Koirat.com

Onko kellään kokemusta nartusta, jolla olisi steriloinnin jälkeen jatkuneet kiimaoireet? Todennäköisesti pieni pala musarjaa jäänyt sisälle. Kiinnostaa tietää minkälaisia kokemuksia on. Onko leikattu uudelleen tai jos ei niin onko tullut jotain haittaa? El kanssa keskusteltu asiasta, mutta omakohtaiset kokemukset kiinnostaa.

Cosmo leikattiin ti-aamuna ja selvästi on kyllä vähän kivuissaan, kun kokoajan on änkemässä syliin hakemaan rapsutuksia ja voihkii itsekseen. Tänään lorotti järjettömän pissalammikon olkkarin lattialle 3,5h viime ulkoilun jälkeen, eikä ole edes juonut ulkoilujen välissä mitään. Onko muilla sattunu tällasia "vahinkoja" toipumisaikana? Voikohan vaan johtua siitä, että on niin kipeänä ettei halunnut pidätellä pidempään - aiheuttaakohan se jotain kipua leikkausalueelle? Ei ole nimittäin tollasia vahinkoja tullu sen jälkeen kun Cosmo täytti 6kk. Vinkui kyllä oven edessä hetken ennen pissaamista, ajattelin vaan että siihen sattuu/sillä on tylsää (C vinkuu kun haluaa esim. leikkiä), ei tullut mieleenkään että se vois ulos haluta kun viime kerrasta oli noin vähän aikaa. :(

^ Voi olla että oli vielä vähän nukutuslääkkeistä "krapulainen" ja sekava, kun edellisenä päivänä oli leikkaus tehty. Teitysti tuossa vaiheessa voi se kipukin aiheuttaa aineenvaihdunnassa häikkää. Onko enää käynyt vahinkoja?

Lepolla olis viikon päästä kastrointiaika. Iiks. Tarvii kyllä maanantaina soittaa sinne lääkäriin, kun täl on ollu nyt koko tän viikon jotain lievää suolisto-ongelmia (mutta on ollut kyl tosi pirteä ja oma itsensä eikä mitään vesi/veriripulia, vaan tosi löysää ja kolmena aamuna oksentanut) että haittaako se tai onko riskialtista leikata, varsinkin jos ei viikonlopun aikana näy edistystä masun suhteen. Hieman kismittää jos leikkausaikaa joudutaan siirtämään pitkällekin, mulla kun alkaisi hiihtoloma siitä ens perjantaista ja pystyisin vahtimaan tötteröpäätä kotona... Mut jos on siirrettävä niin sit siirretään.

Noniin, neljän runnin yöunet takana... Eilen siis oli Lepon kastrointi. Haava on siisti eikä turvotusta missään, toki aristaa vielä ja on kipeä, mutta se kauluri..! Yöksi piti laittaa kun kaverin lainaama haavapuku ei sopinutkaan. No, herra sit vaelteli pitkin makkaria kokoajan törmäillen ja kolisten, eikä malttanut asettua ikinä pitkäks aikaa lepäämään. Päivällä pystyy oleen ilman jos vahditaan.
Kivespussit on myös "kivan" mustelmaiset, ihan puhtaat eikä turvota mut tuollaset kuningatarhillon väriset. Edellisel koiral oli tummempi iho kassien alueelta niin ei nähny niin selvästi värimuutosta.

Bea steriloitiin torstaina. Parantuminen on lähtenyt ihan oksti käyntiin, ei sen suhteen mitään ongelmia. Kauluriinkin on tottunut, kun vaan pidetään sitä. Aluks se oli tietenkin ihan maansa myyny ja jollei olis ollu nukutuslääketokkuroissaan olis varmasti vaan yrittäny kaikin keinoin päästä siitä eroon. Tarpeensa teki kauluri kaulassa ekan kerran tänään (oon ite ottanu sen aina lenkillä pois et saa tarpeensa tehtyä mut nuo muut eivät jaksa vaivautua) ja tänään keksi myös tavan saada juotua kauluri kaulassa. Joka paikkaanhan se törmäilee, ja kauluri kokee kovia. Se on lähtenyt halkeamaan oikein urakalla, muuten varmaan täysin ehjä olisikin, mutta mä onnistuin rikkomaan sen heti, kun päästiin kotiin ja sitten se halkeama on vain jatkanut kasvuaan...

Mutta yks asia on sellainen, mitä en oo saanu ratkastua. Kauluri päässä sitä masentaa jonkin verran, joten on tosi rauhallinen. Mutta auta armias sitten, kun sen ottaa hetkeks pois... Se on muutenkin koira, joka vaatii tekemistä pysyäkseen rauhallisena. Nyt sen kanssa ei oikein voi tehdä mitään, kun kaikenlaisesta treenaamisestakin se vetää niin mahtavat kierrokset ja sitä myöten myös hepulit... Varsinkin nyt, kun sitä ylimääräistä energiaa on. Ja tätä on jäljellä vielä kakstoista kokonaista päivää

Meillä tehdään ulkolenkit aina ilman kauluria ja kotona sitä pidetään vain silloin kun en ole itse vahtimassa.

Voisiko Bealle tehdä sisällä jotain aivotyötä esim erilaisilla aktivointipeleillä joita piisaa moneen lähtöön ilman kauluria sillä hetkellä, saisit sitä edes hiukan väsytettyä siinä? Mulla on lähiaikoina edessä toisen koiran sterkkaus ja suunnitelma A on tehdä paljon päivittäistä aivojumppaa, jotta koira ei mene pitkin seiniä pakkolevon aikana. Ulkona voi antaa koiralle pieniä etsintätehtäviä, heittää maahan isolle allalle namisilppua yms mikä on rauhallista tekemistä, mutta väsyttää koiraa edes hiukan. Pitää vaikka koiran kytkettynä jos pelkää että se repii ihteään liikaa innostuessaan.

Meilläkin siis suurin osa ulkoiluista menee ilman kauluria, koska mä näitä täällä eniten lenkitän. Muut eivät jaksa vaivautua ottamaan sitä pois, enkä ole sitä haitaksi katsonutkaan. Sisällä tolla on kuitenkin kauluri käytännössä koko ajan, koska kukaan ei jaksa hiihtää sen perässä ja vahtia, varsinkin kun se kauluri kaulassakin koko ajan yrittää itteään päästä "hoitamaan". Ja ihan rehellisesti kaikkien silmien edessä keskellä lattiaakin, vaikka ollaan sitä kyseisestä hommasta kiellettykin aina, kun ollaan huomattu.

Aktivointipelit olis tosi hyvä idea, mutta mä en omista sellaisia (niitten ääreen se vois jopa rauhottuakin, tai ainakin sen edellisessä kodissa se on niitä menestyksekkäästi tehnyt). Toki kaupasta saisi, mutta tämänhetkinen rahatilanne on sellainen, että mitään suurempaa ja ylimääräistä ei ostella. Eikä kellään lähellä asuvalla kaverillakaan ole lainata :(

Ja tää vetää hirveet kierrokset jo siitä, että ottaa namit (tai lelut) esiin. Näin on ollut aina, ja suuremman luokan huomiointikin (ja rapsuttelut ym) saa sen vaan riehumaan... Ja jos sille nameja heittää maahan, se vetää niistä vaan ihan jäätävät kierrokset ja säntäilee sinne tänne :/ Ja toissapäivänä se veti remmissäkin kunnon hepulit, kun otin kaulurin pois. Oli siitä niin innoissaan ja onnellinen, että vaan vikisi mennessään, kun sattu, mutta kuitenkin jatkoi vain...

Ihan hiton rasittavaa tällanen... Normaaliarjessa on vaan ihanaa, kun toinen on niin elämäniloinen ja jaksaa innostua (toisin ku Rolle, joka kotiintullessa jaksaa heiluttaa kaks kertaa häntäänsä ja sen jälkeen painuu nukkumaan). Kai mun pitäs sitten vaan kulkea päivät pitkät teitä pitkin ja yrittää saada tehtyä jotain, mistä se ei vetäis kierroksia.

Kysyisin nartun steriloinnin jälkeisestä käyttäytymisestä? Oma Chihu 4v. Leikattiin 4 päivää sitten ja on ollut tottakai kipeä, mutta myöskin haluton syömään ja juomaan. Juo kyllä lähes aina kun vien vesikupin nokan eteen mutta itse ei mene juomaan. Herkkunappulat tällä hetkellä menevät jotenkin alas kun kädestä antaa ja kalkkunan siivut, mutta kupista ei kelpaa. Lisäksi on tosi väsynyt, nukkuu vaan koko ajan eikä liikuskele sisällä oma-aloitteisesti. Pihalla remmilenkillä on taas ihan toinen ääni kellossa, ja nappulatkin menevät sillon paremmin alas! Pissannut on ja kakka myös kulkee, eli ei ole ummella. Sisällä myös hakeutuu jonnekkin nurkkaan ja takapihalla aidatulla alueella änkee johonkin ahtaaseen koloon mielellään. Kysymys kuuluukin että onko tämä normaalia steriloinnin jälkeistä käytöstä? Leikattiin juoksujen loputtua, ennen valeraskaus aikaa. Kipulääkettä menee kerran päivässä ja antibioottia aamuin illoin. Eläinlääkärille olen soittanut ja hän sanoi että menee ohi, mutta ajattelin silti kysyä, jos jollain on ollut saman tapaisia kokemuksia narttunsa kanssa :)
Kiitos jos joku viitsii vastata!

Mietin mun narttu koiran sterkkausta et joskus sen vois sterkata. (en tiedä vielä tarkkaan et koska.) Haluisin kuulla niiltä ketkä on narttu koiransa sterkannut että onko luonne muuttunut? jos niin millai? Entä onko tullut pidätysvaikeuksia?

Leikkautin labbisnartun reilu vuosi sitten. Se söi ja joi aluksi huonosti, koska se kauluri häiritsi sitä. :D Ihan selvästi johtui siitä, koska kun sen hetkeksi otti pois, niin kyllä maistui ruoka ja vesi... Myös kivun takia saattaa mennä nurkkaan nukkumaan, mutta kyllä se siitä helpottaa. :)

Rellan käytös on muuttunut vähän. Se oli ennen leikkausta todella pehmeä ja ujo, ei uskaltanut koskaan sanoa vastaan muille koirille, nykyään se saattaa joskus jo suutahtaa, kun tarpeeksi vaikka kakarakoirat ärsyttää. Käytös on myös muuttunut hieman itsevarmempaan suuntaan, mikä on siis tämän koiran kohdalla vain hyvä juttu. Olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että leikkautin sen. Juoksut on poissa, ihovaivat on helpottaneet (turkinlaatu muuttui hieman) ja luonne on parantunut.

Nyt mietin, että jos leikkauttaisin tuon lapinkoirapojan, kun se on lievästi yliseksuaalinen otus eikä se oikein narttujen keskellä eläessä toimi niin, että yksi on tuollainen vouhkaaja... Koirapuistossakaan ei voida käydä, koska tuo kakara ottaa jonkun silmätikukseen ja yrittää vaan nylkyttää sitä, mistään leikkimisestä ei ole puhettakaan. Harmittaa vaan, kun sitten saa unohtaa näyttelyissä käynnit.

^Tuo pahin narttujen perään vouhkaaminenkin saattaa mennä ajan kanssa ohi tai ainakin helpottaa hieman. Jos vaan oma pää kestää niin odottelisin vähän ja katsoisin vielä mihin suuntaan alkaa tilanne kehittyä. Tietysti jos paljon on (juoksuisia) narttuja ympärillä, niin on varmasti uroksellekin ihan reilua leikkauttaa niin ei tule turhaa stressiä siitä, jalostukseen jos ei ole aikomusta koiraa käyttää?!

Mulla on nyt juuri vuoden täyttänyt uros ja tuossa muutama kuukausi sitten se oli aivan mahdoton, nylkytti vaan kaikkia narttuja kenen kanssa pääsi leikkimään, eikä todellakaan mitään kieltoja kuunnellut. Nyt on vähän alkanut silläkin itsehillintä kasvamaan vaikka aluksi ajattelin että tuo on ihan toivoton naistenmies varmasti se hormonitoiminnan herääminen aiheuttaa tätä yliseksuaalista käytöstä, kun koiraa alkaa pikku hiljaa nartun hajut kiinnostamaan, mutta se ei vielä ehkä ihan itsekään tiedä kunnolla miksi ja mikä on järkevää käytöstä jne.

Mä varasin vehnälle (6v) kastraatioajan.

Se on kärsinyt eturauhasvaivoista jo vaikka kuinka pitkään -saanut hormonipiikkiä ja on antibiooteilla jo varmaan viidettä vai kuudetta viikkoa, mutta vieläkään ei meinaa pissanäytteet olla puhtaita. En tosiaankaan halua ottaa sitä riskiä, että tää sama vaiva uusiutuis myöhemmin, joten eläinlääkärinkin suosituksesta pallit veke vaan!

Hienointa on, että vaan muutama viikko sitten otin urospennun osin sen takia, ettei vanhempaa tarvis kastroida. Mutta koiran terveys menee muun edelle ja eipä se mikään jalostusyksilö olekaan. Vähän kyllä jänskättää, mutta jospa koiran luonne ei muutu miksikään ja kaikki menee muutenkin hyvin.

Watsonilla on nyt 10 päivää takana kastraatiosta, tänään jätetään tuo kauluri pois ja suojapöksyt (pidetty molempia, kun pelkkä kauluri ei riittänyt esteeksi). Kovasti koira nuolee edelleen tuota aluetta ja vaikuttaa, että kutisee. Noi pöksyt varmasti on vaikuttanut asiaan, tai siis että niidenkin takia on kutittanut :/ Mutta kokeillaan nyt jättää suojat pois!

Hei miten: haava ommeltiin eläinlääkärillä umpeen itsestään sulavalla langalla, ja meille sanottiin että tikkejä ei tarvitse poistaa. Jossain eläinlääkärisivuilla kuitenkin oli, että tuollaiset sulavallakin langalla tehdyt tulisi poistaa - mitenköhän asia on?

^ Mulle sanottiin että jos ne häiritsee koiraa, niin käy sitten poistattamassa. Lepolla roikku vielä 3 tikkisolmua vuosirokotuksissa (2kk kastroinnin jälkeen) niin lääkäri sanoi et voin itse leikata ne solmut siitä irti.

Hei!
Olen lukenut ketjua läpi, paljon on tullut tietoa ja kokemuksia koiran kastraatiosta. Mutta miten siinä tilanteessa, kun omat (leikkaamattomat) urokset ei tule enää toimeen keskenään? Vanhempi on reilu 4v. ja nuorempi n. 2,5v. Kummatkin tulleet minulle n. vuoden ikäisenä. Yhteiseloa on kuitenkin jo 1,5v. ja tähän asti pojat ovat olleet toistensa parhaat kaverit. Nyt on viikon verran ollut aivan kamalaa rähinää, vapaana eivät voi olla samassa tilassa. Paitsi käskyn alla. Nuorempi on tosi viriili ja uhittelee vanhemmalle. Ensin annoin poikien selvittää välinsä pari kertaa, rähinä kesti ehkä minuutin ja loppui siihen. Mutta sitten rähistiin koko ajan! Nyt kiellän tiukasti uhittelun ja muutenkin kaikenlainen silittely/hellittely on pannassa. Voiko tämä olla väliaikainen ongelma vai onko ainoa ratkaisu nuoremman leikkaus tai kemiallinen kastraatio? Vuosi sitten oli samanlainen tilanne, mutta silloin se luullakseni johtui ns. olosuhteista, vieras paikka ja muuta ylimääräistä stressiä. Rähinät loppui kuin seinään, kun tultiin kotiin. Kysyisinkin, että kannattaako vielä katsella josko tilanne rauhoittuisi vai tilata samantien aika leikkaukseen? Koirat ovat chihuja ja ulkona ei ole mitään ongelmaa. Haistellaan samaa puskaa ja kävellään sovussa samalla puolella. Mutta kun tullaan kotiin, käyvät heti toistensa päälle, jos en ehdi väliin tai ole käskyn alla. Tämän takia mietin, voisiko auttaa ns. kunnon kuri "mami on pomo". Pojat eivät nylkytä oikeastaan edes narttuja tai ainakin lopettaa heti kieltämällä, jos joskus erehtyy :)

Kiitos vastauksesta etukäteen.

Jannnika :) Miten nopeesti teillä on koirat toipunut kastraatiosta? Meillä on leikkausaika varattu maanantaille 7.6 ja saman viikon torstaina alkais toko-kurssi, niin eka kerta jää kyllä väliin, mutta voikohan sitten ensi viikon torstaina jo mennä vai kannattaako suosiolla vaan perua koko kurssi?



Mulla oli Romeo ranskanbulldoggi 1v 2kk, piilokiveksen takia eilen 17.6.2015 vietiin kastroitavaksi ja mun rakas oma pieni kuoli leikkauspöydälle. Ihan yhtäkkiä piilokiveksen poissaannin jälkeen pieni oli ruvennut hengittämään nopeaa tahtia ja hengitys korisemaan. Eläinlääkäri oli tehnyt kaikkensa lääkkeistä tekohengitykseen mutta mikään ei auttanut mun rakas menehtyi.. Joko liian ahtaat hengitystiet tai sitten joku komplikaatio lääkkeistä. Mä oon ihan rikki ja murtunut,mun pieni oli mulle koko mun maailma :( en tiedä miten tästä toipuu. Ja oli mun ensimmäinen koira, oon tiennyt hengitystien riskeistä ym mutta Romeon elämä oli hyvä eikä pienellä ollut muuten hengitysvaikeuksia kun vaan selällään nukkuessa.

Kolmisen viikkoa rähinöitä koirien kesken eikä mikään auttanut. Tänään nuorempi kastroitiin tarkan harkinnan jälkeen. Leikkaus meni hyvin! Hain koiran jo parin tunnin päästä pois, kun koira piti sellaista älämölöä että soittivat hakemaan :)) Rähinät ei jäänyt leikkauspöydälle, kun tötsä päässäkin uhiteltiin. Kotona ei meinannut ensin rauhottua, mutta vähän syötyään malttaa levätä. Pitkävaikutteinen kipulääke annettu, tällä hetkellä lepää ja toivon rauhallista/kivutonta yötä sekä haavan nopeaa parantumista. Haavan päällä ei ole suojaa ja haava näyttää siistiltä.

Annan tilannepäivitystä myöhemmin :)

Reilu kuukausi on kulunut kastraatiosta ja haava on parantunut hyvin. Eka yö oli koiralle aika tuskainen, vinkui ja pyöri rauhattomana koko ajan. Seuraavana päivänä häntä jo vispasi eikä kivusta ollut kuin muisto vain. Onneksi :) Kauluri päässä oli tietysti kurjaa, mutta yllättävän hyvin tottui käyttöön. Olin melko varma, että yrittäisi vastustella kaulurin laittoa. Reippaasti onnistui hädän teko ja antoi haavankin olla rauhassa. Sateisen sään takia haavaa piti usein suihkutella.

Olihan siinä säätämistä, kun koirat edelleen rähisi toisilleen ja piti vielä varoa haavaa (olivat koko ajan erotettuna) 10 päivää leikkauksesta kaulurin sai ottaa pois ja varovasti kokeiltiin, josko osattais nyt olla sovussa. Vanhempi haisteli hyvin tarkkaan, että nyt on jotain ihmeellistä tapahtunut ja yritti jopa pari kertaa nylkyttää. Muutama vko ollaan oltu sovussa ja palattu aikaan ennen rähinöitä. Kaikenlainen kyräily ja mustasukkaisuus esim. huomiosta on poissa ja mamikin voi jo relata.

Ulkona merkkailu on vähentynyt puoleen eikä pissojakaan tarvitse koko ajan haistella. Iso ego on saanut kolauksen, koska on muuttunut hieman epävarmaksi ulkona (remmirähjäys, pelkää esim. isoa kiveä/roskapussia) Harjoitellaan kovasti ohituksia ja tutustutaan pelottaviin asioihin rauhassa.

Suosittelen kastraatiota, jos sille on tarvetta :)

Serrauroksellani (7,5v / 30 kiloa) tulehtui ja turposi puoli vuotta sitten eturauhanen, joka saatiin lääkityksellä kuriin eikä ole sittemmin huomattavasti vaivannut. Nyt tarkastuksessa pissassa oli leukosyytit ja proteiinit koholla ja syytä selvitellään lisävirtsakokeilla. Eturauhanen oli vain aivan vähän suurempi kuin pienimmillään.
Vaikka eturauhastulehdus ei toistaiseksi ole uusinut, "lopulliseksi" hoidoksi tämän ikäiselle koiralle on suositeltu kastraatiota. Pallien poisto tuntuu kuitenkin kovin ikävältä ja lopulliselta keinolta, ja pohdinkin kokeilla ensin puoli vuotta kemiallisesti. Koiran luonteessa ei ole mitään minkä haluaisin muuttaa, motivaationa siis pelkästään eturauhasongelmien välttäminen. Oma eläinlääkärimme kuitenkin oli sitä mieltä että kemiallinen kastraatio ei ole hyvä idea, koska on tutkimuksia joiden mukaan kaikenlainen lisähormoonien lykkääminen kehoon (joka implanttikin on) saattaa rasittaa eturauhasta entisestään. Soitin mielipidettä toiselta eläinlääkäriltä ja hänen mielestään kemiallisen pitäisi olla sama juttu kun kirurginen. Myös vakuutusyhtiö on alustavasti kertonut korvaavansa myös kemiallisen kastraation hoitokeinona. En löydä aiheesta netistä yhtään puolueetonta tietoa, joten osaisiko joku täällä kommentoida asiaa? Onko todella riski että kemiallinen kastraatio ei toimi eturauhasen hoitoon tai saattaa jopa pahentaa tilannetta?

Milloin koiran kastrointi vaikuttaa merkkailuun? Sandy kastroitiin tasan vuosi sitten mutta tekee yha lenkilla merkkailupisseja. Sitten olen huomannut etta nykyaan uroskoirat ovat hyvinkin seksuaalisen kiinnostuneita sandysta ja yrittavat astua. Onko miten yleista? Taalla Filippiineilla kun asutaan niin miltei kaikki paikallisten koirat juoksentelevat vapaana. Valilla Sandy yrittaa menna kakalle muttei siita tule mitaan jos lahiston koira on selkaan kiipeamassa.