Koirat.com

Hakusessa olisi siis jonkinnäkönen seurakoira toiseksi koiraksi. Tällä hetkellä täällä porskuttaa 1,5 v kleinspitz-uros. Koiran hankinta on ajankohtaista ehkäpä noin vuoden kuluttua.

Ja sitten ne olennaisimmat:
Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Tällä hetkellä käydään koiran kanssa seuraavasti: aamulla n. 15 min pissityslenkki, iltapäivällä/illansuussa 1-2 h reipas kävelylenkki ja illalla vielä 15-30 min iltapissitys. Toisinaan olisi mahdollista temmeltää vapaana. Koirapuistoilukin on mahdollista.
Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kerrostalokaksio kaupungissa, ihan ok lenkkipolut kuitenkin lähistöllä
Lapsien määrä
Ei ole, eikä tule ainakaan ihan heti
Aiemmat koirakokemukset
Tämä nykyinen 1,5-vuotias vesseli, jonka kanssa olen päässyt TODELLA helpolla. Jonkin verran olen ollut myös tekemisissäni isäni koiran kanssa, jonka ansiosta olen huomannut, mitä tapahtuu, kun tapakasvatus on jätetty puolitiehen. :D
Harrastustoiveet
Hmm, ei ainakaan kovin tavoitteellisesti mitään. Tietenkin jotain tokoa puuhasteltaisi aktivointimielessä. Näyttelyissäkin voisin pyörähtää.
Turkkitoivomukset
Ei mikään ihan kauhean vaikea, kuten esimerkiksi Shih tzun liehuturkki. Trimmaus käy.
Minkä kokoinen koira
Pieni tai vaihtoehtoisesti keskikokoinen ja samalla kevytrakenteinen
Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Metsästysviettiä ei tarvitse olla, ehkä mieluummin hieman kova kuin liian pehmeä. Löytyvä miellyttämisenhalu olisi plussaa. Haukkuherkkyyttä ei tarvitsisi ihan hirveästi olla. Kleinspitzkin on haukkuherkkä, mutta ei toi nyt ihan kauheasti räksytä. Mieluummin siis hiljainen.
Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
No nämä taitaa olla aikalailla erilaisia rotuja keskenään, mutta tahtoisinkin, että valaisette mua josko nämä sopisi/ei sopisi mulle:
- Bostoninterrieri (ykkönen tällä hetkellä)
- Bedlingtoninterrieri
- Phalene
- Chihuahua
- Italianvinttikoira
- Tanskalais-ruotsalainen pihakoira
- Griffon (ja niistä se punaruskea partanaama)
- Welsh Corgi (tää ehkä tippuu listalta, kun on niin "iso koira", vaikka matala onkin)
Loppuun voisin laittaa vielä ehdottomat nou-nou-koirat:
- Bichon Frise (ei miellytä ulkonäöllään)
- Tiibetinspanieli (sama syy kuin edellä)
- Ranskanbulldoggi (terveys pelottaa ja muutenki vähä yäk)
- Kiinanharjakoira (terveys pelottaa näilläkin ja luonteista en ole kauheasti kehuja kuullut)

Pliis, help mii! Onkohan nämä mun kriteerit vähän turhan ympäripyöreät, ettei näihin osaa oikein ehdotella mitään järkevää? Pitäisikö mun vähän tarkentaa tota ekaa viestiäni?

Ainiin, ja löysin myös uuden mielenkiintoisen rodun: amerikankääpiöterrieri. Tästäkin haluaisin kuulla vähän lisää, jos täällä akt:n omistajia pyörii.

No mä voisin valaista vähän, kun tuolta listalta löytyy kaksi tuttua rotua, eli bedlington ja italiaano. Kumpikin tosi mukavia ja käytännössä aika helppoja koiria, jotka varmasti molemmat sopisivat sinulle, vaikkeivät ihan kaikkia kriteerejä täytäkään.

Belingtonit ovat luonteeltaan melko rauhallisia, mutta terrierimäisyyttäkin löytyy, esim. tuttuni bedlarinarttu pistää oman n. kolme kertaa isomman, tunkeilevan urokseni kuriin alta aikayksikön. Riistaviettiä yleensä löytyy jonkun verran, eli lähtevät liikkuvan kohteen perään kyllä. Turkki vaatii viikottaisen harjauksen, ja trimmauksen n. 6-8 viikon välein. Klik klik

Ja italianvinttikoira taas - vinttikoirien tapaan niillä on vava riistavietti, eikä juurikaan miellyttämisenhalua. Herkuilla/lelulla varmasti ovat motivoitavissa. Turkki on todella helppohoitoinen, mutta talvella vaativat paljon vaatteita, että tarkenevat. Italiaano on kuitenkin helppo koira, ja sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi. Rotuyhdistyksen sivuja en googlella löytänyt, mutta lisää tietoa saa ainakin täältä.

Olipa nyt tällä kertaa jotenkin tosi lyhyet ja palikkamaiset rotu"esittelyt", toivottavasti oli jotain apua :)

Olit miettinut griffonia eli tarkemmin ilmeisesti griffon bruxellois miellyttäisi? Täytyy sanoa että griffoni sopisi sun kriteereihin kuin pää nenään! Haukkuherkkyydestä mainitsen sen verran että vanhempi meidän griffoneista on lähes mykkä ja nuorempi on taas sellainen että tykkää käyttää ääntään ihan huvikseenkin eli on kova haukkumaan. Sulle kävikin trimmattava rotu joten karkea griffoni sopii senkin puoleen sulle. Kotikoiralle riittää pari kertaa vuodessa että vetäsee "karvat alas", näyttelykoira vaatii vähän enemmän sellaista ehostusta mutta ei ollenkaan mikään työläs.

Tässä vielä yhdistyksen linkki.

Kiitos Kinoko ehdotuksista. Terrierimäisyys ei sinänsä ole mulle mikään nou-nou, enkä mä usko, että bedlarit on ainakaan ihan "pahimmasta päästä" terriereitä. Bedlarit on kyllä ihan uskomattoman kauniita ja kivantuntusia luonnekuvausten perusteella. Niitä olisi kiva tavata ihan livenäkin. :) Italiaano kuulostaa kanssa ihan kivalta, ja mä luulen, että pystyn järjestämään italiaanolle vapaanajuoksemista ottaen huomioon riistavietin: eli etsimällä turvallisen paikan pitää vapaana. Ainoa, mikä italiaanoissa pelottaa on se, kun ne on niin luikeroita. Mua pelottaa, että rikkoisin sen. Tosin tuskin niiden luut sen herkemmin murtuu kuin muidenkaan pikkukoirien?

Kiitti myös monna griffoniesittelystä. Se bruxellois mua tosiaan kiinnostaisi, ne muut versiot ei niinkään miellytä silmää jostain syystä. Oon katellut jonkin verran, miltä niiden karkeakarvaisten turkit näyttää ja huomasin, että tosi monella näyttää olevan sellane turrikkamainen turkki. Eli vähän sellainen takkuisen näköinen ja aika pitkä. Kuuluuko sen siis olla sellainen eikä esimerkiksi yhtä lyhyt kuin kääpiösnautsereilla? Niinkin pinnallinen asia kuin turkki vähän askarruttaa griffonissa; se turrikkamaisen ja takkuisen näköinen turkki ei ole musta kovin nätti.

vems kirjoitti:

Kiitti myös monna griffoniesittelystä. Se bruxellois mua tosiaan kiinnostaisi, ne muut versiot ei niinkään miellytä silmää jostain syystä. Oon katellut jonkin verran, miltä niiden karkeakarvaisten turkit näyttää ja huomasin, että tosi monella näyttää olevan sellane turrikkamainen turkki. Eli vähän sellainen takkuisen näköinen ja aika pitkä. Kuuluuko sen siis olla sellainen eikä esimerkiksi yhtä lyhyt kuin kääpiösnautsereilla? Niinkin pinnallinen asia kuin turkki vähän askarruttaa griffonissa; se turrikkamaisen ja takkuisen näköinen turkki ei ole musta kovin nätti.

Silloin kun griffonin (karkeakarvaisen) turkki on "kypsä" nypittäväksi ja jos se on saanut kasvaa ylipitkäksi, se on aika räjähtäneen näköinen
Esim meidän bruxi tässä kuvassa, jalat nypittyinä "aikaa sitten" ja päälaki vasta nypittynä. Muuten turkki on vielä aivan koskematon - ja se huomaaa

Eli koira on tosiaan takkuisen näköinen.

Tässä muuten sama koira ensimmäisessä pentunäyttelyssään, pentukarva trimmattuna ja aloitellaan turkin kasvua. Ero on kuin yöllä ja päivällä.

Griffonin turkki (eli just tuo selkäturkki) on parhaimmillaan noin 12-14 vko trimmauksesta ja siitä eteenpäin se on taas ylipitkä ja alkaa pikkuhiljaa näyttää pomminpurkajalta. Kunnes taas on seuraavan trimmauksen aika.
Melksein samalta muuten näyttää kypsässä karvassa oleva snautserikin, mutta niiden trimmaustyyli ja aikaväli on erilainen griffoneihin verrattuna.
Omasta ei nyt just löydy kuvaa, missä turkki parhaimmilllan, mutta netistä löytyy kuvahaulla griffon bruxellois.
Esim tässä on hyvässä turkissa oleva griffon. Samoin tämän kuvan koira on hyvässä näyttelyturkissa.

Mun ak:ssa olevasta linkistä löytyy koirien kotisivut ja kuva-albumista voi käydä kurkistamassa kaikenmittaisia turkkeja

vems kirjoitti:

Kiitos Kinoko ehdotuksista. Terrierimäisyys ei sinänsä ole mulle mikään nou-nou, enkä mä usko, että bedlarit on ainakaan ihan "pahimmasta päästä" terriereitä. Bedlarit on kyllä ihan uskomattoman kauniita ja kivantuntusia luonnekuvausten perusteella. Niitä olisi kiva tavata ihan livenäkin. :) Italiaano kuulostaa kanssa ihan kivalta, ja mä luulen, että pystyn järjestämään italiaanolle vapaanajuoksemista ottaen huomioon riistavietin: eli etsimällä turvallisen paikan pitää vapaana. Ainoa, mikä italiaanoissa pelottaa on se, kun ne on niin luikeroita. Mua pelottaa, että rikkoisin sen. Tosin tuskin niiden luut sen herkemmin murtuu kuin muidenkaan pikkukoirien?

Bedlarit on kyllä tosi kivoja. Mä en ikinä voisi ottaa terrieriä, ei ollenkaan ole mun juttu, mut bedlarin kohdalla voisin tehdä poikkeuksen, sen verran viehättäviä tapauksia. :D

Italiaano ei ole sen helpommin rikkimenevä kun muutkaan pikkukoirat, mutta toki sen pieni koko kannattaa ottaa huomioon esim. koirakavereita valitessa. Useimmat jalkamurtumat ovat seurausta siitä, että nuori koira on hypännyt alas korkeasta paikasta ja laskeutunut huonosti, tai jotain vastaavaa. Vaikka italiaano on pieni koira, niin se kiipeää helposti esim. kirjahyllylle, sohvan selkänojalle ja ruokapöydälle. Etenkin pentuna ne ovat usein tosi vilkkaita.

vems, kuten griffon jo sanoikin, väkisin tulee aikoja että karkea griffonin turkki on kamalan näköinen. Toki sitä voi nyppiä rullaamalla=koko ajan, että on käytännössä aina siisti mutta se vaatii sitten jo enemmän panostusta. Ja kyllähän se pitää sitten kuitenkin välillä vetää alas, vaikka noin muuten harrastaisi rullaamista. Meillä ei ole bruxia mutta karkea griffoni kuitenkin. Tässä esimerkki räjähtäneestä Ernosta. Tässä saman koiran pää trimmattuna ja oikeanmittaisessa karvassa. Tässä näkee vähän kokonaisuutta Ernosta kun järkyttävässä karvassa. Tässä ja tässä hyvän mittaiset karvat Ernolla.

muoks. Pikkasen repesin Elmolle! MIkä jumppahetki sillä on tuossa ekassa kuvassa!? Aamuvoimistelu?

^Mikään jumppahetki ole, kun siinä on merkattu pusikko ja pitää vähän potkimalla levitellä niitä hajuja Nää on kaikki kolme tommosia "jumppailijoita" jalannoston jälkeen ja arvaa miten tienreunat pöllyää kun kaikki kolme potkii samaan aikaan

(Sori aloittaja, meni aivan ot:ksi )

Kiinanharjakoirista kukaan ei ookkaan vielä vastannut, joten täältä pesee
Harjakoirilla suurimmat terveysongelmat löytyvät silmäpuolelta ja sielä erityisesti PLL eli primääri linssiluksaatio. Tähän ongelmaan on kuitenkin onneksi olemassa geenitesti, joka tietysti kannattaa pennun vanhemmilta vaatia. Toinen suuri silmäongelma on Prcd-PRA johon on myös olemassa geenitesti. Muutoin harjakoira on varsin terve rotu, jos esimerkiksi mainitsemasi ranskan bulldogin terveystilanne huolestuttaa, niin harjakoirien ja ranskisten terveystilanteen ongelmallisuudesta ei voi puhua edes samana päivänä. Rakenteeltaan harjakoira on kuitenkin "peruskoira" eli sopusuhtainen ja liioittelematon.

Harjakoirien luonne oli toinen mistä olit huolissasi. Oikea harjakoirahan on rotumääritelmän mukaan iloinen, ei koskaan vihainen. Jonkin verran on ollut ongelmana arkuus, joka on kyllä myös aika paljon kiinni siitä miten sitä koiraa pidetään siellä kotosalla ja ulkosalla (ja tämä on ihan henk.koht. mielipide). Toki on ihan "syntyjään" arkoja koiriakin olemassa, mutta harvemmin. Suurin osa tuntemistani harjakoirista on iloisia pellejä, jotka tulevat toimeen hyvin muiden ihmisten ja koirien kanssa. Vanhempien, etenkin emän, luonteestakin voi päätellä melko paljon. Harjakoirat ovat sosiaalisia koiria ja tulevat usein toimeen isommassakin laumassa, meillä laumassa elää 5 harjakoiraurosta ja 1 AB narttu ja meillä on rauhaisaa. Nämä eivät myöskään merkkaile sisälle, vaikka monesti tämä taitaa olla lähes kaikilla kääpiöroduille jonkinmoinen ongelma. Varmasti myös paljon "kotioloista" kiinni.

Harjakoiraahan on kahta eri muunnosta eli karvaton naku ja pitkäkarvainen puuterihuisku eli powder puff. Jotta ei olisi liian helppoa, niin naku muunnoksessakin on 4 eri karvaisuusastetta, 1 ollessa "aito naku" jolle ei kasva lainkaan karvaa kroppaan ja yleensä tukka, häntä ja tassukarvatkin ovat hyvin harvat. 4 asteen naku on sitten jo sellainen, jota ei välttämättä pysty erottamaan kunnolla puuteri muunnoksesta, eli sillä kasvaa karvaa lähes joka puolella kroppaa. Loput asteet ovat sitten jotain siltä väliltä sen mukaan miten kropassa kasvaa karvaa.

Hampaat nakuilla ovat yleensä pienemmät kuin puutereilla, niitä saattaa puuttua ja joskus maitohampaat eivät vaihdu lainkaan rautahampaisiin. Yleensä puutokset ovat kuitenkin välihampaissa ja kulmureissa, joten koirat pystyvät syömään ihan mitä tahansa kuten muutkin "tavalliset" koirat.Puuterilla pitää olla ihan täysi hampaisto. Puuteri on turkiltaa verrattavissa mihin tahansa "turkkirotuun" joten aloittajan toiveisiin se ei taida oikein sopia.

Nakun ihon hoito on monelle suuri mysteeri, itse en rasvaa koirieni ihoa kuin joskus ja jouluna ja kesäisin aurinkorasvaa tarvitsevat oikeastaan vain vaalea nahkaiset koirat, jotka saattavat palaa helposti. Minun koirani ovat tummia, enkä käytä niillä aurikorasvoja. Vaivalloisinta nakun kanssa on kylmillä ilmoilla pukeminen, mutta tämän ajan sitten saa takaisin syksyn ja kevään kurakeleillä kun karvakoiria pestään Itse pidän koirillani talven kovimmilla pakkasilla toppahaalaria ja jos oikein paukkupakkanen on niin myös tossuja tassujen suojana. Pienemmillä kylmyyksillä mennään fleecehaalareilla. Sisällä en pue koiria kesällä enkä talvella. Eli kunnolla puettuna harjakoira kestää ulkona ihan normaalin lenkkeilyn, taas, kuten kaikki muutkin koirat. Se on sitten lähinnä omistajasta kiinni "tykkääkö koira kylmästä ja sateesta"

Harjakoira on tosi monipuolinen koira, itse harrastan 3 koirani kanssa aktiivisesti agilityä ihan kisoissa asti ja parin kanssa olen tokoillut (itsellä ei vaan siihen harrastukseen mielenkiinto riitä). Käymme myös näyttelyissä, vinttikoiraradalla jahtaamassa viehettä ja kaverikoirailuakin on tullut harrastettua. Tämä siis ei ole mikään pelkkä sohvankoriste rotu, vaikka monet sen sellaiseksi mieltävätkin

Rotuyhdistyksen sivut löytyvät täältä: www.kiinanharjakoirat.fi
Ja jos jotain kokemuksia rodusta kaipaat niin laitappa yksäriä

monna ja griffon no jopas, en ole ikinä nähnyt (tai en muista nähneeni :D) tollaista nätissä karvassa olevaa griffonia. Se näyttää tosi kivalta, kun taas takkuturkkinen on aikalailla koomisen näkönen. Jos seuraavaksi koiraksi griffonin ottaisi, olisi varmaan vaan kestettävä se turrikkavaihe. Toi parta on kanssa tosi hellyyttävän näkönen.

Nakuna kiitti harjisesittelystä. Mulla taitaa olla vähän turhan negatiivinen kuva rodusta, varmaankin just sen takia kun olen nähnyt melkeimpä ainoastaan huonokäytöksisiä harjiksia. Onhan ne - etenkin nakuharjikset - jollain tavalla ihan hirveän söpöjä, kun näyttävät niin erilaiselta kuin muut. Se nakujen karva mua vähä jännittää, kun jos kerta rungossakin kasvaa karvaa. Pitääkö sitä sitten ajella pois kropasta? Niitä varmaankin kannattaisi nähdä livenä, että saisi paremman kuvan.

vems kirjoitti:

Se nakujen karva mua vähä jännittää, kun jos kerta rungossakin kasvaa karvaa. Pitääkö sitä sitten ajella pois kropasta? Niitä varmaankin kannattaisi nähdä livenä, että saisi paremman kuvan.

No jos näyttelyissä käy niin "pitää" ajaa (mikä on vähän nurinkurista koska ajelu on kiellettyä). Mutta ihan kotioloissa ajelu ei oo mitenkään välttämätöntä. Mitä karvattomamman karvattoman haluaa niin sitä helpompi homma toi trimmaus on, itsellä menee tohon 2 asteen nakun trimmaamiseen n. 15 minuuttia. Siihen sisältyy se, että hurautan sen ensin trimmerillä ja sitten partakoneella sängen pois. Harjakoiran trimmaaminen/trimmaamatta jättäminen on siinä mielessä helppo homma, että koira itse ei kärsi vaikkapa trimmaamatta jättämisestä kuten monet muut trimmattavat rodut. Jos siis oma silmä kestää rantojen miehen näköisen koiran niin trimmauksen voi helposti jättää vain niille kerroille kun käy näyttelyissä, tms. Ja tietysti jos ottaa aidon nakun, niin homma on sitäkin helpompi kun koiraa ei tarvitse ajella lainkaan. Näyttelyissä oikeasti karvattomat toki pärjäävät huonommin kuin liehuvatukkaiset lajitoverinsa..ikävä kyllä.

En ole nähnyt ajamattomia nakuja, mutta voin kuvitella, että näyttää mun silmään järkyttävältä. Onko niitä ihan "aitoja" nakuja paljon? Ihan kun jostain olisin lukenut, ettei enää tunnu olevan näitä karvattomia nakuja.

Täältä näkee hyvin millaisia esimerkiksi voivat ajelemattomat harjakoirat eri karvaisuuksilla näyttää: Kirjoita linkkiteksti...
Linkissä ohjeet myös trimmaukseen. Lisäksi suosittelen rekisteröitymistä harjakoirayhdistyksen foorumille, sieltä löytyy kasvatus keskustelun alta sellainen triidi kuin "nakuja karvoissaan", siellä on paljon havainnollista materiaalia.
Aitoja nakuja on kyllä edelleen saatavilla ihan tasaisesti, toki ihan täysin nakuja, kuten noi mun vanhimmat on hankala löytää, mutta sellainen höytyväinen karva siellä täällä on helppo pitää siistinä jos se ylipäätään häiritsee silmää. Yksärillä voin laittaa vinkkiä muutamasta kennelistä joilla on yleensä tosi nakuja koiria, jos tahdot :)

Täytyypä katsastaa toi linkki vähän paremmalla ajalla. Kiitos Nakuna infosta. Viitsiksä laittaa ne nakukasvattajien linkit yksärinä vaikka?

Miten olisi kääpiösnautseri?
Niitä löytyy neljää eri väriä musta, musta-hopea, pippuri-suola ja valkoinen.
Suomen Kääpiösnautserikerho

Itselläni on musta-hopea kääpiösnautseri narttu ja nykyään koulutuksen myötä ihana koira.
Mutta käppänä vaatii hyvän peruskoulutuksen ja on mainio lenkkikaveri ja jos viitseliäisyyttä riittää; saa siitä hyvän harrastuskoiran. Haukkuherkkyyttä on jonkin verran, riippuu ihan yksilöstä ja kannattaa tutustua erilaisiin kasvattajiin ja koiriin.

Turkki nypitään 1-2 krt vuodessa, muuten tarvitsee siistiä n. 2-3 kk välein, riippuu yksilöstä miten karva kasvaa. Kampausta tarvitaan n. kerran viikossa. Pesua silloin kun on likainen. Parta kannattaa pestä kerran viikossa.

Itse harrastan agilitya ja tottista.
Tarkoituksena on koiran motivoinnin kannalta jossain vaiheessa kokeilla jälkeä tai jotain muuta missä koira saa käyttää nenäänsä.
Omani on energinen ja tykkää touhuta. Kotisivuilta ja blogista näkee meidän touhua.
Itse olen tehnyt virheitä koiramme ollessa pentu, en vielä silloin tiennyt kaikkea mistä olisi silloin ollut hyvä tietää.
Agilitya olemme treenanneet tavoitteellisesti tammikuusta 2010 lähtien ja tottelevaisuutta keväästä lähtien alkanut kiinnostamaan kokeisiin pääseminen joskus. Mutta en kiirehdi. Menemme kokeeseen, jos saan koiran koulutettua siihen pisteeseen.

Kysele lisää, jos haluat tietää enemmän. Vastaan mitä osaan.

Ehdotanpa omaa rotuani, kääpiöpinseriä. :) Koska olen laiska, kopioin tähän (pienin muutoksin) aikaisemmin tänään toiseen ketjuun kirjoittamani viestin.

Kääpiöpinseri, eli tuttavallisemmin kääkkä, on pieni, iloinen ja aktiivinen seura- ja harrastuskoirarotu moneen menoon. Luonteeltaan kääpiöpinserin tulee olla vilkas, valpas ja rohkea, ei arka tai aggressiivinen - semmoinen iso koira pienessä paketissa. Kääkkä on perusluonteeltaan seurallinen ja mieluiten aina mukana siellä missä tapahtuu. Vaikka intoa riittää aina tekemiseen, kotosalla kääkkä usein löhöilee mieluiten sohvalla omistajansa kainalossa. Huumorintajua löytyy ja huumorintajua on hyvä myös olla kääkän omistajalla. Kääkältä löytyy jonkun verran omaa tahtoa, mutta kääkän kanssa pärjää kyllä ihan maalaisjärjellä. Rajat on suotavaa asettaa koiralle jo pienestä pitäen. Urokset ovat keskimäärin yleensä hiukan narttuja kovempia luonteeltaan.

Miellyttämisenhalua ei yleensä juurikaan ole, mutta älliä löytyy ja temput opitaan nopeasti kun motivaattorit on kohdallaan (=yleensä namit). Riistaviettiä ei yleensä ole, saalisviettiä yleensä löytyy jonkin verran (eli ei lähde hajujen, mutta voi lähteä näköärsykkeen perään). Tämä on minusta bonus koulutusta ajatellen, kun lelu toimii hyvin palkkana.

Harrastuspuolella kääkkä sopii nopeutensa ja ketteryytensä puolesta erinomaisesti agilityyn. Tokoakin kääkän kanssa voi harrastaa, tosin tätä ehkä enemmänkin pilke silmäkulmassa. Aktiivisuudestaan huolimatta kääkkä on myös hyvin sopeutuvainen tapaus, eli pärjää tarvittaessa myös aikavälejä vähemmällä liikunnalla/aktivoinneilla. Tavoitteellisesti kääkän kanssa ei tarvitse harrastaa, mutta satunnainen "aivosolujen" aktivointi on suotavaa.

Turkki on mallia "helpompaa saa hakea", eli hoidoksi riittää pesu koiran likaantuessa. Talvipakkasilla voi tosin joutua pukemaan koiraa, koska pohjavillaa ei ole.

Kääkällä on vahtikoirataustaa, joten sillä voi olla taipumusta haukahtaa "ilmoittamismielessä", esim. ovikellon soidessa. Jos haukkumista rajoitetaan pennusta saakka, kääkästä saa hyvinkin hiljaisen tapauksen.

Rodun terveystilanne on erittäin hyvä, keskimääräistä parempi. Rotumääritelmä antaa säkäkorkeudeksi 25-30 cm, mutta kyllä nämä nykyään yleensä tuolla 30 cm kohdalla huitelehtivat. Painoa löytyy 4-6 kg.
http://www.skpin.com/

Kysy ihmeessä lisää, jos rotu herätti mielenkiintoa! :)

e: linkki korjattu

Mäpäs vastailen sulle kans bedlingtoneista tänne väleihin...

Ja sitten ne olennaisimmat:
Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Tällä hetkellä käydään koiran kanssa seuraavasti: aamulla n. 15 min pissityslenkki, iltapäivällä/illansuussa 1-2 h reipas kävelylenkki ja illalla vielä 15-30 min iltapissitys. Toisinaan olisi mahdollista temmeltää vapaana. Koirapuistoilukin on mahdollista.

Liikunnan määrä kuulostaa sopivalta. Musta ajoittain bedlingtonin pitää päästä juoksemaan vapaana, joten se puistoilu tms olisi varmaan hyvä olla kuvioissa myös. :)


Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kerrostalokaksio kaupungissa, ihan ok lenkkipolut kuitenkin lähistöllä
Lapsien määrä
Ei ole, eikä tule ainakaan ihan heti

Moni bedlingtonin omistaja asuu kerrostalossa ja bedlington sopeutuu yleensä muutenkin monenlaiseen joten jos niitä lapsia myöhemmin tuleekin niiin yleensä se ei ole bedun kanssa ongelma.

Aiemmat koirakokemukset
Tämä nykyinen 1,5-vuotias vesseli, jonka kanssa olen päässyt TODELLA helpolla. Jonkin verran olen ollut myös tekemisissäni isäni koiran kanssa, jonka ansiosta olen huomannut, mitä tapahtuu, kun tapakasvatus on jätetty puolitiehen. :D

:D Koirakokemus on plussaa, mutta bedu sopii ihan aloittelijallekin kun valitsee helpon pennun...


Harrastustoiveet
Hmm, ei ainakaan kovin tavoitteellisesti mitään. Tietenkin jotain tokoa puuhasteltaisi aktivointimielessä. Näyttelyissäkin voisin pyörähtää.
Aktivointia on hyvä saada, mutta tavoitteellinen harrastaminen ei ole bedun kanssa mikään ehdoton juttu. Pääasia että sen kanssa puuhastelee yhdessä.


Turkkitoivomukset
Ei mikään ihan kauhean vaikea, kuten esimerkiksi Shih tzun liehuturkki. Trimmaus käy.
Trimmattava, mutta helpoimmasta päästä. Asiallinen kasvattaja opettaa turkin hoidon kädestä pitäen. Vaatii: pesun kun on likainen (n. 30min), kampauksen ja karstauksen n. kerran viikossa (aikaa menee 15-30min) ja trimmin 4-6 viikon välein (pesu+fööni+trimmi 3-4h). Hoitamattomana turkki huopuu joten turkin hoitoon on sitouduttava. Vastaavasti hyvin hoidettu turkki ei haise koiralle, siitä ei irtoa karvaa ja se on hyvin pehmoinen silitellä :)


Minkä kokoinen koira
Pieni tai vaihtoehtoisesti keskikokoinen ja samalla kevytrakenteinen

Keskikokoinen, kevytrakenteinen. Nartut uroksia pienempiä. Säkäihanne 41cm ja paino välillä 8-12kg. Itselläni pieni narttu: 39cm/7,5kg ja iso uros: 46cm/12,5kg.

Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Metsästysviettiä ei tarvitse olla, ehkä mieluummin hieman kova kuin liian pehmeä. Löytyvä miellyttämisenhalu olisi plussaa. Haukkuherkkyyttä ei tarvitsisi ihan hirveästi olla. Kleinspitzkin on haukkuherkkä, mutta ei toi nyt ihan kauheasti räksytä. Mieluummin siis hiljainen.
Metsästysvietin määrä vaihtelee yksilöittäin ja linjoittain. Bedlington on ennemmin pehmeä kuin kova! Mutta ei omaa miellyttämishalua. Toisaalta juuri tuo pehmeys tekee siitä yleensä helpohkon kouluttaa. Motivoinnin suhteen sitten vaan joutuu joskus tekemään töitä. Ei haukkuherkkä mutta tarvii tapakasvatuksen.

Näihin kannattaa käydä tutustumassa livenä. Meille saa tulla tai jos nakkaat yksärinä paikkakuntaa niin voin vinkata muitakin paikkoja missä näitä voi käydä katsomassa. Lisää tietoa löytyy meidän kotisivuilta ja bedlingtonkerhon sivuilta:
http://www.bedlingtonkerho.fi

kiharapaa83 kiitti ehdotuksesta, mutta kääpiösnautseri ei oikein miellytä silmää. Tosin mikäli käppänä taas hurmaisi luonteellaan, on ulkonäkö sivuseikka. Ei se kuitenkaan kovin pahalta näytä, ehkä mä jossain vaiheessa ihastun siihen partaan. :D Mä oon nähnyt vaan näitä pippuri&suolan värisiä yksilöitä, onkohan musta kuinka yleinen väri? Se nimittäin kiinnostaisi mua enemmän.

sliippi vai että kääkkä? Apua! :D Onhan ne ihan hirveän hauskan olosia ja ainakin energisiä. Jotenkin mä oon vaan saanut sellasen kuvan, että ne on hirmusen omapäisiä eikä tällöin mun oma jämäkkyys ole tarpeeksi. Kääkkiäkin olisi kiva nähdä livenä - muitakin kuin kotikotona naapurissa räyhäävää tampio-kääkkää. Eivät taida olla kovin mukavia koiria väärissä käsissä Kääkkä on ehdottomasti kans yks koirarotu, josta mulla on aika huono kuva ihan vaan noiden "naapurinkääkkien" takia.

Tigru Bedlari on kyllä kiva. Tota turkinhoitoahan on paljon, mutta musta tuntuu, että tykkäisin puunata koiran turkkia. Nykysen koiran turkki on kyllä niin helppo, että välillä sitä ihan toivoisi saavansa vähän trimmailla ja puunata. Bedlareita tapaisin kyllä mieluusti ihan oikeassakin elämässä.

Mä nakkasin sulle parikin paikkaa vinkkinä missä rotuun voi tutustua :) Ja uskon kyllä että kummassakin paikassa voi käydä myös katsomassa turkin hoitoa etukäteen jos se mietityttää. Niin mäkin aikanani tein ja sillä tiellä ollaan...