Koirat.com

Hei! Olen nuori aikuinen, ja olen pohtinut pääni pyörälle erilaisista rotuvaihtoehdoista. Tuntuu että mitä enemmän rotuihin perehdyn, niin sitä enemmän olen rotuvalintani kanssa hukassa. Tarvitsisin siis kovasti teidän apuja ja kenties uusia näkemyksiä/ kommentteja miettimiini rotuihin!

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamu-ja iltapissitys 30 min/kerta ja 1-2h lenkki. Toisinaan ulkoilua ja liikuntaa myös enemmänkin sillä retkeilen ja urheilen paljon.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Pieni yksiö.

¤ Lapsien määrä
Ei lapsia mutta koiran elämän aikana varmaankin.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Sain 10-vuotiaana ensimmäisen koirani jonka koulutin pääasiassa itse (toki vanhemmat olivat tukena ja avustivat sen minkä annoin :D ) Rodultaan se oli bolognese joten oli erittäin nopea oppimaan. Harrastimme agilityä.

¤ Harrastustoiveet
Monetkin harrastukset kiinnostavat, esim. agility, toko ja pk-lajit. Koska ei ole kokemusta pk-lajeista, en osaa etukäteen sanoa pitäisinkö sen harrastamisesta välttämättä kuitenkaan. Haaveissa sitä olisi kuitenkin harrastaa, joten olisi hyvä että koiralla olisi pk-oikeudet.

¤ Turkkitoivomukset
Olen ollut allerginen koirille, joten varmuuden vuoksi haluaisin koiran josta ei lähtisi karvaa. Olisi myös helppo siivota ja hoitaa kun ajaisi turkin lyhyeksi.

¤ Minkä kokoinen koira
Koska matkustan paljon bussissa, olisi kompaktin kokoinen koira erittäin sopiva. Eli pieni/ pieni keskikokoinen.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Ei mielellään metsästysviettistä, jotta olisi mahdollista pitää metsäretkillä vapaana. Luonnetta saisi olla sopivasti, mutta arvostaisin miellyttämishaluista ja helposti oppivaa koiraa. Ei mielellään haukkuherkkä (toki koulutuksella voi vaikuttaa asiaan). Iloinen ja työteliäs koira joka olisi valmis harrastamaan ja menemään reippaasti, mutta rauhoittuisi kotiin. Mieluiten koira jonka pää ei räjähtäisi siitä että sitä ei aina vietäisi treenaamaan, eli koira joka selviäisi joitakin ajanjaksoja myös remmilenkillä ja kotitemppuilulla. ..onko jo liikaa vaatimuksia? :D Lisäksi sen pitäisi tulla toimeen ihmisten ja koirien kanssa, en halua arkaa koiraa.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

Lagotto = Vaikuttaisi soveltuvan niin koti-kuin harrastuskoiraksi. Pk-oikeudet plussaa. Osa lagoton omistajista toki sanonut että liian häslä/huumorintajuinen harrastuskoiraksi. Kuulemma ei keskittymiskyky riitä vakavampaan harrastukseen. Yksilöeroja rodun sisällä tutkimukseni mukaan paljon, osa arkoja ja osa kaikkien kavereita. Onko tarpeeksi miellyttämishalua?

Perro = Vaikuttaisi myös soveltuvan niin koti-kuin harrastuskoiraksi. Epäilyttää kuitenkin rodun haukkuherkkyys ja arkuus sekä suuret erot rodun sisällä.

Barbet = Vaikuttaa luonteensa puolesta aivan mahtavalta koiralta. Miinusta iso koko ja kasvattajien vähäinen määrä suomessa. Rodulla ei myöskään ole pk-oikeuksia.

Mudi = Unelmakoira koon, ulkonäön ja paimenkoiramaisuutensa vuoksi ( reagointikyky, huomiokyky, koulutettavuus). Onko kuitenkin liian terävä/kova? Lisäksi haukkuherkkä rotu. Kestääkö tekemättömyyttä/harrastamattomuutta? Eli soveltuisiko pelkästään koti/temppukoiraksi jos en innostuisikaan harrastamaan koiran kanssa? ..vaikka lähtökohtaisesti näin olen suunnitellut

Pumi = Mietityttää samat kuin Mudin kohdalla. Onko liiankin työkoiramainen? Tiedän että monella on pumi pelkästään kotikoirana, mutta kestääköhän kuitenkaan pelkillä remmilenkeillä/kotitokolla? On myös aika haukkuherkkä. Plussaa pieni koko, hauska ulkonäkö ja pk-oikeudet.

Portugeesi = Itsepäisyys ja pidättäytyväisyys mietityttää. Onko myös liian tohottava?

Villakoira = eritoten keskikokoinen / isovillakoira. Soveltuisi myös pelkästään seurakoiraksi, ei kuitenkaan pk- oikeuksia. Tuntuisi jotenkin ''turvalliselta'' vaihtoehdolta noiden työkoirien rinnalla, mutta en kuitenkaan tiedä tahdonko villakoiraa. Jostain syystä ei niin ''sytytä''

Olisiko jollain antaa vinkkejä tai jakaa tietämystä edellä mainituista roduista? Karvanlähtö ei nyt ole välttämättä se niin ehdoton kriteeri joten jos tuntuu että jokin karvaa irrottava rotu sopisi mulle paremmin niin saa toki ehdottaa!

Mun harrastuskavereilla on paljonkin lagottoja ihan semivakavassa harrastamisessa. Osa toimii paremmin kuin toiset , aika paljon on myös ohjaajasta kiinni. Myös näistä lagotoista _tosi moni_ on herkkähaukkuisia, etenkin kovia komentamaan ohjaajaa. Mutta muutoin kivoja, normaalirakenteisia ja harrastuskoiriksi sopivia!

Keskikokoisten koirien kanssa kannattaa sitten mietti koko tarkasti, jos agilityä aikoo joskus harrastaa kilpatasolla. Lagotot ja monet muut 15-20kg kokoiset koirat menee agissa makseihin, mutta ovat siellä ihan alarajalla. Esim. minulla on nyt irlanninterrieri, oikeen näppärä ja kompaktin kokoinen, mutta. Säkäkorkeus on 45cm, eli makseissa tämäkin 13kg tirppana joutuisi kisaamaan.

Kaikkein hankalin yhtälö noissa pohtimissasi harrastus/rotutoiveissa lienee moottorin kasaaminen vesikoiralle niin että se selviää palveluskoirakokeiden pitkistä ja melko kuormittavista osioista. Jos/kun pk-oikeudet ovat lähinnä plussaa, saa näilläkin roduilla ihan varmasti tatsia sekä tottikseen että maastoihin. Mudeilla ja perroilla näkyi äkkivilkaisulla olevan eniten koekäyntejä viimeisen viiden vuoden ajalta, joten katselisin ensisijaisesti sinne jos myös koepuoli kiinnostaa.

Mulla ei ole mudeja enkä voi kovin montaa edes kehua tuntevani, mutta mun mielikuva rodusta on että se on aika heterogeeninen. Nämä mun tuntemani koirat ovat kaikki ensisijaisesti agilitykoiria, mutta eleskelevät sen ohessa ihan tavan reipasta kotikoiran arkea, eli mudistakin varmasti löytyisi itselle sopiva haukku kun pentueisiin ja niiden vanhempiin paneutuisi. Mudeissa on myös toki tuo huhtalanannan mainitsema seikka että hujahtavat helposti pikkumakseiksi mikä rasittaa koiraa kyllä tarpeettomasti, mutta sama ongelma on kyllä esim. perroissakin ja monessa muussa pohtimassasi rodussa.

Portugalinvesikoirasta sanoisin, että ei ehkä paras vaihtoehto vähänkään tavoitteellisempaan harrastamiseen. Tuntemani yksilöt ovat suht rauhallisia, leppoisia koiria, ei turhia hötkyile. Kotikoirana varmasti mukava ja helppo, ei tarvitse ihmeempiä ollakseen tyytyväinen. Agilityssa moni muu rotu pärjää paremmin, portugeeseilla ei vauhti riitä alkuunkaan makseissa.

Isovillakoira ei ehkä myöskään ole se paras mahdollinen tavoitteelliseen harrastamiseen. Toki muuten tykkää esim. tokoilla ja agilitykin onnistuu. Villakoirista keskikokoiset ovat ehkä eniten "työkoiramaisia". Eli laji kuin laji onnistuu, koira tykkää kaikesta mitä omistaja sen kanssa tekee. Vauhtia, energiaa riittää. Luonteeltaan vilkas, leikkisä, miellyttämisenhaluinen, iloinen. Keskarit usein myös tarvitsevat jonkun "työn", eli harrastuksen. Miinuksena terveys. Muitten rotujen terveydentilaa en tiedä, villakoiranomistajana olen enemmän villakoiriin perehtynyt Aika paljon nykyään jo kuvataan villakoiriltakin kyynäriä, lonkkia ja selkiä. Mutta suurempi ongelma on ehkä muut sairaudet. Allergiat, herkkämahaisuus, nirsoilu, haimaongelmat, epilepsia jne. Mutta eipä taida monikaan rotu olla ns. perusterve. Agilityssa keskari on melkein aina medikokoinen. Turkissa on oma hommansa tietysti, minä tykkään turkinhoidosta enkä koe sitä työläänä, mutta monen mielestä turkki on isotöinen. Lyhyenä tietysti helpompi, mutta ei se kauaa lyhyenä pysy jos ei trimmaa säännöllisesti. Pk-oikeuksia ei ole edes isovillakoiralla.

Minä taas tunnen useampia portugalinvesikoiria, jotka ovat varsin säpäköitä ja hyviä harrastuskoiria Kuuden kanssa olen vuosia reenannut ja nähnyt viikoittain, joten jonkinnäköistä kuvaa on. Lonkkatilanne ei rodulla ihan hirveän hyvä, joten se tosin voi sulkea agilityn osalta koirista pois.

Tosin en minä portugeesiä suosittele, jos on tavoitteena kisata pk-puolella, ihan Naukusen mainitsemista syistä.

^ No nämä omat kokemukset portugeeseista on pääosin yli 10 vuoden takaa, muutaman olen tavannut nyt parin viime vuoden aikana. Oma portugeesi oli sellainen keskivertotyyppi. Rauhallinen, helppo, tykkäsi agilitysta kyllä, vauhtia oli sen verran kuin portugeeseilla yleensäkin. Ei ollut laiska, mutta ei mikään erityisen vilkaskaan.

Agilityssa ei varmaan kovalla tasolla portugeeseillä riitäkkään kärkeen vauhti, mutta siellä makseissa on aika pieni rotukavalkadi millä riittää. Muut on sitten lähinnä satunnaisia yksilöitä eri roduista. Jos oikeasti agilityyn haluaa tavoitteeliseen harrastamiseen huipun maksikoiran, niin rotuvalikoima on yhden käden sormilla lueteltavissa. Hyvin monen muun rodun kanssa voi kuitenkin harrastaa agilitya.

Itse en ole agilityn parissa portugeesejä tavannut, vaan muissa lajeissa.

Mä tiedän kaksi agilityportugeesia joista toinenkin pääsee aikoihin kolmosissa mutta toinen menee sitten jo ihan huolella lujaa.

Hei kiitos teille kaikille hyvistä kommenteista! Tuntuu kylläkin haastavalta kombinaatiolta tuo karvojen irtoamattomuus / hyvä harrastus- että kotikoira... Tietysti jos aivan täysillä olisin kisaamaan lähdössä, niin hankkisin karvoihin katsomatta sellaisen koiran jolla olisi rahkeita edetä pitkälle. Mutta kun olen etsimässä pääasiassa kotikoiraa, jonka kanssa olisi kuitenkin mahdollista päästä kokeilemaan kaikkia lajeja ja mahdollisesti myös hurahtaa johonkin lajiin. Pyydänkö siis liikoja kun haluan saada kummatkin? Haluaisin nimittäin että koira pärjäisi pelkillä lenkeillä ja kotitokolla jos elämäntilanteeni esimerkiksi muuttuisi niin, etten pääsisi kentille harrastamaan. Esimerkiksi jos jossain vaiheessa koiran elämän aikana saisin lapsen olisi hyvinkin mahdollista että aktiivinen harrastaminen jäisi taka-alalle.. Viimeaikoina mietin juurikin keskikokoista villakoiraa, vaikuttaa että se olisi mahdollisesti elämäntilanteisiin sopeutuva älykäs kotikoira jonka kanssa voi kuitenkin harrastaa montaakin lajia.

Villakoiraa hankkiessa pitää kyllä olla aika tarkkana mistä sen hankkii. Niinkuin nyt varmaan muidenkin rotujen kohdalla tietenkin. Luonteissa voi olla suuriakin eroja, vaikka pysyttäisiin vain keskikokoisissa villakoirissa. Esim. itse omistan kaksi keskikokoista villakoiraa, joista toinen tosin jäi kääpiön mittoihin. Mutta keskarivanhemmista sekin on. Tämä kääpiöksi jäänyt on melko vilkas, aikamoinen sählä, haukkuu paljon. On aina iloinen, pistää kaiken leikiksi. On todella stressiherkkä, eli en voi harrastaa sen kanssa mitään mitä ryhmissä treenataan. Se paineistuu toisista koirista, ei pysty keskittymään mihinkään ja stressaa niin että oireilee fyysisesti. Mahakipuja, oksentelua, ripulia. Sillä oli pahoja mahaongelmia ja nirsoilua, eikä niihin oikein mikään auttanut. Käytiin paljon eläinlääkärissä, kokeiltiin eri ruokavalioita, lääkkeitä jne. Mutta vasta kun lopetin agilitytreenit kokonaan, mahaongelmat loppuivat. Nyt kun se elää kotikoirana, ei stressaa, on mahakin tullut kuntoon ja nirsoilu loppunut. Mikään helppo koira tämä ei ole, juuri tuon ylireagoinnin takia, pienikin ärsyke saa sen räjähtämään haukkumaan, eikä se haukkuminen meinaa loppua millään, vaikka ärsyke olisi mennyt ohi jo ajat sitten. Sekä jos vaikka yhtenä päivänä pääsee haukkumaan tavallista enemmän, se jää päälle, eli seuraavan viikon haukkuu tavallista herkemmin asioille, joille ei aiemmin haukkunut. Tämä ei olisi sopiva ensimmäiseksi koiraksi, niin luonteen kuin turkinkaan puolesta. Eli turkki on erittäin pehmeä, joka menee takkuun helposti. Yksi pitempi lenkki mantteli päällä niin on kyljissä ja selässä takkuja. Pesut ja föönaukset on kerran viikossa, silti takkuuntuu.

Toinen koirani täyttää juuri 9kk, on kooltaankin keskari. Se on perusluonteeltaan rauhallinen, harkitsevainen, tyyni, lunki. Kyllä se lähtee leikkimään helposti niin ihmisen kuin toisten koirienkin kanssa. Mutta jos ei ole lupaa mennä toisten koirien luo, niin se on hyvin välinpitämätön silloin. Muutenkin tykkää ihmisistä enemmän. Ei hauku ulkona koskaan. Vieraita isoja koiria pelkää ja säikkyy muutenkin erilaisia asioita, mutta luulen että se liittyy tähän ikään. Agilitya harrastetaan, alkeiskurssilla nyt ollaan. Pitkään sillä meni ennenkuin oikeasti innostui oikein mistään. Nyt kyllä alkaa jo vähän olla merkkejä että tykkää agilitysta ainakin jonkin verran. Tällä turkki on ainakin vielä superhelppo, tosin on ainakin osittain vielä pentukarva.

Ja nämä omat ovat valkoisia, villakoirissa esim. mustat ovat turkiltaan paljon helpompia, niiden turkinlaatu on niin erilainen.

Mutta keskarivillakoirasta saa kyllä yleensä kivan harrastus- ja kotitkoiran. Ei ole pakko harrastaa mitään ohjattua, mutta tykkää jos pääsee treenaamaan. Agilityssa ja tokossa (ja rally-tokossa) ovat oikein päteviä.

Tässä nämä omat, ilmeistä jo näkee kumpi on kumpi

Kääpiösnautserista ei lähde karvaa ja sen kanssa voi pienellä viitseliäisyydellä myös harrastaa monipuolisesti. Ei hypi seinille, jos lenkki jää lyhyeksi mutta jaksaa pitkiäkin lenkkejä.