Koirat.com

Hei!

Olemme etsimässä perheeseemme sopivaa koiraa. Kuten otsikossa jo vihjasinkin, etsimme koiraa, joka olisi mukava koti- ja harrastuskoira ja lisäksi kävisi kanssani töissä ns. terapia- tai kaverikoirana.

Tässä näitä tietoja:

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu

Aamulla matkalla töihin lyhyt pissatus. Työpäivän aikana n. 30 minuutin kävely työpaikan nuorten kanssa. Kotiin tultua noin tunnin lenkki, johon sisältyisi usein vapaana oloa koirapuistossa. Illalla vielä lyhyempi kävely ennen nukkumaanmenoa.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)

Pienehkö kerrostaloasunto kaupungissa, kuitenkin vehreällä esikaupunkialueella, jossa hyvät ulkoilumaastot, joskaan ei esim. metsää, jossa koira saisi olla vapaana.

¤ Lapsien määrä

Meillä ei ole lapsia, mutta niitä saattaa tulla lähivuosina. Lisäksi lähipiirissämme on paljon pieniä lapsia, joten koiran pitäisi olla lapsiystävällinen (aiomme tietysti totuttaa sen jo pennusta asti lapsiin).

Perheeseemme kuuluu kaksi siamilaista kissaa, jotka ärsyttävyydessään voisi varmaan laskea melkein lapsiksi ;)

¤ Aiemmat koirakokemukset

Miehelläni ei mitään, minulla jonkin verran. Minulla on ollut 2 isoa sekarotuista rescue-koiraa, jotka kyllä opettivat paljon koirista ja niiden kanssa elämisestä :)

¤ Harrastustoiveet

Laitan nyt tämän työhöni liittyvän asian tähän osioon. Työskentelen mielenterveysongelmaisten nuorten aikuisten parissa, kodinomaisessa ympäristössä jossa tehdään mm. erilaisia kädentöitä ja vain vietetään aikaa yhdessä. Tähän paikkaan koira tulisi joka päivä mukaani, viettämään aikaa yhteisössä, olemaan silitettävänä ja kerran päivässä nuorten ulkoilutettavana. Yhteisö on rauhallinen ja turvallinen; koiralle haasteellisinta olisi sietää satunnaiset kovemmat äänet (esim. kun puutöissä sahataan tms.), uusien ihmisten äkilliset vierailut sekä se, että välillä pitää rauhoittua omalle paikalle, kun ryhmässä esim. tanssitaan tai liikutaan, eikä koira saa silloin osallistua.

Vapaa-ajalla harrastaisin koiran kanssa mieluusti jotain. Toko ainakin kiinnostaa, mutta olen avoin muillekin harrastuksille. Mihinkään SM-tasolle meidän ei tarvitse edetä, vaan toiveissa olisi enemmänkin motivoiva tekeminen koiralle ja emännälle pari-kolme kertaa viikossa.

MUOKS: Tämän viestin kirjoittamisen jälkeen olen tutustunut erilaisiin harrastuksiin ja päässyt jopa ihan livenä seuraamaan hakutreenejä. Olenkin nyt innostunut harrastamisesta entistä enemmän ja tulevan koiran kanssa tulenkin harrastamaan vähän tavoitteellisemmin kuin mitä aiemmin kirjoitin. Toko kiinnostaa edellee, enemmän on alkanut kiinnostaa kuitenkin nyt PK-lajeista ainakin haku, viesti ja etsintä, ja toisaalta myös pelastuskoiratoiminta on alkanut kiinnostaa! Lajin, mitä pääasiassa aletaan koiran kanssa treenata, valitsen sitten pennun rodunomaisten ja pennun omien taipumusten mukaan. Olisi siis hyvä, jos rodulla olisi PK-oikeudet, tai jos ei, niin mahdollisuudet harrastaa aktiivisesti jotain muuta mainitsemaani lajia.

¤ Turkkitoivomukset

Emme toivo turkkia, jonka hoitamiseen menisi tuntikaupalla aikaa päivässä. Lyhyt harjaus joka päivä onnistuu jos on tarvis, trimmattavuus ei ole myöskään ongelma.

¤ Minkä kokoinen koira

Keskikokoinen (tai vähän pienempi) olisi sopivin. Koiran tulisi olla sen kokoinen, että se kulkee mukavasti mukana. MUTTA: jos täydellinen rotu löytyy, ja se on isompi/pienempi niin voimme joustaa, tämä ei ole se tärkein asia. Ihan jättikokoista koiraa emme ehkä voisi ottaa, sillä meillä ei ole autoa, ja koiran pitää mahtua kulkemaan mukanamme bussissa ja raitiovaunussa.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)

Etsimme avointa, ihmisrakasta, rauhallista ja hyvähermoista koiraa, joka sopeutuu monenlaisiin tilanteisiin. Harrastustoiveisiin liittyen (ja muutenkin) koiralla saisi olla reilusti älykkyyttä, oppimiskykyä ja yhteistyöhalua.

Metsästys- ja vahtimisviettiä ei tarvitse olla, tai jos on, niin sen pitää olla hallittavissa koulutuksella.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

- Berninpaimenkoira vaikuttaa mukavalta, mutta iso koko mietityttää, sillä joudun liikkumaan koiran kanssa julkisilla kulkuneuvoilla, ja niissä ei ole kovin isoa tilaa koiralle ainakaan ruuhka-aikaan.

- Labradorinnoutaja. Ne kuulostavat rotumääritelmissä mukavilta, mutta en tunne henkilökohtaisesti yhtään tapausta.

- Myös lk collieta olen miettinyt, mutta ne taitavat olla vähän liian arkoja, tai ainakin tällaisen käsityksen olen saanut netistä lueskelemalla.

Siinä kai tärkeimmät...

Kiitos etukäteen vastauksistanne!

Tota Berninpaimenkoiraa olit näköjään itsekkin miettinyt, mutta koko mietityttää. Nartuthan ovat vähän pienenpiä kuin urokset. Bernejähän käytetään terapiakoirina niiden luonteen ja ystävällisen luonteen takia. Ja voihan tuon varmaan opettaa istumaan nätisti jaloissa linkussa, niin ei vie niin paljon sitten tilaa.
Tässä linkki rotuyhdistyksen sivuille jos rotuun haluat enemmän tutustua. Luonteeltaanhan rotu teille sopisi.
Mutta onnea sen oikean rodun etsintään!


muoks. kirjoitusvirheitä

Citykani kirjoitti:

Hei!

Olemme etsimässä perheeseemme sopivaa koiraa. Kuten otsikossa jo vihjasinkin, etsimme koiraa, joka olisi mukava koti- ja harrastuskoira ja lisäksi kävisi kanssani töissä ns. terapia- tai kaverikoirana.
![/u]

Pakko vastata tähän ketjuun vaikka minulla ei olekaan mitään ns oikeaa sanottavaa, koska en tunne noita mainitsemiasi rotuja. Bernejä kyllä taidetaan käyttää juuri tuollaisissa kaverikoira -hommissa. Arvelisin, että labbis ja kultsukin olisi hyviä rotuja, mutta pidän suuni supussa kun en oikeasti tiedä.
Mutta siis, oli pakko vastata tähän lyhyesti kertoakseni, että aloituksesi oli niin mielenkiintoinen, erilainen että tulen mielenkiinnolla seuraamaan mitä vastauksia saat! :)

Periaatteessa rotukirjo on hyvin laaja, sillä koirayksilön luonne vaikuttaa niin paljon. Haluatteko pennusta asti kasvattaa koiran vai olisitteko valmiita vaikka miettimään aikuisen koiran ottamista, jolla peruskoulutus on jo kunnossa?

Joka tapauksessa jos pennusta asti haluatte koiran kasvattaa, ottakaa koira hyvältä kasvattajalta joka pystyy ohjaamaan oikean pennun valinnassa ja neuvomaan arjen haasteissa selviämisessä.

Vinkkejä sopivista roduista voisi saada vaikkapa kaverikoirina toimivista roduista. Niissäkin tosin rotujen kirjo on laaja ja luonne on ratkaisevampi.

Isommista koirista tuli kultainennoutaja mieleen heti ensimmäisenä. Narttujen ihannekorkeus on 51-56 cm mutta tätä pienempiäkin löytyy. Niitä toimiikin juuri mm. kaverikoirina paljon. Rotu tarvitsee riittävästi liikuntaa, kuten tietysti kaikki koirat. Rotuyhdistyksen sivuilta lainattua:

Golden Ring GR ry kirjoitti:

Kultaisennoutajan toimintakyvyn tulee olla suuri ja hermorakenteen kunnossa eli vähintään kohtuullisen rauhallinen. Tunnusomaista kultaisennoutajan luonteessa on luoksepäästävyys, joka ei tarkoita ihmisten syliin kiipeämistä, vaan vapaaehtoista ja hyväntahtoista vieraan ihmisen hyväksymistä ja koskettamisen sallimista ilman varautuneisuutta. Myös ikävistä tapahtumista on palauduttava eli kovuuden tulee olla kohtuullinen. Työntekohalun on oltava mielellään suuri. Kaikenlainen arkuus, kuten laukausarkuus, on ei-toivottu ominaisuus. Temperamentin tulee olla vilkas, erittäin vilkas on ei-toivottua. Toimintakykyä eli rohkeutta kultainenkin tarvitsee selviytyäkseen kunnialla arjen tuomista haasteista.

Rotuyhdistyksen sivut
Wikipediassa

Pienemmistä koirista jotka ovat ns. kaikille ystävällisiä ja helpohkoja ja sopivat myös harrastuksiin tuli ensimmäisenä itselle mieleen cavalier kingcharlesinspanieli. Itsellä ei ole henkilökohtaista kokemusta rodusta, mutta tunnen tämän rodun edustajia jonkin verran ja sitä kautta saanut kuvaa rodusta. Cavalierit rakastavat ihmisiä ja se on perusluonteeltaan iloinen ja reipas rotu. Rotu ei ole erityisen herkkähaukkuinen eikä sen pitäisi hermostua nopeasti. Cavaliereja näkyy jonkin verran mm. agilitykentillä ja tokossakin ja se sopii hyvin harrastuksiin miellyttämisenhalunsa takia. Cavalier ei kuitenkaan ole sellainen "jalkoihin jäävä" koira vaan on todellista kokoaan suurempi luonne.

Yhdistyksen sivut
Wikipediassa

Itse ehdoittaisin labradorinnoutajaa. Mieluiten ehkä puoliksi käyttö ja näyttelylinjainen, jollaiset ovat hieman pienempi kokoisia mutteivät yhtä aktiivisia kuin puhtaat käyttölinjaiset.

http://www.labradori.fi/

Itselläni on ollut käyttö sekä tälläinen puolikäyttölinjainen ja tämän rodun parissa olen ollut 10 vuotta. Tämä nykyinen koira on aivan mahtava, tulee toimeen kaikkien kanssa ja rakastaa lapsia. Kissojenkin kanssa pärjää, koska on luonteeltaan vähän nynnerö. Uskoisin että koska labradorinnoutajalla on valtava kirjo erilaisia käyttötarkoituksia: metsästys, riistan jäljestäminen, tullien huumekoirat, liikuntarajoitteisten apu, pommikoira ja myös terapiakoira siitä saa kouluttamalla mahtavan kaverin mihin vaan. Labradori on siis koiramaailman yksi monitaitaja, jolle omistajan kanssa työskentely on parasta elämässä. Labradorista on moneksi ja se on myös huumorintajuinen rotu. Omani ainakin saa minut nauramaan erilaisilla tempuillaan, kuten nukkumalla lähes aina selälleen ja leikkimällä etukäpälien välissä lelulla, tai jos sen naamaan puhaltaa niin se pistää tassut eteen :D

Labbikset ovat luonteeltaankin sellaisia että ottavat avosylin kaikki vastaan, mikä on ihailtavaa. Labbikselle terapiakoira hommat olisivat varmasti unelmatyötä, kun saisi paljon rapsutuksia ja huomiota lisäksi labbiset tykkäävät aivan hulluna kantaa kaikkea joten sen voi opettaa auttamaan ihan päivän askareissa, kuten nostamaan pudonneita tavaroita lattialta tai tuomaan kaukosäätimen yms. Labbista on todella helppo motivoida ruualla ja se on melko helppo rotu kouluttaa. Yleensä ne ovat sellaisia hieman hömelön ystävällisiä toisille koirille, hyvä esimerkki omasta koirastani jonka kimppuun kävi koirapuistossa sekarotuinen koira. Oma labbikseni ei voinut käsittää miksi kimppuun hyökätään ja lähti karkuun minkä kerkesi, vaikka tämä sekarotuinen oli paljon pienempi ja koirani ei puolustanut itseään yhtään vaikka sekarotuinen kerkesi sitä puraistakin muutaman kerran.

Lisäksi pääset paikkakuntasi noutajatoimintaan mukaan, jossa sinua auttavat paikkakuntasi noutajaintoilijat kouluttamaan koiraasi!


Minulta saa yksityisviestillä lisää tietoa:)

Fay kirjoitti:

Haluatteko pennusta asti kasvattaa koiran vai olisitteko valmiita vaikka miettimään aikuisen koiran ottamista, jolla peruskoulutus on jo kunnossa?

Kommentoimpa tähän sen verran, että kun koira on nimenomaan tarkoitus ottaa kaveri-/terapiakoiraksi, niin suosittelen koiran ottamista pentuna. Aikuisella koiralla voi aina olla jotain negatiivista kokemusta takana, joka saattaa laueta huonona käytöksenä jonkun ihmisen käytöksestä tai olemuksesta.

Itsehän teen samanlaista työtä ja mulla on täällä mukana aina molemmat koirat sekä pitbulli ja bullmastiffi. Jos haluat ns virallisen kaverikoiran siihen vaaditaan luonnetestit jne jne ... Mutta meillä ainakin molemmat ovat tänne soveltuvia!

Ps; Onnea etsintään

Voin sanoa että berni on luonteeltaan ja rakenteeltaan paras tähän. Lk collie ja Labradori eivät mielestäni sovellu samalla tavalla :)

Comapq miten perustelet bernin olevan paras ? Aloittajahan toivoi koiran olevan keskikokoa tai pienempää ja minusta berni ei tähän täsmää.

Cirneco dell'Etna? Cirneco on keskikokoinen hoikkalinjainen (42-50 cm, 8-12 kg) koira. Cirnecon turkki on sileää, lyhyttä ja alusvillatonta. Turkin hoidoksi riittää pesu tarpeen vaatiessa ja hyvänä puolena on, ettei karvaa irtoa yleensä paljon. Cirneco on kätevän kokoinen, sillä se mahtuu esim. yleisissä kulkuneuvoissa syliin ja sitä jatkaa kantaa hetken esim. rullaportaissa. Kerrostaloon ja kaupunkilaiskoiraksi se soveltuu hyvin.

Luonteeltaan cirneco on ystävällinen, iloinen, eloisa, älykäs ja erittäin läheisyydenhaluinen koira. Se tulee yleensä toimeen kaikenikäisten kanssa. Uskoisin, että se sopii hyvin ystävällisyytensä ja läheisyydenhalunsa vuoksi myös terapiakoiraksi. Nuorena cirneco on tosin yleensä hyvin vilkas, mutta aikuisena yleensä rauhallinen, mutta aina valmis tarpeen vaatiessa leikkimään. Cirneco on älykäs koira ja se oppii asiat yleensä nopeasti, mutta koska sillä ei ole kaikkein eniten miellyttämisenhalua, ei se välttämättä tottele heti ensimmäisellä käskyllä. Cirneco tarvitsee määrätietoisen ja johdonmukaisen peruskasvatuksen. Aikuinen hyvin sosiaalistettu ja peruskasvatettu cirneco on yleensä helppo ja vaivaton koira.

Kissojen kanssa cirneco tulee yleensä hyvin toimeen. Monen cirnecon kaverina asustaa myös kissoja. Videopätkä cirnecosta ja kissasta (toivottavasti näkyy).

Cirnecon kanssa voi harrastaa näyttelyitä, agilityä, vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua ja vaikkapa verijälkeä.

Tutustu rotuun sivuillamme ja yhdistyksen sivuilla. Jos rotu kiinnostaa, saa sähköpostitsekin kysellä lisää!

Lyhyt esittelyvideo cirnecosta

Cara-cirnecon ensimmäinen päivä kotonaan

Tuli vahingossa tupla, kun lisäsin vielä tuon kissa-asian!

Erjis kirjoitti:

Videopätkä cirnecosta ja kissasta (toivottavasti näkyy).

OT, mutta siis kyllä näkyy ja ihana video! Ei näytä tuo cirneco olevan kissojen pahin vihollinen ainakaan ;)

Heitänpä kehiin oman rotuni, eli dalmatiankoiran. Pääsääntöisesti dallut ovat sosiaalisia ja avoimia, rakastavat kaikkia ihmisiä. Turkinhoito on helppoa, tosin karvaa lähtee paljon, mutta se ei kai ollut mikään este. Dallu sopisi oikein mainiosti luonnetoivomuksiisi. Kooltaan ovat keskikokoisia, 54-61 cm ja 23-32 kg, ja mahtuvat hyvin kulkemaan julkisissa kulkuneuvoissa, kun pennusta lähtien opettaa, kuinka tulee käyttäytyä, esim. omani kanssa tupaten täydessä ruuhkajunassa/-bussissa kulkeminen sujuu ongelmitta ja koira matkustaa rauhallisesti ihmisten keskellä. Eikä tätä ole edes koskaan kunnolla opetettu julkisilla kulkemiseen.

Citykani kirjoitti:

Etsimme avointa, ihmisrakasta, rauhallista ja hyvähermoista koiraa, joka sopeutuu monenlaisiin tilanteisiin. Harrastustoiveisiin liittyen (ja muutenkin) koiralla saisi olla reilusti älykkyyttä, oppimiskykyä ja yhteistyöhalua.

Metsästys- ja vahtimisviettiä ei tarvitse olla, tai jos on, niin sen pitää olla hallittavissa koulutuksella.

Noista "rauhallinen" on ainoa, jolla en nyt ensimmäisenä menisi dallua kuvaamaan, mutta sekin on vähän, että miten sen ottaa. Omani on rauhallinen silloin, kun tekemistä ei ole, mutta on kaikessa tekemisessä täysillä mukana. Voi olla, etten paremmasta tiedä, mutta vaikka dallua usein kuvataan myös itsepäiseksi ja itsenäiseksi, niin se kyllä rakastaa puuhailla oman ihmisensä kanssa, ja minun mielestäni se on siinä mielessä hyvinkin yhteistyöhaluinen. Kuitenkaan mitään palveluskoiran miellyttämisenhalua on turha odottaa, eli motivaation pitää olla kunnossa, dallua ei varmasti saa tottelemaan pelkällä pyhällä hengellä.

Citykani kirjoitti:


Tähän paikkaan koira tulisi joka päivä mukaani, viettämään aikaa yhteisössä, olemaan silitettävänä ja kerran päivässä nuorten ulkoilutettavana. Yhteisö on rauhallinen ja turvallinen; koiralle haasteellisinta olisi sietää satunnaiset kovemmat äänet (esim. kun puutöissä sahataan tms.), uusien ihmisten äkilliset vierailut sekä se, että välillä pitää rauhoittua omalle paikalle, kun ryhmässä esim. tanssitaan tai liikutaan, eikä koira saa silloin osallistua.

Dallun kanssa ei varmasti tulisi ongelmia noiden suhteen. Arkuus on harvinaista, ja yleensä näillä on aika hyvät hermot. Omani sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja hillitsee itsensä aika hyvin, vaikka oliskin jotain outoa ja jännää. Yhden käden sormilla on laskettavissa tilanteet, joissa koiran käytöksessä on ollut havaittavissa pelkoa, silloinkin se on ollut täysin hallittavissa. Tietenkin rohkeudella, itsevarmuudella ja älykkyydellä on myös kääntöpuolensa, joihin kannattaa varautua.

Dallua minä luonnehtisin koiraksi, joka kulkee kätevästi mukana. Se menee sinne minne omistajakin, eikä turhia stressaa. Se sopeutuu kaikkialle, eikä panikoidu vähän oudommastakaan tilanteesta/ympäristöstä. Nimenomaan näiden ominaisuuksien vuoksi rohkenin ehdottaa dallua teille.

Itselleni ainakin tuli ensimmäisenä "kriteereitänne" lukiessa mieleen juuri labradorinnoutaja. Mutta pienenä varoituksen sanana - omien kokemusteni mukaan määritelmä "rauhallinen" tulee, tietysti koirasta riippuen, soveltumaan vasta noin kahden ikävuoden jälkeen. Eli jos lapukkaa lähdette hankkimaan, kannattaa etukäteen informoida kasvattajaa siitä, että olisitte hakemassa nimen omaan rauhallista yksilöä. Yllätys saattaa olla melkoinen, kun pennusta asti energinen ja hieman kaaho pentu alkaa saavuttaa sitä vuoden ikää ja pentukäytös jatkuu edelleen ;> Eräällä tutullamme on juuri viimeisimpään kuvaukseen sopiva labradoruros, ja vaikka otus onkin nykyisin mitä mukavin koira muistelen kyllä "kauhulla" sen pentuaikaa kun kaikki tavarat lähtivät hyllyiltä ja pöydiltä, koira hyppi päin ja kuolasi järkyttävät määrät innostuessaan vierailijoista jne.

Eli tiivistettynä; jos päädytte labradorinnoutajaan, etsikää suht rauhallinen pentu ja varautukaa pitkään ja mahdollisesti myös rasittavaan pentuaikaan ;>

^labradorinnoutajaa etsiessä kannattaa kiinnittää huomiota sellaisiin kasvattajiin, jotka kasvattavat pentueita välillä myös avustajakoiratoimintaan ja kysyä olisiko sellaisessa pentueessa vielä vapaita koiria. Silloin vanhempien perintötekijät ainakin täyttävät ne kriteerit, joita sokeiden, liikuntarajoitteisten yms. avustajakoiraa tarvitsevien ihmisten elämäntoverilta vaaditaan.

Tosiaan jotkut labbikset saattavat olla jopa hullun energisiä ja sosiaalisia nuorena. Joten suosittelen myös sanomaan siitä kasvattajalle ja lisäksi soveltamaan esimerkiksi opaskoirakoulutukseen kuuluvia koulutusmenetelmiä, joissa pyritään saamaan rauhallinen ja hyvin toimiva avustajakoira.

http://www.opaskoirakoulu.fi/index.htm

tuolta voi saada hyödyllisiä vinkkejä ja kannattaa ottaa yhteyttä kasvattajiin joiden kasvatteja on käytetty jalostukseen opaskoirakoululle, näin löydät käyttötarkoitukseltaan luotettavat ja rauhallisimmat koirat. Tälläinen labradorinnoutaja on varmasti kaikista roduista varmin vaihtoehto terapia koiraksi.

Kiitos kaikille vastanneille! Olen tässä viime viikkoina lukenut hirmuisesti eri koiraroduista, koiran kouluttamisesta ja kaikesta mahdollisesta koiriin liittyvästä. Muokkasin tuonne alkuperäiseen kirjoitukseenikin, että harrastuskärpänen on nyt puraissut ihan uudella intensiteetillä, ja meidän tulevasta koirasta tuleekin ihan kunnon harrastuskoira. Nyt etsimme siis rotua, joka sopii työpaikalleni kaveri-/terapiakoiraksi JA sopii tavoitteelliseenkin harrastamiseen.

TeJo: Olen nyt lukenut varmaan sata bernisivustoa läpi, ja rotu vaikuttaa kyllä monella tavalla hyvin sopivalta meille. Miinusta on tuo koko, joka on nartullakin kyllä pikkuisen liian iso... Aika paljon sairauksia tuntuu rodulla myös vaivana olevan, ja elinikäodote todella alhainen (n. 7 vuotta) niinkuin isoilla roduilla kai yleensäkin. Berni ei ole tässä vaiheessa mitenkään pois suljettu rotu, mutta etsiskellään vielä, josko löytyisi vieläkin sopivampi koira meille.

Tuuve: Yritinkin etsiä täältä palstalta, jos joku muu olisi kirjoitellut samantyylisestä aiheesta (terapiakoira tms.), mutta en paljoa löytänyt niin piti aloittaa ihan uusi ketju :)

Fay: Olet ihan oikeassa tuossa, että hyvin montaakin rotua voisi ajatella kun yksilölliset erot ovat suuria. Olen tässä miettinytkin, että jonkun sellaisen ei-yleensä-terapiakoiraksi miellettävän-rodun pentua voisi ajatella, jos olisi lupaaviin kasvattajiin yhteydessä ja kertoisi, minkä luonteista koiraa on etsimässä.

Haluamme kyllä ehdottomasti ottaa pennun, kun aikuisella koiralla voi olla omien aiempien kokemusten painolastia, sellaistakin, mistä me emme uusina omistajina voi mitään tietää. Olen itse elänyt kahden rescuekoiran kanssa, ja vaikka ne ihania koiria olivatkin, ei niitä olisi voinut ajatellakaan ottavansa töihin mukaan. Kodinvaihtajakoiriakin on tietysti monenlaisia, mutta tuntuu varmimmalta kasvattaa koira itse pennusta asti.

Kultsu on kyllä rotuna ihan mahdollinen. Olen nyt lueskellut rodusta aika paljon, ja tarkoitus olisi livenä päästä tutustumaan rodun edustajiin.

Cavalieria emme sen sijaan halua, vaikka rotu onkin kiva ja tunnen pari cavalieria ihan henkilökohtaisestikin. Ihania koiria ovat, mutta rotu ei vain tunnu omalta.

CHANEL: Labbis tuli meillekin ensimmäisenä mieleen, kun aloimme rotuja pohtia. Rodussa tuntuu olevan paljon hyvää ja meille sopivaa, ja se onkin yhä yksi vaihtoehdoistamme. Olen nyt kaupungilla kulkiessani bongaillut labbiksia ja tarkkaillut niitä kauempaa. Parin omistajankin kanssa olen uskaltautunut juttusille. Ajattelin laittaa sähköpostia parille hyvän tuntuiselle kasvattajalle, jos vaikka jonkun luo pääsisi ihan vierailulle ja lisää kyselemään.


Osaatko (tai osaako joku muu?) sanoa noista käyttö- ja näyttölinjaisista: pitääkö käyttölinjaisen labbiksen päästä aina toteuttamaan rodunomaista työtään eli metsästämistä? Vai riittääkö muu aktiivinen harrastaminen? Olen tässä nimittäin innostunut entistä enemmän koiraharrastuksista, ja olisin valmis harrastamaan koiran kanssa vähän tavoitteellisemminkin kuin ensimmäisessä viestissä kirjoitin. Vai olisiko juuri tuollainen puoliksi käyttö- ja näyttölinjainen paras silloinkin?

Comapq: Kiva kuulla, että muillakin on koiria tällaisissa ”töissä”! Pitbull- tai mastiffityyppiset rodut eivät kyllä ole minun juttuni, tykkään vähän erityyppisistä roduista. Jos jaksat kirjoittaa, kuulisin kuitenkin mielelläni enemmänkin, miten teillä on homma koirien kanssa sujunut töissä. Mitkä tahansa kokemukset olisivat arvokasta tietoa!

Olisi tosiaan kiva kuulla, miten päädyit siihen, että juuri berni olisi kaikista paras?

Erjis: Ihan uusi rotu minulle tämä cirneco! Kivan oloinen ja voi miten kaunis. Meille olisi kuitenkin ihan ehdotonta, että koiralta löytyisi tuota miellyttämisenhalua. Niinpä tämä ei ole meidän rotumme, kiva uusi tuttavuus kuitenkin. Ja aivan ihana kissavideo.

Kinoko: Dalmatialaiset ovat ihan mahdottoman söpöjä! Luonnekin vaikuttaa aivan mahtavalta. Haluaisimme kuitenkin koiran, jolta löytyy miellyttämisenhalua, jotta motivointi olisi mahdollisimman helppoa ja koira olisi mahdollisimman yhteistyökykyinen. Muilta osin dallu varmaan olisikin meille aika ihanteellinen, kyllä hyvät hermot on meille tärkeämpi ominaisuus kuin se rauhallisuus. En sitten tiedä, onko meillä liiankin tiukat kriteerit: onko sitä meidän "unelmien koirarotua" edes olemassakaan...

Quinton: Nyt kun olen ulkona liikkuessani katsellut ympärilleni ”sillä silmällä”, olen havainnut mainitsemasi asian. Melkein kaikki näkemäni (nuoret) labbikset ovat vaikuttaneet aikamoisilta höseltäjiltä. Meillä olisi toiveissa sellainen koira, joka olisi kotioloissa pikkuisen rauhallisempi ja ulkona ja harrastaessa saisi sitten päästellä höyryjä kunnolla. En vaan tiedä, voiko kaikkea saada. Koiraa, joka olisi noiden lisäksi vielä avoin ja ystävällinen ja hyvähermoinen ja älykäs ja hyvä harrastuskoira ja ei liian pieni eikä liian iso... aikamoiset kriteerit meillä. Tällä hetkellä siis tuo labbis onkin oikeastaan ykkösvaihtoehto. Vielä ei kuitenkaan olla koiraa ottamassa, vaan otetaan rauhassa selvää ja tutustutaan rotuihin.

Kiitos vielä labbisvinkeistänne, kadi ja CHANEL. Jos labbikseen päädymme, teemme varmasti niin kuin neuvoitte.

Lisää rotuehdotuksia otetaan ilomielin edelleen vastaan!

Lisää rotuehdotuksia otetaan ilomielin edelleen vastaan!

Welsh corgi? (Pembroke tai cardigan, kumpi nyt omammalta tuntuu...) Pienisuuri koira, joka käy monen harrastukseen ja luonteensa puolestakin olettaisin sopivan terapiakoiran hommiin. :)

Osaatko (tai osaako joku muu?) sanoa noista käyttö- ja näyttölinjaisista: pitääkö käyttölinjaisen labbiksen päästä aina toteuttamaan rodunomaista työtään eli metsästämistä? Vai riittääkö muu aktiivinen harrastaminen? Olen tässä nimittäin innostunut entistä enemmän koiraharrastuksista, ja olisin valmis harrastamaan koiran kanssa vähän tavoitteellisemminkin kuin ensimmäisessä viestissä kirjoitin. Vai olisiko juuri tuollainen puoliksi käyttö- ja näyttölinjainen paras silloinkin?


Minun tietoni mukaan poliisejen huumekoirat, tullien koirat ja pommikoirat ovat pääasiassa käyttölinjaisia. En ole aivan varma käyttävätkö opaskoirakoulut juuri näitä puoliksi käyttö ja näyttö linjaisia. Kuitenkin usein se menee niin että mitä enemmän koirassa on näyttelylinjaa, sitä raskaampirakenteinen se on. Jos haluat passelin ja oikeasti suht pienikokoisen lapukan, metästyslinjainen on oikea valinta.

Muista ehdottomasti mainita kasvattajalle tulevasta käyttötarkoituksesta, niin hän osaa jo pennusta asti miettiä sinun tarpeisiisi sopivaa pentua. Riippuu aivan kennelistä millainen käyttölinjainen sieltä tulee, mutta labradorin ollessa hyvin monitaitoinen rotu aktivointi on sille kuitenkin tärkeintä. Kyllähän varmasti jokaisella labbiksella on luontainen taipumus pitää uimisesta ja olla kiinnostunut riistasta.

Labradorinnoutaja on hyvin sosiaalinen rotu ja meillä ihan metsästykseenkin käytettävä käyttölinjainen on oikea sylikoira ja kaikkien kaveri oli kyse sitten aikuisesta,lapsesta, toisista koirista tai vaikka kissasta.

Tässä sinulle vielä muutama satunnaisesti valittu kuva jossa näet oikeasti miten suuri rakenteellinen ero käyttö ja näyttelylinjaisilla on.

http://www.handialla-labradors.co.uk/images/tori.jpg
käyttölinjainen

http://journeymanlabs.com/yahoo_site_admin/assets/images/Joey_1.13591159_std.jpg
näyttelylinjainen

Citykani kirjoitti:

Osaatko (tai osaako joku muu?) sanoa noista käyttö- ja näyttölinjaisista: pitääkö käyttölinjaisen labbiksen päästä aina toteuttamaan rodunomaista työtään eli metsästämistä? Vai riittääkö muu aktiivinen harrastaminen? Olen tässä nimittäin innostunut entistä enemmän koiraharrastuksista, ja olisin valmis harrastamaan koiran kanssa vähän tavoitteellisemminkin kuin ensimmäisessä viestissä kirjoitin. Vai olisiko juuri tuollainen puoliksi käyttö- ja näyttölinjainen paras silloinkin?


Quinton: Nyt kun olen ulkona liikkuessani katsellut ympärilleni ”sillä silmällä”, olen havainnut mainitsemasi asian. Melkein kaikki näkemäni (nuoret) labbikset ovat vaikuttaneet aikamoisilta höseltäjiltä. Meillä olisi toiveissa sellainen koira, joka olisi kotioloissa pikkuisen rauhallisempi ja ulkona ja harrastaessa saisi sitten päästellä höyryjä kunnolla. En vaan tiedä, voiko kaikkea saada. Koiraa, joka olisi noiden lisäksi vielä avoin ja ystävällinen ja hyvähermoinen ja älykäs ja hyvä harrastuskoira ja ei liian pieni eikä liian iso... aikamoiset kriteerit meillä. Tällä hetkellä siis tuo labbis onkin oikeastaan ykkösvaihtoehto. Vielä ei kuitenkaan olla koiraa ottamassa, vaan otetaan rauhassa selvää ja tutustutaan rotuihin.

Kiitos vielä labbisvinkeistänne, kadi ja CHANEL. Jos labbikseen päädymme, teemme varmasti niin kuin neuvoitte.

Lisää rotuehdotuksia otetaan ilomielin edelleen vastaan!

Mielenkiintoista rotukeskustelua täällä ja todella kiinnostava aihe tämä "terapiakoiraksi sopivat rodut"! Itsekin teen työtä, jossa koiraa voisi hyvin käyttää nk. terapiakoirana. Siksikin aihe kiinnostaa!

Mutta siis, noihin rotuihin.... Itselläni on tällä hetkellä kaksikin rotuedustajaa tuolta listaltasi; Lk.collie ja käyttislabradori. Nahkan kanssa harrastan agilityä, tokoa, pk-hakua ja -jälkeä. Hyvin pelittää noissa kaikissa. Nahkoissa on rodun sisällä hyvin paljon eroja, niin linjoissa kuin yksilöissäkin. Nahkan perusluonteeseen tyypillisesti kuuluu pidättyväisyys ja arkuuttakin rodussa valitettavasti esiintyy, MUTTA on paljon myös sosiaalisia, avoimia, hyvähermoisia ja rohkeita nahkoja. Jos nahkaa harkitset, kannattaa sopivan yksilön etsimiseen käyttää aikaa. Parhaimmillaan nahka on kaikkea sitä mitä esim. terapiakoiralta vaaditaan sekä monipuolinen harrastuskaveri.

Tämä labradorini taas on vasta 5kk vanha, mutta erittäin lupaavan oloinen pentu moneenkin lajiin (tällä hetkellä ollaan otettu alkeita tokossa ja pk-haussa), lisäksi siitä löytyy miellyttämishalua, työmotivaatiota, rohkeutta, virtaa ja keskittymiskykyä. Myös rauhoittuminen jo nykyisin onnistuu ja koska rauhallista käytöstä on kotioloissa vahvistettu, se hyvin harvoin intoutuu sisällä riekkumaan. Sanoisin, että tällä neidillä vaikuttaisi olevan palikat oikeassa järjestyksessä päässä. Tästä voinet päätellä mitä mieltä olen labradorin soveltumisesta myös terapiakoiraksi. Toki yksilöissä on eroja ja tarkkana kannattaa olla yhdistelmän ja yksilön valinnan kanssa, sillä kirjoa varmasti on tämänkin rodun sisällä. Kuten tässä on jo kehotettukin, kannattaa kysellä laajsti kasvattajilta heidän koiristaan ja käydä tutustumassa niihin livenä.

Mitä taas tulee noihin käyttis-, näyttis-, ja sekalinjoihin, uskoisin niistä kaikista löytyvän hyviä yksilöitä ainakin terapiakoiraa ajatellen. Siinä kun ymmärtääkseni pääosaa näyttelee ne rautaiset hermot ja avoimuus. Mitä taas tulee harrastuspuoleen, ainakin itse pidin itsestäänselvyytenä, että sen tulee olla käyttölinjainen. Ehkä sekalinjaisistakin (tarkkoittaen näyttis-käyttisyhdistelmiä, käyttölinjoissahan saattaa olla jossain kohtaa käytetty myös näyttölinjaisia yksilöitä) olisi voinut kovalla etsinnällä löytyä omiin kriteereihini sopiva yksilö, mutta pidin helpompana vaihetoehtona rajata etsiminen käyttölinjaisiin ja olen kyllä ollut tyytyväinen lopputulokseen. Tapasin useampiakin kasvattajia pentua etsiessäni ja sitä myötä myös monia koiria. Nämä tapaamiset kerta kerralta vain vahvistivat ajatustani, että seuraava koira olisi käyttislabradori.

Harrastuksilla ei mielestäni ole näiden kanssa mitään väliä, kunhan harrastetaan - ja paljon! Eli energia purkautuu kyllä aina johonkin, jollei sitä kanavoida oikeisiin kohteisiin. Monet käyttiskavattajat, joiden kanssa keskusteluja kävin sopivaa pentua etsiskellessäni, olivat kyllä tyytyväisiä mihin tahansa harrastusvaihtoehtoon, kunhan koiran kanssa vaan harrastetaan. Kyllähän ne eniten taitavat arvostaa noita NOME-puolen juttuja, mutta suhtautuvat myönteisesti muihinkin. Oman pentuni kanssa suuntaan ainakin pk-puolelle, nomeilut ovat siellä ehkä-osastolla. Kasvattajiakin katselin mahdollisuuksien mukaan sillä silmällä, että heillä olisi kasvateilla tuloksia myös muista lajeista kuin noutopuolelta. Vähemmän niitä löytyi, mutta löytyi kuitenkin. Useammalta oli mennyt koiria myös puolustusvoimiin, tulliin, opaskoirakouluun jne. Monipuolisuuttaa siis löytyy, kannattaa vaan penkoa vähän tietoja ja ottaa rohkeasti yhteyttä kasvattajíin. Hyvin usein he ottavat mielellään kyläilemään ja kertovat omista koiristaan.

Tulipas aikamoinen palopuhe, jonka perusteella ei liene epäselvää minkä rodun puolesta täällä liputettaan.

LISÄYS: Myös kultsu voisi olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto ja nimenomaan käyttiskultsu! Ne kun ovat oman kokemukseni mukaan kaikkea sitä mitä labradoritkin, mutta usein hitusen rauhallisempia. Käyttiskultsua voisin itsekin harkita seuraavaksi koiraksi sitten joskus...