Koirat.com

Hei!
Meillä on 3-vuotias narttu koira, jolla ei ole pentuja ja mietin että pitäisikö koiran ensin tehdä pentuja vai leikkuutanko sen ilman että saa pentuja. Mikä olisi paras vaihtoehto? Rauhoittuuko narttu koira paljonkin leikkaamisen jälkeen? Uros koirasta on kokemusta leikkuuttamisen jälkeen ja se auttoi, mutta miten narttu koirien kohdalla? Ja onko kokemusta jos ei leikkuuta että tulis esim tulehduksia herkemmin yms?

Toiset rauhoittuu, useimmat eivät. Uroksillahan ongelma on jatkuva testosteronituotanto, joka lopetetaan pallien poistolla. Nartut ovat taasen suurimman osan ajasta, eli kiimojen välissä "normaaleja" ja jäävät siihen tilaan sterkkauksen myötä. Sterilisointi siis lopettaa kiimat, kiiman jälkeisen valeraskauden ja kohtutulehdukset. Emätintulehdukset yleensä vähenevät myös, mutta sterkkaus ei poista kokonaan riskiä.

^ Onko jotain syytä miksi koiralla pitäisi teettää pennut? Jos ei niin suosittelen leikkaamaan.

Ei ole syytä teetättää pentuja joten leikkuutan koiran. Milloin olisi hyvä aika leikkuuttaa narttu? Nyt nartulla on juoksut, jotka ovat loppumaisillaan, onko hyvä leikkuuttaa parin kuukauden kuluttua?

Odota kolme, niin pääset yli valeraskauden.

Selvä homma. Kiitos paljon vastauksista. :)

Te jotka olette koiran nuorella iällä kastroinut, niin:

Minkä ikäinen koira oli?
Kuinka koira muuttui kastraation myötä?

Minulla on siis 7kk ikäinen saku uros. Muuten aivan ihana kaveri, mutta nyt kk aikana, on alkanu kiinnostua nartuista, nyt pari pv kussu sisälle. Äsken lenkinkin jälkeen kahet ihan kunnon pissat sisälle. Ja ne tekee silleen juoksujalkaa, et koko asunto pitää pestä. Ulos ei tee kun yhdet pissat lenkin aikana, eli ei merkkaile.

Onko tämä sisälle teko merkkailua? hhmm...

Olen myös nyt vk aikana huomannut, että koiran korvat ovat kadonneet, eli ei kuule mitään ulkona. Ja, jos komennan kova äänisesti, ja sen jälkeen pyydän luokse, niin luimistelee ja koittaa karkuun, eli on tosi herkillä O.o Ja ehkä hieman jo alkanut uhkailemaan, kun lenkillä kiskoo enemmän ja ei tottele, mutta voiko tämä herkkis vaihe ja uhma olla yhtä aikaa?

+ nyt saman ajan sisällä, kun on kiinnostunut nartuista, on alkanut eteisen mattoa repimään yksin ollessa. Ihan pentuna oli kova huutamaan yksin jäädessään, mutta kyllä nyt osaa hyvin olla, tai osasi, ennen matto episodia.

Joko tämä on murrosikää? :(

^ Kuulostaa kyllä tuommonen lennosta sisälle pissailu siltä, että kannattaisi käydä eläinlääkärissä tarkistuttamassa, ettei ole mitään pissatulehdusta tai muuta, vaikka uroksilla harvinaisempaa onkin. Ja jos on kipeä, niin sillä voi selittyä kyllä tuo "korvien katoaminenkin".

Pitää varmaan soitella ell., paljon maksaa jos kattoovat pissanäytteen. Sillä on aika-ajoin, esim, noin pari vk sitten, kun maha oli sekasin, niin pyyti jatkuvasti ulos pissalle. Mut välillä ei taas oo mitään jatkuvasti pissailua, että jos pitempään nukunkin niin saattaa olla 12h pissaamatta, taas välillä pitäs tunnin välein päästä.

Kirjoitanpas tänne, kun Carloksen kastrointi on nyt viimeaikoina ollut enemmän ja vähemmän mielessä...

Kun Carlos meille tuli, oli sillä piilokives, ja tietona oli että se tullaan noin vuosikkaana kastroimaan, ellei tilanne normalisoidu. Ajan kuluessa toinenkin kives asettui paikalleen, joten olin aika tyytyväinen, ettei kastrointi ole ainakaan tuon takia pakollista. Nyt taas tuntuu siltä, että kastrointi voisi olla hyvä juttu tuolle koiralle, mutta paljon se mietityttää, ja kyselenkin vähän muiden kokemuksia ja mielipidettä meidän tilanteeseen.

Carlos on ulkona todella paljon hajujen perään. Se on aina saanut nuuskia ihan sydämensä kyllyydestä, mutta siitä huolimatta sillä ei aina riitä kärsivällisyys nätisti hihnassa kulkemiseen, vaan se kiskoo täysin voimin tuoksujen perään. Vetämisestä pois harjoittelua ollaan tehty paljon ja hyvin tuloksin, mutta kiinnostuksen kasvaessa hajuihin ei menetelmistä ole hyötyä, kun koiralla ei meinaa riittää tippaakaan kärsivällisyyttä. Meillä toimitaan siis niin, kun hihna kiristyy vetäessä, minä pysähdyn ja Carloksen pitää ottaa askel-pari minua kohti. Siitä kehut ja matka jatkuu. Normaalitilanteessa toimii, jos taas kiinnostus hajuun on "liian suuri", ei Carlos malta tulla minua kohti vaan riuhtoo henkensä edestä ja saattaa vielä lisäksi kiljua kuin päätä leikattaisiin... Vaikuttaa siis siltä, että on tilanteessa liian stressaantunut ajattelemaan, kuinka tilanteessa tulisi toimia.

Viimeaikoina kuvioihin on ilmestynyt myös ulos vinkuminen, tapahtui nyt muutamana päivänä peräkkäin. Vinkuminen alkoi heti, kun päästiin lenkiltä sisälle. Ravasi ikkunalta ikkunalle, ikkunalta ovelle, kokoajan vinkuen. Melko hermoja raastavaa, niin koiralle kuin omistajallekin. Vähäksi aikaa saattoi malttaa keskittyä herkkuihin tai leikkimiseen, mutta jatkui heti kun keskittyminen herpaantui.

Ruokahaluttomuus on myös yksi "vaiva", jonka epäilen myös johtuvan aika pitkälti hormonitoiminnasta. Ulkona ei kiinnosta mitkään herkut, sisällä on valikoiva, ruoka-annokset jää lähes kokonaan syömättä. On hankala opettaa koiralle mitään, kun ruoka ei motivoi ja keskittymiskyky on muutenkin aika vaatimaton. Tiedetään, että niitä koiraa motivoivia asioita on muitakin, mutta olisi tähän tilanteeseen kiva saada muutosta...

Nylkytys ja sen kieltämisestä johtuva riehuminen on myös jokapäiväistä. Niin tavaroiden kuin ihmisten.

Näistä voisi joku ajatella, että miksi kastrointiaika ei ole jo varattu. Itseäni mietityttää mm. leikkauksesta toipuminen, sen kivuliaisuus, ja voiko siitä seurata häiritsevää arkuutta, masennusta ja/tai totaalinen "itsetunnon" menetys koiralle? Kannattaisiko meidän vielä odottaa tilanteen mahdollista tasoittumista murrosiän yli? Carlos on nyt 1-vuotias, luulisin että aikuiskokonsa saavuttanut, tietenkin massaa varmaan vielä kehittää. Kuinka kauan pitäisi odottaa, kuukausia vai vuosia? Voiko odottamisesta olla haittaa, esimerkiksi huonojen käytösmallien pysyväksi muuttuminen, jatkuva stressaaminenkaan ei varmaan tee koiralle hyvää, saatika sitten syömättömyys.

En toisaalta tiedä, mitä leikkauksen tuloksista voi odottaa. Voiko olla, että leikkaus osoittautuukin aivan hyödyttömäksi?

Huh mikä romaani, toivottavasti joku jaksaa lukea ja ehkä vielä painaa sitä vastaa -nappulaakin.

^ Eihän siitä tosiaan voi mitään varmaa sanoa, miten leikkaus vaikuttaa koiraan. Mä ite tosin pohdin samoja kysymyksiä kuin sä ennen kuin vein Väinön kastroitavaksi. Meidän kohdalla toi kastrointi oli tosin hyvä ratkaisu, koska herra käytöspoliisi-hormonihirviö-nirsoilija-räksyttäjä-nylkyttäjä-runosielusta on tullut äärimmäisen mainio koira nyt leikkauksen jälkeen. Leikkauksesta ei tosin ole kulunut kuin vasta reilu kuukausi, mutta selkeitä eroja näkee jo nyt. Ruoka maittaa superhyvin, koira on huomattavasti lunkimpi muiden koirien kanssa, eikä lenkit mene enää silmät kierossa narttukoirien pissien nuolemiseen ja uusien etsimiseen.

^ Kuulostaa kyllä aika ihanteelliselta toi teidän "tulos", en ite ihmeitä sentään odota, mutta ehkä vähän arjen helpottuvan. Ja oikean käytöksen opettamisen.

Tulipa mieleen vielä pari hölmöä kymysystä, esimerkiksi kuinka koiran saa leikkauksen jälkeen autoon ja pois, kun se ei saa hypätä ja luulisi nostamisen sattuvan lääkityksestä huolimatta? Vai onko koira "tarpeeksi" töttöröö vielä kotiinkuljetusvaiheessa...?

Toiseksi, mikähän ois järkevin ratkaisu haavan nuolemisen estämiseksi? Veikkaan, että kauluri sais aikamoista kyytiä. Estääkö kuonokoppa nuolemisen, vai voisiko haavan peittää laittamalla jotkut pöksyt jalkaan? Hmmm...

^ Teidän tirrikkä taitaa olla aika paljon isompi kuin meidän nelikiloinen, mutta kyllä me nosteltiin autoon. Tosin varovasti hyvässä nostoasennossa. Me käytettiin kauluria, ja mä luulen että teidänkin kannattaa ensisijaisesti kokeilla sen kanssa. Kylläpä siihen taitaa moni tottuakin nopeasti mahdollisen alkukapinoinnin jälkeen. Housuista en osaa sanoa, mutta kuvittelisin että haavaa pystyy niidenkin läpi nyhtämään.

Ainoa mikä tossa paranemisessa arvelutti, oli se että ekoina päivinä V ei meinannut suostua liikkumaan ja olisi mieluusti köllinyt vaan sohvalla. Viikon jälkeen vauhtia olikin sitten senkin edestä :D

[quote=tarumieli]^ Kuulostaa kyllä aika ihanteelliselta toi teidän "tulos", en ite ihmeitä sentään odota, mutta ehkä vähän arjen helpottuvan. Ja oikean käytöksen opettamisen.

Hei Tarumieli

Olen leikkauttanut 3 uroskoiraani ja kaikki on mennyt hyvin koirat ovat pysyneet
virkeinä ja iloisina leikkauksen jälkeen. pissat ei kiinnosta juuri ollenkaan ja monet
urokset ei rupea haastamaan puistossa leikattua urosta. ruokaa jouduin vähentämään
koska hormoonitoiminta lakkaa niin koiran ruuan määrä väheni myös jonkin verran vaikka liikuuttiin aivan saman verran.
leikkauksen jälkeen varottiin pari päivää ja sitten käytiin jo hihna lenkkejä ihan normaalisti.

tarumieli kirjoitti:


Tulipa mieleen vielä pari hölmöä kymysystä, esimerkiksi kuinka koiran saa leikkauksen jälkeen autoon ja pois, kun se ei saa hypätä ja luulisi nostamisen sattuvan lääkityksestä huolimatta? Vai onko koira "tarpeeksi" töttöröö vielä kotiinkuljetusvaiheessa...?

Toiseksi, mikähän ois järkevin ratkaisu haavan nuolemisen estämiseksi? Veikkaan, että kauluri sais aikamoista kyytiä. Estääkö kuonokoppa nuolemisen, vai voisiko haavan peittää laittamalla jotkut pöksyt jalkaan? Hmmm...

Jos on isohkosta koirasta kysymys, kannattaa ottaa eläinlääkärille mukaan joku filtti tai peitto. Sen avulla saa isonkin hurtan siirrettyä autoon, kantoapua saa varmaan klinikalta. Siis koira filtille ja kantajat tarttuvat filtin kulmiin...
Meillä ei käytetty kauluria, vaan "housuja" eli poolopaita jalkoihin ja se kaulapantaan kiinni toisesta päästä. Kauluria käyttävät monet, mutta koin sen omalle koiralleni sopimattomaksi. Lenkille lähdettäessä siis kauluri ja housut pois.

Muistui mieleeni vielä, että ennen kastraatiota koirallani oli kamala tapa lykätä kuononsa aina heti ensimmäiseksi kaikkien ihmisten jalkoväliin tai hameen alle. Se riettaus loppui tyystin kastraation jälkeen ja koira oppi tervehtimään ihmisiä normaalin koiran tavoin.

Hei! Olen huomannut nartullani pullistuman/muhkuran keskellä vatsaa. Aristaa tätä v.punaista pullistumaa. En ole vielä eläinlääkärille siitä soittanut. Olisiko aihetta? Pullistuma tosiaan on siinä arven toisessa "päässä". Narttu on kääpiöpinseri, 7v, pirteä ja leikkii paljon. Steriloinnista on muutamia viikkoja. Auttakaa, kiitos! (:

[quote=CamS]Hei! Olen huomannut nartullani pullistuman/muhkuran keskellä vatsaa. Aristaa tätä v.punaista pullistumaa.

Hei todennäköisesti voisi olla joku tulehtunut kohta jossa on märkää. monella saattaa tikkien aikana ärsyyntyä haava jos pöpöjä pääsee sinne. kannattaa tarkistaa eläinlääkäriltä jos koira vielä aristaa paikkaa.

En nyt ainakaan huomannut, että olisi tässä keskustelussa tullut aikaisemmin esille, mutta mikäköhän on varhaisin mahdollinen aika kastraatiolle?

Meille siis tulossa ensikuussa kotiin urospentu, leikkaamattoman nartun kaveriksi. Narttu on näyttelykoirana (ja jalostuskäyttö vielä auki), eli sterilointi on vielä kysymysmerkki.
Uroskoira on sekarotuinen, joten jälkikasvun kitkemiseksi päädyttiin kastraatioon. Kysymykseksi heräsi kuitenkin milloin? Netistä on tullut vaihtelevaa vastausta 5kk-1-vuoden ikään asti, ja esimerkiksi HESY ry näyttäisi vastustavan mm. koirien varhaista kastraatiota viitaten kehityksen häiriintymiseen. Eläinlääkäriltä saadaan tietysti suoravastaus, mutta ihan mielenkiinnosta jo täällä utelen.

^ Mulle ainakin sanottiin 7kk kun eläinlääkäreille soittelin viime keväänä. Pablo leikattiin muistaakseni 9kk iässä.

vilona kirjoitti:

En nyt ainakaan huomannut, että olisi tässä keskustelussa tullut aikaisemmin esille, mutta mikäköhän on varhaisin mahdollinen aika kastraatiolle?

Helsingissä ainakin yksi ell. asema tekee varhaisleikkauksia niin kissoille kuin koirillekin alkaen 12 viikon iästä. Paljon olen itsekin asiaa tutkinut ja näyttäisi siltä, ettei varhaisella leikkauksella ole mitään merkittäviä negatiivisia terveydellisiä vaikutuksia, päinvastoin.