Koirat.com

Keski-Euroopassa kyllä joo, tosin on siellä isovillakoirillakin suojelutuloksia. Mutta kyllä sielläkin mali ja sakemanni ovat ehdottomasti valtarodut. Suomessakin kasvatetaan hoffeja moneen junaan, ja varmasti joukossa on suojeluunkin sopivia yksilöitä. Mutta en kyllä alkaisi rotua suojelukoirana mainostamaan. Aika iso osa tuntemistani hoffiuroksista on jo niin isojakin, etten uskaltaisi sellaisia purettaa, ei koiralla enää fysiikka kestä. Yhdelläkään tapaamallani nartulla taas eivät taatusti luonneominaisuudet riittäisi.

Ja se on kyllä totta, ettei suojelu-harrastuksella ja pihapiirin vahtimisella ole mitään tekemistä keskenään.

^alunperinhän hoffi on lähtöisin Saksasta. Siellä taas siitä oli olemassa kaksi täysin eri linjaa, muistaakseni Itä-Saksan puolella hoffin haluttiin olevan perhekoira ja nimenomaan pihan vahtikoira. Muualla Saksassa taas rotu koettiin palveluskoiraksi ja jalostettiin sen mukaan. Suomeen tullessaan rodun eri 'linjauksista' ei haluttu kumpaakaan varsinaisesti valita vaan pyrittiin yhdistämään molemmat ominaisuudet samaan koiraan. Ja se aiheuttaa Suomen hoffipopulaatiossa aika paljon näitä 'liian pehmeä palveluskoiraksi' yksilöitä. Saksasta kuitenkin löytyy vielä vanhan linjan kovakalloja, joiden suojelutulokset (ja tulokset ylipäätään) on aivan eri laajuusluokkaa, kuin yksittäisten isovillakoirien IPO:t. Vaikka nekin toki kunnioitettavia saavutuksia, en sitä kiellä. Hoffi on Keski-Euroopan suojelukentillä käytännössä yhtä yleinen kuin riiseni täällä Suomessa.

Itse joskus ennen riiseniä kovasti pohdin hoffia omaksi koiraksi, mutta olis nimenomaan Saksasta pitänyt hakea. Meni liian hankalaksi. Mutta kyllä hoffi voidaan palveluskoiraksi, ja myös suojelukoiraksi, mainostaa. Täytyy vaan katsoa mistä sen pennun ottaa.

Rushdie kirjoitti:

Aika iso osa tuntemistani hoffiuroksista on jo niin isojakin, etten uskaltaisi sellaisia purettaa, ei koiralla enää fysiikka kestä

Tämä ongelma on nykykoirilla(kokoluokissa keskikokoinen, iso, jätti) muutenkin Suomessa. Aika iso osa jalostetaan rotumääritelmän antamien mittojen ylärajoille ja ylilyöntejä tulee usein. Erityisesti näyttelytoiminnassa ihannoidut, liioitellut rotupiirteet antavat jalostukseen tätä suuntaa. Se on kasvattajasta kiinni, minkä koon sukulinjoista pentujaan teettää. Sieltähän ne koiran 'perusasetukset' on muokattavissa.
Silti rotumääritelmän mukainen hoffiuroskaan ei ole suojeluun liian suuri (maks. korkeus 70cm).

Dobbereiden tilannetta en niinkään tiedä, mutta olen siinä ymmärryksessä että tilanne on aika sama kuin rotikoillakin. Suojeluun sopivia yksilöitä kyllä löytyy, mutta tarkkaan saa katsoa yhdistelmän, josta rotkulan ottaa jos tavoitteellisesti suojelua haluaa harrastaa. Eikä suojelua tosiaan taida oikein voida muuta kuin tavoitteellisesti harrastaa koska maalimiehet on harvassa eikä heistä varmasti löydy halukkaita tosiaan vaan hupiharjoitteluun. Jos rotikkaa suojeluun haluaa, niin ehdottomasti sitten kasvattajalta, joka sitä itsekin harrastaa. Ongelmaksi vaan voi nousta, että heidän pennuillaan kysyntä on yleensä melkoisen kovaa ja mieluusti tietty myyvät sellaiseen kotiin, jossa on jo meriittejä.

Sinällään rotikka voisi muuten olla ihan ok vaihtoehto aloittelijan toiveisiin.

Poistettu.

Jokatapauksessa olen suunnitellut koiran tuontia Suomen aluerajojen ulkopuolelta juuri siistä syystä, että näyttelylinjaisten koirien sekoittaminen käyttölinjaisiin ja jalostaminen yleensä ovat heikentäneet Suomessa yleisesti käyttölinjoisten koirien ominaisuuksia ja terveystilannetta.

En oikeen ole tutustunut noihin viettiteorioihin, mutta käsitteekseni kaikkien työkoirien käyttö perustuu niitten muuntuneeseen ja jalostuneeseen metsästyskäyttäytymiseen. Paimenkoirille ominaista on intensiivinen tuijotus, jahtaaminen on jalostunut paimentamiseen sopivaksi hakukaareksi ja tarttumispurenta laukeaa sopivalla etäisyydellä lammaslaumasta. Hyvällä paimenkoiralla tappopurenta ja paloittelu puuttuvat kokonaan tai laukevat vasta hyvin suuresta ärsykkeestä. Laumanvartjoilla metsästykäyttäytminen on hyvin "alikehittynyttä" ja koira on yleensä jäänyt "pikkupentumaiseen vaiheeseen". Seisojilla tuijotus ja vaaniminen on jalostunut hyvin hienoon muotoon, josta metsästäjä pystyy päättelemään liinnun suunnan ja etäisyyden. Noutajilla toteutuvat jahhtaaminen ja hyvin hieno tarttumispurenta, jolla se kantaa saaliin "kotipesäänsä". Jälkikoirilla vahvistetaaan metsästyksen hakuvaihetta. Pystykorvilla ja terriereillä vaaniminen ja tuijotus on korvatunut kovaäänisellä haukulla jne jne.

Rotweilwer ja suursnautseri kuulostavat sopivilta koirilta. Mustaterrieri olen miettiny myös jonkkun verran. Onko kellään kokemusta mustaterriereistä? Beuccista kuulisin vielä mielellään enemmän, sillä rotu on herättänyt suurta mielenkiintoa.

Niin ja vielä! Suojelulla ei tosiaan ole tekemistä vahtimisen kanssa, enkä ole sen ajatellut "buustaavan" koiran taipumusta vahtia mitenkään. Lähinnä suojelussa kiinnostaa koiran tottelevaisuuskoulutus ja mielestäni juuri tottelevaisuus on hyvä ominaisuus vahtikoiralla.

^Paras vertaus mitä ikinä olen mustaterrieri vs. riiseni asetelmasta kuullut: Mustaterrieri on riisenin diesel-versio. Eli vähän pehmeämpi ja rauhallisempi joka osa-alueeltaan :) Mutta periaatteessa hyvin samantyyppinen.

Ei suojelua tarvi tottikseen sotkea, ihan yhtälailla sitä tottista tehdään joka pk-lajissa tai ihan erillisenä lajinaan. Joka tapauksessa kisaamaan päästäkseen on BH- koe suoritettava ja se ainakin omasta mielestäni on tasoltaan paljon vaativampi kuin pk-lajien tottisosuudet.

Eli jos meinaat ihan missä tahansa PK-lajissa kilpailla niin samat asiat joudut joka tapauksesa tottispuolella opettelemaan. Ja yhä edelleen, jos ei ole kilpatavoitteita niin suojelun saa käytännössä unohtaa, koska maalimiehet ei haaskaa aikaansa "harrastelijoihin".

Mun mielestä taasen BH -koe on vaativuudeltaan huomattavasti kevyempi kuin pk -kokeiden tottelevaisuus osuus. BH -kokeesta kun puuttuu kokonaan eteenmeno ja noudot. Lisäksi BH -kokeen arvostelu on väljempää kuin pk -tottiksen koe arvostelut.

Ei BH-kokeessa ole mitään muuta haastavaa kuin tappavan pitkä seuraaminen. Samat jäävät liikkeet ovat pk-tottiksessakin, ja lisänä tosiaan noudot ja eteenmeno. Ja onhan pk-tottiksen arvostelu nyt huomattavasti tiukempaa; BH:ssa riittää että koira osaa liikkeet ja on hallinnassa.

Enpä kyllä suosittelisi ulkomaille koirakaupoille lähtemistä kun perustiedotkin ovat vielä noin puutteelliset. Myös Suomessa kasvatetaan monessa rodussa ihan puhdasta käyttölinjaa, ja esimerkiksi saksanpaimenkoirissa monet sekalinjaiset ovat käyttöominaisuuksiltaan aivan verrattavissa "puhtaisiin" käyttölinjaisiin, voivatpa olla se parempikin vaihtoehto. Eikä aloittelevalle harrastajalle se näyttelylinjainenkaan aina mikään huono valinta ole. Kun ostaa pentunsa Suomesta, kasvattajan puoleen on ongelmatilanteissa paljon helpompi kääntyä. Samoin pentueen vanhempiin pääsee tutustumaan paljon perusteellisemmin. Noviisina ulkomailta kovanluokan käyttökoiran hakeminen on, noh, haastavaa... Paremman koiran saat varmasti Suomesta, ei ne ulkomailta parhaita pois myy pohjolan perukoille harrastajalle jolla aikaisempia näyttöjä käyttökoiralajeista ei ole.

Ja tottiksen takia nyt ei todellakaan tarvitse alkaa suojelua harrastaa. Tottis kuuluu olennaisena osana kaikkien kansallistenkin lajien koesuorituksiin ja treenikavereita pk-seuroista saa varmasti vaikkei suojelua treenaisikaan. Kunhan nyt ensin koulutat yhden koiran kansallisellakin puolella kokeisiin, mieti sitä suojelua sitten vasta...

Hei!

Presa canario saattaisi olla sinulle osuva rotu, mikäli et hae nimenomaan kisakoiraa? Itselläni on ollut myös toistakymmentä vuotta beauceroneja (viimeisin kuoli vajaa vuosi sitten), joten myös beussista osaan valaista. Otahan yhteyttä vaikka yksityisviestillä!

terkuin,
Jonna Nurmi
Sobresalir Presa Canario