Pikkukoirille isompi kaveri
Tuisku
Viestimäärä: 4
¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
En tähän asti ole ollut mikään "himoulkonaliikkuja" johtuen osittain siitä että tämänhetkiset koirat viihtyvät ulkona vain auringonpaisteessa, muutoin pissat tehdään käytännössä lähes portaille ja äkkiä takaisin sisälle... :P Haluaisin siis nyt itselleni lenkkikaverin, suht aktiivisen koiran, mutta ei sellaista joka hyppii seinille jos pitempi lenkki jää joku päivä väliin. Pari pienenpää pissalenkkiä päivässä ja yksi pidempi 1-2h reippailu/puistoilu/metsässä juoksentelu olisi ehkäpä sellainen optimi arvio. Myös kaikennäköistä aivotyöskentelyä haluaisin koiralla harjoittaa.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Rivitalokolmio 75m2... Taajamassa, noin 3km keskustasta, mutta hyvät ulkoilumaastot/koira-aitaukset lähellä
¤ Lapsien määrä
Ei tällä hetkellä, mutta luultavammin koiran elinaikana tulisi olemaan
¤ Aiemmat koirakokemukset
Ensimmäisen koirani, kääpiöpystykorvan, sain päästyäni ripiltä ja sen jälkeen minulla on aina ollut koira/koiria. Tällä hetkellä kotona tallustaa siis kaksi hieman laiskanpuoloista ja mukavuuden/lämmönhaluista chihuahuaa. Kokemusta siis on, mutta vain tuollaisista kissaa pienemmistä... :P
¤ Harrastustoiveet
Tokoa tykkäisin kokeilla ja koirasta riippuen, sitten mietinnässä mahdollinen kilpailu. Näyttelyt kiinnostavat myös jonkin verran. Toki mikään harrastus ei ole poissuljettu.
¤ Turkkitoivomukset
Oikeastaan ulkonäöllisesti pidän kaikenkarvaisista koirista, mutta lyhytturkkiset ehkäpä helppoudellaan houkuttavat. Tokikin turkki ei ole ongelma mikäli ei vaadi ihan järjettömiä. Trimmaus sinänsä ei kiinnosta.
¤ Minkä kokoinen koira
Isoista koirista olen nyt haaveillut, mutta keskikokoinen olisi varmaan meidän talouteen parempi vaihtoehto ihan vain sillä että edelliset haukut ovat niin tosi pieniä, ettei vahingossa pääsisi sattumaan mitään... Toisekseen keskikokoinen myös siksi että, koska koira tulisi lähinnä minun vastuulleni ja olen aika pienikokoinen nainen, koiran on pysyttävä hallinnassani.
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Haluaisin pitää koiraa vapaana metsälenkeillä, joten ei mielellään metsästysviettiä tai anakin hallittavissa pitää olla. Toivoisin että koira olisi ihmisystävällinen, mutta kuitenkin ehdottomasti MINUN koirani, että jokaiselta vieraalta ei tarvitse mennä kerjäämään rapsutuksia. Haluaisin tulevaisuudessa hyvä käytöksisen lemmikin, jota uskallan viedä ihmisten ilmoille häpeämättä sen tekosia, tekisi siis mieli sanoa että "haluaisin helposti koulutettavissa olevan koiran", mutta lähes kaikki rodut joita olen miettinyt eivät mielestäni kuulu tuon lauseen alaisuuteen, joten sanottakoon että koirassa saa olla myös jonkinverran haastetta, mutta ei liikaa.
Ei mielellään haukkuherkkä ihan naapurisovun ylläpitämiseksi, vieraista saa ilmoittaa mutta ei mitään turhaa räksyä.
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Tällähetkellä ehdottomasti lähinnä sydäntäni on pinseri ihan kokonsa/ulkonäkönsä vuoksi, mutta koulutettavuus ja metsästysvietti mietityttävät.
Keeshondeista olen pitänyt koko pienen ikäni ja jälleen kerran mainittakoon sekin listallani(ne karvat mietityttävät,,,)
Dalmatiankoiraakin olen miettinyt mutta koko... :(
Collie on myöskin mielestäni varsin ihana koira, mutta kenties turhan suuri sekin ja pk mallisessa ne karvat?
Saksanpaimenkoira olisi yksi unelma, mutta koulutettavuus ja se koko
Manchesterinterrieri on myöskin ulkonäöllisesti houkuttava, mutta se taas on niin pieni... :( Kertokaapas kuinka aktiivisia nämä koirulit muuten ovat?
Seuraavia olen myöskin pohtinut joskin en niin vakavissani: belgianpaimenkoira, bokseri, partacollie, bordercollie ja viimeisimpänä mainittakoon dobermanni, joka ihan ehdottomasti vienyt sydämeni ulkonäöllään, mutta tämän rodun ottaminen jääköön vielä haaveeksi.
Kiitoksia niille jotka vaivautuvat vastaamaan... :)
muoks. lisäystä vielä että edelleiset koiramme ovat molemmat narttuja, joten kumpaa sukupuolta ehdottaisitte tulevalle koiralle... ainakin oma käsitykseni on että uroskoirat tulevat yleisesti hyvin narttujen kanssa toimeen ja että narttulaumassa taasen voi tulla koviakin tappeluita ja kun tuota kokoeroakin on niin...? kumpi sukupuoli, uros vai narttu mahdollisesti yrittäisi luultavammin ottaa pomon paikkaa laumassa ja isompi kun on niin seurakset voisivat olla melko ei toivottavat...?
nepis76
Viestimäärä: 26
Mulla on 2 partacollieta, Tahti ja Rytmi. Aikaisemmin mulla on ollut sekarotuinen ja sen kaverina myös partis ja varmasti on vastaisuudessakin partainen. :-)
Partiksesta saa oivan kaverin lenkille, niin pitkää lenkkiä ei voi kävellä, että partis väsähtäisi kesken lenkin. Se jaksaa kyllä ihan niin kauan kuin sinäkin... Meillä tehdään joko pitkä lenkki taikka sitten treenataan, jommin kummin. Ja aina iltasittain kun tullaan kotio, kummatkin etsivät itselleen mukavan nukkumapaikan. En mäkään ole sillain mikään himoliikkuja, mutta tuo partisten aktiivisuus on ainakin mulle just passeli. Joskus ei vaan jaksa lähteä pitkälle lenkille eikä treenata, niin ei noista kumpikaan seinille silloinkaan hypi. Sitte ollaan rauhassa himassa ja köllötellään... :-)
Partikset ovat yleensä hyvin yltiösosiaalisia, joten niille aina kaverit kelpaa. Mikäli ei kauheesti jaksa joskus minnekään lähteä, menee vaikka koirapuistoon toisten kanssa riehumaan. Kyllä se sittenkin on väsähtänyt.
Partiksilla voi harrastaa mitä vain. Itse olen aiemmin harrastanut agilityä, nyttemin tokoa ja on partaisilla myös PK-oikeudetkin. Mun koirani sisko toimii pirkanmaalla hälytysryhmässä pelastuskoirana. Ja näyttelyissäkin noita näkee ihan riittämiin. Tuo näyttelytouhu on sellaista, mikä ei niin kauheesti ole koskaan itseäni miellyttänyt...
Partiksen turkki on yllättävän helppohoitoinen. Tuo turkki olikin silloin muinoin mulla se ainoa -mutta- partiksen otossa. Silloin ajattelin, että jos kerta ne muutkin voi sitä turkkia hoitaa, niin sitte voin minäkin! Partiksella kuuluu olla karkeahko karva. Mitä karkeampi sen turkki on, sitä helpompi hoitaa. Tokihan siihen tarttuu risut ja havut, mutta äkkiä ne oppii nyppimään pois. Kuraa ja loskaa ne tuo sisään ihan saman verran kuin mikä tahansa puolipitkäkarvainenkin. Ja itse asiassa mun ekan sekarotuisen turkki oli tietyllä tavalla vaikeampi kuin partaisen turkki. Sekaisella oli pehmeähkö puolipitkäkarvainen turkki, johon tarttui kotiloista lähtien kaikki, se meni helposti takkuun ja karvapalloja lenteli pitkin kämppää aina karvanlähtöaikoina. Partiksista ei samalla tavalla lähde karvaa, että karvapalloja liikkuis pitkin nurkkia, vaan karvat irtoavat harjatessa. Pentuturkki ei sillain takkuunnukaan partaisilla, joten pentuaikana se kannattaa totutella harjaamiseen. Sitten kun pentukarva vaihtuu aikuiskarvaan, niin osalle partaisista tulee "pöhö"vaihe. Tuolloin sitä voi joutua harjaamaan viikoittain. Mutta ainakin mun partaiset ovat vaihtaneet karvat pois nopeesti ja sitten on tullut se karkea aikuiskarva. Nykyään mä harjaan nuo läpi n. kerran kuukaudessa, jolloin ne pysyy suht takuttomina. Harjaamiseen menee 2-3 tuntia per koira. Toki takkuja tuossa ajassa ehtii tulemaan kainaloihin ja korvien taakse sekä kaulapannan alueelle, muttei ne oo mitään mahdottomia. Ne lähtee ihan nätisti harjaamalla pois. Partiksen turkkia ei saa leikata/trimmata lainkaan, jos näyttelyihin mielii. Myös tuo karvanajelu suurimmalla osalla muuttaa karvanlaatua pehmeämmäksi, jolloin siitä tulee hankalammin hoidettava. Yleensä nuo ajellut koirat pidetäänkin sitten aina lyhyenä.
Partiksilla on enempi paimennusviettiä/laumaviettiä kuin metsästysviettiä. Joten ne on suht helpohkoja pitää vapaana. Toki peruskoulutettavahan ne on, jotta osaavat luoksetulo-käskyn. Ja jo kokonsakin puolesta (nartut 51-53cm n. 20kg, urokset 54-57 n. 27 kg) ne on koulutettava. Mutta eilettäinkin oltiin tyttöjen kanssa metsälenkillä, plikat juoksivat ja riehuivat, mutteivät menneet niin kauaksi, etten olisi niitä nähnyt taikka saanut otettua kiinni.
Partikset ovat suht helposti koulutettavissa, kunhan rajat ovat jo pienestä pitäen selvät. Toki yksilöeroja on, toiset ovat luupäisempiä kuin toiset. Partikset oppivat nopeasti, tykkäävät leikkiä ja ovat yleensä melko ahneita. Partikset käyttävät kyllä paljonkin omia aivojaan, joten koulutuksessa on haastetta. Olen omista koiristani huomannut, että mikäli ne itse ovat sitä mieltä, että osaavat jo jonkun jutun, niin niitten mielestä sitä ei enää tartte tehdä. Mitä sitä harjoittelemaan, kun osaa jo! Eli lahjattomat treenaa :-) Joten koulutuksessa aina pitää ottaa huomioon, että partiksen pitää kokea saavansa treenistä myös itseään tyydyttävän hyödyn. Ne on enempi toiminnanhaluisia kuin miellyttämisenhaluisia, mutteivät ole koskaan mitenkään mahdottomia kouluttaa...
Partiksen haukkuherkkyydessä on eroja, meillä tuo vanhempi ei juuri koskaan hauku, täytyy olla jotain todella erikoista, että siitä ääntä lähtee. Nuorempi sen sijaan haukkuu sitä kovempaa mitä lujempaa jalat käyvät. Mutta mun mielestä kyllä ulos ääntä mahtuu... Sisällä nuo eivät hauku koskaan. Tuo sisällä haukkuminen on meillä aina kiellettyä.
Paimenkoirana noiden yksinoloon pitää kiinnittää huomiota, ettei niistä tule eroahdistuskoiria. Muutamasta tällaisesta partaisesta olen kuullut. Mulla ei taas kukaan noista ole ollut eroahdistuskoira... Mekin asutaan kerrostalossa ja kun oltiin ehditty yli kuukausi asumaan, niin eräs naapuri kysyi: "onko teillä koira?" Mä vastasin, että: "juu, on" hiukan kauhunsekaisella fiiliksellä. Pelkäsin jo, että nuo on ruvenneet haukkumaan. Siihen naapuri tuumasi, että: "no kun tuo viereinen asukas kertoi, että teillä on koira, mutta me ei olla kuultu mitään ääntä sieltä teidän asunnosta. Yleensähän koirat nyt jotain ääntä pitävät." Huh, kun sai huokaista helpotuksesta...
Tulihan kirjoitus, toivottavasti jaksoit lukea... :-)
Mikäli partis kiinnostaa, niin mieluusti kerron noista reukkuleista lisää. Ja rotuyhdistyksen sivuilta löytyy myös lisää tietoa: Suomen Partacolliet ry
Muoks: partikset eivät yleensä haasta riitaa toisten kanssa, ne väistävät jos joku haluaa tapella... Toki tässäkin on yksilöeroja. Mutta noin pääsääntöisesti partiksen kanssa ei ole väliä onko uros vai narttu, kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa.
Tupu ja Tahti (Bristregal Ment Tobe Regal) sekä Rytmi (Beardyface Pocket Rocket)
www.karvakasat.net/kohtuullisen
Tuisku
Viestimäärä: 4
Tulipas mieleen vielä yksi rotu joka ei tuolla listallani ollutkaan... nimittäin whippet... Kuinkas aktiivisia koiria nämä ovat verrattuna esim tuohon pinseriin? onkohan koulutus kuinka haastavaa?
Lissä vinkkejä siis vielä kaipaillaan... :)
nepis76
Viestimäärä: 26
Onhan noita partaisia monellakin pienten koirien omistajilla... :-) Partaisten kavereina on niin tiibetinterriereitä, löwcheneitä kuin australianterriereitäkin ja eräs kasvattaa partisten ohella silkkiterriereitä.
Ja meilläkin on sellainen 4 kiloinen kissa noiden kaverina, vaikkei kissaa ja koiraa voikaan sillain verrata...
Tupu ja Tahti (Bristregal Ment Tobe Regal) sekä Rytmi (Beardyface Pocket Rocket)
www.karvakasat.net/kohtuullisen
Tuisku
Viestimäärä: 4
Nyt kun tuon kaiffarin kanssa on jutskailtu ja pohdittu niin tarkempaan harkintaan on laitettu sakemanni, belgianpaimenkoira (groenendael), dalmis ja bordercollie... Näistä kolmesta haluaisinkin enemmän tietoa juuri tuosta aktivoinnista... ja ihan vaikka sillälailla että jos nuita rupeaisi aktiivisuus järkkään laittamaan niin miten menis (siis mikä eniten kaipaa lenkkeilyä ja aivotoimintaa ja mikä vähiten) ja kuinka paljon sitä nyt kirjaimellisesti pitäisi olla? Jos noista jonkun otan niin pitääkö valmistautua juoksemaan puolimaraton joka päivä ja siihen päälle suojelu, agi, toko, jälki treenit :D(ymmärtäkää sarkastinen lauseeni... :D) Sitten sellainen lapsellinen kysymys, kun toiveenani todellakin olisi käydä mm koirapuistoilemassa niin mitä tarkoitetaan kun ainakin sakusta ja belgistä molemmista sanotaan että "jos etsit itsellesi koirapuistokaveria, älä ota tätä rotua"? Tokikin edelleen mietityttää nuo meitin pikkuipanat että kuis ne nyt ison kans sit pärjää ja ehkä vielä enemmän että voinko minä pieni 50kiloinen tytteli todella pitää aisoissa isoa koiraa jos se yhtäkkiä päättää lähteä hampaat irvessä naapurin puudelin päälle...
Niin ja vielä sanottakoon, että pinseri onkylllä edelleen suosikki, mutta miekkonen ei jostain syystä siitä niin innostu... :(
(ps.Takaraivossa jytii kyllä myös pk/lk collie,ja partacollie... ja jopa staffi)
Kertoilkaas jottain... :)
myrkku
Viestimäärä: 2138
Tuisku kirjoitti:
Eipä ole kauheasti ehdotuksia tullut... :D
Nyt kun tuon kaiffarin kanssa on jutskailtu ja pohdittu niin tarkempaan harkintaan on laitettu sakemanni, belgianpaimenkoira (groenendael), dalmis ja bordercollie... Näistä kolmesta haluaisinkin enemmän tietoa juuri tuosta aktivoinnista... ja ihan vaikka sillälailla että jos nuita rupeaisi aktiivisuus järkkään laittamaan niin miten menis (siis mikä eniten kaipaa lenkkeilyä ja aivotoimintaa ja mikä vähiten) ja kuinka paljon sitä nyt kirjaimellisesti pitäisi olla? Jos noista jonkun otan niin pitääkö valmistautua juoksemaan puolimaraton joka päivä ja siihen päälle suojelu, agi, toko, jälki treenit :D(ymmärtäkää sarkastinen lauseeni... :D) Sitten sellainen lapsellinen kysymys, kun toiveenani todellakin olisi käydä mm koirapuistoilemassa niin mitä tarkoitetaan kun ainakin sakusta ja belgistä molemmista sanotaan että "jos etsit itsellesi koirapuistokaveria, älä ota tätä rotua"? Tokikin edelleen mietityttää nuo meitin pikkuipanat että kuis ne nyt ison kans sit pärjää ja ehkä vielä enemmän että voinko minä pieni 50kiloinen tytteli todella pitää aisoissa isoa koiraa jos se yhtäkkiä päättää lähteä hampaat irvessä naapurin puudelin päälle...
Niin ja vielä sanottakoon, että pinseri onkylllä edelleen suosikki, mutta miekkonen ei jostain syystä siitä niin innostu... :(
(ps.Takaraivossa jytii kyllä myös pk/lk collie,ja partacollie... ja jopa staffi)
Kertoilkaas jottain... :)
No näin dalmatialaisen omistajana voin sanoa että rotu on aktiivinen, lenkkeilee ja liikkuu paljon jo ihan rodun historian vuoksi ja rakenne kertoo myös että on pitkänmatkan juoksija: kestävä ja tasapainoinen :) Minä liikutan min.1h päivässä, mieluiten vapaana juoksemista/kunnon reipas kävely/juoksu lenkki. Joskus hurahtaa 3h helpostikin. Mutta ei sekoa sairaspäivinä sisälle, vaan nukkuu minun kanssa.
On älykäs koira, toisin sanoen jos ei järjestä päälle tekemistä, se keksii sitä itse Niinkuin kyllä belgi, sakemanni ja bortsukin, ehkä eroja näyttää sitä on eri. Dalmis lähtee availemaan ovia, ryöstelemään kaikki tavarat, ruuat, tuhoamaan paikkoja, kun paimenet taas näyttävät turhautumista lenkillä jahdaten kaikkea (yleistystä, ei saa ottaa nokkiin :D).
Treenaan itsenäisesti pari kertaa viikkoon n.30min treenejä, plus järjestän pikkupuuhaa päivittäin; nenänkäyttöä kotona sisällä ja ulkona lenkkeilessä etsien nameja, maitopurkin tuhoamista ynnä muuta ihanaa ;) eli ei paljoa, mutta tarpeeksi.
Hyvin koulutettua tanskadoggiakin saa pienikin pidettyä hihnassa, joten ei se omistajan koosta ole kiinni ;)
Jos pikkuipana neidit on hyvin oman arvon tuntevia leidejä, niin sanoisin että dallu-uros ainakin väistää ja kunnioittaa naisia, vaikka koko olisi mikä ja niiltä on pienestä pitäen saanu kuulla kunniansa
Kinoko
Viestimäärä: 1426
Tuisku
Viestimäärä: 4
onko ees yhtää jäljillä vaiko ihan hakoteillä?
ja siis tosiaan myös haluisin kuulla saku vs belgi kommentteja... :)
myrkku
Viestimäärä: 2138
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545432 |
Uudet käyttäjät tänään | 0 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 1 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265761 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 10:45) |