Koirat.com

Mä en osaa sanoo tätä teille yksinkertasemmin: Koira lähtee sen mukaan, kenen nimi omistaja-kohdassa sen papereissa lukee, eikä meillä siinä kohdassa minkään koiran kohdalla ole ollut kuin yhden nimi.Papereihin tulee mun nimi, jos mä oon saanu omalta osaltani vaikuttaa valintaan ja iskän nimi jos se todella sen mäyräkoiransa hankkii.Mutta on koiran omistaja kuka tahansa, niin se silti epävirallisesti on koko perheen koira.

Taas joku teistä oli sanonut, että "isälle mäyräkoira ja lapselle ajokoira". Miten mä sen teille selitän, että mä en ole ottamassa ajokoiraa, mutta jos koiran täytyy vastata samoja metsästysominaisuuksia mitä tähänkin asti iskä on halunnut, niin en keksi siihen parempaa rotua.

Mä todella ottaisin jonkun muun kun metsästyskoiran, mutta se ominaisuus on iskälle ehdoton. Tietenkin tällä me tarkotetaan sitä, ettei koiran välttämättä ole oltava vaan ja ainoastaan metsästyskäyttöön tarkotettu. Siinä mielessä toi Mäyräkoira on hyvä valinta, että sillä ei ole pakko metsästää. Mutta tässä perheessä se asia ei kuitenkaan mitään merkitse, koska koiralle tarjottaisiin metsästysmahdollisuus.

Edelleen toistaisin sitä, että päätösvalta koiran hankkimisesta ei todella ole vaan yhdellä, sillä jos mä ja äiti ei haluta mäyräkoiraa, niin miten iskä vois sen hankkia? Eikä se "rahallinen valta" ole välttämättä iskällä, sillä yhtä hyvin voisin ostaa koiran omilla rahoillani, jos vaan joku vastuullinen kasvattaja koiran myisi alaikäiselle.

Mitä haittaa siitä olisi, vaikka kertoisitte rotusuosituksia? Ehkä kuitenkin joku tätäkin keskustelua seuraava mun lisäks hyötyis siitä?

Kyllä mä muuten sen tiedän, ettei rodut ole erisnimiä, mutta mä kuitenkin kaikissa vapaissa teksteissä pistän ne niin, sillä tavalla annan niille "arvokkuutta" niin kun kirjotan yksittäisistä koirista välillä hän-persoonassa. Ehkä tääkin on teidän mielestä lapsellista, mutta mun mielestä se on kiva tehdä niin, eikä kaiken tarvi aina mennä oikeaoppista kaavaa pitkin.

Siis olette hankkimassa koiraa nimenomaan sinulle?

Miten mä en oikein usko, että sellainen toimii, että isäsi ensin metsästäisi tämän koiran kanssa pari vuotta ja sitten se vietäisiin sinne rivitaloasuntoon jonne oot muuttamassa.

Vaikka muuttaisit vain kilometrin päähän nykyisestä kodistasi, kun muutat omillesi, niin se ei enää ole sama asia, eli koira ei silloin enää ole koko perheen lemmikki. Se on silloin sinun ja sinä kannat siitä vastuun.
Mä en nää mitään järkeä siinä, että otetaan koira, joka voi asua "milloin missäkin" sit sattuu sopimaan, niin että sillä on kaksi paikkaa joiden välillä sitä perheen koirana pompotellaan.

Tämä tosin on vain minun mielipide.

muoks. niin ja ei se nyt herranjumala lisää minkään rodun arvokkuutta, että sen kirjoittaa isolla kirjaimella. Ei millään pahalla, mutta en oikein ymmärrä tuollaisia "perusteluja" enää tuon ikäiseltä. Mulla 8v tyttö perustelee asioitaan just tuolla tavalla "kun se on mun mielestä kivaa"..

[HHeidi kirjoitti:

]Taas joku teistä oli sanonut, että "isälle mäyräkoira ja lapselle ajokoira". Miten mä sen teille selitän, että mä en ole ottamassa ajokoiraa, mutta jos koiran täytyy vastata samoja metsästysominaisuuksia mitä tähänkin asti iskä on halunnut, niin en keksi siihen parempaa rotua.

Mikäli otatte nyt koiran, sinun on myönnyttävä isäsi vaatimukseen, jonka mukaan koiran on oltava metsästyskoira. Muutaman vuoden päästä muuttaisit koiran kanssa kuitenkin omillesi, ja koiran olisi sopeuduttava rivitalonpätkässä elämiseen. Se on koiralle järkyttävän suuri muutos, ja se harvoin onnistuu ilman ongelmia varsinkaan metsästyskäytössä olleen koiran kanssa.

Lähtösi jälkeen isäsi olisi otettava taas uusi koira ja koulutettava se metsälle. Koiran metsäkoulutus ei suju käden käänteessä, ja luultavasti isäsi tuntisi turhautumista kouluttaessaan sinun koiraasi metsästyskäyttöön, koska hän tietäisi koulutuksen menevän hukkaan, koska lähtisit kuitenkin muutaman vuoden sisään asumaan omillesi ja veisit koirasi mukanasi. Sinulle ja isällesi tulisi molemmille kamalat määrät turhaa työtä molempien koirien kanssa. Tämän lisäksi altistaisit ajokoirasi suureen elämänmuutokseen, joka vaatii paljon sekä koiralta että koiran omistajalta.

Jos ottaisitte nyt perhekoiraksi mäyräkoiran, isäsi voisi kouluttaa siitä itselleen metsäkoiran ja sinä voisit puuhailla sen kanssa omia juttujasi. Sinulla kuitenkin olisi koira, vaikka se ei vastaisikaan täysin sinun vaatimuksiasi. Muutaman vuoden kuluttua voisit ottaa oman koiran omien kriteereidesi perusteella. Sinun ei tarvitsisi ottaa huomioon isäsi halua metsästää, sillä koira tulisi kokonaan sinulle.

Ihan uskomatonta toi teidän asenne tätä tekstiä kohtaan ja sit vielä kehtaatte arvostella alottajan asennetta. Jos oisitte lukenu ton tekstin alusta loppuun ja huolella, ette ehkä suhtautuis ihan tolla tavalla. Siis, kysyn vaan, haittaako teidän elämää kovinkin paljon pienet kirjoitusvirheet? Koettaisitte keskittyy tohon itse asiaan, älkääkä turhaan tarrautuko joihinkin pieniin yksityiskohtiin. Naurattaa kun ajattelen, että useimmat täällä on aikuisia ihmisiä, ettekä edes tunne aloittajaa ja arvostelette silti ton tekstin perusteella! Ja onko koirat.com todella niin virallinen paikka, että täällä ei saa yhtään värittää omaa tekstiään? I don't think so.

Jotkut on tykästyny tiettyihin rotuihin (tai tiettyyn), ja sitten arvostellaan kapeakatseiseksi. Ja milloin sitten olisi hyvä aika ottaa koira? Moni pitää rivitalossa koiria, joten mikä siinä on ongelmana? Entä mitä opiskelu haittaa? Aloittaja asuu kotona ja aikoo lähitulevaisuudessa muuttaa omilleen juuri johonkin rivitaloon.

Lisäksi ette taida kovin tarkasti lukea [HHeidi]n tekstejä, koska hän on jo monen monta kertaa sanonut, että välttämättä taloon ei tarvitse hankkia suomenajokoiraa, vaan myös joku muu rotu olisi käypä, jos vain säkä olisi 50cm. Eli aloittaja on tullut tässä asiassa isäänsä aika paljon vastaan. Jotkut pitävät isommista koirista, jotkut pienemmistä. Ja kirjoittaja on yrittänyt tehdä isänsä kanssa kompromissin!

[HHeidi] on tullu teiltä ihan kohteliaasti kys mään, että mikä rotu sopisi, kertonut mitä on tapahtunut ja nykyisen elämäntilanteensa, ja kun luen teidän vastaajien kommentteja, niin ne tuntuvat ennemminkin haukuilta. Mitä jos te ihanan tietäväiset ihmiset, jotka ette aloittajaa edes tunne, ottaisitte hänen tekstinsä hieman paremmin vastaan ja ehdottelisitte niitä rotuja, niin kuin alun tarkoitus oli?

^Tässä on ongelmana ollut nimenomaan se, että kaikki suosittelevat ja neuvovat, että tämä koira otettaisiin vanhemmille ja myöhemmin vasta itselle. Rotuehdotusten antaminen taas on vaikeaa, koska vanhemmat eivät ole täälä niitä kyselemässä, ja aloittaja kyselee eri lähtökohdista rotua. Jos isä haluaa mäyräkoiran niin mäyräkoira otetaan. Sitten kun aloittaja pääsee omilleen ja lähtee miettimään tätä kautta itselleen sitä omaa rotua, annetaan rotuehdotuksiakin varmaan mielellään.

^ Mutta jos koira otetaan perheeseen, pitää kaikkien olla asiasta samaa mieltä. Ja tää koirahan lähtis sitten [HHeidi]n mukaan, jos perheeseen otettaisiin nyt joko suomenajokoira, tai sitten joku muu rotu, jonka säkä olisi se 50cm. Joten aloittaja kyselee hieman isompia koirarotuja, jotka sopisivat heidän taloonsa ja perheeseensä, joten eikö siihen voisi vain vastata ystävällisesti?

^ Juuri sen takia, että koira lähtisi muutaman vuoden kuluttua aloittajan mukana pois, olisi fiksumpaa, että isä ottaisi nyt sen mäyräkoiran ja kouluttaisi sen metsästykseen ja muutaman vuoden kuluttua aloittaja voisi sitten omaan kotiinsa ottaa aivan minkä koiran lystää. Kuten Kadaver tuolla ylempänä jo totesikin, on varmasti hurjan turhauttavaa isälle kouluttaa nyt koiraa, joka sitten muutaman vuoden kuluttua lähteekin tyttären matkaan.

^^Tässä on koitettu vastailla monta kertaa ystävällisesti, mutta kuuroille korville menee. Asia on juuri näin, mitä sipulu sanoi. Olisi järkevämpää ottaa koira siihen olosuhteisiin missä se tulee elämään. Siksi olisi järkevämpää ottaa nyt se koira, joka jää vanhemmille, kun tässä oli täysin avoinna kummalle koira jää. Ja ei, kaikkien ei perheessä tarvitse olla samaa mieltä rodusta. Se kenen asunto ja kelle koira jäisi, eli tässä tapauksessa vanhempien (jos koira jäisi sinne) on määräysvalta rodusta. Myöskään ajokoiraa ei aloittajan kannata ottaa, koska itse hän ei metsästystä harrasta. Jos isä ei enää halua metsästyskoirakseen ajokkia, niin sitä ei oteta. Jos isä haluaa nykyään metsästykseensä mäyräkoiran, niin silloinhan se on se rotu. Nyt, niin kauan kun aloittaja asuisi vanhempiensa luonna, voisi hän toki puuhata, lenkittää, kouluttaa ja mitä lystääkkään tämän vanhemmille jäävän koiran kanssa. Kun hän muuttaisi omilleen, voisi hän ottaa koiran omien toiveidensa ja koiran tarpeiden mukaan rodun itselleen.

Huhhuh! No teillä on ihmeen samanlainet mielipiteet kaikilla, eikö kukaan todellakaan ole mun ja alottajan kanssa samaa mieltä asiasta? Ja onko se koiran pompottamista, jos se muuttaisi saman ihmisen kanssa, jonka kanssa se on elänyt koko ikänsä, rivitaloasuntoon, joka sijaitsisi samoissa ympyröissä kuin edellinenkin koti? Siinä tapauksessa pitäisi varmaan kieltää lemmikinomistajien muuttaminen kokonaan...

Ja uskoisin, että jos koira samalla paikkakunnalla kuitenkin eläisi, niin esimerkiksi ihan lenkillä koiraa voisi viedä takaisin entiseen kotiin, aloittajan vanhempien luo. Tuskimpa koiran elämä siitä kauheasti järkkyisi, jos se tapaisi samoja ihmisiä ja saisi liikkua samoilla kulmilla.

Miettikääpä vielä seuraava tilanne;
[HHeidi] muuttaa rivitalokämppäänsä samalle paikkakunnalle, missä on ennenkin asunut. Koira muuttaa kirjoittajan kanssa samaan asuntoon, joka sijaitsee parin kilometrin päässä entisestä kodista. Koira voisi yhä käydä aloittajan isän kanssa metsällä, en ainakaan ite nää siinä mitään ongelmaa. Miksei koira voisi yhä käydä saman ihmisen kanssa metsällä, jonka kanssa se on ennenkin käynyt? Kyllähän koira ihmiset tunnistaa vaikka ei niiden ihmisten kanssa asuisikaan.

Sori, aloittaja ja kaverinsa jonsku kirjoittavat samalta koneelta, mikä harhautti valvontaa. Lukitus poistettu ja rotehdotuksia voi taas jatkaa.

^^Harvempi opiskelija muuttaa suoraan rivitaloasuntoon, vaikka kuinka mieli tekisi. Valitettavasti se ei ole vaan useinkaan taloudellisesti mahdollista. Aloittajan isä tuskin myöskään jatkaisi metsästystä tämän ajokoiran kanssa, koska isä ei halua tälläkään hetkellä metsästyskoirakseen enää ajokkia, vaan mäyräkoiran.

Vastakysymys: Miksi ihmeessä aloittaja ei voi ottaa haluamaansa koiraa vasta parin vuoden päästä, sinne oman katon alle? Miksi aloittaja ei voi antaa nyt vanhempiensa ottaa haluamaansa koiraa, joka jäisi vanhemmille?

[HHeidi kirjoitti:

]Mä en osaa sanoo tätä teille yksinkertasemmin: Koira lähtee sen mukaan, kenen nimi omistaja-kohdassa sen papereissa lukee, eikä meillä siinä kohdassa minkään koiran kohdalla ole ollut kuin yhden nimi.Papereihin tulee mun nimi, jos mä oon saanu omalta osaltani vaikuttaa valintaan ja iskän nimi jos se todella sen mäyräkoiransa hankkii.Mutta on koiran omistaja kuka tahansa, niin se silti epävirallisesti on koko perheen koira.

Ei se koira välitä kenen nimi lukee kauppakirjassa, se valitsee ihan eri perusteella sen isäntänsä/emäntänsä. Vaikka koiran tarpeista huolehtis ja olis se joka sen pääsääntöisesti lenkittää, ei tämäkään takaa sitä et se valitsis sinut "ihailunsa" ja uskollisuutensa kohteeksi. Se yhteys joko muodostuu tai ei. Jos siis koira otetaan perheeseen niin kannattaa olla henkisesti valmistautunu siihen, et sä et välttämättä voi ottaa sitä koiraa mukaas ku muutat. Voi esimerkiksi olla mahdollista et se ei kaipaa/halua kenenkään muun seuraa ku sun äitis, eikä se koira tällöin voi henkisesti hyvin jos se erotetaan siitä henkilöstä jonka se kokee omakseen.

Mä uskosin et moni yrittää sulle tästä syystä ehdottaa, et otat sen koiran vasta sitten ku muutat omilles. Jos asuu yksin, on suurempi todennäiköisyys siihen et siitä koirasta tulee aidosti SINUN ja se ei kaipaa kenenkään muun seuraa. Kun koira otetaan perheen yhteiseksi koiraksi (mitä ainakin aiemmin painotit) niin silloin on aika luonnollista olettaa et se koira valitaan yhteisten kriteerien perusteella. Jos taas sä haluat itelles koiran, joka siis myös muuttaa sun kans pois ja jonka kanssa muut ei oikeastaan tee mitään, niin mitä ihmeen tekemistä sun isän metsästämisellä on minkään kans tekemistä?

Mulle on jääny tosi epäselväksi mitä sun isä metsästää? Lintuja, jänistä, hirveä?

No en mä nyt sitä tarkottanut, että koira valitsis omistajansa papereitten mukaan !:P Mut jos papereissa lukis mun iskän nimi, niin mun mielestä se olisi outoa, että koira joskus muuttaisi mun luokse tai päinvastoin.

Te ette nähtävästi ymmärrä, mutta mä en todella aijo odottaa paria vuotta ja hankkia koiraa sitten. Mun elämään on aina kuulunut koira, joten miten joku muutto ois elämäntilanteena aivan järkyttävä koiralle? Ei mun käsitys tuu tästä asiasta muuttumaan teidän neuvoista huolimatta, meillä on perheessä kyllä keskusteltu tästä asiasta, että mitä koiralle tapahtuu kun oon täysikänen. Edelleen se ongelma on vain rotuvalinta.

Miten te voitte vannoo mun kohdalla, että on todella epätodennäköstä, että ensimmäinen oma/vuokra asunto olisi rivitalonpätkä? Mä jostain kumman syystä tiiän, ettette tunne mua; ette oo ikinä nähny mua tai kuullu mun puhuvan, mut silti ootte suunnilleen 89%:n varmoja mihin muutan. Jollain ehkä saattaa olla tulevaisuus näissä asioissa suunniteltu/turvattu, tietenkin mitä vaan voi koska tahansa tapahtua, mut mä luulen tietäväni paremmin mihin olen muuttamassa ja miten se onnistuu.

Oon mä sen sanonu aivan varmasti tossa alussa, että mun isä metsästää oikeestaan kaikkea: lintuja, jäniksiä, kettuja, supikoiria, kauriksia, peuroja, hirviä, joskus joo jotain petojakin. Mutta siitä että meillä on aina ollut ajokoiria voisi päätellä, että koiran kohdalla metsästys painottuu jäniksiin tai kettuihin, ja jos olisitte lukeneet sen mun blogin, niin mun mielestä siellä ois ainakin selvinny, että kyseessä on jänikset tässä tapauksessa. Selkeästi myös kerroin sen, että meille ei tulla ikinä harkitsemaan mitään hirvikoiraa tai vastaavaa, ja että iskällä lähinnä noi toiveet metsästyksen suhteen on edelleen koiralle samat. Tämän takia mä siis olen painottanu sitä asiaa, että mun mielestä meidän perheen kaikkien toiveita vastaan jotain kautta tulee ajokoira. Mulle se koiran koko, karvan pituus ja muutenkin koko olemus on täydellinen. Iskälle metsästysominaisuudet ajokoirassa ois just ne sopivat. Äiti puolestaan aina kehuu kanssa ajokoiran luonnetta ja väritystä. Kaiken tämän lisäksi, meidän perheellä ei muista roduista ole läheskään niin paljon kokemusta kuin Suomenajokoirista.

Mun mielestä kuitenkin meidän perheeseen sopis tällä hetkellä joku noutaja, joka metsästäis lintuja. Noutajille se metsästys ei mun mielestä oo välttämättömyys ja noutaja olisi enemmän sellanen "siro rakenteinen", vaikka säkä olisikin päälle 50cm. Se ois silleen tavallaan vähän välimuotoo näistä ääripää toiveista. Iskä aivan varmasti vois metsästää koiran kanssa lintuja, mut se kun on tollanen aina oikeessa oleva, eikä kuuntele muita ehdotuksia, vaan sen mukaan mennään.

Ja oletat ettei koiraa oikeestaan edes haittaa, vaikka juuri kun se on opetettu metsätämään tai noutamaan lintua, niin muutat sen kanssa pois oli se nyt sitten vaikka se rivitalo?

^^Elä nyt vedä hernettä kuitenkaan kovin syvälle nenään jos jollakulla on jotain jääny epäselväksi. Ja mä en henk. kohtaisesti viiti ainakaan käydä lukemassa jonku blogia rotukyselyn vuoksi saadakseni selville mitä isä pääsääntöisesti metsästää

Mä lämpimästi suosittelen et mietitte vanhempies kanssa kunnolla mitä sen koiran kanssa myös tulevaisuudessa tapahtuu. Mun mielestä on reilumpaa jos vanhempas myös ymmärtää, et se koira voi "huonossa" tapauksessa jäädä teille kotiin, jos se ei sovellu sun tulevassa asunnossa asumaan. Oli se asunto mikä hyvänsä. Joillekkin koirille kun tuppaa tulemaan eroahdistusta ihan pienistäkin elämänmuutoksista niin on hyvä varustautua myös siihen, et teidän tuleva koira ei välttämättä sovellu asumaan edes rivitalossa omakotitaloasumisen jälkeen. Jotkin koirathan voi osoittaa sopeutumisvaikeuksia jo siinä, et muuttaa kerrostalosta toiseen/rivitalosta toiseen/omakotitalosta toiseen. Ne on yksilöitä.

Jos nyt jotain rotuja ihan mietitään niin noutajista käyttölinjainen labradorinnoutaja vois tosiaan sopia teille kunhan teiltä löytyy resursseja johdomukaiseen koulutukseen sekä se saa tarpeeksi aktiviteettiä (ainakaan aloituksessa ei ollu tarkemmin puhuttu lenkkien pituudesta). Myös joku spanieli vois olla teille sopiva, ensimmäiseksi näistä tulisi mieleeen englanninspringerspanieli.

muoks. Sonik ehti väliin.

Tämän ketjun luettuani minulle edelleenkin on epäselvää, että jos tässä perheessä nyt tanssittaisiin aloittajan pillin mukaan ja siihen tulisi suomenajokoira, mitä ihmettä aloittaja meinaa tehdä omilleen muutettuaan suomenajokoiran kanssa, jos ei itse metsästä?

Olen samaa mieltä kuin suurin osa edellisistäkin, että niin kauan kuin vanhempien asutaan, on kohtuullista hankkia sellainen koira taloon, jonka myös vanhemmat (isä) haluavat. Sitten kun muuttaa kotoa pois, voi hankkia juuri sellaisen koiran kuin itse haluaa. Niin kuin moni on tässä yrittänyt aloittajalle kertoa, metsästyskoira ei välttämättä sovellu asumismuotoon, jossa se ei pääse toteuttamaan luonnollista tarkoitustaan, eli metsästämistä. Vähän epäilen senkin asian käytännön toimivuutta, että koira asuisi aloittajan luona ja kävisi silloin tällöin metsästelemässä iskän kanssa, kun aloittajalle niin sopii.

Vaikuttaa siltä, että tällä ketjulla ei ole funktiota, koska aloittaja on jo tehnyt rotupäätöksensä, eikä ota rotuehdotuksia vastaan.

[HHeidi kirjoitti:

]

Te ette nähtävästi ymmärrä, mutta mä en todella aijo odottaa paria vuotta ja hankkia koiraa sitten. Mun elämään on aina kuulunut koira, joten miten joku muutto ois elämäntilanteena aivan järkyttävä koiralle? Ei mun käsitys tuu tästä asiasta muuttumaan teidän neuvoista huolimatta, meillä on perheessä kyllä keskusteltu tästä asiasta, että mitä koiralle tapahtuu kun oon täysikänen. Edelleen se ongelma on vain rotuvalinta.
.

Ensinnäkin, kärsivällisyyttä, kaikki ei elämässä tule tapahtumaan heti, joskus pitää odottaa.
Toisekseen jos sinun isä hankkii nyt sellaisen koiran kuin itse haluaa, ethän sinäkään ole koiraton, vaan elämässäi on koira, vaikkakin isän.
Kolmannekseen, kerro ihmeessä meille muille, mitä olette perheessä keskustelleet, kenelle koira lähtee ja kenen nimiin se tulee. Minusta tällaisten asioitten piätisi olla selviä ennenkuin teille voi ehdottaa rotua, koska kukaan ei tiedä minne koira jää.

Anteeksi, mutta minunkin on pakko yhtyä noihin aikaisempiin kommentteihin.

Minunkin perheessä on aina ollut koiria; meillä oli pieneläinhoitola sekä lisäksi vanhempani ovat kasvattaneet kk-mäyräkoiria sekä venäjänajokoiria. Viimeiset 5 vuotta minulla on ollut oma beaglen ja suomenajokoiran risteytys Ada (on muuten aikas näppärän kokoinen koira ja ihan pirun hyvä jänismetsällä!). Kuitenkin kun reilu vuosi sitten muutin maalta kaupunkiin mieheni kanssa yhteen ja vaikka harrastan itsekin metsästystä, niin jätin koiran vanhempieni luokse koska tiesin että olisi ollut väärin raahata koira kaupunkiin (vaikka omakotitaloon muutimmekin). Ada on metsästyskoira henkeen ja vereen, onhan se päivälleen puolivuotiaasta asti saanut ajaa jänistä. En ottanut sitä mukaan, vaikka pystyisinkin viedä sen viikonloppuisin vanhempien luokse ja isä voisi käydä metsällä. Niinä kertoina kun Ada on meillä ollut hoidossa, on se ollut kovin levoton ja lenkit melko mahdottomia kuumien jänisten hajujen käydessä kirsuun. Tällä nyt yritän siis sanoa että ei se ole helppoa vetäistä metsästyskoiraa metsästyselämästä pelkkään kotielämään.

Voisit nyt tosiaan antaa itse vähän periksi, ja tyytyä isäsi toiveeseen ottaa mäyräkoira. Voin kokemuksesta kertoa että ne ovat erittäin mukavia koti- ja metsästyskoiria :) Varmasti jokaisesta rodusta löytyy huonotkin puolensa, mutta nyt olet tainnut itse sulkea silmäsi niiltä mäyräkoiran hyviltä puolilta vaikka sanotkin ettei isäsi näe sen huonoja puolia. Ja mitä tuossa nyt luettelit isäsi metsästysmuotoja, niin mäyräkoira täyttäisi ne kaikki. Tietenkään isäsi ei ole voinut metsästystä esim. luolametsästykseen painottaa jos ei ole ollut kuin vain se ajokoira. Etkö ole ajatellut että siksi isäsi haluaisi mäyräkoiran, koska haluaa laajentaa metsästysmahdollisuuksiaan?

Kuten moni muu on jo sanonut, sitten kun asut omissa oloissasi (kun siitä rahasta ei tunnu puutetta olevan...) niin voit ottaa juuri sellaisen koiran kuin ikinä haluat. Kyllä minun käy vähän isääsikin sääliksi, koska jos nyt otetta sen ajokoiran (ja sinä viet sen myöhemmin mukanasi) hän ei vieläkään voi harrastaa muuta kuin sitä jäniksen ja ketun metsästystä. Kuitenkin, jos otatte sen mäyräkoiran, sinä voit silti helliä ja rakastaa sitä ja harrastaa vaikka ja mitä, ja isäsi saisi harrastaa rakastamaansa lajia, metsästystä ja vieläpä monipuolisemmin kuin ennen. Ja onhan se nyt niin että jos koira on tulossa lähinnä harrastekoiraksi niin kyllähän silloin sen harrastajan toiveet pitäisi ensisijaisesti ottaa huomioon..

Näytä olevasi aikuistumassa ja tee kompromissi :) Sanot kuitenkin olevasi muuttamassa parin vuoden sisällä, aika kuluu kuule lukiossa nopeammin kuin voisit ikinä uskoa! Pian olet vapaa valitsemaan itsellesi ihan ikioman koiran ja juuri sellaisen kuin haluat.

Muoks. ja vielä kerran: Kerropas nyt oikein alusta loppuun millaiseen käyttöön koira tulisi (=mitä isäsi sillä haluaisi harrastaa ja mitä myös sinä haluaisit mahdollisesti harrastaa) niin voidaan antaa niitä rotuvaihtoehtoja, joita voit myös isällesi ehdottaa :) Varmasti löytyy sellainen rotu mikä miellyttäisi teitä molempia. (Jos mäyräkoira ei kerran sinulle millään sopisi). Tällä tavoin teille tulisi koira, jonka kanssa isäsi pystyy harrastamaan, mutta jonka kanssa myös sinä viihtyisit kunnes voit ostaa oman koiran omaan kotiin.

^Juurikin näin.

[HHeidi kirjoitti:

]Te ette nähtävästi ymmärrä, mutta mä en todella aijo odottaa paria vuotta ja hankkia koiraa sitten. Mun elämään on aina kuulunut koira, joten miten joku muutto ois elämäntilanteena aivan järkyttävä koiralle? Ei mun käsitys tuu tästä asiasta muuttumaan teidän neuvoista huolimatta, meillä on perheessä kyllä keskusteltu tästä asiasta, että mitä koiralle tapahtuu kun oon täysikänen. Edelleen se ongelma on vain rotuvalinta.

Ethän sinä olisi ilman koiraa, vaan perheessänne olisi se koira, mäyräkoira. Paperissa oleva nimi ei vaan olisi sinun. Tämän kommentin jälkeen aloittaja kuulostaa yhä enemmän pikkulapselta joka uhmaiässään sanoo "mutkunmäähaluuun!!". Surullista kyllä, kyseessä on ilmeisesti lähes aikuinen ihminen, jonka pitäisi kyetä jo ajattelemaan muutakin kuin omia halujaan.