Koirat.com

Tästä tulee pitkä tarina, toivottavasti joku jaksaa lukea.

13 vuotias koiramme nukkui pois tiistaina eläinlääkärissä massiivisen aivoinfarktin jälkeen. Kun koira vietiin eläinlääkärille, oli välitön diagnoosi aivoinfarkti ja että mitään ei ole tehtävissä poislukien tuskien lopettaminen (kuulemma koira olisi kuollut joka tapauksessa 1-2h päästä vaikka mitä olisi tehty). Koira oli pirteä ja hyvin aktiivinen ikäisekseen, aina vauhti päällä ja todellinen ilopilleri joka selkeästi nautti elämästään.

Tämän jälkeen olen luonnollisesti pyöritellyt päässäni useita vaihtoehtoja, joista yhteen en tunnu löytävän vastauksia googlen avullakaan.

Tilanne oli siis sellainen että maanantai-illalla koira oli normaali itsensä, ei mitään perus-sairauksia, lääkityksiä tms. Tiistaina aamulla hän oli ehkä hieman uneliaampi kuin yleensä ja huomasin tuossa 11 aikoihin että myös motoriikka on hieman hoipertelevaa, vähän kuin nukutuksesta olisi tullut. Koira söi kyllä edelleen hyvin, heilutti häntäänsä, seurasi tekemisiä, mutta ei esim. suostunut hyppäämään rintaani vasten käskystä (lempiasioita joita koira tykkäsi tehdä). Kolautteli myös päätänsä oven karmeihin.

Jouduin tuossa samalla hetkellä itse lähtemään lentokentälle, ja oletin vain että ehkä hetki sitten syöty ruoka oli saanut koiran uneliaaksi. Koira oli muutenkin tunnettu koheltamisestaan, jonka takia mm. 3-4 hammasta puuttui purukalustosta, joten en osanut epäillä mitään vakavampaa.

Soitimme myös eläinlääkärille tuossa ja kysyimme olisiko tuo ruoka voinut aiheuttaa jotain + selitimme oireet, mutta eläinlääkärikään ei tässä vaiheessa osanut tilannetta infarktiin yhdistää.

Myöhemmin kun vaimoni tuli kotiin (n. 4h päästä), koira makasi lattialla ja kouristeli hyvin rajusti. Tunnisti kuitenkin vaimoni ja hieman heilutti vielä häntäänsä ja koitti nousta jaloilleen. Tästä n. 15min ja koira oli eläinlääkärin pöydällä ja ei reagoinut käytännössä enää mihinkään (silmät eivät reagoineet valoon ja kivut tuntuivat olevan kovat). Tämän jälkeen sitten luonnollisesti koira päästettiin tuskistaan vihreämmille niityille.

Nyt olen pyöritellyt tiistaista asti päässäni että mitä olisi voitu tehdä aamulla toisin. Ts. jos olisimme osaneet ymmärtää nuo oireet aivoinfarktiksi, niin olisiko koira vielä voitu pelastaa liuotushoidoilla tms. Syyllisyys ja itsensä hakkaaminen on aika rankkaa juuri nyt ja päässä pyörii jatkuvasti ajatukset "mitä jos, mitä jos". Itse tilannettahan ei takaisin saa, mutta oman mielenrauhan osalta olisi kiva tietää että olisiko oikeasti ollut mitään tehtävissä vai ei.

En ole itse päässyt lääkärin kanssa puhumaan, ja aion tätä kysyä kyllä kun käymme poikamme hakemassa takaisin kotiin (tuhkaus), mutta tähän menee vielä yli viikko ja tuntuu että pää hajoaa näiden "mitä jos" ajatuksien takia.