Koirat.com

Hei! Kahdesta koirastani vanhemmalla ei ole enää elinvuosia montaa jäljellä ja kun tuosta aika jättää, niin olisi koiran hankinta taas ajankohtaista. Etsinnässä olisi ensisijaisesti seurakoira, jonka kanssa voisi myös harrastaa koirasta riippuen eri lajeja ja osallistua kaverikoirailuun. Työskentelen erityisopettajana ja haaveenani olisi myös löytää koira, jonka voisin joskus ottaa mukaan töihin. Lukukoiratoiminta ja kaikenlainen koira-avusteinen pedagogiikka kiinnostaa valtavasti. Rodun suhteen olen aivan pihalla, tuntuu ettei vaatimuksiani täyttävää rotua ole olemassakaan. Olen siis valmis joustamaan joistain kriteereistä kyllä.

Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Yksi pidempi noin tunnin lenkki ja pari lyhyempää pissatusta. Viikonloppuisin liikutaan yleensä enemmän ja joinakin päivinä lenkit jää lyhyemmiksi. Olisikin tärkeää, että koira olisi sopeutuvainen, eikä heti hyppisi seinille, jos on rauhallisempi päivä. Metsää löytyy, jossa voi irroitella vapaana. Koirapuistomahdollisuuskin on, mutta nykyisten kanssa en siellä käy.

Talon koko (kerrostalo tms. maalla vai kaupungissa
Tilava kerrostalokaksio pienen kaupungin keskustassa, suht rauhallisella sijainnilla. Ensimmäisessä asuinkerroksessa, mutta ei maan tasalla (lyhyet raput kuljettava).

Lapsien määrä
Ei ole, mutta eri ikäisiä lapsia tulee kyllä kohtaamaan. Tiedän, että sosiaalistamisellakin on merkitystä, mutta rotu saisi olla lähtökohtaisesti lapsiystävällinen. Tarkoituksena olisi, että koira viihtyisi lasten seurassa sen sijaan, että vain totuttamisen kautta sietäisi niitä.

Aiemmat koirakokemukset
Olen kasvanut koirien parissa. Lapsuudenkodissa on ollut kiinanharjakoira, villakoiria, tiibetinspanieli ja chihuahuamix. Ensimmäisen oman koiran otin 15-vuotiaana. Tuon sekarotuisen rescue-taustaisen nartun kanssa on tullut jo yhdeksän vuotta yhdessä kuljettua. Monenlaisia haasteita on ollut, eroahdistus niistä suurimpana. Toisena koirana minulla on nyt vuoden ikäinen silkkiterrieriuros. Muuten aivan täysi kymppi, mutta arkuutta ja epävarmuutta löytyy jonkun verran.

Harrastustoiveet
Rally-toko, koiratanssi ja/tai agility. Periaatteessa myös MEJÄ ja nosework kiinnostaisi, jos koiralla olisi taipumuksia siihen. Näyttelyissäkin voisin pyörähtää. Tärkeimpänä ehkä kuitenkin se kaverikoiratoiminta, koska minulla ei siihen soveltuvaa koiraa nyt ole ja agiin/tokoon tuo silkki on oikein passeli kaveri.

Turkkitoivomukset
Turkin pituudella tai laadulla ei sinänsä ole merkitystä, mutta toista viikottain puunattavaa rotua en mielellään ottaisi. Trimmaus silloin tällöin onnistunee, mutta villakoira alkaa kyllä olla siinä rajoilla, että onko turhan työläs. Ei tarvitse olla joka sään koira (ei toisaalta haittaa vaikka olisikin). Ehdoton ei turkille, josta lähtee järkyttävä määrä tikkukarvaa ympäri vuoden.

Minkä kokoinen koira
Pieni-keskikokoinen.

Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Ihan ehdottomasti avoin ja rohkea, vieraiden ihmisten ja koirien kanssa toimeentuleva. Ei mielellään kovin terävä, ei levoton säheltäjä. Palveluskoiramaista miellyttämisenhalua ei tarvitse olla, mutta suht helppo motivoitavuus ja into yhdessä tekemiseen olisi toiveissa. Eroahdistus ei toki ole mikään rotuominaisuus, mutta siitä on sellaiset traumat jäänyt, että rodut, joilla on vähänkään taipumusta siihen suuntaan, jätän suosiolla pois. Ei mielellään haukkuherkkää, eikä voimakasta metsästysviettiä (irtipito vaikeutuu). Omaan temperamenttiini sopii paremmin hieman kova kuin todella pehmeä koira.

Rotuja/roturyhmiä, joita olet pohtinut
Näitä on tullut mietittyä ihan laidasta laitaan. Toinen silkki tai joku muu pieni terrieriryhmäläinen olisi tutuin vaihtoehto, mutta terävyys, haukkuherkkyys ja omalla silkillä tuo arkuus epäilyttää. Villakoirasta tykkään muuten, mutta turkki on työläs. Paimenrotuja, spanieleita ja vesikoiria olen katsellut, mutta niistä ei ole omakohtaisia kokemuksia, joten ne tuntuu vieraammilta. Kaikista roturyhmistä saa rotuja ehdottaa, yritän olla ennakkoluuloton :)

Kyllä tuo mun korvaani aika pitkälti spanielilta kuulostaa. Mietin lähinnä näyttelylinjaista englanninspringerspanielia tai cockerspanielia, mutta muissakin spanieliroduissa lienee potentiaalia - nämä on vaan ne itselle tutuimmat. Enkkusprinkku löytyy itseltä ja cockereita on tullut tavattua jonkin verran.

Kaikki tapaamani spanieliyksilöt ovat olleet avoimia ja iso osa suorastaan ihmisrakkaita. Riistaviettiä löytyy enemmän tai vähemmän, mutta spanielit ovat haulikon kantamalla työskenteleviä koiria, joten niiden ei kuulu kadota horisonttiin - koulutuskysymys siis. Sprinkkuni on vasta 8 kk ja vaikka se touhukas onkin, ei kuitenkaan hypi seinille aktiviteettien jäädessä vähemmälle. Tuhoja ei myöskään ole tehnyt oikeastaan mitään edes yksin ollessaan (vertaan näyttelylinjaiseen labbikseen, joka maisteli vähän sitä ja tätä, vaikkei rotuisekseen tuhonnutkaan pahemmin).

Olen kylläkin saanut kuulla useamman ei-spanieli-ihmisen suusta, että spanielit ovat rasittavia sähliä. Itse en allekirjoita, mutta toisaalta tykkään juurikin sellaisesta spanieleiden ja noutajien "onnellinen höntti" -olemuksesta.

Turkissa on kyllä työtä, sprinkulla vissiin vähemmän kuin cockerilla.

Springersspanielit kyllä kiinnostavat (onkohan ess:n ja wss:n välillä merkittäviä luonne-eroja?). Miten teillä on yksinolot sujuneet, onko ollut haasteita sillä saralla? Entä miten se spanielin sählääminen ilmenee? Piippaaminen sekä kyvyttömyys asettua aloilleen ja rauhoittua uudessa paikassa/tilanteessa eivät ole toivottuja ominaisuuksia. Toki myös koulutuksella ja totuttamisella voi tähän vaikuttaa jonkin verran. Tuttavaperheessäni on staffi, jonka kanssa on tullut puuhattua paljon ja tämän yhden yksilön perusteella kyseinen rotu on liian höselö mun makuun.

Cockerilla on ehkä hieman liian työläs turkki, etenkin kun nykycockerit tuntuu olevan todella runsasturkkisia.

Spanieleista myös fieldi ja clumberi kiinnostavat. Nämä taitavat olla hieman itsenäisempiä ja rauhallisempia kuin springerit.