Koirat.com

Olen pitkään pohtinut isomman ja "vaativamman" koiran hankkimista. Koiran hankinta ei ole vielä ajankohtaista, koska asun tällä hetkellä kerrostalossa, mutta jo etukäteen olen pyrkinyt ottamaan selvää roduista, jotka minulle sopisivat. Olen tutustunut hyvin moniin rotuihin, käynyt näyttelyissä tutustumassa ja ollut sähköpostitse yhteydessä eri rotujen kasvattajiin.

Kokeneemmilta vahti-/vartiokoirarotuja harrastavilta haluisin kuitenkin tarkennusta muutamaan asiaan. Tarkoituksenani olisi hankkia suurikokoinen koira, jolla on melko voimakas vahtivietti. Olen perehtynyt lähinnä Livestock- rotuihin, johon kaikki kookkaammat laumanvartijatkin kuuluvat ja joilla vahtivietti on täysin luontainen ominaisuus ja koira käy tarpeen vaatiessa jopa kiinni. Millaisia eroja suurien laumanvartijarotujen viettien voimakkuudessa on ja onko vahtiminen luontainen ominaisuus Livestock-rotujen kaikille edustajille vai löytyykö paljon poikkeuksia, joilla ei ole kovinkaan voimakasta vahtiviettiä.

Olen katsellut myös laumanvartijoiden lisäksi muitakin vahdiksi kelpaavia ja suojelukelpoisuuden omaavia rotuja. Suojeluharrastuksessa käytettävistä roduista minulla ei kuitenkaan ole niin paljon tietoa, että osaisin tunnistaa vartio-/vahtikoiraksi sopivan pennun. Eri lähteissä todetaan, että pennustakin voi vahtiherkkyyden ja -vietin voimakkuudenkin nähdä. Kuinka voin tunnistaa esim. mallinois-pennun, joka sopeutuu suojeluharrastukseen mahdollisimman hyvin? Koiran perimän vaikutukset näkee pitkälti vanhemmista, mutta onko olemassa jtn nopeaa tapaa testata pentua ja tunnistaa pentueesta paras mahdollinen vartio-/vahtikoira?

Suojelu-harrastuksella ei ole mitään tekemistä vahtimisen saati laumanvartijoiden kanssa. Lisätietoa suojelusta täällä.

Tämä olisi varmaan muutenkin tuon rotukysely-palstan aihe, koirarotuja joilla on vahtimis- ja vartioimisviettiä on satoja lähtien aina kääpiövillakoirasta kaukasianpaimenkoiraan.

Jos aloittaja on etsimässä itselleen "vahtivaa rotua" (haluaa siis ehdotuksia?) Rotukyselyt on siinä tapauksessa oikea palsta tälle, joten siirretään.

Olen tietoinen ettei suojelukoulutuksella ole pelkästään tekemistä vahtimisen kanssa, siitä ettei olisi mitään tekemistä, olen hiukan eri mieltä. Ymmärrän myös, että koiran muut vietit ovat keskeisessä asemassa suojelukoulutuksessa ja esimerkiksi metsästysviettiä vahvistetaan koiraa puretettaessa. Kuitenkin hyvällä suojelukoiralla ja vahtikoiralla on myös melkoisesti samoja ominaisuuksia. Hyvä vartio-/vahtikoira asettuu suojattavan kohteen ja uhan väliin ja reagoi tulevaan uhkaan tietyllä, toivotulla käyttäytymismallilla. Kysymykseni olikin, kuinka tälläinen käyttäytymismalli on ennustettavissa pentua valittaessa?

Tarkoituksenani ei myöskään ollut sekoittaa laumanvartijoita suojeluun vaan tarkoituksenani oli kysyä kuinka voimakkaana laumanvartijoiden vahtivietti ilmenee, ja ilmeneekö se niin lähes yksilöstä riippumatta ts. onko laumanvartijoiden vahtivietti genettisessä koodissa niin voimakas, että sitä on havaittavissa kaikilla rodun edustajilla?

Vielä rotupohdiskelusta sen verran, että ymmärrän kyllä että alle polven korkuinen Welsh Corgi on oivallinen vahtikoira esimerkiksi kerrostaloon ja että pienen kinnertävän karjakoiran rinnalla moni suurempi vahtikoiraksi luokitellun rodun edustaja ei käyttäytymis-/luonnetesteissä pärjää corgille, kun mitataan koiran ominaisuuksia vahtitehtäviin. Kuitenkin haluaisin vahtikoiralla olevan myös jonkin verran kokoa ja kykyä käydä tarvittaessa kiinni (toivottavasti ei ikinä tarvitse, mutta hypoteettisesti). Haluisinkin tässä palstassa kysellä muiden käyttäjien kokemuksia hyvistä vahtikoiraroduista.

Vietit vähän hukassa nyt? Metsästysvietillä nyt etenkään ei ole mitään tekemistä suojelun kanssa. Suojelussa pelataan saalisvietillä, puolustusvietillä, aggressiolla ja laumavietillä. Metsästysvietti aka riistavietti kohdistuu elävään riistaeläimeen, joko pakenevaan näköhavaintoon tai ennen kaikkea riistaeläimen hajuun. Saalisvietti taas kohdistuu "kuolleeseen" kohteeseen, esimerkiksi patukkaan, rättiin, narupalloon, suojeluhihaan, ja syttyy nimenomaan kohteen liikkeestä. Lisää vieteistä täällä.

Laumanvartijoilla vartioimis ja puolustusvietti tulee esiin nimenomaan omalla reviirillä. Reviirinsä ulkopuolella nämä rodut saattavat olla hyvinkin toimintakyvyttömiä eivätkä ilmennä mitään voimakasta puolustuskäyttäytymistä. Ja kyllä, suurimmalla osalla laumiksista vartioimisvietti on kyllä hyvinkin tallella.

Mihin tarkoitukseen siis koiraa etsit? Pelottaako kadulla kulkeminen vai haluatko ennen kaikkea pihavahtia? Riittääkö ilmoittava (=vieraat haukkuva) vahtikoira, vai pitääkö koiran todella myös käydä kiinni jos pihalle tulee kutsumaton vieras?

Entä oma koirakokemuksesi? Millaiseen ympäristöön koira tulee? Mitä sinä voit tarjota koiralle?

Laumanvartijat puolustavat laumaansa kyllä oman reviirin ulkopuolellakin. Eikä laumanvartijan kaltaista koiraa tule milloinkaan yllyttää käymään kiinni, eikä sitä ominaisuutta tule vahvistaa. Laumanvartija käy kiinni melkoisella voimalla, eikä päästä irti käskystä.

Rushdie kirjoitti:

pitääkö koiran todella myös käydä kiinni jos pihalle tulee kutsumaton vieras?

Tuota Rushdien lausetta lainasin aloittajalle. Itseasiassa Suomessa ei tavallisen tallaajan vartiokoira saa edes puolustaa omaa pihaa käymällä tunkeilijan kimppuun. Korjatkoon joku, jos olen tässä väärässä. Näin olen vain käsittänyt.

Ei saa ei, tai ainakin siitä tulee omistajalle kovasti paljon seuraamuksia.

Tosiaan, saalisvietistähän siinä on kyse. Epähuomiossa tuli sekoitettua, mutta että "kuolleeseen" kohteeseen. Eikö koiran purenta kohdistu juuri maalimieheen, eikä niinkään vain hihaan ja olen kuullut puhuttavan ns. tappopurennasta ko. yhteydessä onko tässä miään perää?

Eikö pelota sen enempää kotona eikä kadullakaan. Enkö myöskään tarvitse koiraa mihinkään egonkohottamisprojektiin. Asia nyt vain on niin että ko. rodut kiinnostavat ja koiran täytyy olla haastava. Suojelun heitin noin vain, että jos ehkä joskus haluiasi harrastaa (ihan vaan siis mahdollisuutena). Itselläni on kokemusta haastavimmistakin roduista ja päivääkään en ole elellyt ilman koiraa ja ko. koira tulisi omakotitaloon haja-asutusalueelle ja omaa metsääkin olisi koiran käytössä jonkin verran eikä kovin lähellä naapureitakaan.

Vieläkään en saanut vastausta tuohon kysymykseen, että kuinka pennun alttius havaitaan?

Ja taisin tossa aikaisemmin mainita että en todellakaan ole sekoittamassa laumanvartijoita mihinkään suojeluharrastuksiin ja tiedän, ettei laumanvartijoiden vahtiviettiä tule vahvistaa. Heitelkää toki ilmaan vaativampia ja vahdikisi kelpaavampia rotuja.

Ei, tavallisen harrastajan suojelukoira puree nimenomaan hihaa, eikä kohdista puruaan varsinaisesti ihmiseen. Toki koiran tulee tietyissä suojelukokeen osa-alueissa (vartionnit) esittää aggressiota maalimiestä kohtaan ja se vaihtaa viettiä saaliista puolustukseen ja päin vastoin, mutta missään tapauksessa suojelukoira ei pure siksi että se haluaisi purra ihmistä tai siksi että se olisi jotenkin erityisen aggressiivinen. Virkakoirat ovat sitten asia erikseen ja niiden kanssa treenataan mm. kokopuvulla ja piilohihalla. Mutta tavallisen pulliaisen suojeluharrastuskoira on tosiaan orientoitunut nimenomaan hihan ja vain hihan puremiseen.

Minä en ainakaan kykene ehdottomaan mitään rotua kun et ole edelleenkään kertonut yhtään mihin sitä koiraa lopulta haluat. Pihavahdiksi, harrastuskoiraksi, mihin tarkoitukseen? Et ole myöskään kertonut juuri mitään siitä millaisiin olosuhteisiin koira tulisi, tai mitä sinä ylipäätään olet valmis koiralle tarjoamaan. Millaista aktivointia ja kolulutusta koira saisi? Kuinka paljon liikuntaa? Millaiseen perheeseen koira tulee? Vähän tarkemmin aikaisemmasta koirakokemuksestasi... Tällä hetkellä skaala on todellakin kaikkea välillä kääpiövillakoira-käyttölinjainen malinois-kaukasianpaimenkoira.

Tosiaan voisihan tuota hiukan tarkentaa. Asiaa hieman tutkiskeltuani olen tullut siihen tulokseen että laumanvartijat, johtuen pikkupentumaisesta käyttäytymisestä, voi nyt joka tapauksessa hylätä.

Koira tulisi tavalliseen omakotitaloon maalle. Ei siis maatilalle vaan ihan normaaliin haja-alueasutuksella sijaitsevaan OKT-ympäristöön. Koiralla olisi vahdittavana oma piha eikä naapureita olisi kovinkaan lähellä ja kuten aikaisemmin mainitsen pihaan ympäröi noin hehtaarin verran omaa metsää, joten lähinaapureita tulee tuskin koskaan.

Koiralla saisi olla jonkin verran kokoa, mutta koiran pitäsi tulla toimeen myös pienempien koirien kanssa (kaksi chihuahuaa). Suvaitsevainen suhtautuminen lapsiin olisi myös suotavaa, vaikka tällä hetkellä ei lapsia olekkaan.

Kuten aikaisemmin olen todennut koiralla saa olla vahtiviettiä omassa pihapiirissä, mutta viettivoimakkuuden ei tarvitse yltää ihan laumanvartijoiden tasolla (ts. jokaista oravaa ei tarvitse haukkua).

Tuohon koiran kanssa harrastamiseen en vielä osaa varmuudella sanoa, mutta mahdollisesti suojelukoulutusta. Joka tapauksessa koiran kanssa liikuttaisiin ja harrastettaisiin paljon.

Omasta koirakokemuksesta sen verran että em. kääpiökoirien lisäksi perheessä on ollut kaksi keskikokoista sekarotuista, joista toinen oli ajava ja toinen paimenkoira. Lisäksi on ollut akita ja amerikanakita. Tuttavien kautta olen tutustunut hyvin moniin rotuihin ja kirjoista olen imenyt kaiken mahdollisen tiedon.

Rotuja, joita itse olen miettinyt (tällä hetkellä, mutta muuttuvat tuon tuosta, siksipä kysyn milipiteitä ja kokemuksia muilta, jotta tietoa olisi riittävästi): Hovawart, Beauceron ja Valkoinen paimenkoira.

tomiah kirjoitti:

Rotuja, joita itse olen miettinyt (tällä hetkellä, mutta muuttuvat tuon tuosta, siksipä kysyn milipiteitä ja kokemuksia muilta, jotta tietoa olisi riittävästi): Hovawart, Beauceron ja Valkoinen paimenkoira.

Äkkiseltään sanoisin, että noista roduista mikä vaan saattaa toimia mukavasti pihavahdin virassa, hoffi ainakin historiansa ja nimensäkin puolesta. Valkoisen paimenkoiran kanssa saa olla tarkkana, että saa tasapainoisen koiran, sillä rodussa on ikävän paljon arkuutta, liekö sitten seurausta ennemmin ulkonäköjalostuksesta vai pienestä geenipohjasta ja rodun yksilöiden määrän moninkertaistumisesta lyhyehkössä ajassa.

Mikään näistä roduista ei ole oikein ihanteellinen suojeluun, tai ainakin hyvän suojelukoiran löytyminen on melkoinen onnenpotku. Tosin en minä sinuna lähtisi edes suojelukoiraa hakemaan, jos ajatus on "ehkä voisin suojeluakin harrastella". Kyseessä on kuitenkin laji, joka vaatii tiukkaa reeniä ja sitoutumista harjoitteluun, jotta maalimieskin on valmis sitoutumaan ja maalimiehen kanssa reenaamisen lisäksi tulee harjoitella tottista ja jälkeä. Suojelua ei oikein voi harrastella, ellei kyse ole puskapurettamisesta, jolla ei ole mitään tekemistä suojelun kanssa, joten mikäli koiran kanssa reenaamiseen ei ole laittaa tarpeeksi aikaa ja energiaa tai suojeluun lajina ei ole sellaista motivaatiota ylläpitävää intohimoa, ei hommaan välttämättä kannata ryhtyä laisinkaan.

Tuosta valkoisesta paimenkoirasta olen kuullut vastaavaa aikaisemminkin. Howavartista tiedän sen verran että vahdinrooli sopii koiralle melko hyvin ja sama koskee käsittääkseni myös beauceronia. Uskoaksen beauceron olisi näistä suojeluun sopivin ja ainakin paimennuksen lisäksi rotua sanotaan käytetyn erilaisissa vartio-, suojelu- ja palveluskoira tehtävissä. Beauceron noista nyt on sellainen mitä olen eniten pohtinu. Koira on käsittääksen voimakastahtoinen ja vahdiksi sopvia ja rodulla on palveluskoirahistoriaa ja suojelussakin, mitä nyt netistä olen tietoa löytänyt, on beuceronia tiettävästi käytetty. Haluaisin kuitenkin pitää tuon suojelukoulutuksen mahdollisuuden avoinna.

Muita suojelukoulutukseen ja "vahtitehtäviin" sopivia rotuja? Käyttölinjaista saksanpaimenkoiraakin olen pohtinut, mutta käsitteekseni terveystilanne ei ole kovin hyvä. Käyttölinjaisen mallinoisin vahtivietistä ei itselläni ole mitään kokemusta. Mustaterrieriä on tullut niinikään pohdittua jonkun verran.

Laumanvartijoiden pikkupentumainen käyttäytyminen???

Njooh, valkkari, beussi ja hoffi sopivat kaikki hyvin aktiivisen kotikoiran virkaan ja pihavahdiksikin, mutta tavoitteelliseen suojeluharrastukseen ei ole kuin harvoista poikkeusyksilöistä. Suojeluharrastus taas vaatii hyvän ja osaavan maalimiehen, ja harva maalimies suostuu huvipurettamaan koiraa jonka ominaisuudet eivät riitä lajin tavoitteelliseen treenaamiseen.

Jos kokemusta muista pk-lajeista ei ole, suojelu ei myöskään ole aloittelevalle harrastajalle se paras vaihtoehto. Toki osa ihmisistä pääsee heti lajiin kiinni ja pärjää mukavasti treeneissä ja kokeissa koiransa kanssa vaikkei aikaisempaa pk-taustaa olisikaan. Mutta yhdistelmä ei niin hyvin suojeluun sopiva rotu ja lajia tuntematon ohjaaja ei ole se paras mahdollinen.

Noin muuten mainitsemasi rodut olisivat varmasti hyvin pitkälti sitä mitä haet!

Niin tuolla pikkupentumaisella käyttäytymisellä tarkoitan vain sitä että laumanvartijakoirilla toteutuvat lähinnä kaikki koiran ensimmäisen varsinaisen kehitysvaiheen (pikkupentu) piirteet. Laumanvartijakoirilla metsästyskäyttäytyminen on olematonta, koira suhtautuu eoäluuloisesti uusiin asioihin, joka laukaisee puolustuskäyttäytymisen ja koiran käyttäytyminen uusia asioita kohtaan on vähän mitä milloinkin. Välillä koira lähestyy uhkaa karvat pystyssä ja toisaalta saattaa perääntyä haukkuen. Niin ja koira on hyvin kiintynyt "laumaansa" ja viettää sen kanssa mieluusti aikaansa.

Toki ennen harrastamisen aloittamista lajiin perehdytään tarkasti. Joka tapauksessa, koiran kyvyn mukaan tietysti, katsotaan mikä PK-lajeista tuntuisi omalta. Suojelu nyt on aina herättänyt mielenkiintoa ja lajiin on ollut tarkoitus tutustua aikaisemminkin. Koira vain puuttuu. Yleensäkin kaikki haastavampi koiran tottelevaisuuskoulutus on herättänyt suurta mielenkiintoa. Mitä rotuja suojelukoulutuksessa nykyään suositaan? Käsittääkseni saksan paimenkoirat, malikat, rotikat ja dobberit ovat olleet melko tiuhaan käytössä. Muita?

Pääosin käyttöpuolen (käyttö/sekalinjaisia) saksanpaimenkoiria ja malinoiseja, ja tukkamaleja eli käyttölinjaisia tervuja. Lisäksi jonkin verran doppereita, rotikoira, suursnautsereita, airedalenterriereitä, ja toki muutamia yksilöitä varmasti mm. hoffeista ja beauceroneistakin. Mutta jos tavoitteellisesti haluaa suojelua harrastaa (ja sitäpä ei juuri tavoitteetta harrasteta, siinä lentää treeniryhmästä kuin leppäkeihäs), kyllä se melkein maliin ja sakemanniin kääntyy. Ja kyllähän sitä nyt on pureteltu amstaffia, dogo argentinoja, mudeja, ja yhdellä bordercolliella on ihan IPO-tuloskin, mutta ne ovat niin marginaalirotuja ettei niistä sen enempää.

Haastetta riittää kyllä aivan varmasti ihan missä vain pk-lajissa, toiset sanovat suojelua kuningaslajiksi, itse en sitä allekirjoita. Kannattaa varmasti myös valmiiksi selvitellä millaista suojelukoulutusta omalla alueella on mahdollista saada, ei ole ollenkaan poikkeuksellista että ihmiset ajavat puruihin kymmeniä elleivät satoja kilometrejä hyvän maalimiehen luo. Suojelu myös vaatii erittäin määrätietoista treenaamista ja paljon aikaa. Ja toki muistamme että suojelussa on kolme tasa-arvoista osa-aluetta, jälki, tottelevaisuus ja suojeluosa.

Itseasiassa Suomessa ei tavallisen tallaajan vartiokoira saa edes puolustaa omaa pihaa käymällä tunkeilijan kimppuun. Korjatkoon joku, jos olen tässä väärässä. Näin olen vain käsittänyt.

Tähän asiaan pakko kommentoida..
Me tätä exän kanssa poliiseilta tiedusteltiin, kun maalla parin pikkulapsen kanssa asuttiin ja pihassa kävi pyörimässä useampana iltana paikallinen hiippari, joka tykkäs myös lapsia käydä ahdistelemassa ja kurkkimassa. Yks kerta koirat lähti pihasta rähisten rantaa kohti juoksemaan ja samantien, kun mentiin ulos katsomaan niin rannassa pusikot heilu ja joku siellä juoksi. Soitettiin poliisit taas jälleen kerran käymään ja ne sitä lähti koirien kanssa jäljittämään ja exä sillon kysy, että miten meidän käy jos koirat päättää hiipparia vähän haukata. Sillon poliisit siinä paikanpäällä asiaa ylemmältä taholta selvitti (en tiedä/muista enään, että mikä oli tämä ylempi taho) ja vastaukseksi tuli, että koska meillä oli pihatiellä valaistu varotuskyltti kahdesta pihalla vartioivasta rottweilerista niin on täysin hiipparin oma vika jos koirat sen kiinni saa. Ja exä vielä vitsikkäänä kysy, että saako sitä pihassa seisseellä kaivinkoneella kaivaa kuopan valmiiksi mihin voidaan sitten hiipparin raadot kärrätä. Mutta se ei kuulemma ole luvallista Mutta siis jos on asialliset varotukset koirista ennen varsinaista pihaa, niin että siinä on vielä mahdollisuus kääntyä pihasta pois, niin koirat saa vartioida ja tarvittaessa ottaa kiinni ilman mitään seurauksia. Kiinnioton jälkeen tosin täytyy poliisit soittaa hakemaan tunkeilija pihasta.
Näin siis ainakin taajama alueen ulkopuolella. Ja saman vastauksen oli pari kaveria saanut samalta alueelta, kun olivat asiaa tiedustelleet.

Tjepa kirjoitti:

Ja exä vielä vitsikkäänä kysy, että saako sitä pihassa seisseellä kaivinkoneella kaivaa kuopan valmiiksi mihin voidaan sitten hiipparin raadot kärrätä. Mutta se ei kuulemma ole luvallista

Ai ei ole!?

Meillähän on etuovessa varoituskolmiot, toisessa on rotikankuva ja toisessa labbiksen. Jos joku tuntematon tampio päättäisi tulla ovesta sisälle,vaikka vain kurkkaisi ja koira haukkaisi, en olisi siis vastuussa? Pitääkin laittaa takapihalle myös kyltit niin on sitten tarhakin asianmukaisesti varoituskylteillä varustettu. Nuo kolmiot on mun mielestä aika kätevät. Näkyvät pitkälle. Tosin tehokas voisi olla myös sellainen kyltti jossa suoraan ilmaistaan että "varokaa vihaista koiraa". Ei meidän takapihan läheisyydessä ikinä ketään liiku muut kuin naapurit ja sinne muutenkin hankala päästä korkeiden aitojen takia. Mutta ei sitä koskaan tiedä jos joku kännikala eksyy kotimatkalla ja tulee väärään pihaan.

OT alkaa..

^ No siis näin meille sanottiin. Mutta asuttiin tosiaan taajaman ulkopuolella, maalla missä naapurit oli aika kaukana. Paitsi Eino-pappa joka asu ihan vieressä mutta sen koirat kyllä tunsi. Se aina toi koirille lihapullia ja sunnuntai aamusin lättyjä

Mutta siis mä en tiedä miten suuri merkitys oli sillä, että meillä oli pihatiellä, liiterin nurkalla iso kyltti missä luki se perinteinen "Me vartioimme täällä" ja sit kaks rotikan kuvaa ja alla luki vielä, että kulkeminen omalla vastuulla. Ja se oli nimenomaan valaistu se kyltti. Kyltti oli siis puulevy taustassa ja siinä taustan yläreunassa oli sellanen jatkuvalla syötöllä palava pihalamppu joka kyllä valas sen koko kyltin ihan tehokkaasti. Ja se oli vielä sellasessa kohdassa, että siinä pysty autollakin kääntymään pois jos rupes hirvittään.
Ja meillä tosiaan oli lähes aina koirat pihalla päinensä jos vaan jompikumpi oltiin kotona.
Ja kyllä sitä oikeesti aika monet kerrat jännitettiin, että kerkeekö hiippari karkuun vai ei..

Ja en tiedä kuinka iso vaikutus sillä oli asiaan, että tän kyseisen hiipparin kohdalla tiedettiin, että se ihan sumeilematta kiipeää vaikka parvekkeelta sisään tai avonaisista ikkunoista ja voi ihan pokkana seisoskella makuuhuoneen ovellakin eikä välttämättä lähde karkuun, kun vasta siinä vaiheessa, kun talon asukas saa vaatteet päällensä. Ja oli niin tuhannen nopee jaloistaan, että sitä ei kiinni kukaan ihminen koskaan varmasti saa.
Meillä se tykkäs käydä eteisessä öisin jos ovi sattu unohtumaan auki. Yks ilta isännällä meni hermot ja se jätti koirat pimeeseen eteiseen nukkumaan ja vähän puolenyön jälkeen rupes jumalaton meteli kuulumaan ja sai hiippari kunnon vauhdit. Ei sitä sen jälkeen näkyny sisällä.

Ja ihan täysin OT loppuu..

Rushdie kirjoitti:

Njooh, valkkari, beussi ja hoffi sopivat kaikki hyvin aktiivisen kotikoiran virkaan ja pihavahdiksikin, mutta tavoitteelliseen suojeluharrastukseen ei ole kuin harvoista poikkeusyksilöistä.

Hovawart on kyllä Keski-Euroopassa ihan yleinen näky suojelukentillä, ja sillä on kaikki mahdollisuudet reenailla ihan IPO-tuloksiin saakka. Se, saako suomesta moisia hoffeja miltään kasvattajalta, on sitten eri asia. Mutta rodun soveltuvuus suojeluharrastukseen on minun käsitykseni mukaan oikein hyvä.

Aloittajalle kuitenkin vielä vinkkinä, ettei suojeluharrastus mitenkään boostaa koiran vartiointitaipumusta. Hihan pureminen on sille iloinen taisteluleikki, mikä ei vaikuta sen arkikäyttäytymiseen. Harrastuksenahan suojelu on hieno, jos omat rahkeet vaan riittää ja löytää osaavan, taitavan maalimiehen.

Menis tuo riisenikin sulla pihavahtina varmasti. Riisenin rotuyhdistyksen sivut. Lisäksi sen kanssa voisi harrastaa melki mitä vaan.