Koirat.com

Eli siis oon 17-vuotias tyttö ja meidän perhe etsii koiraa. Oikeestaan kun mun edellinen koira kuoli jo 9 kuukautisena, niin se kasvattaja lupas meille pennun tulevasta pentueesta ilmaseks, mut nyt kun tässä on tullu riitaa siitä rotu valinnasta porukoitten kanssa, niin en yhtään osaa sanoo tuleeks tästä juhannuksen aikoihin syntyvästä pentueesta meille kuitenkaan koiraa.
Mun omat toiveet on ehdottomat ja ne eroo aivan liikaa porukoitten toiveesta (tai no lähinnä iskän toiveesta). Meillä on ollu jo ennen mun syntymää aina koiria ja ne kaikki on ollu Suomenajokoiria, joten vois sanoo että kokemusta koirista on, mut se kokemus oikeestaan rajottuu tiettyyn rotuun. Mä todella pidän ajokoirista (siinä on rotu, jonka luonne on jollain tavalla niin mun lainen) ja ottaisin sellasen jos päätös ois mun tehtävissä, mut valitettavasti kukaan kunnon kasvattaja ei varmaan myy koiraa alaikäselle..

Mä haluisin kuulla kasvattajilta ja kaikilta muilta myös tietoo eri roduista ja todella toivoisin ettette kertois vaan sellasta minkä mä haluisin kuulla. Kertokaa kans mahollisista pentueista kenneleissä, joita ois tarjolla (kennelin täytyis muuten olla täällä Hämeessä päin, pohjosesta asti porukat ei suostu koiraa hakemaan).

Jos mä vaikka nyt alottaisin tän tilityksen tästä ongelmasta. Eli siis : Mun kriteereistä tärkein on se, et koiralla on oltava kokoo. Tietty kukaan järkevä ei sanois sitä päällimmäiseks toiveeks, vaan malli esimerkkihän ois kertoo siitä millaset olot pystyis tarjoon koiralle.

No voin mä niistäkin alottaa: Mun isähän siis on metsästäjä (valitettavasti (naurettavaa tässä on tietty se että ite haluisin ehdottomasti Suomenajokoiran, koska rakastan sitä rotuu, vaikka pohjimmiltaan mä inhoon metsästystä)), se metsästää oikeestaan aika sekalaisesti kaikkee, joten koira vois olla metsästyskoira (ei välttämättä oo pakollista), mut meillä ei silti onnistuis elämä esimerkiks hirvikoiran kanssa, se ois jo liikaa metsästyspainotteista.

Me asutaan tälläses käpykyläs Hämeessä, tästä on lyhyt matka kaupunkiin mut niin myös landelle. Talo on omakotitalo ja pihas on koiralle tarha (oikeestaan aivan uus, vanhan tarhan paikkaa siirrettiin ja laajennettiin pennulle, joka lopulta kuoli siitä parin viikon kuluttua), mut meillä kuitenkin koira on ehdottomasti sisäkoira, eikä se viettäis yhtäkään yötä tarhassa, vaan omistajiensa sängyssä (kyllä, meillä koirat on perheenjäseniä ja niiden synttärit/nimpparit bailataan mennen tullen :D ).

Lenkillä se sais käydä (lenkkien laajuutta on vaikee sanoo, se riippuu niin paljon päivästä), mutta edellisen pennun ansiosta (joka ei yksinkertasesti suostunu lähtemään lenkille) tätä ei meidän perhees vaadita, mut tällänen mahdollisuus koitetaan tarjota ;). Vapaana se ei kuitenkaan meidän pihassa sais juosta tai missään täällä, sillä me ei haluta ottaa riskiä auton alle jäämisestä. Landelle (meillä on mökki ja mummola on aivan maalla) ja metsään se sit pääsis juoksenteleen.

Meillä ei oo kokemusta mistään näyttelyistä, agilityistä tai vastaavista, vaikka ne tosi mielenkiintosilta harrastuksilta vaikuttaiskin. Mulla ei nyt tuu mitään muuta tällästä kerrottavaa mieleen, mut kysykää jos jotain jäi epäselväks.

Ja sit mä kerron näistä mun toiveista. Eli siis se tärkein edelleen on se koiran koko, mä oon 17 vuoden ajan tottunu päälle 58 cm korkusiin koiriin ja siitä on tullu mulle välttämättömyys – isojen koirien kanssa tuntuu omalla tavalla turvalliselta ja niiden kanssa voi ottaa silleen rennosti, eikä tarvi koko ajan seurata jalkoihinsa missä se koira menee. En mä kuitenkaan haluu yleistää et elämä pienen koiran kanssa ois sellasta, mut mä oon ennakkoluulonen ihminen ja tuskin tuun muuttaan tätä käsitystä. Isot koirat on vaan se mun juttu ja miks ihmees vaihtaa jotain mistä jo tykkää?

Mä haluan lyhytkarvasen koiran (mutta voin mä tietty mielenkiinnolla ottaa vastaan suosituksia pitkäkarvasistakin). Tietty toivon (niin kun varmaan kaikki muutkin toivoo) et rodulla ois mahdollisimman vähän perinnöllisiä sairauksia (kertokaa muuten niistä mahdollisista perinnöllisistä sairauksista rotusuosittelujenne yhteydessä) ja et pentu ois terveestä suvusta, mutta kokemuksella tiedän myös sen ettei ne puhtaat paperit silti todellakaan tee pentua terveeks. Rodun on oltava suojeleva (mut ei silti vihanen muita kun omaa perhettään kohtaan eli siis suojeleva, mut ei liikaa), päämääränen muttei tietty sitäkään liikaa (totella täytyy), helppo koulutettavuus ois tietenkin kiva mut ei mitään koiraa tietenkään voi vannoo sellaseks. Meillä koirat on ollu aina myös seurakoiria vaikka niillä ois metsästettykin, joten mikään sellanen 24/7 harrastava koira ei sopis meille, koska se joutuis arkisin päivät kuitenkin oleen yksin kotona. Täs vaihees mä muuten sanon sen, et meillä on koirat ollu aina uroksia ja siitä meillä kaikki sentään on samaa mieltä, että uros on seuraavankin oltava.

Jos mä nyt lopulta kertoisin nää porukoitten toiveet, jotka menee aivan ristiin mun omien kanssa ja sen takia tässä ollaan oltu jo jotain kuukausi ilman koiraa viimesimmän kuolemasta ja edelleen Epelin tavarat on joka paikassa esillä.:( Eli siis totuus on se, et näiden monien vuosien jälkeen iskä haluaa pienen koiran ja oikeestaan se ei tunnu ottavan mitään muuta vaihtoehtoo kyseeseenkään kun karkeekarvasen Mäyräkoiran, jota mä en tuu ikinä ottamaan – mulla ei oo mitään sitä rotua vastaan todellakaan, vaan mä en yksinkertasesti halua niin pientä koiraa ainooks koiraks.

Me ollaan jo nähtävästi siinä tilanteessa, et jos joku ei luovu mielipiteistään, niin meille ei tuu mitään koiraa. Mulle koirista on tullu pakkomielle/riippuvuus (jos niin voi sanoo, vaikka se kauheelta kuulostaakin) ja elämä ilman koiraa on aivan tyhjää. Mä kaipaan kauheesti niitä ärsyttäviäkin asioita, kuten kauhees kiirees koiran ulos viemistä tai kun yhtäkkii alkaa kauhee kaatosade ja koira on tarhassa, eikä tietenkään pysy kopissa vaan on aivan paskanen, vaikka juosten sitä meniskin sisälle hakemaan. Kotiin on joka päivä kauheeta tulla, kun ketään ei oo vastassa ja sitä samaa sanoo kaikki, jotka meille tulee. Vaikka viimesimmän pennun kanssa meni hermot joka viikko kuus-nolla sen riehumisen takia, niin silti mä ottaisin sen hinnalla millä tahansa takasin jos vaan saisin.

Mä toivon tosi paljon, että te kerrotte mulle kaikista maailman roduista ja ennen sitä mä suosittelen et luette mun kirjottaman blogin ”Palataan vanhaan” (se saattaa vaikuttaa pitkältä aluks, mut toivottavasti jaksaisitte lukee sen), joka kertoo tän perheen kolmesta edellisestä koirasta, sillä pääsette siinä varmaan kärryille vähän enemmän tästä meidän perheen koiranpennun hankinta asiasta.
Täältä pääsette "Palataan vanhaan" blogiin =)

Nyt kun rupesin katteleen miten kaikki muut on kirjottanu tonne palstalle, niin taisin tehä tän aivan erilailla, onks tossa joku sellanen vaihtoehto, et sais tollee luottelomaisesti aina alaotsikoiden alle kerrottua toiveensa?:o

Pääasiallinen kysymys ennen mitään suositteluja on kelle koira jää. Sinä olet 17-vuotta, joten tulet muuttamaan pois kotoa kun koira on vielä nuori. Onko koiran tarkoitus lähteä matkaasi, vai jäädä vanhemmillesi. Kun tämä on selvitetty, niin sitten tämän tarkoitusperän mukaan sitten lähdetään rotua miettimään. Jos koiran olisi tarkoitus lähteä sinun mukaasi, niin kannattaa ottaa huomioon se, että omakotitalossa maalla asunut koira ei välttämättä sopeudu kerros/rivitaloon, johon käytännössä joudut muuttamaan. Jos koiran on tarkotus jäädä vanhemmillesi, niin silloin heidän toiveet rodun valinnassa ovat ne, jotka merkitsevät.

Aivan, hetihän tässä selvis yks oleellisimmista asioista jota en muistanu sanoo.:D Mä en pidä kovin ratkasevana sitä missä koira on kun muutan pois, se on sen ajan kysymys, eikä meille tuu ikinä olemaan siitä asiasta ongelmaa. On se rotu millanen tahansa niin meillä on aina sitoutunu kaikki koiran hoitamiseen ja lopulta rakkaus voittaa entiset mielipiteet rodusta. Mä oon varma siitä että muuttaisin jonnekin tänne lähelle ja koira saattais tulla mun luo ja se ois tosi paljon hoidossa täällä tai sit se menis päin vastoin. En kuitenkaan usko, et se menis siihen et koira ois vaan jommassa kummassa paikassa. Mä käyn tällä hetkellä lukion ekaa ja koulu on tästä 100 metrin päässä, joten asuisin mä täällä vielä ton lukion loppuun. Seuraavaks varmaan joku kysyy et mun jatko-opiskelu paikka tuskin löytyy läheltä, mut en todella oo menossa mihkään yliopistoon tai vastaavaan vaan haen jollekin amitsun linjalle ja se koulu on tossa moottoritien kautta 15 minuutin ajomatkan päässä. Mä oon vahvasti sillä kannalla, et eka oma asunto on rivitalo kämppä, tuskin muutan kerrostaloon. Ja oikeestaan en sanois et nää mun rotuvalinnan kriteerit ois aivan mahdottomat porukoille, koska oikeestaan se ei muuttuis millään tavalla entisestä, joten siinä porukat pärjäis koiran kanssa missä ennenkin. Ja edellinen koira Epeli (joka siis jouduttiin lopettamaan jo 9 kuukautisena) tuli mun ansiosta meille, vaikka iskä jo sillon ois halunnu pienen koiran, eikä lopulta mitään ongelmia koiran koosta tullu. Nää mun selitykset varmaan kuulostaa lapsellisilta teidän aikuisten mielestä, mut voin vannoo et tässä perheessä kyllä osataan pitää koiraa, eikä sen olemassa olosta tuu mitään ongelmaa. Tässä vaikka esimerkki siihen: Mä en oo ikinä elämässäni käyny ulkomailla, en edes oo päässy Lappiin asti, enkä mä sure erikoisemmin sitä asiaa, koska meillä on ollu aina koira, eikä me olla koettu tarpeelliseks jättää niitä mihkään hoitoon vaan me ollaan sitouduttu siihen että jos talossa on koira, niin sen ehdoilla mennään.

^Älä kiltti kirjoita kaikkea noin yhteen pötköön vaan paina välillä enteriä = tee rivinsiirto tai jotain Kamalan hankala lukea tuota viestiä, kun ei ole mikäänlaista kappalejakoa.

[HHeidi kirjoitti:

]Nyt kun rupesin katteleen miten kaikki muut on kirjottanu tonne palstalle, niin taisin tehä tän aivan erilailla, onks tossa joku sellanen vaihtoehto, et sais tollee luottelomaisesti aina alaotsikoiden alle kerrottua toiveensa?:o

Kyllähän tuolta palstan ohjeista löytyy tämmöinen, missä on mainittu ne oleellisimmat asiat, mitkä helpottavat ehdottamaan rotuja.

Miten kysyn minulle sopivaa rotua?

Jotta toiset Koirat.com:laiset osaisivat paremmin suositella rotuja, tulee kysyjän viestistä selvitä ainakin seuraavat asiat:

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
¤ Lapsien määrä
¤ Aiemmat koirakokemukset
¤ Harrastustoiveet
¤ Turkkitoivomukset
¤ Minkä kokoinen koira
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

½OT // Aloin kahtoos että puhelit isosta koirasta! meinasinki sit tohkeissani ruveta selittää, mutta sitten huomasin että teille isokoira on n. noutajan kokoinen :))

Mä itte suosittelisin, että jos sun on NYT saatava koira, niin ottakaa sellanen mistä vanhemmas tykkää. Ittelläki oli cockeri nuorena (sain sen 13v) ja se jäikin sitten vanhempieni luokse kun muutin 16v pois kotoota. Ihan vaan siksi, että se oli iskän kultamussu :P Eikä se olisi viihtynyt mun kanssa ollenkaan :)

Mutta jos tahot OMAN kullanmurun, ota se vasta sitte ku muutat omaan kämppään. Te erkaannutte väkisinki jos se jäis vanhemmilles, vaikka kävisit satakertaa kotona viikossa. Porukkas antais sille ruuan, ne käyttäis sitä kuspissalla, ne hoitais sitä, Ne olisivat Sen omistajia.

Ja jos koira muutais sun mukana, sun pitää käydä töissä koulun ohella että olisi rahaa vuokraan/koiran ylläpitoon ja omaanki elämiseen. Koira olisi siis aamut kotona yksin ja illat kotona yksin kun oot töissä. Ei tämäkää nyt niin herkulta kuulosta.

Pahalta kuulostaa, mutta voin omasta kokemuksesta kertoo ettei toi tuu toimimaan.

Neputin kirjoitti:



Ja jos koira muutais sun mukana, sun pitää käydä töissä koulun ohella että olisi rahaa vuokraan/koiran ylläpitoon ja omaanki elämiseen. Koira olisi siis aamut kotona yksin ja illat kotona yksin kun oot töissä. Ei tämäkää nyt niin herkulta kuulosta.

Pahalta kuulostaa, mutta voin omasta kokemuksesta kertoo ettei toi tuu toimimaan.

Mun kokemus on että kyllä tämä opiskelijanakin toimii vaikken töissä olekaan. Sitä vaan säästetään jossain muussa, laitetaan syrjään pahan päivän varalle aina rahaa koiraa varten ja kyllä apua saan jos oikein tiukkapaikka tulee (varallisesti siis).

Kyllä se riippuu aivan siitä miten pystyy/osaa/jaksaa/haluaa asiat järjestellä.

Huh, jaksoin juuri ja juuri lukea tekstin, jonka linkitit aloitusviestiin. Tarinasi perusteella jäi vahvasti sellainen mielikuva, että aika on tainnut kullata muistot. Otan osaa menetyksiisi ja tietysti on tärkeää, että pitää eläimistä ja haluaa pitää hyvää huolta omista lemmikeistään. Mutta osaathan suhtautua koiraan myös eläimenä, jolla on omat viettinsä ja tarpeensa? Eläimenä, joka on täysi opportunisti eikä varsinaisesti omaa samankaltaisia tunteita kuin ihminen. En tarkoita tällä mitään pahaa enkä kaipaa sinulta vastausta, tarkoitus on vaan herättää ajatuksia.

[HHeidi kirjoitti:

]Nää mun selitykset varmaan kuulostaa lapsellisilta teidän aikuisten mielestä, mut voin vannoo et tässä perheessä kyllä osataan pitää koiraa, eikä sen olemassa olosta tuu mitään ongelmaa. Tässä vaikka esimerkki siihen: Mä en oo ikinä elämässäni käyny ulkomailla, en edes oo päässy Lappiin asti, enkä mä sure erikoisemmin sitä asiaa, koska meillä on ollu aina koira, eikä me olla koettu tarpeelliseks jättää niitä mihkään hoitoon vaan me ollaan sitouduttu siihen että jos talossa on koira, niin sen ehdoilla mennään.

Kyllä jokaiselle vannoutuneimmallekin koiraharrastajalle tekee ihan hyvää että koiran lisäksi on muutakin elämää. Tulet varmasti itsekin huomaamaan sen joskus, ellet vielä. Saa sitä nyt nähdä maailmaa tai ainakin Suomea ja tehdä vähän muutakin, ei se tee kenestäkään huonoa koiranomistajaa.

Minullakin on ollut opiskeluajan koira/koiria (ja no, opiskelenhan minä edelleenkin, tosin minä en ole tässä taloudessa yksin vastaamassa koiria, vaan meitä on kaksi koirista huolehtivaa). Ei opiskelu sinällään ole ongelma koiranotolle, mutta tässä tapauksessa kun vanhemmat ilmeisesti haluaisivat itselleen myös koiran, että nyt otettaisiin vanhempien toiveden mukaan rotu. Sinä voisiton toki voisit puuhata ja harrastaa ja mitä lystätkään sen aikaa kun kotosalla asut. Sitten kun muutat aikanaan omillesi, on parempi sauma ottaa rotu sinun toiveidesi ja sen hetkisen elämäntilanteesi mukaan. Silloin sinulla olisi myös paljon lisää kokemusta sekä harkintakykyä sille tulevalle rodulle ja sen ja sinun tarpeille.

Laitoin sinulle yksityisviestin.

Sarahia kirjoitti:

Minullakin on ollut opiskeluajan koira/koiria (ja no, opiskelenhan minä edelleenkin, tosin minä en ole tässä taloudessa yksin vastaamassa koiria, vaan meitä on kaksi koirista huolehtivaa). Ei opiskelu sinällään ole ongelma koiranotolle, mutta tässä tapauksessa kun vanhemmat ilmeisesti haluaisivat itselleen myös koiran, että nyt otettaisiin vanhempien toiveden mukaan rotu. Sinä voisiton toki voisit puuhata ja harrastaa ja mitä lystätkään sen aikaa kun kotosalla asut. Sitten kun muutat aikanaan omillesi, on parempi sauma ottaa rotu sinun toiveidesi ja sen hetkisen elämäntilanteesi mukaan. Silloin sinulla olisi myös paljon lisää kokemusta sekä harkintakykyä sille tulevalle rodulle ja sen ja sinun tarpeille.

Tätä minäkin ajoin takaa :'D Saatoin ehkä vähän tönkösti asian ilmaista mutta kuitenkin :) Eli siis sitten kun asut omassa tuvassa niin ota sitten vasta elämäntilanteeseesi sopiva haukku itselles. Siihen asti todellakin voi touhuta kotiväen piskin kanssa. :)

Itsellä todellakin opiskelu oli este koiran hankinnalle. Silloinen asuntoni; Yksiö 28neliötä ja vuokra aivan liikaa. Koiran siasta olikin sitten kaksi kissaa ja pupu, ja jälkeen päin tulikin todettua että oli aivan liikaa elikoita itsellä. omaan elämiseen jäi n.20€ kuussa. Tarkka 5€ viikkobudjetti siis. Eläinrakkaana ihmisenä tietty ostelin kissoille kunnon royal caninin ruuat ja itte mutustin näkkäriä ja vettä.. että kannattaa tosiaan miettiä itselle sopiva vaihtoehto, Huolella!

17-vuotiaan pitäisi jo osata tehdä tekstiinsä kappalejako. Sorry, mä en tälleen väsyneenä kerta kaikkiaan pysty tuota lukemaan.

Mutta asiaan, olet siinä iässä, että muutat ihan vuoden, kahden päästä omillesi. Olisiko siis järkevää että vanhempasi ottavat nyt perheeseen sellaisen koiran kuin haluavat (metsästyskoiran?) ja sitten kun sinä muutat omaan kotiin, mietit asian uudestaan ja jos aikaa ja halua on, hankit sitten omaksi koiraksi juuri sellaisen rodun jonka haluat.

Tosi harmi kun ette tunnu ottavan mua tosissaan, en mä tietty suutu teidän mielipiteistä siitä, että mun ei pitäis ottaa vielä koiraa, mut te ette tiedä mun elämäntilanteesta tai siitä millanen/missä oon parin vuoden päästä. Mä pyysin teiltä vaan rotu suositteluja ja saan lopulta neuvoja siitä, et mun elämäntilanteeseen ei sovi koira. Millanen elämäntilanne mulla sitten pitäis olla koiran ottoon, ette tullu ajatelleeks et melkein 20 vuoden aikana mitä meillä on koiria ollu ei ois ollu huonoja elämäntilanteita koiran pitämiseen? En mä voi tietää mitä mun tulevaisuus tuo tullessaan, mut varmaks voin sen sanoo kaikkien kokemuksien kautta, et sellasta tilannetta mun elämään ei tuu etten pystyis koirasta huolehtimaan, jos sellasta tilannetta ei oo tähänkään mennessä tullu. Mutta nyt kommentoin teille :

griffon – Anteeks että poistin sun muokkaukset mun tekstistä, mut jos mun tavalla tehdyt kappalejaot on jollekin vaikeeta luettavaa niin en mä sitä helpota sillä että änkeen joka mahdolliseen väliin kappalejaon, vaan yritän pitää tekstin kokonaisuuden kasassa ja jaotella eri asiat omiin kappaleisiinsa. Ja tässä se nähtiin: vaikka helpotin tekstiä useammalla kappalejaolla ja alleviivauksilla niin silti en saanu neuvoja siihen mitä kysyin jo otsikossa. Pitäiskö mun mahdollisesti pistää pari entterii otsikkoonkin?:D

Neputin – Niin no oisin tietty voinu puhuu keskikokosesta koirasta, sen kokosta mä oikeestaan koko tekstin ajan tarkotin. Mut toisaalta sanoin siinä jossain kohassa et oon tottunu päälle 58 cm korkusiin koiriin, enkä kertonu ylärajaa. Esimerkiks Tanskandogit on aivan älyttömän upee rotu ja sellasen joskus saatan ottaakin, mut tällä hetkellä se ei tuu kuuloonkaan.=) Sit tohon sun pointtiin: oishan se upeeta kun kaikille maailman koirille vois tarjota aina seuraa, eikä se joutuis ikinä olemaan yksin, mut jos mä omassa kämpässä asuessani kävisin koulussa ja töissä, niin en mä siitä paljoo sen enempää saa laskettua koiralle yksinoloo mihin meidän perhees on koirat tähänkin asti tottunu. Muuten en tainnu missään vaihees sanoo teille et muuttaisin yksin omaan asuntoon vai sanoinko (?), tässä tapaukses koira ei asuis välttämättä yksin mun kanssa ja tästä päätellen en olis ainut siitä huolehtija. Mä en jotenkin pysty vertaamaan tätä mun tilannetta siihen miten teillä kävi sun lapsuudessas sen cockerin kanssa ja vaikka se ei valitettavasti sun kohalla toiminu, niin en väittäis et mulle kävis samoin tai monelle muullekaan (sä sitä paitsi muutit 16-vuotiaana pois kotoos kun sait peruskoulun loppuun mä muutan 18-vuotiaana kun saan lukion loppuun ja tähän lähelle jäisin kuitenkin asumaan). Ja sanoisin tähän et kävin jo ala-aste ikäsenä iskällä töissä kesät, mulla on tilillä sen verran kyllä rahaa, et en usko joutuvani elään 5 eurolla viikossa.=)

myrkku – Asiaa, joku sentään on ottanu huomioon tässä keskustelussa sen, et ehkä se elämä koiran kanssa ekassa omassa asunnossa ei välttämättä menis päin persettä ! :D *vink vink*

Roseee – Tosi kiva kun luit mun blogin, vaikkakin ajattelin et siitä te kaikki saisitte vähän käsitystä enemmän millanen koiran pitäs olla ja kenelle se koira tulis ja millaseen paikkaan, mut niin ei tainnu käydä, sillä mä en ymmärrä mitä tarkotat sillä, että aika ois kullannu muistot? Kerroin sen kaiken niin todellisena kun osaan ja ensimmäisestä koirasta Rokista kerroin kaiken sillä tavalla mitä muistan siitä kun olin 5-vuotias ja isoveli kuolee. En mä mitenkään yrittäny tehä sitä kaunistelevaks, enkä mä ainakaan yrittäny antaa siitä sellasta kuvaa että meillä ei otettais koiraa tosissaan. :o Tottakai koira on eläin ja niin niiden on oltavakin, jos mä pitäisin koiria ihmisinä, ei ne ois mulle mitään niin tärkeitä enää sen jälkeen. Jos talos on metsästyskoiria ollu jo melkein parinkymmenen vuoden ajan, niin voiks siitä todella olettaa niin, et meillä koirien vaistoja ja tarpeita ei otettais huomioon?:s Ymmärrän ettet tarkottanu pahalla, mut ihmettelen vaan miten väärän kuvan sulle annoin.. En mä tarkottanu muuten tolla etten oo ikinä käyny ulkomailla jutulla sitä etteikö sais olla omaa elämää, vaan annoin sen esimerkkinä kysymykseen, jossa epäiltiin mun sitoutumista koiran omistamiseen. Mä osaan muuttaa suunnitelmia ja elää elämää sillä tavalla ettei eläin joudu siitä kärsimään.

Sarahia – En mä tiiä mitä mä tohon sanoisin, mut enhän mä sua tietenkään väkisin voi saada vakuutetuks siitä että huolehdin kyllä koirasta samalla tavalla kun ennenkin vaikka joskus muuttaisin. Kokemusta ei voi ikinä olla liikaa, enkä mä sen kokemuksen kartuttamisen toivossa rupee siirtään mitään koiran hankintaa. Mä tunnen ite itteni ja uskon et tästä ei tuu mitään ongelmaa. Ainut ongelma tässä on vaan iskän kapee alanen käsitys tulevasta rodusta, vaikka se ei edes mulle osaa mitään perusteltua syytä kertoo miks keskikokonen rotu ei kävis vaikka sen kokosiin ollaan koko perhe oltu tyytyväisiä. Mä sentään otan tietoo kaikista päälle 50 cm korkusista roduista, kun sen vaan hokee karkeekarvasta Mäyräkoiraansa.:)

Rushdie – Ei voi elämä olla kiinni kappalejaosta, oikeestaan melkein ainut asia missä oon hyvä lukion äikäntunneille on kappalejaot, vaikka se naurettavalta susta ehkä kuulostaakin. En sanonu, et mä tässä tilanteessa haluaisin välttämättä meille metsästyskoiran, mut jos oikein ajatellen oisit lukenu mun tekstin oisit ymmärtäny et mun iskä haluaa sen karkeekarvasen Mäyräkoiransa vaan ja ainoastaan sen takia, et se käy metsästyskoiraks. Mä en edes tykkää metsästyksestä, mut ottaisin sen ajokoiran sen taki meille, koska tiiän et koira kuitenkin tulis metsästys käyttöön.

[HHeidi kirjoitti:

]Ainut ongelma tässä on vaan iskän kapee alanen käsitys tulevasta rodusta, vaikka se ei edes mulle osaa mitään perusteltua syytä kertoo miks keskikokonen rotu ei kävis vaikka sen kokosiin ollaan koko perhe oltu tyytyväisiä. Mä sentään otan tietoo kaikista päälle 50 cm korkusista roduista, kun sen vaan hokee karkeekarvasta Mäyräkoiraansa.:)

Yhtä kapea-alainen oma näkemyksesi tuntuu olevan. Sinä et suostu harkitsemaan alle 50cm korkeita rotuja, joten ei ihan ensimmäisenä kannata syyttää vain isää kapeakatseisuudesta.

Mä ehdottaisin, että odotat koiranhankinnan kanssa, kunnes muutat omillesi ja ostat sitten omilla rahoillasi haluamasi koiran. Tai sitten alat kuuntelemaan vanhempiesi näkemyksiä, sillä tällä hetkellä olet hinkumassa koiraa heidänkin kotiinsa ja silloin koiran hankintaa ei voi ajatella vain "Minäminä"-periaatteella.

Jos osaat tehdä kappalejaon niin tee se sitten myös. Ja uskottavuutta parantaa huomattavasti se, että teksti on selkeää, oikeakielistä ja helposti luettavaa. Ylenmääräiset alleviivailut ym. vain heikentävät luettavuutta, samoin liika puhekielisyys etenkin yhdistettynä puuttuviin välimerkkeihin ja kappalejakoon. Hyvä kirjoitusasu ei ole vain hienostelua tai kikkailua, se on olennainen osa ymmärrettävää viestintää.

Kyllä tässä nyt on aika olennainen asia onko koira jäämässä sinulle kun muutat omillesi (vai ajattelitko jäädä asumaan vanhempien nurkkiin?) vai jääkö koira vanhemmillesi. Kun sinulla kerran on suuria erimielisyyksiä vanhempiesi kanssa siitä millainen koira hankitaan, on erittäin tärkeää miettiä kuka koiran lopulta hoitaa ja kenen tarpeisiin se pääosin tulee. Kyse ei ole vain elämäntilanteesta, vaan kokonaisvaltaisesti siitä millaista koiraa ja millaisiin tarkoituksiin ollaan ottamassa.

Jos koira tulee ensisijassa sinun koiraksesi ja se muuttaa sinun kanssasi kun muutat omillesi(?), koira valitaan ennen kaikkea sinun kriteereidesi ja toiveidesi mukaan. Jos taas koira jää vanhemmillesi, se valitaan ennen kaikkea heidän toiveidensa mukaan.

Miten mä en nyt ihan kykene uskomaan että aiheen aloittaja on 17-vuotias lukiolainen? Tuolla kirjoitusvirheiden määrällä ja sisällöllä ei ainakaan ylioppilaaksi kirjoiteta, ei edes A:lla. Ennemmin veikkaisin n. 10-vuotiasta kirjoittajaa.

[HHeidi kirjoitti:

]Sarahia – En mä tiiä mitä mä tohon sanoisin, mut enhän mä sua tietenkään väkisin voi saada vakuutetuks siitä että huolehdin kyllä koirasta samalla tavalla kun ennenkin vaikka joskus muuttaisin. Kokemusta ei voi ikinä olla liikaa, enkä mä sen kokemuksen kartuttamisen toivossa rupee siirtään mitään koiran hankintaa. Mä tunnen ite itteni ja uskon et tästä ei tuu mitään ongelmaa.

Kukaan ei tässä ole kritisoinut sitä, ettetkö pärjäisi koiran kanssa tai osaisi hoitaa/huolehtia siitä, jolla tavalla tunnut viestit ymmärtävän. Ihmiset yrittävät kertoa, että tuossa elämäntilanteessa on sen oman koiran kanssa parempi odottaa hetki ja ottaa se siihen elämäntilanteeseen, missä se tulee elämään, eli sen jälkeen kun olet muuttanut pois kotoa.

Tällä erää asut kotona, ja suositeltavaa olisi, että otatte kotiinne koiran vanhempiesi toiveiden perusteella ja koira jäisi vanhempiesi luokse kun muutat. Vaikka rotu tulisi vanhempisi toiveden mukaan, voit sinä toki puuhata, hoitaa ja harrastaa sen kanssa varmasti aivan samoin, kuin tekisit omien toivedesi mukaan valittavan koiran kanssa.

[HHeidi kirjoitti:

]Ainut ongelma tässä on vaan iskän kapee alanen käsitys tulevasta rodusta, vaikka se ei edes mulle osaa mitään perusteltua syytä kertoo miks keskikokonen rotu ei kävis vaikka sen kokosiin ollaan koko perhe oltu tyytyväisiä. Mä sentään otan tietoo kaikista päälle 50 cm korkusista roduista, kun sen vaan hokee karkeekarvasta Mäyräkoiraansa.:)

Tässä nimenomaan tuntuu, että isäsi koittaa laajentaa näkemystä, ja siirtyä pienempään rotuun. Kun koira jäisi heille ja he eläisivät sen kanssa elämänsä, painavat heidän toiveensa valinnassa enemmän. Jos he haluavat siirtyä pienempään koiraan, niin sitten se on pienempi koira.

[HHeidi kirjoitti:

griffon – Anteeks että poistin sun muokkaukset mun tekstistä, mut jos mun tavalla tehdyt kappalejaot on jollekin vaikeeta luettavaa niin en mä sitä helpota sillä että änkeen joka mahdolliseen väliin kappalejaon, vaan yritän pitää tekstin kokonaisuuden kasassa ja jaotella eri asiat omiin kappaleisiinsa. Ja tässä se nähtiin: vaikka helpotin tekstiä useammalla kappalejaolla ja alleviivauksilla niin silti en saanu neuvoja siihen mitä kysyin jo otsikossa. Pitäiskö mun mahdollisesti pistää pari entterii otsikkoonkin?:D

Mutta eihän siinä sun alkuperäisessä viestissä ollut mitään kappalejakoa, vaan kaikki oli yhtä ja samaa.
Mä vain yritin edes vähän tehdä välejä lukemisen helpottamiseksi. En suinkaan mitään oikeaoppista kappalejakoa.

siis...isäsi joka tulee käyttämään koiraa metsällä ei saisi itse valita rotuaan?olet pakottamassa häntä ottamaan suomenajokoiran, kun ne on niin ihquja ja isoja ja teillä on aina ollut sellaisia. oletko miettinyt, että ehkä hän on kyllästynyt nykyiseen metsästysmuotoon ja ajattelee aloittavansa esim. peurametsästyksen tai luolametsästyksen? minusta isälläsi on viimeinen sana tässä asiassa, koira tulee kuitenkin hyötykäyttöön hänelle, ja te muut vaan rapsuttelisitte ja ehkä lenkittäisitte koiraa (päivästä riippuen, niin kuin kirjoitit ekassa viestissä)

komppaan täydellisesti näitä muita jotka ovat mun mielestä kirjoittaneet todella asiallisia kommentteja siitä, että et varmaankaan tule asumaan kotona enää pitkään. jos siis ottaisitte nyt SINUN toiveestasi SINUN ajokkisi, oletko ajatellut miten tulee kerrostalossa tai edes rivarissa asuminen onnistumaan todella metsästysviettisen koiran kanssa? teidän edelliset koirat toimivat varmasti hyvin myös seurakoirina, mutta uskon että ajokoira joka asuu melkein 24/7 neljän seinän sisällä kiireisen opiskelijan kanssa, alkaa keksiä sijaistoimintoja, ja se ei ole kivaa.
mun mielestä ajokoirat eivät kuulu kerrostalo/rivitalo-elämään eivätkä ainakaan opiskelija-boxiin. on myös hyvin epäreilua vanhempiasi kohtaan, että ottaisivat nyt sellaisen koiran kun sinä haluat, ja sitten kun muutat kotoa olettaisit heidän hoitavan koiraa tuolla hoito-systeemillä, jonka tuossa mainitsit.
minun mielestä otatte sellaisen koiran kun isäsi (tai vanhempasi) tahtvovat nyt tässä vaiheessa, ja kun sitten parin vuoden kuluttua muutat omaan kämppään ja JOS vielä silloin haluat oman koiran, otat juuri sellaisen kun itse haluat ja josta tiedät selviäväsi.

ja 17- vuotiaan pitäsisi kyetä ajattelemaan eläimen parasta eikä omaa napaansa, ja myös ottaa toisten mielipiteet/tunteet huomioon. kompromisseja, you know