Koirat.com

Hei
Meillä on 3 kultaistanoutajaa ja kaksi yli 10v poikaa. Kultsit ovat minun harrastuskavereita mutta nyt olen alkanut miettiä jonkun pikkukoiran ottamista ihan seurakoiraksi. Kultsit ovat liian isoja sänkyyn ja kainaloon ja koska niitä on kolme en voi ottaa vain yhtä ja kaikki eivät mahdu millään. Enkä muutenkaan niitä sänkyyn tahtoisi koska ne rakastavat mudassa möyrimistä. Linja on siis että jos otan koiran sänkyyn puhtaana, on sen päästävä sinne likaisenakin jos on tulossa.

Pikkukoira olisi myös poikien kaveri enempi, voisivat ulkoiluttaa sitä. Kultsit ovat liian innokkaita ja vahvoja heille ulkoilutettaviksi.

Tälläisiä "ehtoja" olisi. Pieni mutta sellainen joka pärjää isojen kanssa ja jaksaa myös lenkkeillä metsässä. Turkki helppo, turkinhoitoenergia menee kultsien turkeihin. Ei liian haukkuherkkä, en vain kestä räksyttäviä koiria. Koiran pitää myös olla terverakenteinen ja tasapainoinen mittasuhteiltaan. Ei lyttykuonoja jotka eivät pysty hengittämään tai liian lyhyitä jalkoja yms.

Sukulaisillani on Länsigöötan maan pystykorva. Se on oikein mukava seurakoira. Matala melko pienikokoinen. Jaksaa metsässä ja sitä on pienempienkin hyvä taluttaa. =)

..

Minä kyllä luin ohjeet mutta en tajunnut että niitä on noudattava niin orjallisesti kaikkien samalla tavalla, että kopioitava kysymys ja vastattava siihen. Halusin kirjoittaa omalla tavallani. Tekstistani kuitenkin selviää oleellinen millaista koiraa haluan. Mutta kaikkien nipojen mieliksi voin nyt sitten eritellä vastaukseni alla oleviin kysymyksiin.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
jaksaa myös lenkkeillä metsässä, kultsien kanssa. (tästä voi kai päätellä, että liikuntaa saa runsaasti mutta en erittele mitään kellonaikoja)
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
onko tällä oikeesti väliä pikkukoiran kanssa, ei niin paljon isommankaan kanssa. kunhan ei kerrostalo yksiöön ole ottamassa laumanvartijaa mutta kukaan järkevä ei ainakaan ole. koirahan nukkuu sisällä ja sen kanssa touhutaan ulkona.
¤ Lapsien määrä
kaksi yli 10v poikaa.
¤ Aiemmat koirakokemukset
Meillä on 3 kultaistanoutajaa, ovat minun harrastuskavereita
¤ Harrastustoiveet
ihan seurakoiraksi.
¤ Turkkitoivomukset
Turkki helppo, turkinhoitoenergia menee kultsien turkeihin
¤ Minkä kokoinen koira
nyt olen alkanut miettiä jonkun pikkukoiran ottamista, lukee myös otsikossa
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
sellainen joka pärjää isojen (meidän isompien koirien) kanssa, Ei liian haukkuherkkä, poikien (lasten) kaveri
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
en laittanut mitään koska halusin ehdotuksia kaikista vaihtoehdoista, jos laittaa tähän jotain saa helposti mielipiteitä juuri niistä mitä on miettinyt.

ja setterin viesti riitti minulle, siinä oli rotuehdotus. osaan itsekin tutustua rotuyhdistyksen sivuihin ja sieltä hankinkin tarkemmat tiedot mutta täältä haluan vinkkejä mitä sivuja alan tutkia, koska en jaksaisi kaikkia kääpiörotuisten koirien rotuyhdistyksen sivuja lukea läpi.

..

Sinänsä ihan turhaa nipottamista, kun säännöissäkään ei sanota, että kysely tulee tehdä luettelomaisesti.

Rotupalstan säännöt kirjoitti:

Jotta toiset Koirat.com:laiset osaisivat paremmin suositella rotuja, tulee kysyjän viestistä selvitä ainakin seuraavat asiat:

Mun nähdäkseni kaikkiin noista kysymyksistä löytyi vastaus jo ekasta viestistä paitsi nyt ehkä talotyyppiin, jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, kuten aloittajakin sanoi.

Tää mua kiinnostaa.

Tellu kirjoitti:

Linja on siis että jos otan koiran sänkyyn puhtaana, on sen päästävä sinne likaisenakin jos on tulossa.

Miksi koiran pitää aina päästä sänkyyn? Meillä koirat eivät saa tulla sohvalle tai sänkyyn ilman lupaa. Oikeastaan sänkyyn oli alun alkaen kielto tulla ollenkaan, mutta siitä on viimeisen vuoden aikana lipsuttu niin, että joskus toinen pyytää koiran sänkyyn, jos toinen on yötä poissa kotoa. Ainakaan koiran puolesta tuollaista sääntöä ei siis tarvita.

Sitten rotuehdotuksiin. Pienet lyhytkarvaiset seurakoirat, joilla on normaali ruumiinrakenne, ovat melko harvassa. Kun liikuntaa on kuintenkin tarjolla, uskaltaisin ehdottaa pientä lyhytkarvaista portugalinpodengoa. Se on metsästykseen kotimaassaan käytetty rotu, joten saalisviettiä löytyy todennäköisesti. Käsittääkseni podengo keskeyttää kyllä ajon, kun saalis häviää näköpiiristä, joten vapaana juoksuttaminenkin onnistuu, kun kiinnittää vähän huomiota paikkaan, missä juoksuttaa. Rotuyhdistyksen sivut: http://www.podengo.net/

Ok. Poistelin turhat nipotukseni.
Noista vaan on mainittu muissakin ketjuissa, niin luulin tämän olevan yleinen linja.
Pahoittelen.

Olisin ollut ehdottamassa joko kääpiösnautseria tai valkoista länsiylämaanterrieriä, mutta haukkuherkkyys taitaa kummallakin roduista olla se ominaisuus jossa töppää, tunnen peräti kaksi länkkäriä lähiöstä ja kumpikin aika semmonen ... temperamenttinen. Siis rotu kyllä sopisi hyvin 10v lastenkin talutettavaksi, jos ajatellaan että koulutus on kohdallaan ja näin, ja sopii myös sylikullaksi kainaloon kunhan siis liikunnasta huolehditaan kuten sanoitkin huolehtivasi. Mutta nuo on tosiaan aika temperamenttisiä ja jotkut hiukan haukkuherkkiä, temperamentillä tarkotan lähinnä että ottavat helposti semmoisia oikeuksia mitä ei olis tarkotus ja ovat kanssa vähän "pomottelevia" toisinaan, hmmh. Mutta sanoisin kyllä että myös koulutuksella on arpansa pelissä ja länkkäristä saa kyllä kohtuu hiljaisenkin jos vaan yritystä riittää.

Kääpiösnautserit taas on tosi ihania ja valloittavia vipeltäjiä, niiltä löytyy kunnolla luonnetta mutta kuitenkin kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta. Kääpiösnautserit ovat kanssa hiukan haukkuherkkiä, mutta omat tuntemani eivät kumminkaan räksytä vaan haukkuminen on semmosta matalaa, ei varsinaista räksytystä. Itsekään en jaksa kuunnella räksytystä alkuunkaan, mutta tuollasen kanssa uskoisin pärjääväni. Mutta siis haukkuherkkyyttä kyllä löytyy hieman, vaikka taaskin väittäisin että paljolti koulutuskysymys missä ja miten käppänä haukkuu.

Seuraavaksi tuli mieleen oma rotuni, bichon frisè, joka sopisi toivomuksiisi muuten aivan mahtavasti - haukkuherkkyyttä ei omalla ja monella tuntemallani ole juuri yhtään, jaksaa kyllä liikkua jos niikseen tulee, sopii paremmin kuin hyvin pientenkin lasten talutettavaksi ja rakastaa olla kainalokoirana, mutta turkinhoito on melko vaativaa, joten tästä ehdotuksesta ei taaskaan taida olla vastaavaa hyötyä. Mutta muuten bichoni sopis teille kuin nakutettu!

Viimeisenä tuli itsellenikin mieleen jo ehdotettu länsigöötanmaanpystykorva sekä lyhytkarvainen tai karkeakarvainen mäyräkoira. Kumpikin matalarunkoisia työkoiramaisia rotuja jotka jaksavat temmeltää metsässä enemmän kuin tarpeeksi. Mäyräkoiran (lyhytkarvaisen tai karkeakarvaisen) turkinhoito on käsittääkseni kohtuu helppoa, samoin göötin. Kumpikin sopii hyvin seurakoiraksi, göötti on yksilökohtaisesti toisinaan hiukan enempi haukkuherkkä mutta sillä ei ole varsinaista taipumusta räksyttää vaan pikemminkin vaan ilmoitella asioista. On varmaan ihan koulutuskysymys haukkuuko göötti vaikka ovikellolle vai ei, ja ainahan voi valita pennun, jonka vanhemmisto ei ole ollut taipuvaista haukkuherkkyyteen.

Westiekerhon sivut
Suomen kääpiösnautserikerho Ry
Suomen bichon frisè Ry
Länsigöötanmaanpystykorvat.com
Suomen mäyräkoiraliitto

Kiitos viesteistä.
Westi olis muuten aika mukava mutta sen trimmaaminen ei ole mikään pikkujuttu. Itse kuitenkin sen haluaisin hoitaa. Kokemusta on vähän sen nyppimisestä ja huoh, siinä meni ikuisuus. Mäyräkoirakin kuuluu vähän niihin ns. "jalostuksen ihmeisiin" minun silmissäni. Tutuillani on niitä kaksi, ovat kyllä muuten ihan kivoja. Tosi jääriä kylläkin. Mutta omapäisyys ei sinänänsä haittaa koska tokoon ei olla menossa.

Göötti tuntuu tällä hetkellä kiinnostavimmalta.

Miltä kuulostaisi lancashire heeler, joka on saman tyyppinen koira kuin göötti.
Pieni aktiivinen paimenkoira, joka pysyy mukana vauhdikkaammassakin menossa ja pärjää hyvin isojen koirien kanssa jäämättä jalkohin. Kokonsa puolesta sopii myös lasten talutettavaksi.
Heeleri on iso koira pienessä paketissa ja tarvitsee luonnollisesti kunnollisen peruskoulutuksen. Turkissa ei paljon hoitamista ole, karvanlähtöaikaan kun pöllyttää niin se riittää.
Suomen Lancashire Heeler -yhdistys

Maddylle: Tämä nyt ei liity rotukyselyyn mutta vastaan kysymykseen.

Meillä koirat eivät siis tule sänkyyn, koska en halua isoja rohjakkeita valtaamaan koko sänkyä =) Pikkukaveri olisi kuitenkin mukava saada sänkyä lämmittämään.

Meidän koirille on pakko olla todella johdonmukainen. Ne tietävät, ettei sänkyyn ole asiaa joten ne eivät tule sinne. MUTTA jos ne joskus kutsuisin sinne ne tulisivat sinne myös ilman lupaa. Oppivat siis jo yhdestä kerrasta huonoja tapoja.

Olen tässä miettinyt, että cocceri sopisi aika hyvin täyttämään lauman pikkukoiran roolia luonteensa puolesta. Sillä kuitenkin trimmattava turkki mutta turkkihan ei ole ongelma jos sen ajelee pois. Mitä mieltä cocceri ihmiset ovat? Onko järkeä ottaa turkkikoira ja sitten pitää turkki kokoajan lyhyenä?

Onko muita vastaavia rotuja, jotka sopisivat luonteensa puolesta, joilta voisi tarvittaessa ajella turkin lyhyeksi?

Jos ette näyttelyihin tähtää ja turkittomampi cockeri silmää miellyttää, mikä ettei. En ole mikään rotuasiantuntija mutta tunnen kyllä rodun edustajia jonkun verran. Mutta valitse kasvattajalta jolle turkkijärjestely varmasti käy - tämmöisten näyttelypainotteistemman kasvattajat varmaan tykkäisi että siellä näyttelyissä ensinnäkin kokeiltaisiin ja sitten toiseksi se turkki olisi sellainen kun cockerilla luonnostaan, jos koira tulee näyttelymenestyksekkäiltä vanhemmilta niin ei välttämättä ole ihan kiva yllätys kyläiltäessä yhtäkkiä tajuta että hurttahan on puolikalju.

En ole cockerin rotumääritelmään pahemmin perehtynyt, mutta puhun omasta kokemuksesta ja näkemyksestä. Cockeri on ihan hyvä nuorempienkin lasten taluttettavaksi ja sopii perheeseen jossa on lapsia. Se kaipaa liikuntaa mutta mitä ilmeisimmin pärjää vähemmälläkin (oman tuttavaperheen cockeri ei saa liikuntaa oikein ollenkaan, mutta kumma kyllä ei ole vielä tullut hulluksi) eli jaksaa varmasti touhuta muiden koirien mukana. Tuntuvat myös olevan aika seurankipeitä mutta jotkut yksilöt hiukan arkoja

Omasta mielestäni tuo cockerin ottaminen ja karvan lyhyeksi ajaminen ei ole yhtään huono idea! Itselläni on jenkkejä (=amerikancockerspanieli), ja sitä rotua suosittelisin vielä enemmän (no tottakai kun on omat koirat,heh). Älä pelästy hurjia pitkäturkkisten kuvia, koko koiran lyhyeksi ajeleminen kerran kuussa on helppo homma, meilläkin vanhempi otus on tälläisellä turkilla. Mutta sillon ei kyllä kannata valita pentueesta sitä yksilöä jolle kasvattaja on asettanut suuret näyttelyodotukset, vaan pikemminkin sanoa suoraan että tulee vain kotikoiraksi.

Jenkki on vähähaukkuinen, ei todellakaan räksytä. Rakastaa lapsia ja leikkimistä yli kaiken, ja on todella mielyttämisen haluinen. Todella helppo koulutettava, innokas ja nopea oppija. Käpertyy mielellään kainaloon, mutta jaksaa reippailla pitkin metsiä. Pyörii siellä missä muukin lauma ja valitsee mielellään nukkumapaikakseen omistajien sängyn jalkopään, omasta mielestäni välillä hieman turhankin mukavuudenhaluinen :DD
Cockerista jenkin erottaa hieman lällympi luonne (näin ollen myös vielä vähähaukkuisempi) ja pienempi koko (vaikka eihän tämäkään mikään ihan pieni sylikoira ole). Ainoa huonopuoli on turkinhoidon vaativuus, mutta siihenhän tuo lyhyeksi ajeleminen olisi vastaus, minusta aivan valtavan söpö tuollaisena lyhytturkkisenakin :)

Minulla taas on ns. englannin cockerspanieli. Kaikki perheeseen hankitut uudet jäsenet on tietenkin aina rakkaita, mutta täytyy ihan erikseen sanoa, että tämän hankintaan olen ollut todella tyytyväinen. :)

Perheeseemme kuuluu pieniä lapsia ja heidän kanssaan koira on aina ollut hienosti. Jaksaa touhuta ja sillä on pitkä pinna. On lisäksi todella oppivainen ja perusluonteeltaankin jo kiltti.
Pitkiä lenkkejä jaksaa toki ja olisi varmasti omiaan, jos metsäänkin pääsisi hajuja haistelemaan ja muutenkin liikkumaan! :-) Kokemuksieni mukaan cockereissa on liikunnan suhteen se hyvä puoli, että ei muutu höperöksi, jos vaikka ei pääsisikään joka päivä pitkille lenkeille, mutta silloin kun taas omistajalta löytyy virtaa, niin silloin koirakin on innoissaan menossa. Muutenkin ainakin oma kaveri on sisäoloissa rauhallinen, ei hypi seinille eikä juokse ympäri taloa, sellaisistakin kokemusta on :D
Vaikka muuten onkin rauhallinen koira sisällä ollessaan, niin onhan nämä spanielit aikamoisia "hötkyilijöitä". Mutta jos sinulla kerta 3 kultsia on, niin ei hötkyilyn pitäisi tulla uutena juttuna.. noutajat ja spanielit kun ovat aika pitkälle samanluontoisia. Itseasiassa ulkonäöllisestikin (pidän siis karvan melko lyhyenä) tuolla lenkillä kun katselee, ihan kun olisi mini-kultsi tai mini-setteri minulla!
Tästä tosin pitääkin sitten mainita, että cockereilla on tosiaan taipumusta vähän tuohon arkuuteen... Ja siitäkin löytyy valitettavasti kokemusta oman koiran osalta. Kun meille tulee käymään uusia vieraita, koira haukkuu ne. Ei uskalla mennä edes nuuhkaisemaan, vaikka mieli tekisi. Haukkuu, haukkuu ja häntä kuitenkin heiluu - on epävarma uusista kohtaamisista. Tutustuminen ja ystävystyminen uuden ihmisen kanssa riippuu täysin ihmisen käyttäytymisestä, koirakin menee entistä epävarmemmaksi jos ihminen on vähänkin varuillaan. Mutta kun koira on edistynyt haistelemaan vierasta, ystävystyminen alkaa. (Norm. n. 5-15 min haukunnan jälkeen) Ja sitten kun cockeri on ystävystynyt jonkun kanssa, se todellakin on sen ystävä :-) Muuten meidän cockeri ei oikeastaan haukukaan.
Meidän cockeri on ainakin todella hellyydenkipeä. Täysin kirjaimellisesti. Puhun täysin rehellisesti ja se siis todella on oikea hali- ja pusukaveri Luulin ennen cockerin meille tuloa, ettei se ole lainkaan sylikoira-osastoa, mutta niin se vain on. Että jos "sängyn lämmitintä" kaipaat, cockeri on mitä mainioin kaveri :D Illalla kun painat pääsi tyynyyn, kuulet pian lattialla tassujen rapinaa ja kohta vieressäsi onkin pää tyynyllä onnellisena makaamassa cockerisi. Liika on kuitenkin liikaa, mutta jos et pistä pahaksesi, että heräät aamulla "korvapuhdistukseen" koirasi johdolla taikka pahastu jos koirasi vaatii sinulta sylitankkausta työpäivän jälkeen, niin cockeri on sinun koirasi. ;)

Hmm..nyt taisin alkaa kirjoittamaan romaania mutta turkinhoidosta voisin sanoa sen verran, että meillä ainakin on toiminut hyvin tuo kotikoira-look. En ole pistänyt pahakseni, ettei meidän koira ole ihan missään näyttelycockeri-kuosissa ja muutenkaan pitkässä karvassa, vaan itseasiassa turkin lyhyenä pito on todella toimiva juttu kun on kyse kotikoirasta. Ketä se haittaa, kunhan koira voi hyvin? Varsinkin jos koirasi kävisi paljon metsässä, niin esim pitkät mahanaluskarvat olisi aina kaikenmaailman pikku roskassa ym. Sitten saa olla taas selvittelemässä takkuja sieltä sun täältä. Kun turkin pitää normaalia lyhyempänä, säästyy luonnollisesti siis monilta "vaivoilta". Se kuivuu nopeammin (esim uinnin jälkeen), ei takkuunnu niin helposti, eikä tarvitse trimmata muotoon niin useasti. Harjaa kyllä kannattaa näyttää useasti, oli se sitten lyhyt tai ei, mutta harjaus ei olekaan suuri vaiva.
Sitten on vielä yksi, cockereissa silmään pistävä seikka. Korvat. Ne on suuret luppakorvat, niinkuin kaikki tietää, mutta siihen liittyy omat juttunsa. Pitkillä roikkuvilla luppiksilla on nimittäin se ominaisuus, että sinne ei pääse luonnollisesti niin paljon ilmaa sisälle kuin esim. pystykorviin. Ne eivät siis pääse tuulettumaan niin hyvin kuin muut korvat. Siitä johtuu se, että cockereiden korvia tulisi puhdistella säännöllisesti. Se ei ole iso juttu, kunhan totuttaa jo pienen pennun ihmisen käsittelyyn. Putsaus onnistuu hienosti esim. eläinlääkäriltä tai apteekista tai eläinkaupasta saatavilla puhdistusaineilla. (esim CleanAural) Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että koko ajan pitäisi olla korvia putsaamassa, mutta välillä - esim kerran kuukaudessa olisi hyvä tehdä se. Jotkut ovat enemmän taipuvaisia tulehduksiin ja jotkut vähemmän... Omalla koirallani vaikkua erittyy aika vähän, joten ei tarvitse edes useasti putsata eikä kertaakaan ole tulehdusta ollut. Riippuu siis paljon koirasta.

Innostuin "vähäsen" kirjoittelemaan, toivottavasti jotain iloa sentään oli :-)
Onnea koiran hankintaan!!

En tiedä onko aloittaja jo löytänyt rotunsa mutta mulla tuli mieleen tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Rotuyhdistyksen sivuille pääsee täältä.
Haukkumaton se ei ole mutta ei toisaalta mikään koira ole, niin paitsi se basenji joka sekin kyllä ääntelee esimerkillisen kovaa. :D

Itselläni on melkein kaksivuotias käppänä ja väitän, että haukkuherkkyys/räksytys on suurelta osin koulutuskysymys, mutta oma koirani kyllä kaipaa lenkkien lisäksi ihan aivotyötäkin..

Kysele lisää jos haluat tietää enemmän käppänästä tai käy lukemassa esim. meidän kotisivuja. Luonnetta löytyy. Olen nähnyt tätini käppänän toimivan niin voimakkaasti (haukkuen), että isompikin koira pelkäsi sitä.
Käppänät luulevat olevansa isojakin koiria.

Virtaa riittää varmasti ja aivan mahtava kaveri. Tykkää erilaisista touhuista.

Tellu kirjoitti:

Maddylle: Tämä nyt ei liity rotukyselyyn mutta vastaan kysymykseen.

Meillä koirat eivät siis tule sänkyyn, koska en halua isoja rohjakkeita valtaamaan koko sänkyä =) Pikkukaveri olisi kuitenkin mukava saada sänkyä lämmittämään.

Meidän koirille on pakko olla todella johdonmukainen. Ne tietävät, ettei sänkyyn ole asiaa joten ne eivät tule sinne. MUTTA jos ne joskus kutsuisin sinne ne tulisivat sinne myös ilman lupaa. Oppivat siis jo yhdestä kerrasta huonoja tapoja.

Minä taas sanoisin, että koirat ymmärtävät varsin hyvin luvan merkityksen. Jos lupaa ei tule niin lupaa ei tule. Meilläkään koirat eivät saa tulla sohville, sänkyy, tai itseasiassa koko makkariin ilman lupaa. Joskus lupa saattaa tulla, mutta eipä tuosta ole ongelmia tullut. Eipä se nyt sen kummempi asia ole kuin, että ovesta ei mennä ja autosta ei poistuta ilman lupaa. Niissä se lupa tulee päivittäin, eikä nuo silti kummastakaan lähde ilman sitä lupaa.

En näe muuten laumadynamiikan kannalta hyvänä ratkaisuna, että lauman vanhemmat ja tod.näk ylempänä olevat eivät sinne johtajien petiin pääse, mutta sen sijaan uutena tuleva, lauman alin pääsee. Voi aiheuttaa turhia jännitteitä laumaan, kun alimmalla on erityisoikeuksia.