Koirat.com

Minä olen tehnyt ruokinnan kaikkien "taiteen" sääntöjen mukaan.

- Koirat saavat ruuan aina samaan aikaan, hieman aamulenkin jälkeen (aamulenkki = vähintään tunti metsässä vapaana) ja samoin iltalenkin jälkeen = reipas tunnin kävely josta näin lumiseen aikaan osan saa juosta vapaana.
- Ruuan saa ottaa vasta kun isttuu, odottaa ja saa luvan.
- Ruoka lähtee pois vartin päästä jos kuppi ei ole tyhjä.
- Koirille ei anneta herkkuja ruokaliuiden välissä.
- Tyhjästä kupista kiitetään.

Onneksi pentu syö ihan hyvin sen kahdesti päivässä, mutta aikuiselle koiralle ei tunnu silti ruoka maittavan. Aikuisesta ei onneksi tarvitse olla sinäänsä huolissaan kun muuten on ihan normaali ja juo kyllä, mutta eihän se kiva ole kun toinen ei syö :/
Mies kyllä sanoi että on noita nirsoilevia/paastoavia sakemanneja ennenkin nähty eli ei liene mitenkään poikkeuksellista.

Meillä kans toi neiti nirppas raksujaan 4-5kk ikäsenä. Tein röyhkeesti niin että jossei maistunut 15 min sisällä, kuppi pois ja seuraavalla ruokintakerralla sama jääkaappikylmä kippo naaman eteen. Kaks kokonaista päivää se oli syömättä, kolmannen päivän aamuna meni kippo tyhjäks. Sen jälkeen ei oo pahemmin nirsoillut. Itse en ala syöttämään koiraa sen makumieltymysten mukaisesti vaan se mitä kippoon laitetaan - se myös syödään. Välillä on lihaa seassa, välillä saa pelkkää lihaa, rustoja ym , mutta myös pelkkää nappulaa tarjotaan ja sitä samaa kippoo tarjotaan tasan niin kauan että se syödään. Itse pidän nyrkkisääntönä että koira voi paastota sen 2pv, jos kolmantena ei ala nappulat uppoomaan niin sit pitää miettiä missä vika.

Musta joskus tuntuu että ihmiset on osittain itse koiran nirsoilun takana, koska ei osata olla jämptejä ja tarpeeksia kovia, vaan otetaan paineet koska koira ei syö. Sitten isketään koiralle kuppi nenän alle ja istutaan vieressä samalla kun "ei se kuitenkaan syö, turhaan edes yritän, ei se syö kuitenkaan" -ajatukset pyörii päässä. Koiran kanssa ei suositella treenaamaan mikäli on pinna kireellä, niin miksi nirson koiran ruokinta pitäisi tehdä tällaisella fiiliksellä? Eikö se fiilis tartu siitäkin koiraan.

Mä myös luulen, että suurimmassa osassa tapauksia omistaja on syynä siihen nirsouteen. Joko hyysätään, ja annetaan herkkuja tilalle, tehdään syömisestä kauhea show, tai sitten yksinkertaisesti annetaan liikaa ruokaa. Tomo oli alle vuodenikäisenä nirso, ja kappas vaan, nirsous poistui, kun pienensin huomattavasti ruokamääriä. Pienensin annoksen lähes puoleen, ja aloin ruokkia vaan kerran päivässä, niin johan alkoi ruoka maistua. Eikä koira ollut missään vaiheessa liian laiha kuitenkaan. Nykyään ei ole nirsoudesta tietoakaan.

Kyllä mun mielestä jotain myönnytyksiä voi kuitenkin tehdä. Esim. Kaede ei syö silakkaa. Se on ok, koska muuten se syö hyvin, ja kaloista lohi ja seiti kelpaa sille, niin saa syödä niitä. Kaede ei myöskään syö pillerimuotoisia lisäravinteita, joten elämän helpottamiseksi hankin sille nestemäisen vitamiinivalmisteen. Samoin Tomo ei syö valkosipulia, sekin on ok, koska taas muuten syö hyvin, valkosipuli ruoan seassa vaan tökkii, ja se tosiaan paastoaa vaikka kolme päivää jos ruoassa on valkosipulia. Mutta noissa kyse on yksittäisistä ruoka-aineista, joten en viitsi pakottaa, kun helpommallakin pääsee.

Olen edellisten kanssa samoilla linjoilla. Nirsous on omistajan syytä, ja, jos Juha Karesta on uskominen, vähän kasvattajankin.

^Varmasti on kasvattajassakin joskus vikaa. Kuulostaa ainakin yhden koirani kohdalla siltä, jos kerta kasvattaja joka kerta vaihtanut erilaiseen ruokaan, koska muuten ei maistu.

Kinoko kirjoitti:

Tomo oli alle vuodenikäisenä nirso, ja kappas vaan, nirsous poistui, kun pienensin huomattavasti ruokamääriä. Pienensin annoksen lähes puoleen, ja aloin ruokkia vaan kerran päivässä, niin johan alkoi ruoka maistua. Eikä koira ollut missään vaiheessa liian laiha kuitenkaan. Nykyään ei ole nirsoudesta tietoakaan.

Hyvä jos on teillä toiminu tuo. Kokeilin itsekin kerran, mutta tuloksena oli aivan liian laiha koira, silloinkin kun ruoka oli rasvasinta mitä markkinoilta löytyi. Nykyään oon antanu syödä niin paljon kun vaan jaksaa, koska syö yhtä paljon oli määrää rajoitettu tai ei. Joka ikinen päivä syö oikeastaan saman määrän, paitsi silloin kun päättää pitää paastopäivän. Meillä suurin osa nirsoista koirista on saatu vähemmän nirsoja, kun sitkeästi tarjotaan vaan samaa ruokaa niin kauan että kelpaa. Sitten jos haluavat paastota niin paastotkoon. Tää paastoilu tuntuu kyllä enemmän johtuvan koiran mielialasta kuin siitä ettei ruoka ole hyvää. :D Tällaisissa tilanteissa on kuivaruoka ollut ihanteellista, kun ei mene niin nopeaa vanhaksi kuin kotiruoka.

Juu siis toikin riippuu varmaan koirasta ja tilanteesta, kannattaako kauheasti pienentää ruoka-annoksia. Meillä kannatti, koska koiran kiihkein kasvuvaihe oli ohi -> energiankulutus laski. Aivan sama mitä tarjosi, niin saattoi jättää syömättä tai närppi vaan. Saattoi olla päivän-kaksi syömättä, jonka jälkeen söi pari päivää hyvin, ja taas jätti syömättä jne, täysin riippumatta siitä, mtä kupissa oli, ja tarjottiinko parempaa tilalle. Ja toisaalta ton ruoka-annokset oli silloin myös isoja, joten oli varaa pienentää. Samalla lisäsin ruokaan rasvaa, ihan läskiä, muutama päivänä viikossa koira sai 200 g ihraa ruokansa mukana, joten ehkä silläkin on vaikutusta siihen, ettei laihtunut.

Meillä koiran nirsoilu alko heti kun pentu tuli kotiin. Pentu ajan se oli jokseenkin alipainoinen. Kävin tosi monta kuivaruokaa läpi ja koira ei meinannut syödä mitään niistä. Annoksen pienentäminen ei oikein auttanut koska se saatto syödä puoli desiä koko päivässä.

Koira edelleenkin hyvin hoikka. Oikea kuivaruoka löyty jossain vaiheessa. Kasvattaja on varmaan osa syyllinen. Hän kuitenkin päättää yhdistelmät ja hoitaa pennut. Useimmat koirat kuitenkin tulee nirsoiksi omistajan takia.

Meidän koira on ollut aina nirso enkä koe kyllä mitenkään olevani syypää siihen. Jos emä on nirso ja varmaan suurin osa pentueesta (9 koiraa) niin edelleenkö on meidän omistajien vika?

Destroyer kirjoitti:

Meidän koira on ollut aina nirso enkä koe kyllä mitenkään olevani syypää siihen. Jos emä on nirso ja varmaan suurin osa pentueesta (9 koiraa) niin edelleenkö on meidän omistajien vika?

Koira syö kyllä jos sillä on nälkä. Useimmiten näin. Oli munkin pentu nirso kun kasvattaja totuttanut liian hyvälle, meille kun tuli niin paastotin melkein 3pv kun ei neidille maistunut raksut. Kolmannen päivän aamuna alko jo kummasti maistumaan, vaikka olikin sama annos lattialla kuin 2pv aikasemmin. Ei ole nirsoillut enää, enkä moista katselisikaan. En tiedä yhtäkään eläintä joka ei söisi jos nälkä on. Eli ellei ole terveydellistä syytä (jokin ruoka aiheuttaa mm. mahanpuruja) niin syy on päässääntösesti omistajassa ja sen lepsussa asenteessa antaa parempaa tilalle. Koira ei itseään tapa nälkään jos se on terve.

Olen puhunut, ugh!

Eipä ole koskaan tullut annettua parempaa tilalle, kuppi pois jos ei kelpaa. Joo ei se varmaan itseään nälkään tapa, mutta mun mielestä aika omituinen logiikka jos koiran nirsous on aina omistajan syy. Kuuluu ihan koiran luonteeseen/ominaisuuksiin.

Niinjoo, oli Kaedekin pentuna nirso. Olin julma, ja jos Kaede ei syönyt ruokaansa, päästin Tomon syömään sen. Nirsoutta kesti ehkä viikon sen jälkeen, kun pentu oli kotiutunut. Ekoina päivinä uudessa kodissa pennun syömättömyys on ihan ymmärrettävää tietysti.

Destroyer kirjoitti:

Eipä ole koskaan tullut annettua parempaa tilalle, kuppi pois jos ei kelpaa. Joo ei se varmaan itseään nälkään tapa, mutta mun mielestä aika omituinen logiikka jos koiran nirsous on aina omistajan syy. Kuuluu ihan koiran luonteeseen/ominaisuuksiin.

Tuo on mielestäni aivan hölynpölyä että luonteeseen kuuluisi. Mikään koira ei ole luonteeltaan nirso, ellei sitä ole siihen "opetettu".

Miksi ihmeessä opettaisin koirani nirsoksi? Kyllä se on emältä perittyä. Joskus ruoka kelpaa ja joskus vaan ei, riippumatta ruoasta tai mistään muustakaan.

Destroyer kirjoitti:

Miksi ihmeessä opettaisin koirani nirsoksi? Kyllä se on emältä perittyä. Joskus ruoka kelpaa ja joskus vaan ei, riippumatta ruoasta tai mistään muustakaan.

Silloin se ei ehkä ole nirsoutta vaan koiralla vaan ei ole nälkä. Koira syö elääkseen. Joten kuten sanoin niin koira syö kyllä jos sillä on nälkä. Moni vaan opettaa huomaamattaan koiransa siihen että jossei se syö tarjottua ruokaa, sille annetaan muuta ja koitellaan mikä maistuisi parhaiten. Se on väärä lähtökohta. Enkä nyt osoita ketään tässä sormella vaan puhun yleisellä tasolla.

Enköhän minä kuitenkin parhaiten koirani tunne.

Myös ruokailun yhteydessä tämä nirsous tulee hyvin esille. Koira maistelee nappuloita, tiputtelee osan lattialle kupin viereen eikä syö, osan taas syö kupista vaikka ihan samoja nappuloita.

Destroyer kirjoitti:

Enköhän minä kuitenkin parhaiten koirani tunne.

Myös ruokailun yhteydessä tämä nirsous tulee hyvin esille. Koira maistelee nappuloita, tiputtelee osan lattialle kupin viereen eikä syö, osan taas syö kupista vaikka ihan samoja nappuloita.

Tämä olikin vaan mun oma mielipide. Ja olen edelleen samaa mieltä.

Meillä ei näyttäis olevan enää mitään nirsoiluongelmaa! Misti syö nykyään raksunsa erittäin hyvällä ruokahalulla. Tähän auttoi se, että laitoin Mistin syömään yhtä aikaa vanhemman koiran kanssa, jolloin sen oli yksinkertaisesti pakko syödä ettei Helmi saa mitään. Tätä vaan toistettiin, eli ruoka-aika sama kuin Helmillä ja muulloin ruokaa ei tuputettu, eikä kuppi ollut esillä. Misti syö sen kerran päivässä hirveän annoksen, mutta yritän ruokkia sen kahdesti päivässä, jos sille vaan aamulla/päivällä kelpaa. Muuten syöminen ajoittuu ilta-aikaan. Mutta nyt olen niin tyytyväinen tähän.

Olen tässä miettinyt, kun saanut nauttia kahden uroksen (6v. ja 1v.) yhteiselon seuraamisesta.
Niillä on joku juttu tuon syömisen kanssa. Nuorempi ei syö, jos vanhempi ei saa eka ruokaansa. Ja jos meinaakin syödä, niin vanhempi antaa kyllä kyytiä, jonka jälkeen toinen kiertää ruokakupin kaukaa ja/tai jää katselemaan vierestä toisen syömistä, ja käy lopuksi nuolemassa kipan.
Toisinaan taas kun syödään yhtä aikaa, niin yht äkkiä koirat ovatkin vaihtaneet kuppeja/luita. Joskus jos vain vanhempi koira saa ruoan niin syö puolet ja jättää loput, ilmeisesti nuoremmalle tms? Nuorempi saattaa joskus leikkiä luulla tms. ja vanhempi tulee vain ottamaan sen pois, ei syö mutta kieltää myös nuorempaa syömästä.
Eilen sitten annoin nuoremmalle luun ja meinasi tulla olohuoneeseen syömään. Vein luun omalle paikalle ja sama toistui, mutta sitten se ei enään suostunutkaan ottamaan luuta vaan kiersi sen ympärillä, katseli sitä, kävi mun luona ja vinkui. Mutta vaikka kuinka kehotin, ei ymmärtänyt, että saa syödä, ennen kuin sitten aloin leikkiin luun kanssa ja sai sen "saaliiksi", jonka jälkeen murisi mulle kun menin lähelle.
Että vaikuttaako tämä laumahierarkia näihin ns. nirsoihin koiriin? Jos luulevat jättävänsä sulle loput ruoat, tai luulevat että sun pitää ensin syödä kipasta oma osuutes tms. ?! Silloinhan se on ihan sama, kuin nälkä sillä koiralla on, jos kova vaistomainen sosiaalinen paine kieltää syömästä.

Joo... Hyvä, jos ees yks tajus tän soperruksen :P

lartuska kirjoitti:

Olen tässä miettinyt, kun saanut nauttia kahden uroksen (6v. ja 1v.) yhteiselon seuraamisesta.
Niillä on joku juttu tuon syömisen kanssa. Nuorempi ei syö, jos vanhempi ei saa eka ruokaansa. Ja jos meinaakin syödä, niin vanhempi antaa kyllä kyytiä, jonka jälkeen toinen kiertää ruokakupin kaukaa ja/tai jää katselemaan vierestä toisen syömistä, ja käy lopuksi nuolemassa kipan.
Toisinaan taas kun syödään yhtä aikaa, niin yht äkkiä koirat ovatkin vaihtaneet kuppeja/luita. Joskus jos vain vanhempi koira saa ruoan niin syö puolet ja jättää loput, ilmeisesti nuoremmalle tms? Nuorempi saattaa joskus leikkiä luulla tms. ja vanhempi tulee vain ottamaan sen pois, ei syö mutta kieltää myös nuorempaa syömästä.
Eilen sitten annoin nuoremmalle luun ja meinasi tulla olohuoneeseen syömään. Vein luun omalle paikalle ja sama toistui, mutta sitten se ei enään suostunutkaan ottamaan luuta vaan kiersi sen ympärillä, katseli sitä, kävi mun luona ja vinkui. Mutta vaikka kuinka kehotin, ei ymmärtänyt, että saa syödä, ennen kuin sitten aloin leikkiin luun kanssa ja sai sen "saaliiksi", jonka jälkeen murisi mulle kun menin lähelle.
Että vaikuttaako tämä laumahierarkia näihin ns. nirsoihin koiriin? Jos luulevat jättävänsä sulle loput ruoat, tai luulevat että sun pitää ensin syödä kipasta oma osuutes tms. ?! Silloinhan se on ihan sama, kuin nälkä sillä koiralla on, jos kova vaistomainen sosiaalinen paine kieltää syömästä.

Joo... Hyvä, jos ees yks tajus tän soperruksen :P

Mä oon miettiny ihan samaa. Mun ruokalautaset nuolee onnellisena (ku näkee että oon syöny niistä) mut kupista ei syö. Lattialta syö, kädestä syö, mut kupista vain äärimmäisessä nälässä. Vaihdoin tuossa äsken ruuat kupista lautaselle, ja lotas menemään niin ku ei ois koskaa ruokaa saanu. Taitaapi kuppi meillä vaihtua normi lautaseen tästä lähin...

Voiha tuo tietenki johtua ettei vaan tykkää kupin materiaalista. Syömättömyyttä on tosin ollut metalli- ja muovikupilla yhtälailla. Pitää varmaan kokeilla vielä keraamista.