Kastrointi ja sterilointi
kadi
Viestimäärä: 839
hupellus kirjoitti:
Kuitenkin, niinkuin Kadi sanoit, uros voi elää tervettä elämää kassiensa kanssakin. Ihan onnellisesti. Ja se laittaa miettimään sitä onko kastrointi kuitenkin vaan turha leikkaus.
Niin, sitä todella kannattaa miettiä. Myös siltä kantilta, mitä koiran luonteesta ja uroksen hyvistä puolista leikkauksen myötä menetät. Ja mitä koira siinä menettää. Kaikista sukupuoleen kohdistuvista tappeluista huolimatta, koiran on helpompi olla selvästi jompikumpi. Leikattu koira kun toisen nenään ei haise mitään, korkeintaan pennulta..
Kinoko
Viestimäärä: 1426
Mut onkos leikatun nartun kanssa sit sama juttu, ettei haise oikein kummaltakaan sukupuolelta?
kadi
Viestimäärä: 839
Jagster
Viestimäärä: 1534
koiratiedon ja -taidon rautalankahässäkkä
http://www.katiska.info
***
Katiskan eJulkaisut
http://www.katiska.info/ejulkaisut
eetla
Viestimäärä: 3461
kadi kirjoitti:
^mutta miksi sitten olet valinnut uroksen? Yleisesti kai eläinlääkärit suosittelevat nartun steriloimista, jos sitä ei aiota pennuttaa. Uroksen on kassiensa kanssa kyllä mahdollista elää terveenäkin, pääsi se sitten astumaan tai ei.
Tähän sen verran, että kälyllä on uros labukka joka on/oli suorastaan ylipursuavan hormonaalinen panomies. Se kulki meidän käppänän, miehen veljen tollerin ja muiden narttujen perässä ympäri kyliä nylkyttäen, aivot kaikelta muulta sumentuen huolimatta siitä ettei koiralla ollut juoksuja ja että niistä oli yhtä pitkä aika mitä seuraaviin oli ja tätä se oli koko sen ajan kun koiralla oli pallit. Nyt kun koira on palliton mies se edelleen tekee karkureissuja, tosin huomattavasti vähemmän kuin ennen ja koira ei kulje muiden koirien ja naisihmisten perässä nylkyttäen. Kun itse otan seuraavan koiran se tulee olemaan uros ja jos sillä on panomies elkeitä siihen malliin mitä tuolla tuttavan labukalla niin pallit lähtee ennen koira kerkeää kissaa sanoa.
Meillä on ennestään kaksi steriloitua narttua käppänällä oli kahdet juoksut ennen leikkausta ja oli n 1,5 vee ja seropilla kaksi juoksua ja oli n. 3 vee. Käppänän terävä luonne vähän tasoittui, kun ennen se oli yhtä hormoni pörinää puolet vuodesta. Reenaaminenkin onnistuu ympäri vuoden kun kaikkia narttuja ei pidetä helvetistä laskeutuneena piruna joiden päälle pitää käydä... Vaikka kyllä se edelleen karsastaa narttuja eikä oikeen kamalasti niistä tykkää, mutta nyt elo on huomattavasti helpompaa. Lisäksi lähipiirissä on monta leikkuuttamatonta uroskoiraa ja sekarotuisia koiranpentuja on jo maailmassa aivan riittävästi.
p&s käppänä "Nasu" s. 19.10.2008
p&s käppänä "Sulo" s. 28.6.2011
ridgeback
Viestimäärä: 626
Myös siltä kantilta, mitä koiran luonteesta ja uroksen hyvistä puolista leikkauksen myötä menetät. Ja mitä koira siinä menettää. Kaikista sukupuoleen kohdistuvista tappeluista huolimatta, koiran on helpompi olla selvästi jompikumpi. Leikattu koira kun toisen nenään ei haise mitään, korkeintaan pennulta..
Kerrotko myös mulle että mitä hyviä puolia esim. mun urokseni on menettänyt kastraation myötä? Mistä päättelet ettei kastroitu uros haise miltään? Ja mistä päättelet että koira ei ole selvästi jompikumpi? Koirat kun eivät koe mitään identiteettikriisejä kastroinnin tai steriloinnin vuoksi.
Yleensä narttu kuitenkin on se sietävämpi/siedetympi sukupuoli leikkaamattomanakin, eli sille hormoonituotannon loppumisesta aiheutuva 'sukupuolettomuus' ei ole niin raju egollinen muutos. Mutta eniveis, on senkin helpompi olla narttu, kuin 'ei mikään'.
Toki toisten koirien suhtautuminen kastroituun/steriloituun koiraan usein muuttuu, mutta missään nimessä en näe tätä minään ongelmana, koska se on kuitenkin sen koiran omistajan hallussa, että mitä koiria se oma koira tapaa ja kuinka paljon.
Egollinen muutos? Miten koiran "ego" kärsii leikkauttamisesti? Mikä on koiran ego? Ja kyllä se uros edelleen pysyy kastraation jälkeenkin uroksena, ei siitä tule mitään kummallista "ei mitään". Ihan samoin se narttu pysyy narttuna.
^mutta miksi sitten olet valinnut uroksen? Yleisesti kai eläinlääkärit suosittelevat nartun steriloimista, jos sitä ei aiota pennuttaa. Uroksen on kassiensa kanssa kyllä mahdollista elää terveenäkin, pääsi se sitten astumaan tai ei.
ja ihan yhtälailla sen nartun on mahdollista elää terveenäkin vaikkei sitä käytettäisi jalostukseen. Ja ihan yhtälailla se uros voi sairastaa erilaisia hormonaalisia sairauksia kuin narttukin. Kivuliaat eturauhastulehdukset ovat yleisimpiä ja näiden vuoksi omakin urokseni kastroitiin. Ja sitten kun vielä huomioidaan kastroimattomien urosten eturauhassyövät ja kivessyövät, joita ei siis kastroidulla uroksilla ole.
Mä olen kyllä rehellisesti sanottuna hämmästynyt näistä kadin kommenteista. Onko kadilla oikein monenkin kastroidun uroksen verran kokemusta?
kadi
Viestimäärä: 839
Henkilökohtaisesti omia kastroituja uroksia minulla on, yllätys yllätys, nolla. (Narttuni on steriloitu kuusivuotiaana, sekin kohtutulehduksen seurauksena. Muutoin olis saanu olla mun puolesta narttu lopun ikäänsä.) Ystävien ja tuttujen koirien elämän seuraamiseen ja heidän harmittelujensa/hehkutuksiensa kuuntelemisiin plus parin ongelmakoirakouluttajan kanssa käytyihin keskusteluihin perustan mielipiteeni.
Se, mitä uroksessa menetetään, riippuu siitä missä iässä koira leikataan. Alle vuoden ikäinen uros on aivan pentu, harva seitsenkuinen (tämä ikä tuntuu olevan nykyään se kastrointi-ikä) vielä edes nostaa koipea. Eli ei ole sukukypsä. Jos koira kastroidaan ennenkuin sen hormonaalinen tila riittää edes sukukypsyyteen, voidaan olettaa sen olevan vielä aika 'sukupuoleton' muutenkin. Ja kun se kastroidaan, uroshormonit käytännössä lakkaavat olemasta ja näin ollen koiran hormonaalinen kehitys jää sille asteelle. Sukupuoleton pentu.
Ulkonäöllisesti taas hävitään kaikki raamit. Useissa roduissa (varsinkin isoissa ja jäteissä) uros on ulkomuodollisesti valmis vasta joskus kolmen ikävuoden hujakoilla. Alta vuoden ikäinen koira ei ole kehittänyt itsestään edes aikuisen kokoista, saati sitten että olisi saanut kroppaansa mitään sukupuolileimaa. Yleensä myös vanhemmalla iällä kastroidut urokset menettävät leikkauksen myötä osan ryhtiään, johtuen kuulema nimenomaan siitä että sukuvietin puuttuessa koiran ei tarvitse nartuille elvistellä eikä egoilla (tässä se ego, ehkä huono sana ja suhteellinen käsitys. Minulle ego kuitenkin meinaa nimenomaan sitä, että koira pyrkii olemaan nartulle 'maailman paras suvunjatkaja, suurin ja hienoin koira koko maailmassa, huomaa minut!').
Ryhdin menetys tapahtuu mielestäni myös sterilisoiduille nartuille, ja nartuilta häviää leikkauksen myötä myös vyötärö.
Koirasta riippuen kastrointi myös usein rauhoittaa koiraa. Okei, saadaan keskittymiskykyisempi ja malttavampi (ehkä jopa stressittömämpi) yksilö, mutta useat tuntemani kastroidut urokset ovat menettäneet osan terävyydestään. Hommia tehdään kyllä, mutta hivenen verran haaveillen ja muutenkin se röyhkeys siitä toiminnasta puuttuu. Askellus itsessään on verkkaisempaa, eikä läheskään niin näyttävää kuin leikkaamattomalla uroksella.
Sinun koirastasi en tiedä mitään, joten sen kastroinnin myötä kokemia muutoksia en lähde ruotimaan.
Terveysasioissa olet oikeassa. Kuinka kastroitu uros kivessyöpää voisikaan sairastaa. Tarkoitin kuitenkin sitä, että on huomattavasti epätodennäköisempää että leikkaamaton uros sairastuu sukupuolensa takia, kuin leikkaamaton narttu. (vrt. kohtutulehdus).
Ja jotta ei jäisi epäselväksi, niin tahdon nimenomaan kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat koiransa leikkauttaneet pentuna! Tahdon ymmärtää.
ridgeback
Viestimäärä: 626
Mä olen kastroinnista ja steriloinnista sitä mieltä, että molemmat kuuluvat turhiin operaatioihin silloin kun niille ei ole selkeää terveydellistä tai käytöksellistä syytä. Ja käytöksellä tarkoitan siis lähinnä tuota urosten hillitöntä nylpyttämistä ja narttujen juoksujen aikoihin totaalista hillitsemätöntä vouhkaamista.
Mutta sitten taas uroksen raamien menettäminen ei ole mielestäni millään lailla oleellinen juttu, useimmille ihmisille se on aivan se ja sama, että onko se uros saavuttanut täydet ulkoiset uroksen raamit kastrointiin mennessä ja jos onkin, niin menettääkö se ne kastroinnin myötä. Mitä väliä, kun yleensä sen koiran tarkoitus on olla lemmikki, harrastuskaveri, perheenjäsen jne. Sama pätee tuohon ryhdin menettämiseen. Ei kai sitä koiraa oteta sen vuoksi, että päästään ihailemaan kuinka raamikas ja ryhdikäs se on?
Ja samoin tuo askelluksen näyttävyys. Mitä väliä on sillä kuinka näyttävästi se koira askeltaa?
Tuosta nartun vyötärön häviämisestä olen myös eri mieltä. Kyllä kaikilla näkemilläni hyvässä kunnossa olleilla steriloiduilla nartuilla on ollut ihan selkeä vyötärö. Vai mitä tämä vyötärön menettäminen tarkoittaa?
Routavaara
Viestimäärä: 57
Koiramme leikattiin ainakin jatkuvan nylpyttämisen (kohdistui sekä uroksiin että narttuihin) ja sisäsiisteyden oppimisen kannalta. Koira kun on meillä ollut jo 4 kk, eikä vieläkään ole sisäsiistiksi oppinut jatkuvan merkkailun takia. Niin, ja vanhempani koiran halusi leikkauttaa, minulle olisi ollut ihan sama oltaisiinko tuota leikattu ollenkaan.
Ja sitten iästä... Nuutti voi hyvinkin olla jo melkein vuoden, sillä oikeaa ikää ei tiedetä (kadulta tullut). Herra ainakin nosti konttiaan jo aika pitkälti ennen leikkausta ja alkoi merkkailemaan.
Henk. koht. minä en ainakaan välitä, onko koiralla pallit vai ei. Okei, menettäähän koira siinä niitä urosmaisia piirteitään, mutta ei ne urosmaiset piirteet koirasta tärkeää tee. On se silti ihana ja hyvä kumppani, vaikka pallit puuttuukin. Sama narttujen kohdalla. Ei se ole tärkeää, onko koiralla ne pallit vai kohtu, kunhan se on terve niin fyysisesti vai henkisesti. Koira se silti on leikkauksen jälkeenkin ja mielestäni myös oman sukupuolensa omaava, ei se miksikään sukupuolettomaksi friikiksi muutu.
Kinoko
Viestimäärä: 1426
Kenelläkään asian tiimoilta kokemuksia? Siis eturauhasvaivojen vuoksi kastraatiosta? Vaikka enpä tiedä eroaako tuo nyt noin muuten "normaalista" kastraatiosta. Eturauhasvaivaan kuitenkin tuohan on varma apu, joten ei tarttis huolehtia, että paraneeko ongelma.
sliippi
Viestimäärä: 778
shelam uros -16
Kinoko
Viestimäärä: 1426
Vanis
Viestimäärä: 6114
Tuo sakemannintapainen sen sijaan ei päässyt yliseksuaalisuudestaan ikinä täysin eroon, vaan on pallittomanakin jäänyt nalkkiin tökittyään naapurin narttuja. Muuten on huomattavasti rauhallisempi kuin ennen. Yksilöllisiähän nuo muutokset ovat, eivätkä kaikki leikatut koirat provosoi muita. Sosiaalisia onglmia esiintyy varmaankin eniten koirapuistoissa, minne ei tietenkään ole pakko mennä samaan aikaan ylimachourosten kanssa. (Koirapuistossa tapaa muuten harmittavan paljon myös niitä yliseksuaalisia koiria, jotka voisi minun puolestani tuoda koirien ilmoille vasta helpottavan operaation jälkeen, jos silloinkaan.)
Vanhempi narttu steriloidaan syksymmällä, koska en sillä aio enää pentuja teettää.
Itse en kylläkään aio jatkossakaan leikkauttaa koiriani ennen eläkeikää, sillä lähtökohtaisesti hankin jalostuskäyttöä varten.
ridgeback
Viestimäärä: 626
Mä tunnen useampia rhodesiankoira uroksia, jotka on kastroitu saman vaivan vuoksi ja kaikilla on pelkkää positiivista sanottavaa. Koirat ovat rauhoittuneet siinä mielessä, että yletön nartun kusien imeminen tiepientareilta on jäänyt pois eikä koirilla ole enää mielenkiintoa pullistella jokaisen mahdollisen tilaisuuden tullen muille uroksille. Sen sijaan harrastusominaisuudet ovat pysyneet hyvinä. Koirat käyvät maastojuoksu- ja agilitykisoissa aivan kuten ennenkin.
kadi
Viestimäärä: 839
ridgeback kirjoitti:
Mutta sitten taas uroksen raamien menettäminen ei ole mielestäni millään lailla oleellinen juttu, useimmille ihmisille se on aivan se ja sama, että onko se uros saavuttanut täydet ulkoiset uroksen raamit kastrointiin mennessä ja jos onkin, niin menettääkö se ne kastroinnin myötä. Mitä väliä, kun yleensä sen koiran tarkoitus on olla lemmikki, harrastuskaveri, perheenjäsen jne. Sama pätee tuohon ryhdin menettämiseen. Ei kai sitä koiraa oteta sen vuoksi, että päästään ihailemaan kuinka raamikas ja ryhdikäs se on?
Ja samoin tuo askelluksen näyttävyys. Mitä väliä on sillä kuinka näyttävästi se koira askeltaa?
Niin. Ei sillä välttämättä olekaan kaikille väliä. Itse pidän uroskoirassa nimenomaan siitä, että se on luonteeltaan suora, työteliäs, teräväkin, yleensä vähän röyhkeä, itsevarmuudessaan pullisteleva, pöyhkeilevä ja ulkoisesti raamikas ja näyttävä. Ja jos äärimmäisyyksiin asti lähdetään perustelemaan, se ryhti ja näyttävä, laaja askellus pitää koiran pitkän tähtäimen myötä paremmassa fyysisessä kunnossa vielä sittenkin, kun koira on jo vanha (nimenomaan ääriesimerkki ja varmaan aika marginaalista eroa 'ryhdin menettäneisiin' uroksiin).
Mutta saatanhan olla turhamainen, sillä hyvien käyttöominaisuuksien lisäksi pidän kyllä kovasti siitä, että koira on olemukseltaan rodun- ja sukupuolenomainen, kaikessa lyhykäisyydessään siis näyttää hyvältä.
Mutta toki se on jokaisen oma asia, mitä koirastaan tahtoo ja ehdottomasti jos vaihtoehtona on hormooneistaan stressaantunut tai sairasteleva koira, niin leikkaus on enemmän kuin tarpeellinen ja erittäin perusteltu. En minä kastrointia/sterilointia tuomitse, tai tilanteen vaatiessa jättäisi sitä tekemättä. Se, mitä en ymmärrä on, että miksi ottaa uros, jos jo pentuna viedään siltä suurin osa siitä, mikä tekee siitä uroksen.
Nimenomaan nartun vyötärön menettämisellä tarkoitan sitä, että koirasta tulee tasainen 'pötkelö'. Mutta ilmeisesti minulla on ilmeisesti tässä hyvinkin kapeakatseinen kokemuspohja :)
Kinoko: Kyllä. Vakuutus korvaa kastraation (omavastuun jälkeen jäävän osuuden) jos se tehdään terveydellisistä syistä.
faars
Viestimäärä: 18
En ole yhtään katunut, koira on mielestäni entisellään, toki kun kyse on nuoresta koirasta niin on vaikea sanoa mikä menee steriloinnin ja mikä normaalin luonteen ym. muotoutumisen piikkiin. Vyötärössä en ole mitään muutosta havainnut. Koiralla oli kyllä ollut ensimmäinen juoksuaika, en ollut edes ajatellut että steriloida voisi jo ennen sitä, mutta en kyllä tiedä että oliko tuolla nyt mitään suurempaa merkitystä. Mutta tavallaan olihan koira silloin jo sukukypsä ja siltä osin aikuinen. Osittain päätökseen leikkauttaa juuri tuolloin vaikutti se, että tuolloin oli rahaa laittaa leikkaukseen ja aikaa valvoa paranemista. Edellinen koira oli myös narttu ja sen juoksut olivat rasittavia, mutta kyllähän siihe pitää varautua että aina ei ole kivaa koirankaan kanssa. Urosta taas en halunnut, osittain tottumisen takia ja osittain sen vuoksi, että pidän narttuja helpompina ja pehmeämpinä, mutta makuasiahan tuo toisaalta on. Mutta jos seuraava koira on myös narttu, sterilointia varmasti jossain vaiheessa harkitaan. Niin ja koira on sekarotuinen, joten pentuja ei missään tapauksessa haluttu, ja sterilointi on ainut varma tapa estää ne.
SanttuJ
Viestimäärä: 5302
Ennen juoksuja kovasti pelkäsin, et koiralle saattaa tulla valeraskaus. Sillä on kova hoitamisen tarve, se tekee petiä paljon ja on innokas hoitamaan/nuolemaan omistajiaan, kuten myös vieraita. Yks vaihtoehto tämän hetkisiin oireisiin on valeraskaus. Koiralla on alimmat nisät (tai ei niinkään nisä vaan ns. "rinta") kasvaneet. Pelkäsin jotain tulehdusta/kasvainta, mutta eläinlääkärin mielestä ne tuntuvat ihan normaaleilta eikä syytä huoleen ole. Sääoloihin nähden se ei juo mitenkään älyttömiä määriä, virtsaa kykenee pidättämään, mutta lenkillä saattaa virtsata/merkkailla maksimissaan 6 krt/1,5 h lenkki. Virtsan määrä ei ole runsasta.
Mieleen on nyt herännyt, että kannattaako koira mahdollisimman pian steriloida "varmuuden" vuoksi vai katsotaanko eteenpäin miten homma etenee? Luin myös vähän hormoonihoidoista, mutta onko näistäkään nyt mitään pidempiaikaista hyötyä?
muoks. Itestä tuntuis järkevältä odotaa toisiin juoksuihin ja kattoa miten tuo hormonitoiminta tasoittuu. Jos vastaavia oireita edelleen esiintyy niin sit harkitsis ihan tosissaan kohdun poistamista.
labradorinnoutaja Inni 31.3.2014
Razak
Viestimäärä: 190
Koiruus käyttäytyy hyvin,ei nylkytä ja yleensä tulee myös (ainakin vielä) toimeen toisten urostenkin kanssa. Narttujen juoksu-aika ei ollut mitenkään kovin vaikea, nuuhkutteli paljon ja korvat oli hiukan hukassa, en silti kokenut suureksi ongelmaksi.
Meillä koiruus siis sekarotuinen joten pallit lähtee. Itse en halua mitään vahinkopentuja jos tuo päättääkin joskus karata nartun luokse.
HauHau
Viestimäärä: 7
Jokainenhan tekee omat ratkaisunsa, mutta itseni silloin on ehkä vaikea hyväksyä leikkauttamista, jos kyse on vaan koiran kouluttamattomuudesta, eli ennen kuin edes yritetään kouluttaa koiraa esim. hyväksymään toiset urokset samalla kadulla. Nartuilla taas kaikenlaiset valeraskaudet ym. ovat mielestäni painava syy, nartuilla leikkaus on kuitenkin ymmärtääkseni uroskoiran kastraatiota "haasteellisempi".
monna
Viestimäärä: 3958
kadi kirjoitti:
Myönnän toki, että en ylipäätään ymmärrä tätä touhua muutakuin terveydellisistä syistä, ja varsinkin uroskoiran kastrointi saa henkilökohtaisesti näkemään punaista. En ymmärrä sitä, että otetaan uroskoira jolta viedään sekä urosluonne, että -ulkonäkö (eli kaikki mikä siitä tekee uroksen), varsinkin reilusti ennenkuin koira ehtii kumpaakaan niistä vähääkään tekemään tai kasvamaan lähellekään aikuistumista. (Okei, harvoin vuodenkaan ikäinen uros valmis on, mutta jotain sukupuolellisia piirteitä sen ikäisessä on jo havaittavissa.)
Meillä rotikkauros kastroitiin vajaa 6 vuotiaana. Pitkään sitä mietin, eniten pelotti jos lauman sisällä alkaa jyllätä ja joku noista muista uroksista alkaa yrittää johtajakoiran paikalle kun Lexa ei ole enää "mies". Ei ole ollut sellaisia merkkejä onneksi havaittavissa. Kait se sitten on niin kun koira kerran ottaa johtajan paikan, sitä ei pallien poisto hetkauta.
Syy kastrointiin oli vain ja ainoastaan Lexan agressiivisuus toisia uroksia kohtaan. Lisäksi Lexa on osoittanut valitettavasti agressiivisuutta myös ihmisiä kohtaan mutta siihen en osaa vielä sanoa, onko pallien poisto auttanut ihmisiin kohdistuvaan agressiivisuuteen. Ei se kyllä viime aikoina ole rähähdellyt kellekkään vastaantulijalle eli varmaankin on sitäkin puolta rauhoittanut tuo leikkaus.
Elämä on pari viimeistä vuotta ollut melkoista helvettiä kun tuolla nousi pallillisen karvat pystyyn jo pelkästä uroskoiran hajusta ja kun näki niitä lenkillä, sai hävetä silmät päästään kun tuo rähisi vaahto suupielistä roiskuen. Tottakai rähinää yritettiin kitkeä pois koulutuksella mutta urosviha oli niin vahva että kun 5 vuoden aikana ei ole saanut pysyviä tuloksia käytökseen, pallien poisto tuntui hyvältä ratkaisulta. Testosteronia uhkuvassa 55 kiloisessa pelkkää lihasta olevassa rotikkauroksessa on kuitenkin pitämistä.
Leikkauksesta on nyt kolmisen kuukautta ja kyllä tuo koira on vaan muuttunut parempaan suuntaan. En odottanut että se leikkauksen jälkeen automaattisesti lopettaa rähinöinnin, ei tietenkään, onhan se kuitenkin myös opittu tapa. Mutta kyllä sen kanssa on vaan niin paljon mukavempi liikkua ja onnistuneita ohituksia on nyt tässä kuukauden sisään ollut enemmän kuin ennen vuodessa yhteensä.
Mä kyllä lenkkeilin kaikkien neljän koiran kanssa silloinkin kun Lexalla oli pallit mutta kyllä se vaan nykyään on mukavempaa ja lenkit ovat paljon rauhallisempia. Olisihan se tietysti ollut vaihtoehto että olisin ottanut rankan linjan ja alkanut kastroinnin sijaan ulkoiluttamaan Lexaa erikseen, käyttäytyi pallillisena kahdestaan minun kanssa ollessa usein todella hienosti vaikka tuli koiria vastaan. Mutta se olisi sitten käytännössä tarkoittanut että että ekaksi muun lauman kanssa vähintään se pari tuntia päivässä liikuntaa ja sama vielä yksistään Lexalle. Ehkä nyt työttämänä onnistuisi mutta ei tulevaisuudessa kun löydän töitä. Ennemmin näin ja kaikki on tyytyväisiä ja saavat tarpeeksi liikuntaa kun ei tarvitse erikseen ketää viedä.
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28098 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545432 |
Uudet käyttäjät tänään | 1 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 1 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265761 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 13:15) |