Koirat.com

^Meilläkin saa hypätä sohvalle, ja leikkausten jälkeen kun ei saa hyppiä, olen rakentanut epämiellyttävät vallit sohvalle; kasannut tyynyjä, peittoja ym. sohvan päälle.
Ja lattialle patja sohvan eteen jossa on koiran peitto ja jossa mekin möllötetään telkkaria katsoen

Pari päivää kannoin portaat ja autoin sohvalle ja syyliin varovasti. Poika kuitenkin vaikutti niin pirteältä (on ihan oma villi itsensä!) ja haavakin näytti parantuvan tosi hyvin niin olen nyt antanut itse mennä portaatkin. Vahdin kuitenkin koko ajan että haava parantuu. Tänään saisi ohjeiden mukaan ottaa laastarin pois. Vielä sunnuntaihin asti pitäisi olla pönttö päässä!

Mä just otin tuon siteen pois tosta ku ne lääkäri sanoi ett pari päivää max pidettävä sitä suojaa. mun mielestä vaikutta ihan hyvältä tuo haava mutt kun lääkäri en ole niin en tiedä. Voiko siinä olla hieman punotusta paikotellen? Sit se lääkäri sanoi et os siihen nousee semmoisia patteja niin sit on syytä huoleen, minkäkokoisia patteja hitto? miten ihmeessa osaan arvioida sen..

Heippa!
Käyttin eilen kastraatiossa koiran kanssa. Kyseessä noin puolitoista vuotias sekarotuinen, painoa noin 25kg.
Eilen nukkui leikkauksen jälkeen noin viisi tuntia. Heti herättyään yritti nuolla haavaa, joten laitettiin kauluri, on nyt käytössä.
Ongelmana on, että koira ei oikein uskalla kävellä. Ei varaa painoa takajaloille. Jos haluaa päästä paikasta a paikkaan b, tekee kovan pyrähdyksen ja juoksee vähän niinkuin takajalat kyykkyasennossa. Ajattelin eilen että jos vielä johtuisi nukutuksesta, mutta sama on jatkunut tänään.
Kokeilin pihalla ottaa kaulurin pois, jos ei sen takia olisi uskaltanut kunnolla liikkua, mutta asialla ei ollut vaikutusta.
Koira siis pihalla tekee noita pyrähdyksiä, sitten menee joko istumaan tai heittäytyy kyljelleen ja yrittää nuolla haavaa. Ei vingu tai muuten ilmaise, että siihen sattuisi. Onko siis ihan vain outoutta? Koira on muutenkin todella arka tapaus. Ajattelin, että voisiko haavan päällä oleva tarra tuntua inhottavalta liikkuessa, tai jotain tämän tapaista...
Onko muilla tälläisestä kokemuksia? Koira syö ja juo kyllä, mutta ruoan ja veden olen sille vienyt nenän eteen, koska ei uskalla kävellä sen luo.

Ramon kirjoitti:

Heippa!
Käyttin eilen kastraatiossa koiran kanssa. Kyseessä noin puolitoista vuotias sekarotuinen, painoa noin 25kg.
Eilen nukkui leikkauksen jälkeen noin viisi tuntia. Heti herättyään yritti nuolla haavaa, joten laitettiin kauluri, on nyt käytössä.
Ongelmana on, että koira ei oikein uskalla kävellä. Ei varaa painoa takajaloille. Jos haluaa päästä paikasta a paikkaan b, tekee kovan pyrähdyksen ja juoksee vähän niinkuin takajalat kyykkyasennossa. Ajattelin eilen että jos vielä johtuisi nukutuksesta, mutta sama on jatkunut tänään.
Kokeilin pihalla ottaa kaulurin pois, jos ei sen takia olisi uskaltanut kunnolla liikkua, mutta asialla ei ollut vaikutusta.
Koira siis pihalla tekee noita pyrähdyksiä, sitten menee joko istumaan tai heittäytyy kyljelleen ja yrittää nuolla haavaa. Ei vingu tai muuten ilmaise, että siihen sattuisi. Onko siis ihan vain outoutta? Koira on muutenkin todella arka tapaus. Ajattelin, että voisiko haavan päällä oleva tarra tuntua inhottavalta liikkuessa, tai jotain tämän tapaista...
Onko muilla tälläisestä kokemuksia? Koira syö ja juo kyllä, mutta ruoan ja veden olen sille vienyt nenän eteen, koska ei uskalla kävellä sen luo.

Meillä Nasu kans teki pyräyksiä ja oli alkuun selkeästi hämillään siitä kun haava kinnasi liikkuessa. Ensimmäisenä aamuna päästi sellaisen muka tuska ulvahduksen kun siihen edes koski, mutta loppupäivästä meni ihan normaalisti ja sai jo alkaa estelemään ettei pääse hyppimään sohvalle tai mihinkään muuallekaan ettei haava repeä. Mutta kyllä se sitten pikkuhiljaa alkoi normalisoitua. Jos sä sitä koiraa oikeen hyysäät ja viet ruuat ja vedet naaman eteen niin tokikaan sen ei tartte liikkua eikä se sitä sitten teekään. Ole itse rauhallisesti ja normaalisti niin kyllä koirakin siitä pikkuhiljaa "normalisoituu".

Monelle koiralle se tötterö on ihan kamala, mä testaisin koiralle jotain muuta kokovartalo suojaa sen tötterön sijaan. Tai sitten sellaista puhallettavaa versiota.

Tilanne täällä on edelleen sama. Eilisen päivän ja tämän päivän koira on maannut eteisessä. Tänään ei ole käynyt edes juomassa, mutta en ole sitten vienyt vettä naaman eteen. Kun jalat kuitenkin toimivat, niin en näe syytä siihen.
Tänään meni ulkona vähän paremmin, ei koko ajan pyrkinyt istumaan. Mutta koira siis liikkuu oikeastaan vain juoksemalla, luulisi, että rauhallinen kävely ei niin paljon ottaisi kipeää. Taitaa olla joku paniikkireaktio?

Ja toinen asia, joka nyt vähän hirvittää... Tuon haavan päällä on laastari/tarraside, joka pitäisi nyt huomenna ottaa pois. Tämä poika on aina ollut ns. pelkopurija, eli jos kokee tilanteen ahdistavaksi, turvautuu hampaisiin.
Olen jo nyt tämän viikon aikana saanut muutaman puraisut käsiini, kun olen laittanut kauluria takaisin.

Joten... auta armias kun menen tuota haavateippiä huomenna sörkkimään. :/ Onko kenelläkään mitään ideoita kuinka tämä toimenpide saataisiin tehtyä siten, että vältyttäisiin molemmat suuremmilta vahingoilta? Jos koira hirveästi alkaa itseään riuhtomaan, niin haavallehan voi käydä huonosti.

^yritä vaikka väsyttää koirasi ennen sitä eli nenäleikkejä yms muuta rauhallista kuluttavaa. Tai sitten kaveri joka pitää koiraa kiinni. Joku oikeen herkku syötävä saman aikaan vois auttaa kans. Meillä onneks sain otettua helposti sen suojan pois. :)
Käytiin toissapäivänä eläinlääkärissä ku haava-alue pullotti ja nestettähän siellä jota sit imivät pois noin desin verran, pullottaa vieläkin mutt jospa se siitä imeytyis takasin elimistöön.

Ramon kirjoitti:



Ja toinen asia, joka nyt vähän hirvittää... Tuon haavan päällä on laastari/tarraside, joka pitäisi nyt huomenna ottaa pois.

Yksi vaihtoehto on mennä eläinlääkärille poistattamaan se laastari. Luulenpa, että sen voi tehdä pieneläinhoitajakin.

Jos koira puree aina kun tehdään jotain inhottavaa toimenpidettä niin mä hankkisin jonkinlaisen halvan kankaisen kuonokopan ja tekisin toimenpiteen varovasti itse ja sitten palkkaa perään. En mä maksaisi lapun irroittamisesta kuonokoppa päässä rahaa pieneläinhoitajalle, jos sen voisi tehdä itse.

Kuonokoppa tai kuonopanta. Jos ei ole, niin hätätilassa kierretään talutin kerran tai kaksi kuonon ympäri. Kaulapanta tiukalla, ja toinen pitää kiinni - ja yrittää olla puretuttamatta itseään.
Lappu irrotetaan kuumalla vedellä ja/tai öljyllä. Lähdetään liuottamaan jostain kulmasta ja vedellään hissukseen auki. Voi viedä pitkäänkiin ennen kuin on auki. Parhaiten toimii joku babyoil, mutta ruokaöljykin käy.

Kiitoksia hyvistä neuvoista!
Koira olikin ratkaissut ongelman itse, se on saanut tarralapun jotenkin pois. Olisiko pihalla irronnut kun on ollut märät kelit ja koira on jonkun verran päässyt maahan makaamaan... Leikkausalueen iho ei ole täysin "naku" vaan karvaa on sellainen miehekäs sänki, niin ei lappu varrmaan kovin lujassa ole ollutkaan.
Mutta eipähän tarvitse siitä enää huolehtia.

Koiran liikkuminen on vieläkin todella vaivalloista. Ottaa muutamia askelia pylly melkein maassa ja sitten taas istuu. Pihallekaan tuo ei haluaisi mennä, juoksee heti karkuun kun näkee että otan hihnan esiin. Pihalle menosta ei tykkää varmastikaan siksi, kun siellä joutuu ihan kunnolla kävelemään. Ei olla mitään pitkiä lenkkejä kyllä tehty, sen verran vain että koira saa tarpeensa tehtyä. Mutta säälittää kyllä tuo meno. :( Kun normaalisti koira on vähän liiankin energinen ja pihalle meneminen oli parasta maailmassa, nyt vain makaa jossain nurkassa.

Onko normaalia että koira vielä tässäkin vaiheessa kipuilee tuota haavaansa tällä tavalla? Leikkaus oli siis maanantai aamuna.

Tikit kiristää, eikä tykkää.

Kerronpa meidän kokemuksia, jos jollekin on jatkossa hyötyä.
Viikko on nyt kulunut koiran kastraatiosta ja hyvinhän se loppujen lopuksi meni.
Ennen leikkausta luin paljon koiran parantumisesta ja suurimmassa osassa sanottiin, että parantuminen on todella nopeaa ja koira on normaali vähintään parin päivän päästä.
Meillä ei käynyt aivan noin. Vielä torstaina oltiin sisällä lähes liikuntakyvyttömiä, pihalla kyllä mentiin jo lujaa. Aloin siinä tietenkin huolestua, kun koira on normaalisti niin energinen ja iloinen tapaus.

Perjantaina mentiin aamusti pihalle ilman kauluria (en ollut aiemmin ottanut pois, koska koira oli pelokas ja kaulurin takaisin laittaminen oli vaikeaa). Ei kaulurin kanssa ulkoilusta tullut oikein mitään, jäi kaikkiin risuihin ja puskiin kiinni. Ennen pihalle menoa leikkelin lautaselle makkaran paloja valmiiksi, jotta saadaan kauluri sitten nätisti takaisin päähän. Kaikki sujui oikein mainiosti ja koira piristyi ihan silmissä. Siitä eteenpäin mentiinkin aina pihalle ilman kauluria.

Sitten tapahtui kummallinen käänne... Aiemmin kauluria kuollakseen pelännyt koira alkoikin tykkäämään siitä. Ei meinannut antaa ottaa sitä pois, juoksi karkuun kun yritin. Ja kun tultiin pihalta koira juoksi kaulurin viereen istumaan eikä hievahtanutkaan, ennen kuin se laitettiin takaisin päälle. :)

Nyt oleillaan jo ilman kauluria, kun ei enää niin fanaattisesti yritä noita värkkejään nuoleskella ja tottelee kun käskee lopettamaan. Yöksi ja poissa ollessani kauluri kuitenkin laitetaan vielä, mutta eipä se tuota näytä haittaavan, päinvastoin. Ja antibiootteja koira sai kymmenen päivän kuurin, niitä syödään vielä ensi torstaihin asti. Mutta muuten ollaan palattu melko tavanomaiseen arkeen.

Että tälläistä. Vastaisuudessa tiedän, että kannattaa pitää pää kylmänä, eikä hermostua koiran jokaisesta vinkaisusta. Kyseessä on ensimmäinen koirani, joka on minulle kaikki kaikessa, eli pieni panikointi oli ehkä vähän sallittuakin. :)

^hyvä että on tilanne rauhottunut..
Meillä en edes alusta asti käyttänyt kauluria ulkona ku se on niin pahasti tiellä. Nyt on tasan kaks viikkoa leikkaksesta ja haava näyttää arvelta enään, ei ole edes rupea. Pullottaakin enään hyvin hyvin vähän, jes päästään normaaliin arkeen. :)

Miksi koiria yleensä kastoroidaan? Tiedän sen, että monet eivät jaksa narttukoirien verisiä juoksuja tai uroskoirien nylkytystä ja seksihimoja. Onko muita syitä miksi kastoroidaan? Minkä ikäisenä koiran voi kastoroida ja vaikuttaako leikkaus luonteeseen (eli siis muuttuuko luonne ja vaikutaakko siihen se, että missä iässä koira kastoroidaan?

ps. Mitä eroa on kastoroinnilla ja streriloinnilla?

No yksi syy on että samassa huushollissa on toista sukupuolta oleva koira =) Muusta en sitten tiedäkkään.

^^ Tosiaan, jotkut ei jaksa itsessään narttujen juoksuja/urosten himoja. Olen käsittänyt, että jotkut nartut muuttuvat juoksujen aikaan/jälkeen tosi paljon: on valeraskauksia tai koira saattaa muuttua tosi flegmaattiseksi jne. Se saattaa olla koirallekin hieman stressaavaa, kuten myös omistajalle. Nartun sterilointi poistaa myös riskin esim. kohtutulehdukseen.
Joidenkin uroskoirien seksihimot saattaa lähteä ihan lapasesta, jonka takia omistaja saattaa haluta kastroida koiransa. Mä luulisin, että uros saattaa myös stressaantua siitä, kun lähistöllä on kauheasti juoksuisia narttuja tiettyyn aikaan vuodesta. Joidenkin urosten machoilu/ärhentely voi olla liikaa, jonka takia uros kastroidaan. Kastrointi siis saattaa vähän tasoittaa luonnetta ton suhteen.

Ja kastroinnin ja steriloinnin ero on se, että uroskoirat kastroidaan ja narttukoirat steriloidaan. Ei muuta.

Meidän japsi uros kastroitiin aika pian senjälkeen, kun meille tuli. Oli tuolloin 4-vuotias ja ulkokoiran elämää elänyt ja ongelmaksi muodostui sen merkkailu sisälle. Eläinlääkäri tosin suositteli kastraatiota jo siistäkin syystä, että kivesten iho oli paleltunut pahasti. Reilu kolmevuotta sitten tuo operaatio maksoi noin 70e, täällä tampereen kupeessa.

Koira toipui leikkauksesta nopeasti, mutta kauluri päässä ei uskaltanut liikkua :D Merkkailu ei loppunut, kuin itsestään vaan vaadittiin myös koulutusta. Koiran ei annettu merkkailla/ tehdä tarpeita piha-alueelle ja lenkin aikana vain parit pissat.

Yksinollessaan laitettiin koira keittiöön portin taakse ja pian tajusi, ettei sen oman pissan kanssa ole kiva kököttää siellä keittiössä. Reilu vuosi leikkauksen jälkeenkin meni opetellessa. Mutta työ kannatti! Leikkauksen jälkeen noin kuukauden ajan koiralla tuli siis ihan vahinkojakin, saattoi kesken leikin vain pissata alleen, mutta huoleen ei syytä ollut, vaan eläinlääkäri asiasta varoittelikin.

Miinusta tässä on se, että ruokamaistuu ja käyttää ravintonsa hyvin massan kasvatukseen :D Eli herkut pois ja ruokinta melko tarkkaa, ylipainoa ei saa tulla kun muutenkin jalkavaivainen koira.

Hei! Teiltä, joilla narttunne on steriloitu kysyisin missä vaiheessa olette uskaltaneet alkaa käydä ihan kunnon lenkeillä? Tyttö alkaa hyppiä seinille, kun ei pääse liikkumaan ja siis tarkoitan nyt ihan remmilenkkejä edes. Vaikka eivät ne häntä rauhoitakaan tarpeeksi... Mutta esim. voisiko nyt mennä tunnin lenkkejä kun leikkaus oli viikko sitten ja haava on minusta parantunut hyvin, ei vuoda, ei haise pahalta ja näyttää siistiltä? Ja milloin olette uskaltaneet päästää koiranne juoksemaan? Kaksi viikkoa sanottiin tuolla rajana, mutta pelottaa silti että mitä jos se repeytyy kumminkin, haluan kuitenkin että kunnolla paranee ja tämä hömötiainen saattaisi riekkua liikaa juostessaan

Meillä Espanjan rescue on streriloitu entisessä kotimaassaan ja heti huomasin vatsaa koskettaessa että leikkauskohdassa vatsan sisäpuolella tuntuu hyvin kovat tikit. Eilenkin lääkäri ihmetteli että onko sille laitettu jotkut matallitikit. Leikkauksesta on jo varmaan tovi koska mitään arpea vatsassa ei näy, vaan vain tuntuu että sisäpuolella on jotain "ylimääräistä". Onko mahdollista että tikit on vieläkin vatsan sisäpuolella vai onko kovat kohdat vain arpikudosta? Todella outoa.