pian saisi, kun pääsisi koirapiireihin sisälle. Koirapuistossa käyminen ei ole mulle mikään ehdoton juttu kuitenkaan, lähinnä mietin että jos koira tykkää niin siitä voisi saada kivaa lisäaktiviteettia ja voisi vähän pitää vapaana. Mutta vaikkei koirapuistossa innostuttaisikaan käymään, niin olisihan se kiva, jos koira tulisi toimeen muiden koirien kanssa, joten varmasti olisi hyödyllistä totuttaa koira pienestä pitäen muihin karvaturreihin siinä missä ihmisiinkin.

Kiitoksia linkistä, kävin tutustumassa tuohon sivustoon. Kurkistelin vähän myös sveitsinpaimenkoiraketjua tuolta rotuketjujen puolelta. Olen tässä vaiheessa aika ihastunut tähän rotuun, voi sentään. Muutama kysymys tuli mieleen, taidan vaikka laittaa sulle yksäriä niistä.

Olisiko jollakulla vielä rotusuosituksia? Miten esimerkiksi noutajat, voisiko jokin niistä sopia minulle?

Kyllä mun mielestä esimerkiksi kultainennoutaja istuu noihin kriteereihin myös. Jos koiratanssi kiinnostaa, kannattaa miettiä koiran kokoa. Jos lajista innostuu tosissaan ja haluaa tehdä monenlaisia temppuja, voivat ne olla helpompia toteuttaa berniä pienemmän koiran kanssa. Vaikka se liike, missä koira hyppää ohjaajansa selkään, voi olla haasteellinen bernin kanssa Mutta siis kultainennoutaja mun mielikuvissa vastaa juurikin tuollaista helpohkoa ensimmäistä koiraa, joka on melko miellyttämisenhaluinen ja nartut varsinkin soveltuvat usein myös koirapuistoiluun. Näyttelyyn jos menee, turkki täytyy trimmaten siistiä, mutta muutoin turkin perushoito on kampaamista. Terveystilanne lienee lonkkien ja kyynärpäiden osalta hieman parempi kuin berneillä. Nuoret aikuiset voivat olla hyvinkin aktiivisia ja saavat taatusti tuhoa aikaiseksi yksin ollessaan, mikäli niitä ei aktivoida kylliksi (tarkoittaen nimenomaan aivotyöskentelyä eikä pelkää lenkittämistä). Kivoja kavereita ne ovat kuitenkin. Itselläni ei ole koskaan kultaista ollut, mutta kavereilla kyllä ja vierestä olen seurannut myös kultaisten kasvattamista.

Lisätietoja löytyy osoitteesta www.goldenring.fi

Pakko puuttua tuohon koiratanssikohtaan

mannaa kirjoitti:

Jos koiratanssi kiinnostaa, kannattaa miettiä koiran kokoa. Jos lajista innostuu tosissaan ja haluaa tehdä monenlaisia temppuja, voivat ne olla helpompia toteuttaa berniä pienemmän koiran kanssa. Vaikka se liike, missä koira hyppää ohjaajansa selkään, voi olla haasteellinen bernin kanssa

Koiratanssi on onneksi lajina sellainen, että se soveltuu kaikenkokoisille roduille, koska ohjelmat suunnitellaan itse. Isoa koiraa ei ole suinkaan pakko (eikä kannatakkaan) opettaa hyppäämään selkään, vaan sen kanssa ohjelma kasataan erilaisista jutuista. Ihan MM tasolla kisaa hyvin monenlaisia koiria. Tässä nyt esimerkkinä viimevuoden MM-kisojen kolmossijan pari upealla ohjelmallaan, koirana newfoundlandinkoira. Lajissa on huipputasolla kisannut muitakin isoja koiria.

Hassutassu, ihana kuulla että innostuit. Vastasin sun viestiin!

// Muokkaan tätä vielä sen verran, että kultsikin varmasti sopisi sun kriteereihin hyvin. Kultainennoutaja ja berni on luonteeltaan melko samanlaisia, ja kumpikin soveltuu yksilöstä riippuen hyvin ensimmäiseksi koiraksi. En ole mikään kultaistennoutajien asiantuntija todellakaan, mutta mun kokemusten perusteella kultsit on vähän sellaisia kaikille ystävällisiä ja kaikkien kavereita, kun taas berni vetää kiintymystään vähän sen yli ja se suorastaan rakastaa kaikkia. Mutta berneillä esiintyy myös (edelleen mun kokemusten perusteella) enemmän sellaista pientä itsepäisyyttä. En tiedä onko itsepäisyys oikea sana, mutta siis sellaista pilke silmäkulmassa vaikeaksi heittäytymistä tyyliin "mitäs teet kun mä en tästä nousekaan"-touhua. Melkein kuulen välillä kuinka meidän berni nauraa mulle noissa tilanteissa... Huumorintajua näiden kanssa tarvitsee aivan valtavasti, koska tosikko ei näiden kanssa tule pärjäämään ainakaan pitkälle.

Noutajat ylipäätään ovat kyllä terveempiä kuin bernit yleisesti ottaen, mutta niillä todella paljon esiintyvät iho-ongelmat olen todennut itselleni liian haastaviksi. Meidän labbiksella on ollut esimerkiksi furunkuloosia vähän väliä jatkuvasti, uiminen on täytynyt lopettaa kokonaan koska viikon sen jälkeen koira kutiaa jatkuvasti, allergiaa on kaikkeen mahdolliseen eikä vieläkään tiedetä mihin kaikkeen, vaikka koiralla ikää jo sen 12v... Mutta berneillä sitten taas ongelmana ovat nuo lonkat ja nivelet sekä tietysti syövät. Tarkka saa olla sukutauluja tonkiessaan, ja paljon pystyy vaikuttamaan myös itse esimerkiksi sillä, millaista liikuntaa koiralle tarjoaa. Meillä liikutaan vain metsässä vapaana ja käydään mahdollisimman paljon uimassa, ja se on tehnyt kyllä tuon kintuille äärimmäisen hyvää.

Bernityttö kirjoitti:

Mutta berneillä sitten taas ongelmana ovat nuo lonkat ja nivelet sekä tietysti syövät. Tarkka saa olla sukutauluja tonkiessaan, ja paljon pystyy vaikuttamaan myös itse esimerkiksi sillä, millaista liikuntaa koiralle tarjoaa. Meillä liikutaan vain metsässä vapaana ja käydään mahdollisimman paljon uimassa, ja se on tehnyt kyllä tuon kintuille äärimmäisen hyvää.

Sen verran tähän haluan kommentoida, että lonkkamaljan kehitys määräytyy isolta osin geeneissä, jos poisluetaan traumaperäiset häiriöt kasvussa. Jos geenit sanoo, että lonkkamalja ei kehity normaalisti tai kehittyy liian matalaksi, siinä ei valitettavasti uimiset ja muu liikunta tilannetta korjaa. Toki monipuolinen ja oikeanlainen kuormitus jo huonoksi todetulle lonkkanivelille tai koiran kehittyvälle lihaksistolle on hyväksi, ja vahva lihaksisto tukee löysiä lonkkia tiettyyn pisteeseen asti, mutta ongelmaa eli puutteellista lonkkamaljaa ja/tai mahdollista jo olemassa olevaa nivelrikkoa ne eivät kyllä tee olemattomiksi. E lonkka on E lonkka, vaikka koira viettäisi koko elämänsä altaassa.

Toisaalta, jos verrataan kultsuja ja bernejä, niin eipä se tilanne lonkkanivelten kohdalla ole kovin ruusuinen kummallakaan. Prosentuaalisesti tutkittuja on suht saman verran, ja niissä myös prosentuaalisesti melko samoihin lukemiin menevät nuo huonon tuloksen (D tai E) saaneet koirat. Ehkä merkitsevin ero tilastoiduissa terveystuloksissa on, että kultsut elävät keskimäärin yli 3 vuotta pidempään kuin bernit, ja ainakin itselleni se voisi olla iso ratkaiseva tekijä rotua valitessa.

Mulla tulee väistämättä mieleen lampuri eli vanhaenglanninlammaskoira.

Lampuri on luonteeltaa iloinen,ystävällinen ja vilkas koira, joka ei turhan vakavalle omistajalle sovi. Sosiaalinen luonne, joka käsittääkseni tulee myös hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Koostaan huolimatta (Narttujen säkä yli 56 cm ja urosten yli 61 cm.) on hyvinkin ketterä koira, jolla on sen verran miellyttämisenhalua, että se on mukava kouluttaa. Tykkäävät touhuta omistajansa kanssa, vaikka harrastuskentillä eivät hirveästi tuloksia kerääkkään. Pääpaino harrastuspuolella tällä entisellä kotitilojen lammaspaimenella on nykypäivänä näyttelyissä ja toimii enimmäkseen seurakoirana. Vahtimisessa taas on eroja ja jotkut vahtivat kotiaan tiukasti ja osa taas päästäisi kaikki sisälle tupaan.

Koiranetin tilastojen mukaan terveys ei ole mitenkään erityisen huonolla mallilla. Rotuyhdistyksen sivuilla tästä aiheesta lisää, mutta esimerkiksi koiranetissa esimerkiksi lonkkien kohdalla tilanne on se, että 67 %:lla koirista on A tai B lonkat. Yleisesti ottaen kuitenkin suhteellisen terve rotu, jolla yleisin kuolinsyy on vanhuus (luonnollinen tai lopetus). Keskimääräinen elinikä on koiranetin mukaan 9-10 vuotta.

Valitettavasti itse en osaa kovin suuria rodusta tarinoida, kun vain näyttelyissä yksilöitä nähnyt. Itselle kuitenkin yksi haaverotu, jonka luultavasti joskus suurimman harrastusinnostuksen laannuttua toteutan. Mikään yleinen rotu ei ole, joten jos innostuu, niin kannattaa etsiä kasvattajia tai harrastajia, joiden luona voi käydä tutustumassa.

suibe kirjoitti:

Sen verran tähän haluan kommentoida, että lonkkamaljan kehitys määräytyy isolta osin geeneissä, jos poisluetaan traumaperäiset häiriöt kasvussa. Jos geenit sanoo, että lonkkamalja ei kehity normaalisti tai kehittyy liian matalaksi, siinä ei valitettavasti uimiset ja muu liikunta tilannetta korjaa. Toki monipuolinen ja oikeanlainen kuormitus jo huonoksi todetulle lonkkanivelille tai koiran kehittyvälle lihaksistolle on hyväksi, ja vahva lihaksisto tukee löysiä lonkkia tiettyyn pisteeseen asti, mutta ongelmaa eli puutteellista lonkkamaljaa ja/tai mahdollista jo olemassa olevaa nivelrikkoa ne eivät kyllä tee olemattomiksi. E lonkka on E lonkka, vaikka koira viettäisi koko elämänsä altaassa.

Kyllä mä uskaltaisin väittää, että muuten hyvällä mahdollisuudella hyvälonkkaiseksi kehittyvä pentu on mahdollista pilata esimerkiksi päivittäisillä asfalttijuoksulenkeillä. Se on kyllä varmastikin totta, että jos koira on jo huonolonkkainen, ei siitä hyvälonkkaista tule uimalla ja metsälenkeillä. Itse en edes ottaisi pentua, jolla on esimerkiksi vanhemmilla A/A:ta huonommat lonkat, mutta en silti lähtisi tällaisistakaan lähtökohdista olevaa pentua ihan tieten tahtoisesti "pilaamaan" teetättämällä sillä asioita, jotka voivat olla huonoksi kasvulle. Kai sitten tästäkin on sitä kahta kuppikuntaa, kuten siitäkin, etteikö pennun kehittymiseen pystyisi vaikuttamaan kasvuvaiheessa saatavalla ravinnolla.

Sarahia linkitti ihanan videon. Kiitos!

^^ Toki koiran voi pilata asfalttijuoksulla, mutta aika nuija saa ihminen olla, että sellaista tekee. Ja siinä ei kyllä rodulla ole minkään valtakunnan merkitystä. Ei edes kääpiörodun kasvuikäiselle pennulle asfalttilla juoksuttaminen ole riskitöntä. Mutta mun pointti ei ollutkaan se, etteikö koira voisi hajota vääränlaisella rasituksella (esim agiesteiden hyppyyttäminen toistuvasti alle vuoden ikäisenä tai muuten kesken kasvukauden), vaan se, että huonoa luustoterveyttä ei paranneta millään liikuntamuodoilla, niin valitettavaa kuin se onkin. Mitä ruokintaan tulee, tottakai sillä on merkitystä, mitä kasvavalle koiralle syöttää. Toisaalta mikään ruokintamalli ei aiheuta matalaa lonkkamaljaa tai D- tai E-lonkkia, sillä kuten sanoin, lonkkanivelen kehitys määrääntyy geeneissä, poislukien traumaperäiset häiriöt.. Mutta juu, tämä ei ole terveystopic, joten se siitä aiheesta sitten :)