Koirat.com

No enpä kyllä voi olla olematta hiukan kateellinen aloittajalle, jos koiran rotu määräytyy hänen toiveestaan, hän vaan menee tiettyyn kouluun (itse jouduin aina hakemaan kouluihin), hän vain muuttaa rivitaloon (itse oon joutunut tyytymään siihen mihin oli varaa).. :(

^ Niinkuin yleensä opiskelijat ja ihmiset 8<

No kirjoitan tämän nyt sitten tällä kirjakielellä ja oikea oppisesti, jotta Rushdie ja griffon ymmärtäisitte varmasti. Aivan ensimmäisenä teille, alleviivasin myöhemmin tekstistä kaiken sen, mikä kertoo siitä millainen koiran pitäisi olla, olisin toki jättänyt alleviivaukset mielelläni pois, jos olisin heti alussa tullut ajatelleeksi, että kaiken olisi voinut esittää luettelomaisesti. Tämän keskustelun siirtyessä siihen minkä kirjoitan äidinkielestä, kerrottakoon tähän että kappalejaon tunnusmerkkinä on se, että kappaleelle voi antaa oman alaotsikkonsa. Esimerkkinä kerron teille millaiset OMAN tekstini alaotsikot ovat: 1. Taustaa minusta ja perheestäni, 2. Miksikö kysyn teiltä?, 3. Millainen koira?, 4. Isä metsästäjänä, 5. Millainen ympäristö koiran kasvuun?, 6. Koiralle tarjottavat liikkumismahdollisuudet, 7. Muut harrastus mahdollisuudet, 8. Iso, keskikokoinen vai pieni?, 9. Millainen koira uudemman kerran?, 10. Porukoiden toiveet (paremmin sanottuna isän sellainen), 11. Tilanne tänään ja 12. Lisää täältä. Ajattelin tehdä tämän kerralla selväksi ja laskin kuinka monta riviä tuossa minun tekstissä on ja pitkällä matematiikalla sain summaksi 76 ja jos tarkkoja ollaan, niin otsikko ja linkkirivi mukaan ottaen 78. Tämän pituinen teksti on minun tavallani jaettu 12 kappalejakoon, joten kysymykseksi jää: kuinka monta vielä toivotte? Kerron huomautukseksi, että tähän asti olen ajatellut saavani kirjoittaa oman vapaamuotoisen tekstini sillä tavalla kuin sen rennosti kertoisin, eikä käsitykseni tästä tule muuttumaan tämänkään jälkeen. Jos tämänkin lukeminen on liian haastavaa, niin voitte kopioida ihmeessä Word-kirjoitusohjelmaan, ei varmaan paljoa virheitä löydy tästä kirjakielestä? Ja seuraavat kommentit kirjoitan sillä tavalla kun haluan ihan vaikka vain sinun kiusaksesi.=)

maddy – Mulle kapea-alainen käsitys tarkottaa sitä, että ei ota huomioon mitään muita vaihtoehtoja kuin muutaman. Tässä tapauksessa vaihtoehdot on koirarodut ja mä otan huomioon kaikki rodut, jotka ovat keskikokoisia. Mun isälle käy ainoastaan karkeakarvanen Mäyräkoira, eikä se tiedä mitään koko rodusta. Sille riittää, että se kuulee kaikki kehuvat kommentit kyseisestä rodusta ja kaikki huonot asiat se jättää kuulematta. Ennen se kaiken lisäks aina sano, ettei sen mielestä Mäyräkoirat metsästyskoirana vastaa sellasia tarpeita, mitä se odottaa koiralta metsästyksessä.

Sonik ja HaniPanda – Niin no sinne kouluun mennään keskiarvolla ja tiedän varmaan itse millä keskiarvolla sinne pääsee sisään. Ja asunto ostetaan/vuokrataan säästöillä. Mitä koirarodun valitsemiseen tulee, niin mielestäni koiran omistajalla ja siitä huolehtijalla on päätösvaltaa. Jos olisitte asuneet tässä talossa mun iskän kanssa edes pari viikkoa sillon kun viimesin pentu oli pahimmassa vaiheessaan, niin ymmärtäisitte. Ketkä siivos pissat, kakat ja oksennukset lattialta? Ketkä pesi matot useemman kerran viikossa? Kuka huolehti ja anto koiralle lääkkeet tai edes ruokki sen? Vastaus tähän kaikkeen on mä ja äiti, iskältä piti joka kerta pyytää, et se tajus viedä koiraa. Ainut mitä se teki: se makso koiran ja eläinlääkärikerrat (vaikka tarjouduin oikeestaan niitä maksamaan) ja vei sitä metsälle. Myönnän koira oli mun nimillä ja tästä päätellen totta kai mun velvollisuus on huolehtia siitä, mut mitenköhän nyt käy jos iskä tosiaan ottaa oman koiransa, kun viimesten 12 vuoden ajan koirat on laitettu mun nimille ja mä oon huolehtinu niistä sen mitä iältäni lapsenakin pystyin.

Yleisesti vielä kerran teille kaikille nämä samat asiat, jotka jo moneen kertaan kerroin. Mä en ottais Suomenajokoiraa jos kyse ois siitä, et iskä ois vaihtamassa eri metsästysmuotoon, enkä missään tapauksessa ottais kyseistä rotua, jos meillä ois iskän kohdalla metsästys loppumassa. Mä en edes hakis meille metsästyskoiraa tällä keskustelupalstalla, jos iskä ei sellaista rotua haluais. Niissä koirissa ei ole mitään vikaa, vaan mulle se on aivan sama mihin tarkotukseen koira on, kunhan meillä on mahdollisuus tarjota se sille. Ei meille silti koira ikinä ole ollut pelkkä käyttökoira, vaan se on myös perheenjäsen ja väitän todella, että metsästyskoirat käy metsästyksen ohella seurakoiriksi ja ajokoirat todella on yhtä lutusia kuin kaikki muut sängyssä loikoilevat koirat, ei metsästysvietti niistä sen erilaisempia tee. Te, joilla ei oo kokemusta metsästyskoirista tai ette rehellisesti sanottuna tiedä mistä puhutte, niin älkää kiltit neuvoko. Mä tiedän itse mihin tarkotukseen iskä on koiraa ottamassa ja niin kun edellä jo mainitsin, iskä ei tähän hetkeen mennessä ainakaan oo kertonu mulle yhtäkään asiaa, minkä takia Mäyräkoira olisi parempi vaihtoehto kuin Suomenajokoira.

Mä voin rehellisesti myöntää, että mua ärsyttää kun te väitätte mun vähät välittävän koiran tarpeista, vaan mä muka katselisin omaa napaani? Mä edelleen mietin sitä, et millon jollain voi olla sellanen ”tilanne” elämässään, et tietäis ettei parin vuoden päästä tuu olemaan ”huonoa elämäntilannetta”. Mulle ei tuu olemaan mitään ongelmaa sen asian kanssa parin vuoden päästä kun muutan, et koira joutuis siitä kärsimään. En taas ala tilittään teille selityksiä siitä, koska oon kertunu jo moneen otteeseen mun mielestä hyvin, miten tää asia järjestyis. Jos koira on mun, se lähtee mun mukaan ja jos se ei oo mun, se ei lähde mun mukaan. Ja vaikka koira jäis tänne tai lähtis mun mukaan, se silti ois hoidossa joko porukoilla tai mun luona, koska ei kukaan haluais sen joutuvan toisista kokonaan erilleen.

Kuinkakohan moni teistä on ottanut koiran ”huonossa elämäntilanteessa”? Kuinkakohan monella jäi porukoille tai lähti mukaan koira muuttaessa ekaan omaan asuntoon? Silti te ootte siinä hengissä valittamassa mulle ”ei kannata tehä sitä virhettä”-tyyliin ja sillä aikaa kun ootte siinä läppärin edessä, niin jaloissa varmaan pyörii 3 koiraa, onko elämäntilanne (vois melkein tässä sivussa kysyä elämänasenteesta) nyt kohdallaan? Mä vahvasti luulen, että kun olitte samassa ”tilanteessa” missä mä oon nyt mut ikäsinä, niin tuskin olitte tollasia mitä nyt ootte. Mä tiedän mitä elämälläni teen ja siihen elämään kuuluu koira. Mä en kohtaa ”tilannetta” johon koira ei sovi. Jokaisella on kädessä omat narut elämästään mitä vedellä ja jos joku teistä on joutunu elään 5 euron viikko budjetilla, niin ehkä mulle ei käy samoin, ehkä mä vedänkin eri naruista?:P

^Sinä et nyt ota näitä kommentteja kovin asiallisesti, vaan otat kaiken hyökkäyksenä itseäsi vastaan. Jotain perää varmaan on siinä, että jokainen tässä ketjussa vastannut on sanonut sinulle samat asiat. Kukaan ei ole sanonut, että teidän pitäisi jättää ottamatta koira kokonaan, tai että sinä, tai vanhempasi eivät pystyisi koiraa hoitamaan. On neuvottu ottamaan koira vanhempiesi toiveiden mukaan, mutta sinä et tätä hyväksy. Haluat, että tulee Sinun haluamasi rotu ja Sinä olet tässä asiassa oikeassa, muut väärässä. Jos otatte vaikka sen vanhempiesi haluaman mäyräkoiran, voit silti lenkittää, hoitaa, kouluttaa ja kölliä sohvalla koiraa rapsuttaen. Miten se muuttaa tilannetta niin paljon huonommaksi? Muutaman vuoden päästä voit myös ottaa tosiaan sen oman koirasi, joka voi olla mitä rotua tahansa. Tällä erää tilanne on se, että asut vanhempiesi katon alla, ja koira voi jäädä sinne, joten heidän sanansa koiran kanssa ratkaisee.

Ja kyllä, minulla on tällä erää jaloissa useampi koira. Kun olin sinun ikäisesi minulla ei ollut koiraa ollenkaan. Sinullehan on tulossa koira, rotu on vaan haussa, joten en ymmärrä asennettasi.

Olet kirjottamut tänne palstalle koska haluat neuvoja. Nyt kun niitä saat et haluakkaan niitä. Kirjoituksestasi ei ilmene kaikki asiat mitä itse pidät itsestäänselvyytenä, mutta sinun pitäisi ymmärtää myös se että tänne kirjottelee kaikenlaiset ihmiset. (Myös semmosset ketkä on lähössä opiskelee ilman säästöjä kuvitellen pärjäävänsä.) Ei me voida tietää mimmoinen olet ja mitä valmis tarjoamaan ellet sitä tekstiin laita. Täällä kaikki kirjoittajat haluavat varmasti parasta koiralle ja myös niiden järkeville jalat maassa oleville (tuleville) omistajille.

Mulla ainakin tässä on syntynyt käsitys, että perhe (isäsi) on sopivan koirarodun jo metsästyskaverikseen löytänyt. Eli tässä ei nyt perhe etsi koiraa (niinkuin aloitus viestissä lukee), vaan ainoastaan sinä.
Kerro jos olen väärässä.

Ei enempää äidinkielestä, mutta tarkista nyt vielä ennen kirjoituksia mitä eroa on kappaleella ja kappalejaolla.

Et ole edelleenkään vastannut muuttaako koira sinun mukanasi sinun koiraksesi, vai jääkö se vanhemmillesi.

Jos koira tulee nimenomaan sinulle, mitä sinä haluat koiran kanssa tehdä?

Tärkein asia on se minkä Rushdie jo mainitsi, eli tuleeko koira sinun mukaasi vai jääkö se vanhemmillesi. Sen kun mietitte porukalla, selviää jo moni asia. :)

Yleisesti vielä kerran teille kaikille nämä samat asiat, jotka jo moneen kertaan kerroin. Mä en ottais Suomenajokoiraa jos kyse ois siitä, et iskä ois vaihtamassa eri metsästysmuotoon, enkä missään tapauksessa ottais kyseistä rotua, jos meillä ois iskän kohdalla metsästys loppumassa. Mä en edes hakis meille metsästyskoiraa tällä keskustelupalstalla, jos iskä ei sellaista rotua haluais. Niissä koirissa ei ole mitään vikaa, vaan mulle se on aivan sama mihin tarkotukseen koira on, kunhan meillä on mahdollisuus tarjota se sille. Ei meille silti koira ikinä ole ollut pelkkä käyttökoira, vaan se on myös perheenjäsen ja väitän todella, että metsästyskoirat käy metsästyksen ohella seurakoiriksi ja ajokoirat todella on yhtä lutusia kuin kaikki muut sängyssä loikoilevat koirat, ei metsästysvietti niistä sen erilaisempia tee. Te, joilla ei oo kokemusta metsästyskoirista tai ette rehellisesti sanottuna tiedä mistä puhutte, niin älkää kiltit neuvoko. Mä tiedän itse mihin tarkotukseen iskä on koiraa ottamassa ja niin kun edellä jo mainitsin, iskä ei tähän hetkeen mennessä ainakaan oo kertonu mulle yhtäkään asiaa, minkä takia Mäyräkoira olisi parempi vaihtoehto kuin Suomenajokoira.

nyt rupes jo hieman ärsyttää.
tiedän vallan mainiosti mistä puhun, kun varoitin sinua siitä että ajokkia ei ole hyvä hankkia sillä oletuksella että se parin vuoden sisällä joutuisi asumaan pienessä opiskelija-kämpässä. perusteluni tälle on, että tietämäni kymmenistä tapauksista jotka ovat näin tehneet, yli puolet ovat lähimmän puolen vuoden aikana päätyneet piikille tai uuteen kotiin, koska koira on alkanut hakea sijaistoimintoja, niin kuin esim. syömään kämppää, ulvomaan koko yksinolon putkeen ja olemalla hyperaktiivinen. ajokoira ei vaan ole pienen kämpän asukki. tämä sinun on hyvä sisäistää kun valitsette rotua (tai sinä valitset, muilla kun ei ole sanomista asiaan.)
ajokithan ovat aivan mahtavia, ihania perhe- ja seurakoiria lempeän ja suvaitsevan luonteensa johdosta, mutta juuri metsästyksen ohella.

komppaan tässä rushdieta ja mooonia muita, selvittäkää ensin kenelle koira jää, ja valitkaa sitten rotu sen mukaan. fiksuinta mun mielestä olisi vieläkin se että antaisit nyt vaan vanhempiesi valita juuri sen rotuisen kuin haluavat, ja sitten kun muutat omillesi hankit sen rotuisen koiran kun haluat. ja isälläsi on varmasti vaikka tuhat perustelua rotuvalinnalleen, musta vaan tuntuu että et ole vastaanottavainen hänen perusteluilleen, niin kuin et ole täällä palstalla saamillesi hyville neuvoille ja kommenteille. oikeesti, kaks sivua on jo täyttynyt kommenteista ja kaikki kirjoittavat samaa sulle, ehkä kannattais lukea ajatuksella läpi ja sisäistää niiden sisältö ennen kuin jatkat minäminä- aseentella täällä jankkaamista.

Tuohon raggettin viestiin viitaten, meidän ajokoira oli just näitä kaupunkiin otettuja ja tuli meille vuoden ikäisenä maalle asumaan. Aikaisemmassa kodissa koira ei saanu tarpeeksi virikkeitä ja isä kun kulki metällä niin sai koirakin mielekästä tekemistä. Ajokoira on aivan mahtava lempeä sielu kun se saa tarpeeeksi virikkeitä, mut meidänki yksilö oli niin vietikäs et sille ei pystytty millään tarjoamaan "tarpeeksi". Hyvin sen kanssa pärjäsi, mut huomattavasti aktiivisemman kodin se olis tarvinnu.

Mä en yksinkertasesti enää jaksais edes vastata teille, koska tuntuu siltä että me puhuttais aivan eri kieltä keskenään. Niin, hassua tässä todella on se, että jo kahden sivun verran te ootte jakanu oikein ahkerasti mulle neuvoja siitä, että tässä elämäntilanteessa mä en saa vaikuttaa rodun valintaan. Mä en ole tyhmä, vaikka moni teistä tällä hetkellä hymähtää ja miettii ”jaa et vai?”. Mä sentään luen koko ajan teidän kaikkien kommentit, toisin kun te ootte koko ajan yks toisensa jälkeen toistaneet samoja asioita, mihin mä lopulta joudun koko ajan vastaamaan samalla tavalla.

Oikeestaan toi mun alottaman keskustelu on luettu jo yli 700 kertaa ja vaan alle 10 teistä kertoo (joko uskaltaa tai sitten muut ei oo täysin samaa mieltä teidän kanssa) noista asioista mistä te puhutte. On mulle monikin suositellu jo eri rotuja, mutta ne lähettää yksityisviestejä ja ymmärrän sen, sillä en mäkään minkään tämmösen keskustelun väliin rotuja lähtis suosittelemaan.
Mun mielestä oon sanonu selvästi, että jos rotu vastaa mun toiveita ja se tulee mun koiraks ja tästä voi olettaa, että se ilman muuta mun koirana elää mun kanssa tulevaisuudessakin. Musta tuntuu siltä, kun te jotenkin onnistuisitte sivuuttamaan mun mielestä ratkasevat asiat. Rotu valinta todella on sen homma, joka koiran jokapäiväsistä asioista huolehtii, eikä se meidän perheessä ole mun iskä.

Nyt mä meen suihkuun, enkä todella tänään enää kuluta aikaani siihen, että puisin näitä asioita teille, vaan ennemmin suosittelisin lukemaan kunnolla mun lähettämät viestit. Ei ne voi olla sellasia, ettei niissä olis mitään asiaa, jos mä oikeesti aina parhaani mukaan oon yrittäny tähän asti vastata teille.

Ja tähän loppuun: Ärsyttää tässä muakin ja joo, otan todella loukkauksina noi teidän neuvot, sillä niin kun sieltä selvis, on teidän joukossa niitäkin, joilla ei lapsuudessa edes oo ollu koiria, toisin kun mulla on aina ollu.

Monet oikeasti yrittää vain kysyä selkeää kysymystä.

Kummalle koira jää kun muutat pois, sinulle vai äidille ja isällesi?

Et ole vieläkään vastannut tähän kysymykseen ja tämän kysymyksen vastauksen perusteella TEILLE olisi helpompi ehdottaa rotua.

[HHeidi kirjoitti:

]Ja tähän loppuun: Ärsyttää tässä muakin ja joo, otan todella loukkauksina noi teidän neuvot, sillä niin kun sieltä selvis, on teidän joukossa niitäkin, joilla ei lapsuudessa edes oo ollu koiria, toisin kun mulla on aina ollu.

Että sinua ei saa neuvoa muut kuin jotka on lapsesta saakka omanneet oman koiran? Seeelvä. Lisätäämpä, että tämä kommentti kertoikin jo paljon aloittajan henkisestä tasosta, jos ei ole muuten vielä tullut selville.

Eiks tää ole jo niin selvä provo että aloittajalle voisi antaa banaania?

[HHeidi kirjoitti:

] Te, joilla ei oo kokemusta metsästyskoirista tai ette rehellisesti sanottuna tiedä mistä puhutte, niin älkää kiltit neuvoko. Mä tiedän itse mihin tarkotukseen iskä on koiraa ottamassa ja niin kun edellä jo mainitsin, iskä ei tähän hetkeen mennessä ainakaan oo kertonu mulle yhtäkään asiaa, minkä takia Mäyräkoira olisi parempi vaihtoehto kuin Suomenajokoira.

[HHeidi kirjoitti:

]Mun mielestä oon sanonu selvästi, että jos rotu vastaa mun toiveita ja se tulee mun koiraks ja tästä voi olettaa, että se ilman muuta mun koirana elää mun kanssa tulevaisuudessakin. Musta tuntuu siltä, kun te jotenkin onnistuisitte sivuuttamaan mun mielestä ratkasevat asiat. Rotu valinta todella on sen homma, joka koiran jokapäiväsistä asioista huolehtii, eikä se meidän perheessä ole mun iskä.

Kummalle se nyt tulee? Sinulle vai Isällesi?
En haasta riitaa, en halua mitään pahaa. Jos sanoisit selkeästi kummalle koira on tulossa, rotuakin olisi helpompi ehdottaa, vaikka se selvästi on jo valittu?

No perheeseenhän on selvästi valittu kaksi koiraa.
Isä haluaa mäykyn, lapsi ajokoiran.

Mielenkiintoista seurata oikein, että miten tässä käy.

Jeespox. En vaan ymmärrä, kukaan ei ole haastanut riitaa vaan ihan asiallisesti kommentoinut ja yrittänyt kysellä.
Odotan. *tähän sellanen tyyppi joka liehuttaa lippua*

Vielä kun yhdyssanat saisi yhteen niin sitten voi uhota oikeaoppisuudesta (joka sekin on yhdyssana). Ja koirarodut eivät ole erisnimiä

[HHeidi kirjoitti:

] Oikeestaan toi mun alottaman keskustelu on luettu jo yli 700 kertaa ja vaan alle 10 teistä kertoo (joko uskaltaa tai sitten muut ei oo täysin samaa mieltä teidän kanssa) noista asioista mistä te puhutte. .

Mä taas toistan tätä samaa kuin jotain mantraa: Tätä palstaa voi lukea kuka tahansa, myös ne ketkä eivät ole rekkautuneet, eivätkä siten edes pysty vastaamaan.
Joka kerta kun joku klikkaa keskustelun auki, se kirjautuu "yhdeksi lukukerraksi" eli nuo lukukerrat eivät kerro yhtään mitään siitä, kuinka moni aktiivipalstalainen tämän on lukenut.

^Minäkin kuulun aktiivisiin keskustelun seuraajiin, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi lisätä mitään, sillä olen ollut aikalailla kaikessa samaa mieltä muiden keskustelijoiden kanssa. Olisiko niitä mielipiteitä kaivattu siis enemmänkin?

Itsekin olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanhempien kannattaisi päättää nyt valittavan koiran rotu, ja seuraava koira kannattaisi ottaa vasta uuteen kotiin. Se sopeutuisikin varmasti paljon paremmin kun jo pentuna tuotaisiin ahtaampaan opiskelijakämppään, ja ei tarvitsisi sitten sen koiran olla metsästyskoira "isän mieliksi" (jos oikein muistan).

Turhaa kai tässä silti toisten perheasioista on kuitenkaan enää vääntää, kun se keskustelu ei tunnu etenevän minnekään. Voihan niitä rotuehdotuksia antaa, jotta keskustelun aloittajalla olisi sitten enemmän vaihtoehtoja, joita esittää isälleen. Uskon kyllä, että jos isä todella sen mäyräkoiran haluaa, niin se hankitaan, olettaen että talossa valta ja rahat ovat vanhemmilla - ei se ole kooceelaisten murhe.