Koirat.com

Mä en ikinä pitäisi epileptikkoa yksinollessa samassa tilassa toisen koiran kanssa. Toi on oikeasti pahimmillaan jomman kumman koiran hengellä leikkimistä, varsinkin kohtauksen jälkeen koira saattaa olla tosissaan vaarallinen ympäristölleen kun ei tajua mitä tekee.

Muoks. typoja

Mulla oma koira kastroitiin viime perjantaina. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se sai ensimmäisen epileptisen kohtauksen. Seuraavana päivänä tuli toinen kohtaus, oksenteli, pissasi alleen ja sai kohtauksen jossa rupesi etujalkoja kouristamaan. Vietiin päivystävälle eläinlääkärille, ottivat siellä verikokeita, maksa arvot koholla ja tulehdusarvot hiukan. Epäilynä, että kohonneet maksa arvot voisivat syynä olla kohtauksille, sai maksapotilaan raksuja ruokavalioksi, stesolidia peräruiskeena ensiapuun kohtauksiin ja kehoittivat hakeutumaan uudeleen eläinlääkäriin jos uusia kohtauksia. No seuraava kohtaushan tulikin jo varsin pian ja taas kiidätettiin eläilääkäriin, jossa asiaan ei tullut sen kummemmin selvyyttä. Koira tuli takaisin kotiin ja sai yhteensä vuorokauden aikana reilu kymmenen kohtausta joista yksi oli ollut voimakas, huutanut ja kouristanut pahasti. Maanantai iltana vietiin koira taas eläinlääkäriin, laittoivat siellä suoneen diapamia ja epilepsialääkettä, kohtaukset muuttuivan kuitenkin jatkuviksi kohtauksiksi ja joutuivat vaivuttamaan koiran uneen, jotta aivot saisivat levätä. Aamulla soitin ja tiedustelin tilannetta, koirani herätessä sillä on alkanut tulle heti jalkojen kouristuskohtauksia, joten ovat joutuneet vaivuttamaan uudelleen uneen. Sanoivat että vielä on mahdollisuus kokeilla muuta lääkettä ja sitten täytyy miettiä mitä tehdään jos lääkkeet ei auta. Puhelusta kerkesi kulua noin vartti ja soittivat eläinklinikalta että koirani oli saanut uuden kohtauksen ja kuollut siihen...:(. Suru on suuri, ikää koirallani oli vasta 4.5 vuotta ja niin energinen ja ilonen ja terve koira ennen viime viikkoa. Epäilyksinä on ollut, että Pyrylle olisi puhjennut epilepsia leikkauksen aiheuttamasta stressistä, epilepsia on vahvasti periytyvä sairaus ja sain tietää nyt, että Pyryn siskolla on todettu epilepsia muutama vuosi sitten. Sitten toinen eläinlääkäri arvuutteli, että aivoissa on voinut olla aivoveritulppa tms.joka aiheuttanut kohtaukset.Mutta kaikki jää nyt arvoitukseksi mikä todella aiheutti kohtaukset. Toivon vain että Pyry ei kärsinyt siirtyessään sateenkaarisilloille, kaipaamaan jäi täällä monta ihmistä ja toinen pieni koirani <3

Hyvän ystäväni koira sairasti vuosia epilepsiaa, koira ei koskaan jätetty yksin, koska ei voi tietää milloin kohtaus tulee. Lääkkeillä ilmeisesti saatiin sairaus kuriin, eikä kohtauksia tullut niin usein. Ei kannata todellakaan jättää toista koiraa epilepsiaa sairastavan koiran kanssa samaan huoneeseen, itse kun kerran olin kohtauksen aikana paikalla, niin kyllä koira on hyvin sekava kohtauksen jälkeen. Epilepsiaa sairastava koira vaatii jatkuvaa huolen pitoa ja kohtauksen aikana tulee osata toimia oikein.

Taas kohtaus. Tuo veti voimat pois sekä koiralta että omistajilta. Tuli sellainen "voi ei, ei nyt" -olo. Aivan varmasti asiaan vaikuttaa se että Bella on edelleen talossa ja viettää kolmatta juoksupäiväänsä. Vaikka Pörri ei olekaan ollut kiinnostunut sen takapuolesta, aivan varmasti se vaikuttaa asiaan stressaavana elementtinä. Vaadin aivan liikaa siltä pitämällä juoksuista narttua saman katon alla.

Mutta silti on tuo olo. Lääkkeet eivät siis toimi täysin, enkä minä tiedä mistä tuo kohtaus oikeasti johtuu. Ehkä nyt toisen juoksuista, ehkä ensi kerralla ei ole mitään erityistä syytä. Tuon koiran lihakset ovat hävinneet tässä muutaman kuukauden aikana ihan kokonaan ja sen takapää on aivan luuta ja nahkaa, vaikka ollaan lenkitelty saman verran kuin ennenkin. Lääkkeiden aloituksen jälkeen koira on muuttunut tosi paljon ja minusta tuntuu ettei se ole oma itsensä enää ollenkaan. Se oli ennen niin energinen ja iloinen ja nyt se vain...on. Nuo kohtaukset käyvät aina vain raskaammiksi, sekä koiralle että meille. Lopetuspäätös on käynyt mielessä mutta tuntuu että se on enemmänkin oman olon helpottamista kun ei tarvitse enää miettiä tuleeko niitä kohtauksia vai ei. Ei kohta 11-vuotiaan koiran tulisi enää kärsiä tuollaisista. Seuraava kohtaus voi olla se viimeinen, niin paljon tuo vie voimia.

En tiedä. Aika sekavat fiilikset juuri nyt.

Kertomasi perusteella minä ainakin sanoisin että päästäkää pappa pois. Helpommaksi tai kevyemmäksi se ei enää muutu ja jos lääkitys ei auta niin kohtaukset eivät varmastikaan tule vähenemään tai keventymään. Mielummin laskee rakkaan koirien taivaaseen liian aikaisin kuin liian myöhään.

Tsemppiä ja voimia, tiedän että tuo on raskas paikka.

Liitynpä nyt tähän keskusteluun, mulla siis epäselvä tapaus kotona, saanut yhden kohtauksen josta en vuorenvarma ole että oliko epilepsiaa. Yhden kohtauksen perusteella ei oikein eläinlääkärikään osaa asiaa auttaa, kun tämä oli sen verran lievä ja lyhytkestoinen.

Semmoista kysyisin, että oletteko huomanneet epileptikkokoirissanne jotain muutoksia samoihin aikoihin kun kohtaukset on alkaneet? Mun koira on hiukan arka ja epävarma joissain tilanteissa mutta periaatteessa sosiaalinen ja koulutuksellisesti kiva, helppo motivoitava. Tietyissä asioissa on nyt alkanut esiintyä ylettömän suurta arkuutta, esim. liukkaat lattiat ja porraskäytävän kaiteet. Mullahan on kaksi koiraa ja toinen menee ihan ok ja toinen saa sellasia uikutuskohtauksia näissä tilanteissa. Näissä jutuissa myös pelko on niin suurta että ensimmäistä kertaa elämässään ei edes ruoka auta.

Minun koira , jolla on epilepsia, on se rohkeampi kaksikosta. En huomannut mitään erikoista kun kohtaukset alkoivat vuosia sitten.
Kirjoitin kohtaus päivät almanakkaan ja kirjoitin keston ja millainen kohtaus oli. Lääkitys aloitettiin siinä vaiheessa kun kohtauksia oli tullut useampia ja niitä alkoi tulla useammin.

sarra kirjoitti:


Semmoista kysyisin, että oletteko huomanneet epileptikkokoirissanne jotain muutoksia samoihin aikoihin kun kohtaukset on alkaneet? Mun koira on hiukan arka ja epävarma joissain tilanteissa mutta periaatteessa sosiaalinen ja koulutuksellisesti kiva, helppo motivoitava. Tietyissä asioissa on nyt alkanut esiintyä ylettömän suurta arkuutta, esim. liukkaat lattiat ja porraskäytävän kaiteet. Mullahan on kaksi koiraa ja toinen menee ihan ok ja toinen saa sellasia uikutuskohtauksia näissä tilanteissa. Näissä jutuissa myös pelko on niin suurta että ensimmäistä kertaa elämässään ei edes ruoka auta.

Itse epilepsian ei pitäisi aiheuttaa moisia. Kohtauksen jälkeen koira palaa normaaliksi. Mutta voi tietty olla että koira yhdistää nämä asiat jotenkin kohtauksiin. Tai itse kohtausta koira ei muista, mutta ennen tai jälkeen olevaan olotilaan ehkä? Tai sitten on vain sattumaa että juuri nyt alkaa arastelemaan noita enemmän, eli ei liity yhtään mitenkään epilepsiaan.

Yhden kohtauksen perusteella ei vielä voi epilepsiaksi kutsua, kohtaus voi tulla todella monesta muustakin syystä kuin siksi että koiralla olisi epilepsia -niminen sairaus.

Nostan tämän, koska epäilen että käppänä !3 v. sai epl-kohtauksen.Toistuuko teidän koirillanne, auttaako lääkitys, vai olisiko parempi luovutttaa?

Kirjaa kohtaus paperille ja seuraa kohtauksia.
Klo aika, kohtauksen kesto, oireet onko symmetristä vai toispuoleista ym ym. Riippuu kohtausten tiheydestä ja laadusta aloitetaanko lääkitys.
Meillä on 5 vuotta syöty lääkettä, koira on nyt 10 vuotias elämäniloinen ja touhukas pakkaus. Veriarvoissa ei muutoksia. Lääke ei ole minusta kallis.

Kiitos triikki!
En koko keskustelua halunnut/uskaltanut lukea, mutta tämä kohtaus oli ensimmäinen ja toista ei ole nyt ollut kahteen viikkoon.
Hyvä tietää, että koira voi elää onnellista elämää, vaikka olisi lääkitys
Tulee vaan mieleen, että auttaako kaikilla se lääkitys ja kannattaako tuon ikäistä koiraa viedä niihin tutkimuksiin....

Tepin päälle hyökkäsi muutama vuosi sitten toinen koira, voisikohan johtua siitä kun päälaki tulehtui pahasti (jouduin viemään koiran 3 kertaa lääkääriin, treeni oli ja silti joutuivat poistamaan paljon solukkua).

3 vuotias on nuori.
Toisen koiran hyökkäys ei luultavasti ole syynä. Koiralla olisi oltava aivovamma, jotta se olisi epilepsian aiheuttaja. Epilepsia on synnynnäistä ja perinnöllistä ihan niin kuin ihmiselläkin.

Seuraa ja kirjaa kohtauksia. Jos niitä tulee todella harvoin niin lääkitysta ei tarvitse edes aloittaa. Kohtauksen aikana koiraa ei kannata koskea ellei ole vaarallisessa paikassa. Se on sekopäinen silloin eikä tiedä mitä tekee jos puraisee tms. Se on väsynyt kohtauksen jälkeen, joten sille päivälle ei lenkkejä, vain pissatus ulkona.
Juttele eläinlääkärisi kanssa seuraavalla vastaanotolla.

Sorry kun tuo huutonerkki meni 1 tilalle, Tepi on siis 13 vuotta,

13 vuotiaalla epilepsia voi olla jonkun sairauden oire. Tulee ensimäisenä mieleen kasvaimet päässä.
Edelleen seuraisin tilennetta ja jos kohtauksia tulee enemmän, niin veisin lääkärille ja keskustelisin lääkärin mielipidettä jatkotoimista.

Meillä on 11 v seropi, joka sai nyt epilepsialääkityksen.
Kohtaukset alkoivat muutaman vuoden iässä, ne olivat suht pieniä (ainoastaan takajalat kramppasivat yms.) ja niitä oli todella harvoin, joten lääkitystäkään ei aloitettu. Sitten oli monen vuoden tauko, kunnes nyt tuli yhtäkkiä yllättäen suurempi kohtaus.

Nyt lääkkeen aloituksen (josta vasta vajaa viikko) jälkeen ei ole enää isoja kohtauksia tullut, mutta on saanut pienempiä, sellaisia todella lyhyitä; yksi jaloista kramppaa pari sekuntia, leuat tärisee jne.
Koiran tasapaino on kuitenkin vähän hutera ja saa ajoittain myös kaatuilu- ja lattiallevajoamiskohtauksia, ikäänkuin alkaisi pyörtyä.
Lääkärin mukaan nämä "vajoamiskohtaukset" ovat pieniä kohtauksia, eikä lääkkeistä johtuvia tasapainohäiriöitä.
Niitä saattaa tulla monen tunnin ajan jatkuvasti (ja painottuvat jotenkin iltaan), kunnes sitten kävely on taas parempaa, tai koira käy nukkumaan ja herää sitten taas jo paremmassa kunnossa. Kohtaukset eivät kuitenkaan kestä kerrallaan kuin sen hetken, pari sekuntia, kun kaatuu ja koira on noustessaan ihan toimintakykyinen, pystyy mm. syömään, juoksee jne. mutta hetken päästä saattaa vajota uudelleen, alkaa peruuttaa, läähättää kovin jne.
Näitä vajoamiskohtauksia on tullut ainoastaan sisätiloissa ei ulkona ollenkaan. Ulkona on ajoittain ollut hyvinkin reipas, juoksee jne. Nämä kohtaukset alkoivat ilmaantua tällaisina vasta lääkityksen aloittamisen jälkeen.

Kaipailisin kokemuksia tällaisesta vanhan koiran äkillisesti pahentuneesta sairaudesta ja mikä siihen on ollut syynä (ihan elimistön rappeutuminen, kasvain, jokin laukaiseva tekijä...?). Miksi joillakin vanhoilla koirilla kohtaukset kuitenkin loppuvat kokonaan?

Tällä on kyllä myös havaittu sivuääni sydämessä, vanhuuden mukanaan tuomaa rappeumaa ja siihenkin on nyt lääkitys (vajaatoiminta), mutta mitään sydänkohtausta sillä ei kuulemma ole ollut ja kovin voimakkaitakaan sydänoireet eivät ole olleet. Nyt vasta parina kesänä nopeampaa väsymistä ja nyt helteiden aikana alkanutta harvakseltaan tullutta kakomista. Oikeastaan koira on tähän saakka ollut harvinaisen reipas ja hyväkuntoinen vanhus. Tämä täydellinen romahdus tulikin nyt sitten ihan "puun takaa".
Kohtauksissa siis kuulemma kyse ihan epilepsiasta, veriarvotkin olivat ihan hyvät. Ainoastaan hieman nestehukkaa todettiin kokeissa, vaikka vettä oli helteillä tarjolla joka paikassa, mutta jäi sitten ilmeisesti kuitenkin vähän vajaalle.

Olisko jollain kokemusta näistä molemmista vaivoista yhdessä, miten ovat vaikuttaneet toisiinsa?

Äsken lenkillä koira kaatui kyljelleen ja alkoi kouristelemaan. On ollut koko päivän hieman villi ja nyt kiertelee asuntoa sekä kuolaa valuu jatkuvana norona. Ikää on 11 vuotta ja yleisesti terve. Ainoa altistava tekijä joka tulee mieleen on maanantaina lopetettu 15v kaveri. Onko mahdollista, että surun aiheuttama stressi voisi laukaista epileptisen kohtauksen?

Jos krampin yhteydessä on puraissut kieleen ja se aiheuttaa kuolan valumisen? Stressi voi aiheuttaa kaikenlaista oireistoa niin ihmisille kuin koirillekin.

Vähän apua ja neuvoja kaipaisin!
Eilen 3,5vuotias muuten terve irlanninterrieri sai useita epilepsiakohtauksia, mitään vastaavaa ei ole koskaan ollut. Viikon ajan oli ollut jotenkin vaisu, käytettiin eläinlääkärissäkin kun ajateltiin että olisi kipeä, kaikki kuitenkin oli kunnossa, ei kuumetta, veriarvot ja tulehdusarvot normaalit. Eilen kun päästiin lääkäriin oli kohtauksia (suurin osa melko lieviä) ollut jo kahdeksan, yhdeksäs ja viimeinen toimenpidehuoneessa. Sai suoneen latausannoksen fenobarbitaalia eikä uutta kohtausta enää tullut. Pari tuntia odotettiin poliklinikalla ennenkuin päästivät kotiin, käytiin välillä ulkona pissallakin. Illalla aloitettiin myös barbivet-lääkitys.
Poliklinikalla ollessa koira oli vähän "pihalla" motoriikka toimii hyvin siihennähden että juuri oli kärsinyt useasta kohtauksesta. Ainoa huolestuttava asia on että vasemman silmän uhkausvaste ei toiminut silloin lääkärissä eikä toimi edelleenkään. Pupillat reagoi valoon eli näkökyky ei ole todennäköisesti kokonaan mennyt. Koira ei vain näe kunnolla, kuulee kun kutsun mutta ei löydä luokse. Jollain muilla vastaavia kokemuksia? Kuinka kauan kestää palautua kohtauksien jälkeen? Palautuuko näkö normaaliksi?

Seuraisin nyt vaan koiran oireilua edelleen. Useita kohtauksia samana päivänä on minusta harvinaista, mutta ei ehkä lääkärin mielestä? Olisiko edeltävästi ollut jotakin epilepsia oireilua, jota ei ole havaittu ( koira yksin, oire lievä).
Kertoihan lääkäri Barbivetin aloituksesta ? Siitä, että n. viikon kuluttua alkaa hoippumaan ja toimimaan kuten humalainen. Silloin portaissakävelyä tulee vältää ja yksin ollessa koiran on turvallisempi olla paikassa, missä ei voi hypätä mihinkään .

Lääkityshan aletaan arvaamalla oikea annostus ja vastetta seuraten sitten titrataan oikea annostus. Lääke lisää ruokahalua ja pitää huolehtia, ettei suurenna ruoka-annoksia ja lihota koiraa. Lihava koira tarvitsee enemmän lääkettä.

Meidän n. 6v koira on saanut muutamia kohtauksia, ensimmäinen kohtaus (ainakin sellainen joka itse nähtiin) tuli muutama vuosi sitten. Tänä vuonna kohtauksia (edelleen: sellaisia jotka itse on nähnyt) on ollut vain kaksi, alkuvuodesta ja viimeksi eilen. Eilisessä kohtauksessa koira söi kaikessa rauhassa luutaan, kunnes hetken kuluttuakoira tuli sohvaa vasten seisomaan ja katse oli lasittunut ja "turvaa hakeva", tiedettiin siis että kohtaus on tulossa sillä ennusmerkit on ollut ainakin tähän saakka käytännössä identtiset joka kerta. Vähän ajan päästä tasapaino petti pikkuhiljaa ja toinen takatassu kouristi, tätä kesti ehkä minuutin-pari jonka jälkeen koira alkoi jo hapuilemaan istualteen. Hetken päästä tuli oksennus (ja sitä tuli paljon kun oli juuri syönyt luunsa + ruokailustakaan ei kovin pitkään ollut) kuten joka kerta on tullut. Vähän ajan päästä koira lähti jo liikkeelle, luonnollisesti hapuillen ja siltä alkoi valua kuolaa/vaahtoa suupielistä. Tätä kesti jonkun aikaa kunnes koira olikin jo innoissaan lähdössä iltakävelylle ja siellä käyttäytyi täysin normaalisti pissat ja kakat tehden. Huomion arvoista kohtauksissa on se, että koira tuntuu olevan aina enemmän tai vähemmän tajuissaan eli reagoi esim. nimeensä tai meidän (ihmisten) liikkeisiin.

Mikäli oikein muistan niin tähän mennessä jokaisessa kohtauksessa on toistunut seuraavat asiat:
-ennusmerkit on samat (hakeutuu omistajien lähelle, "lasittunut katse")
-vain toinen puoli / yksi tassu kouristaa
-itse kohtaus kestää ehkä muutaman minuutin
-koira on kohtauksen aikana tajuissaan tai ainakin ns. tajunnan rajamailla
-koira oksentaa kohtauksen jälkeen
-koira ei käyttäydy aggressiivisesti missään kohtaa (talossa on myös kissa)
-mitään yhdistävää tekijää kohtaisun laukaisuun ei ole

Koiralle on tehty verikokeet ym mutta esim. magneettikuvauksessa ei ole käyty jotta voitaisiin rajata pois aivokasvaimen mahdollisuus. Puhuin tuosta Kuopiolaisen lääkärin kanssa (jossa kyseinen toimenpide olisi mahdollista tehdä) ja lääkäri oli sitä mieltä että kun kohtauksia tulee noin harvoin, ei syytä kuvaamiseen / lääkityksen aloittamiseen ole. Kertaalleen on ollut pahempi kohtaus, tai jos oikein tilanne tulkittiin niin ennemminkin kohtausten sarja. Kohtaus jatkui / sai uuden kohtauksen vielä autossa matkalla eläinlääkäriin. Tällöin koira jäi yöksi eläinlääkäriin varmuuden vuoksi. Todennäköisesti jos toisen vastaavanlaisen kohtauksen saa, täytyy aloittaa lääkitys - tai toki jos kohtauksia alkaa tulla selvästi useammin. Toki aina pitää muistaa se hankala seikka, että ei voi olla varma onko koira saanut kohtauksia yksin ollessaan. Tuo tomppeli kun voi esim. syödä omat oksennuksensa jolloin ei välttämättä oksennusjälkiäkään huomaa....

Kyllähän tuo toki tältä partiaaliselta epilepsiakohtaukselta kuulostaa nyt kun tuon kuvauksen itse lukee:

Yksinkertaisessa partiaalisessa kohtauksessa koiran tajunnan taso säilyy normaalina, ja oireet ovat epäsymmetrisiä. Koiralla voi olla esimerkiksi paikallisia väänteitä kasvoissa, tai se voi purra jotakin ruuminosaansa, kääntää päätään toiselle puolelle, tai sillä voi olla vaikkapa yhden raajan toonisia tai kloonisia tiloja (koukistamista ja suoristamista). Oireet voivat siis olla sekä