Koirat.com

Joko olen äärimmäisen tyhmä tai sokea mutta en löytänyt aiheesta keskustelua vaikka kokeilin hakua sekä selasin kaikki 10 sivullista otsikoita joten jos aiheesta on jo keskustelu ohjaatkaa minut sinne ja sulkekaa tämä.

Eli kokemuksia epilepsiasta, minkä ikäisenä todettiin, miten todettiin, oireilu, lääkityken teho jne..

Meillä nyt 2v1kk, sekarotuinen narttu sai muutama viikko sitten keskellä yötä kohtauksen, suusta tuli vaahtoa, koira pissasi alleen, eikä tiedostanut missä oli, kohtauksen jälkeen alkoi ulvonta eikä koira reagoinut mihinkään käskyyn tai herkkuihin. Samalla myös meinasi purra miestä kun tämä vei kättään lähemmäs koiraa joka oli koko kohtauksen ajan sängyn alla. Koira kiikutettiin sitten päivystykseen jossa veriarvot olivat normaalit, ohjeena oli seurata koiran vointia. Meni muutama päivä ja koira sai uuden kohtauksen, ei tunnistanut miestä joka oli yksin koiran kanssa kohtauksen tultua, pissasi tälläkin kertaa alleen eikä tiedostanut missä oli, tutki kodin kohtauksen jälkeen kuin ei koskaan olisi täällä ollutkaan. Päivystykseen soitettua ohjeet oli että jos kohtaus uusiutuu illan aikana on syytä viedä lääkäriin, ja niinhän se sitten tuli. Siltä reissulta koira sai lääkityksen lievään epilepsiaan. Nyt sitten koira on ollut kuin kännissä. Tasapaino on heikko, koira kävelee seiniä ja varsinkin oven kulmia päin, lenkillä lentää nurin kompastuessaan lumikasoihin, alkuunsa jopa pissaaminen oli hankalaa kun ei meinnut pystyssä sen vertaa pysyä. Normaalia enemmän tuo on myös nukkunut, syö kuitenkin normaalisti.

Mitä jos lääkkeet eivät tehoa? Lääkärissä ohje oli että neurologiset tutkimukset eivät ole välttämättämiä, että jos lääke tehoaa on kyseessä epilepsia jos ei, todennäköisesti kasvain. Koska tietää tehoaako lääkkeet? ja jos tehoaa loppuvatko kohtaukset kokonaan vai vähentääkö se niitä? Tuleeko koirasta enää normaali vai kulkeeko se loppuelämänsä tiedostamatta kunnolla tämän maailman menoa?

Tyttärelläini oli ranskis jolla oli epilepsia, sai siihen lääkitystä ja se näyttikin auttavan kohtausten voimakkuuteen sekä esiintymiseen. Olimme tilanteeseen tyytyväisiä, kunne eräänä päivänä menin hakemaan koiraa hoitoon, oli saanut ilmeisesti pahan kohtauksen ja täysin muissa maailmoissa. Eläinlääkäriin lähdimme heti mutta valitettavasti mitään ei ollut tehtävissä, koira lopetti hengittämisen ja päästettiin sateenkaarisillalle. Koiralla oli ikää 1v.9kk.

En halua pelotella mutta meille kävi näin. Yhdellä tuttavalla taas koiralla ollut monia vuosia epilepsia ja pärjää lääkityksellä suht hyvin. Lääkitys on kyllä useimiten koko loppuelämän.

Moi!

Toi lääkkeistä johtuva horjuminen ja muu voi taasaantua n. viikon jälkeen. Menee n. kuukausi ennenkuin lääke vaikuttaa kunnolla. Jos hyvin käy kohtaukset eivät uusi, mutta voi olla että lääke annostus ei ole kohdallaan ja sitä joudutaan rukkaamaan sopivammaksi. Ja toisilla koirilla, niin kuin meillä kävi, lääkkeet ei vaikuta kohtauksiin millään lailla, mutta sivuvaikutukset kyllä olivat...
Koira voi saada ihan normaali elämän, kunhan koiran kroppa tottuu lääkkeeseen.

Mut kannattaa googlata koiran epilepsia, sillä löytyy paljon paljon linkkejä...

Tsemppiä!

T:Heidi

Meidän edesmenneellä bichonilla todettiin epilepsia sen ollessa n. 4-vuotias, se ehti saamaan vissiin 2-3 kohtausta ennen lääkityksen aloittamista. Kohtaukset oli melko lieviä, se pysyi tajuissaan mutta oli sekava, ei muistaakseni laskenut kertaakaan alleen mutta tärisi, sätki ja vinkui.
Lääkityksen aloittamisen jälkeen ei saanut enää kohtauksia, ja söikin barbituraatteja n. 6 vuoden ajan. Ne tuhosivat suun limakalvot (vähentää syljeneritystä), joten melkein koko sen kuuden vuoden ajan Benja söi myös kortisonia rinnalla ientulehdusten minimoimiseksi. Siitä huolimatta yli puolet sen hampaista jouduttiin poistamaan, lopulta suussa oli enää kulmureiden lisäksi yksi iso poskihammas per leuka per puoli, ja pari etuhammasta ylhäällä ja alhaalla.

Benjan tullessa kymmenen epilepsialääkitys lopetettiin ell.n luvalla, suukin alkoi parantua ja kortisoni saatiin lopetettua pienentämällä annosta vähän kerrallaan.
Kesä meni hyvin, mutta alkusyksystä Benjalla epäiltiin luusyöpää ja tämä todennettiin rauhoituksessa otetulla koepalalla. Pari päivää rauhoituksen jälkeen Benja sai epilepsiakohtauksen, ja se lopetettiin päivystyksessä koska luusyöpädiagnoosikin oli varmistunut oikeaksi.
Epilepsia ei oikeastaan missään vaiheessa haitannut Benjan elämää, jollei nyt oteta lukuun sitä, että barbituraatti itsessään oli haitaksi. Viimeinen kohtalokkaaksi käynyt kohtaus johtui kaikella todennäköisyydellä rauhoituksen aiheuttamasta stressistä.

Eli voi siis olla että koira joudutaan lopettamaan tai sitten se selviää joko melko hyvin tai erittäin hyvin. Nyt koira on palautunut normaaliksi, eikä uusia kohtauksia ole syntynyt, mietityttää vain kun tuo kärsii myös eroahdistuksesta, ongelmakoirakouluttajalle on seuraavaksi matka, niin käsitinkö oikein että stressi voi myös laukausta kohtauksen? Silloinhan meillä todennäköisesti saadaan kohtaus kun aloitetaan koiran yksinolokoulutus? Ja mitä jos koira saa kohtauksen yksinollessaan? Nyt se on ollut aina jollakin sukulaisella/kaverilla hoidossa kun ollaan miehen kanssa oltu töissä mutta ei me ympärivuorokautista valvontaa pystytä järjestämään koiralle seuraavaksi 10-vuodeksi. Eli pystyykö epilepsia koiraa jättämään yksin?

Miten muuten epilepsiakoira ja terveen koiran yhteiselo? Onko jotain riskejä että jompikumpi käy esim. toisen kimppuun kohtauksen takia? Meillä kun on tuon nartun lisäksi 3-vuotias bordercollie uros, joka on terve. Ensimmäisen kohtauksen aikaan tuo bortsu paineli häntä koipien välissä piiloon, seuraavilla kohtauksilla ei ollut kotona.

Mulla urosberni joka sairastu epilepsiaan 2,5 vuotiaana.
Kohtauksia tuli todella harvakseltaan, mutta ne olivat niin voimakkaita että saatiin lääkitys neurologisten tutkimusten jälkeen.

Koira oli lääkkeitten alottamisen jälkeen todella sekaisin. Meillä ei kanssa ulkoiltu oikeastaan ollenkaan koska koiralla ei jalat kantaneet. Itki ja makoili suurimmaksi osaksi aikaa.
Kahdessa viikossa oireet meni ohi ja pikkuhiljaa koira palautui ennalleen.
Nyt tuo on syönyt lääkkeitä reilun vuoden eikä yhtään kohtausta ole lääkkeiden aloittamisen jälkeen tullut!
Koira on elämänsä kunnossa.
Tuolle annostus oli ilmeisesti kertaheitolla oikea ja olen ollut erittäin tyytyväinen sen aloittamiseen.

KOSKAAN en jättäisi epileptikkoa ja toista koiraa keskenään valvomatta.
Meidän koira (kuten teidänkin) ei tunnista kohtauksen jälkeen ketään ja on erittäin agressiivinen. Voi siis hyökätä toisen koiran kimppuun.
Myös toinen koira voi kokea epileptikon käyttäytymisen uhkaavana ja näin ollen hyökätä!
Meillä koira viettää yksinoloajat aina omassa huoneessa oven takana!

No meillä ei sitä yksinolo ongelmaa enää kun ei ole epileptikko koiraakaan. Eli kuukauden koira oli hyvä, ei saanut kohtauksia ja oli normaali, nyt perjantai/lauantai välisenä yönä herättiin puolen yön aikaan kohtaukseen, samanlainen oli kuin edellisetkin. Kohtaus meni ohi eikä huolehdittu sen ihmeemmin. Koira sai kuitenkin kaksi kohtausta yön aikana lisää ja vielä aamulenkillä, jonka jälkeen se kiidätettiin päivystykseen. Koira jäi tarkkailuun mutta sai taas kohtauksen, koira nukutettiin mutta aina herätyksen jälkeen sai kohtauksen. Yön se siellä vietti, seuraavana aamuna soitettiin että koiran saa hakea kotiin, koira sai kuitenkin kohtauksen matkalla autoon ja vietiin takaisin, kokeilivat vielä jotakin "hätätapaus" lääkettä mutta tälläkään ei saatu kohtauksia loppumaan. Lopulta sai kolme kohtausta tunnissa ja meillä oli valintana lähettää koira teho-osastolle tai koirien taivaaseen. Valitsimme jälkimmäisen kerran lääkkeet eivät tehonneet ja eläinlääkäri totesi että hyvin suurella todennäköisyydellä koiralle ei enää mitään voida tehdä.

Eli meidän tapaus päättyi näin ikävästi, en tiedä miksi lääkkeet eivät tehonneet, oliko joku kohtaus saanut pysyviä aivovaurioita aikaan, vai oliko kyse sittenkin kasvaimesta tms. eikä epilepsiasta. Me ei lopullisella syyllä tehdä kuitenkaan mitään joten ei sitä aleta enempää tutkiakkaan.

Osanotto suruunne.

Meillä on muutaman päivän kuluttua vuosipäivä (6.4) ja ikävä on ajoittain vieläkin.

Millaisia muita oireita eri tyyppisissä epilepsioissa voi olla, kuin kouristukia ja poissaoloa?

Tuolla kerrotaan paremmin ko. taudista, itse en osaa kertoa koska en kohtauksia nähnyt vaikka koiraa paljon hoidin.
Tietoa epilepsiasta

Serkun koira Sulo joka on sekarotuinen jossa on jackrusselinterrieriä ja Kettuterrieriä niin se sai viikko sitten kohtauksen ja serkku joka työskentelee vanhusten parissa niin epäilee että sillä on just epilepsia, koska koirien epilepsia on samanlainen kuin ihmisillä ja en tiiä onko ne käynny sitä tutkituttamassa jne.. Mutta puheesta sain selvän että sillä oli aika paha kohtaus. :(

Kettuterrieillähän on suuri riski sairastuu epilepsiaan.!!

Hei!

Porukoitteni 3,5 vuotiaalla sekarotuisella nartulla on ollut nyt muutamia kohtauksia, joita en osaa liittää muuhun kuin epilepsiaan. Ensimmäinen kohtaus oli (jos en nyt ihan väärin muista) vuosi sitten keväällä. Koira oli ulkona omalla paikallaan, kun yhtäkkiä kaatui ja jäykistyi, vähän tuli kuolaa/vaahtoa suusta, mutta kohtaus ei kestänyt kauaa. Asiasta mainittiin eläinlääkärille, mutta ei huolestuttu sen kummemmin, koska ajateltiin että kohtaus oli voinut johtua vaikka auringonpistoksesta (päivä sattui olemaan kevään lämpimimpiä ja aurinkoisimpia).

Reilun puolen vuoden kuluttua siitä alku talvesta, tuli uusi kohtaus, ihan samankaltainen kuin aiempikin. Sen jälkeen porukat puhuivat asiasta enemmän eläinlääkärin kanssa, joka totesi, että luultavasti on epilepsiaa, muttei suositellut lääkitystä niin harvoin esiintyvien ja lievien kohtauksien vuoksi. Sen sijaa hän suositteli rutiinien ylläpitoa normaaliin tapaan, stressin välttämistä yms. mitä voi itsekin päätellä.

Mutta nyt viime sunnuntaina koira sai kaksi kohtausta. Ensimmäinen tuli aamulla, samanlainen kuin edellisetkin, ja siihen osattiin jo suhtautua rauhallisemmin. Mutta illalla tuli vielä toinen kohtaus. Se oli kuulemma todella pahan näköinen, koira kouristeli kunnolla ja löi päätään maahan, hampaat oli esillä ja vaahtoa tuli suusta. Itse en ollut kohtausta näkemässä, mutta äitini oli sitä mieltä, että asialle on tehtävä jotain, kuulemma niin pahan näköinen kohtaus oli.

Eli mitä ehdottaisitte? Koira on leikkaamaton, ja kaksi ensimmäistä kohtausta tuli heti juoksujen jälkeen. Olisiko steriloinnista apua? Vai onko leikkaus riski koiralle, jolla on epilepsia?
Vai onko lääkitys parempi vaihtoehto? Olen lukenut kauhujuttuja lääkkeiden vaikutuksesta koiraan, enkä yhtään pidä ajatuksesta, että koiralle jouduttaisiin syöttämään lääkkeitä lopun ikänsä.

Kertokaahan omia mielipiteitä ja kokemuksia, olen varma että niistä olisi apua tässä epätoivoisessa tilanteessa

Hei,

Meidän ranskanbulldogilla ensimmäinen epilepsiakohtaus tuli ennen vuoden ikää, viikon sisällä tuli kolme kohtausta ja veimme koiran eläinlääkäriin, missä todettiin että oli synnynäinen epilepsia.
Koira sai barbivet lääkityksen.

Nyt koira on reilu kaksi ja puoli vuotta ja kohtauksia tulee keskimäärin 4 viikoin välein lääkityksestä huolimatta. Kohtaukset ovat pahentuneet, tulevat noin kolmen kohtauksen sarjoissa ja kohtauksista rauhoittuminen kestää kanssa oman aikansa, koira myös laskee allensa kouristeluiden aikana.

Muutamia kuukausia sitten tuli todella monta ~10 kohtausta päivän aikana, ja näytti siltä ettei koiramme enää toivu siitä, mutta kummasti virkosi vuorokauden sisällä.

Tänään käytimme koiran eläinlääkärissä ja muutimme annostusta ja saimme uuden nestemäisen lääkkeen vanhan lääkkeen rinnalle. Toivon todella että kohtaukset vähenisivät ja koiruli saisi viettää normaalia elämää. :)

Onko kenelläkään tietoa onko koiran kastroinnilla vaikutusta kohtauksiin?

Tuli teidän kertomuksista mieleen kysymys, että miten usein koirien epilepsioiden takana mahtaa olla jokin muu sairaus/syy, kuin vain epilepsia? Esim. aivokasvaimet tai muut taudit...?

Vaikea sanoa, kuinka usein. Varmasti joku osaisi tähän heittää jonkun tilaston, jos asiaa on tutkittu. Mutta ainakin meillä epidiagnoosia edeltävissä tutkimuksissa magneettikuvattiin aivot juuri kasvainten varalta jne. Epilepsian periytyminen on todella monimutkaista ja uskoisin, että jotkut koirat ovat alttiimpia saamaan sairauden riesakseen, vaikka syy sinänsä olisikin esimerkiksi tällissä päähän.

^^ Meillä Simban epilepsia johtui "munuaisviasta", eli varsinaista epilepsiadiagnoosia ei koskaan saatu. Epilepsiakohtaukset olivat vain yksi oire lisää.
^ Meille lääkäri selitti jotain samantapaista. Että vaikka koiralla ei olisikaan epilepsiaa, saattaa kohtauksia tulla, juurikin jonkin toisen sairauden/yms. takia.

Ja siitähän on ja ollut puhetta, että monta koiraa hoidetaan "väärin" epileptikkona - eli sairaus ei välttämättä ole epilepsia, vaikka näkyvimmät oireet ovatkin samanlaiset. Mä esim. epäilen meidän koiralla olleen niin, koska kohtauksia ei ehtinyt tulla montaa eivätkä ne palanneet, vaikka lääkitys lopetettiin. No, paha sanoa enää näin jälkikäteen, ja varsinkin kun koira tosiaan lopetettiin luusyövän eikä epilepsian takia.

Minulla sheltti, nyt 8 vuotias. Epilepsia todettiin ehkä 5 vuotta sitten.
Kohtaukset alkoivat varkain.
Nuorena oli pari ulvomiskohtausta yöllä. Koira istui pedillä ja ulvoi sekä juoksi sitten ympyrää. Kestivät muutaman minuutin. Koira "heräsi" ja kävi nukkumaan. Luulin olevan jonkinlaista painajaista tms.
Sitten putosi sohvalta pari kertaa kun siellä nukkui. Hoiperteli hetken ja ajattelin sen lyöneen pään sohvapöytään. Kesti taas alle 5 min.
Sitten yöllä alkoi olla kohtauksia. Pissat alle, jalat ei kanna, oksentaa ja kakkaa . Ensimmäisen kohtauksen nähtyäni arvasin mikä on. Seurasin tilannetta ja kun kohtauksia alkoi olla 1-2 vkon välein useampia, niin vein lääkärille. Sain lähetteen koirien neurologile Aistiin.
Koiralla oli vakuutus ja otettiin magneettikuva päästä , jotta kasvaimet poissuljettiin ja EEG, jossa selvät epilepsia muutokset.
Aloitettiin lääkitys ja alun hoipertelujen jälkeen kohtaukset jäivät pois. Vuoden verran syötiin lääkettä ja neurologilla käytiin sinä aikana 2-3 kertaa(ilman maksua). Siten aloitettiin purkaa lääkitystä. Kuulema joskus niistä päästään eroon. Lääkettä vähennettiin ihan minimiin ja kohtaus tuli, joten emme päässeet lääkkeestä irti.
Koira ollut koko ajan energinen oma itsensä. Lihomista tarvitsee varoa. Lääke lisää ruokahalua ja lisäpaino lisää lääkkeen tarvetta. Maksakokeet normaalit ja kohtaukset poissa.

Valittevan useilla koirilla on nykyään epilepsiaa..
Oma koira täytti juuri 6 vuotta ja on nyt syönyt epilepsialääkkeitä reilu kolme vuotta..
Kohtauksia ei ole tullut lääkkeiden jälkeen ollenkaan, mutta en silti uskalla koittaa mitä lääkkeiden pois jättö tekisi. Koira on sen verran iäkäs berniksi, ettei kumminkaan tule montaa vuotta lääkkeitä enää syömään. Maksa arvot on olleet tähän saakka hyviä, eikä lääkkeistä näin ollen ole haittaakaan.
Lisäksi tuo on selvästi niistä riippuvainen. Annan lääkkeet kahden tunnin heitolla aina 12 tunnin välein ja kun lääkkeidenottoaika lähestyy niin tuo saattaa jo norkoilla keittiössä odottamassa. Pillerit ottaa suoraan kädestä itse
sen ansiosta menee nykyään kaikki lääkkeet alas ilman ongelmia..

Meillä lääkkeet on saaneet entisen nirsoilijan ihan kamalaksi porsaaksi! Tyyppi syö niinkuin sika, yrittää varastaa ruokaa pöydältä (!) ja kädestä (!).

Alun huippaus on nyt onneksi poissa ja koira on taas oma vauhdikas itsensä. Nyt vaan jännätään että kuinka lääkkeet purevat, tavoitteena on nyt aluksi saada kohtausväli yli kahteen kuukauteen ja saada kohtausryppäät kokonaan pois. Maksa-arvot käydään muutaman kuukauden jälkeen tarkistamassa.