Koirat.com

Puhuttiin miehen kanssa, että koiran hankkiminen voisi olla molempien mieleen tulevaisuudessa. Itse olen haaveillut monta vuotta koirasta, ennen suhdettammekin. En koskaan oikein keksinyt millaisen koiran haluaisin, nyt kuva on muotoutunut jo tarkemmaksi.

- iso, tai keskikokoinen koira. Jättirodut ovat kyllä usein sairaampia, ja haluaisimme koiran joka todennäköisesti elää kanssamme ainakin normaalin koiraniän verran. Iso koko ei muuten haittaa. Ei ainakaan mitään ihan miniä, polvenkorkuinenkin on jo ei niin imeluinen, paitsi jos on tosi pitkät jalat :P

- Rauhallinen. Ei työkoiraa, tai muuten jokapäiväistä aktiviteettia vaativaa tehopakkausta. Lenkkeilen kyllä päivittäin ilman koiraakin, melko rauhallisia lenkkejä ja metsässä kulkemista. Joka päivä en ole valmis lähtemään koiraa juoksuttamaan, tai tokokentälle treenaamaan. Olen viettänyt aikaa paimenkoirien kanssa sen verran, että olen havainnnut niiden ( ja muiden työkoirien) olevan hyvin seurallisia ja mielellään kulkevan omiatajan perässä. On varmasti koulutuskysymyskin, että koira rauhoittuu kotona eikä kokoajan vaadi aktiviteettiä. Kuitenkin toivottaisiin koiran olevan joiltain osin itsenäinen, eli viihtyvän myös hieman etäämmällä omistajasta. Ei kuitenkaan aivan omiiin oloihinsa vetäytyvää tai ulkokoiraa, lemmikiksi ja perheenjäseneksi kun tulisi ( mutta ei perskärpästäkän). Kyllä koiraa leikitettäisiin, lenkitettäisiin ja jotain pientä temppuilua yms tehtäisiin, mutta mikä tahansa koira tekee noita pienessä määrin mielellään?

- Helposti koulutettava, mutta ei tarvitse olla ainavalmis partiolainen. Tykkään joskus tehdä pientä kototokoa ja opettaa temppuja. Kissani osaa istua ja antaa tassua, olisi kiva jos koira ei olisi ainakaan vaikeammin motivoitava kuin kissa :D Ei tarvitse olla tasavarma suorittaja, voi olla vähän vekkulikin kunhan ei vaarallinen ja yleensä ihan ohjattavissa. Omat hermot ei mene ihan heti vaikkei eläin toimi aina haluamallani tavalla. Kuitenkin arkitottelevaisuus, kuten hihnassa kävely, luoksetulo yms tulisi olla ihan maallikon opetettavissa. Koiran pitää olla halukas ottamaan kontaktia ihmiseen ja helppo kouluttaa, koska se on ensimmäinen koiramme. Lisäksi olisi kivaa pitää koiraa ainakin joskus irti ilman katoamisen vaaraa, jolloin kontaktihalu on hyvä juttu. Meillä ei ole mitään kilpailu toiveita, eikä koiran tarvitse suorittaa hienosti mitään yksittäistä lajia. Kokeilla voidaan kaikkea hömppää jäljestyksestä tokoiluun ihan hupimielellä.

- Meillä on kani ja kissa, koiran ei saa olla liian vilkas, ja sen tulisi kyetä olla joskus irrallaankin= ei vahvaa riista/saalisviettiä.

- Lyhytkarvainen/ puolipitkäkrvainen. Ei trimmattava tai helposti takkuuntuva. Karvan irtoilu ei haittaa, eikä runsas karvanlähtöaika. En halua laahusta, joka kanata kaiken kuran sisälle ja vaatii jatkuvaa hoitoa. Jokainen koira sotkee taloa ja ymmärrän sen.

- Ei haukkuherkkää.

Eli siis jokin rauhallinen koira, joka kiintyy omistajiinsa. Ei kaipaa isoa määrää aktivointia, mutta on myös jonkin verran valmis puuhastelemaan omistajan kanssa. Viihtyy isossa rivitalossa, ei kovin valtava aidattu piha. Voi vahtia jonkin verran, muttei haukkuherkkä. Vieraita kohtaan ei tarvitse olla mikään ylilämmin, kunhan pärjää kaupunkioloissa eikä ole ensikertalaisen käsissä vaaraksi muille ihmisille ( ei laumanvartijoita siis). Lempeys omaa perhettä kohtaan olisi plussaa, koska koira tulee lemmiksiksemme ja rakaaksi perheenjäseneksi. Ystävillä on koiria, vaikkei ehkä koirapuistoissa viihdytä, koiran olsii pääasiassa tultava muiden koirien kanssa toimeen.

En oikein tiedä haittaako se jos koiralla on pehmeähkö luonne. Arvostan kyllä rauhallista ja hyvää hermorakennetta, mutta toisaalta uskon että herkänkin sielunelämän kanssa pärjäisin kun en eläimiä ikinä kovalla kädellä kouluta.

Molossirotuja ehdotettu, mietityttää terveys ja riittääkö omat koulutustaidot. En halua koiran kanssa jatkuvasti asemastani kilpailla, vaan kaipaan harmoniaa. Ei mitään kovin dominoivaa rotua. Bullmastiffit joita olen tavannut ovat aivan ihania, pidän siitä rauhallisuudesta ja silti valmiudesta toimintaankin. Olen myös ihastunut niiden tapaan lähestyä ensin vähän arvioiden, eivät ole ilmeisesti sellaisia häsliä päällesäntääjiä. Kuitenkin taitaa olla meille vähän liian vaativa sosiaalistaa ja kouluttaa. Lisäksi terveys huolettaa, olisihan se jos koira kuitenkin yli 8 vuotta edes olisi kanssamme...

oletteko katselleet vinttikoira-ryhmän rotuja? sieltä löytyy keskikokoisia, esim Whippet ja isojakin (irlannin susikoira, skotlannin hirvikoira, venäjän vinttikoira), whippetitkin voivat kasvaa ratalinjaisina melko suuriksi. Vinttikoirat mitä tunnen ovat yleensä melko cooleja ja rauhallisia otuksia, vaikka ulkomuoto huokuu voimaa ja nopeutta ne ovat usein sisätiloissa melko rauhallisia ja mukavuudenahluisia, huom tietysti joka rodussa on vilkkaita yksilöitä, ja pentuaika on tietysti menevää.. Mutta tuossa roturyhmässä olisi monta teille sopivaa plussaa: helppo turkki, kohtaisen helppo koulutus, ei vaadi "tokoilua jokapäivä", yleensä koirasosiaalinen, ja ihmisrakas luonne, pitkäikäinen, ei kovin haukkuherkkä. Vinttikoirat nauttivat vapaana juoksutuksesta eli sellaiseen olisi hyvä varata aika ja paikka jossa "maailman nopeinta nisäkästä" vois juoksuttaa turvallisesti, mutta tuntemani vinttikoirat pärjäävät hihnan kanssa lenkitykselläkin. Itsellä ei ole siis omaa vinttikoiraa mutta tuttavilla montakin niin tuli mieleen ehdottaa.

Landseer tai leonberginkoira? Bernhardilaiset, berninpaimenkoira ja newfoundlandinkoira toki myös, mutta niiden terveys taitaa olla jo selvästi heikommissa kantimissa. Lansu ja leo on ymmärtääkseni jättiroduista terveimmästä päästä.