Koirat.com

Kasvattajan kanssa juteltiin ja sanoi, että mieluummin pois kun eteenpäin, ollaan jo kolmas koti. Kyseessä 6v sk.collie narttu, jota ei ole steriloitu. Tuli meille syyskuun 10. päivä. Edellisessä kodissa ollut myös pari kuukautta, kunnes laittoivat eteenpäin, syynä ettei tullut lasten kanssa toimeen ja kuulemma purrut lasta. Kasvattajalla elänyt suurimman osan elämästään, myytiin, koska alkoi ottamaan yhteen muiden narttujen kanssa.

Narttu myytiin meille arkana ja eristäytyvänä. Parin kuukauden aikana huomattu, ettei niinkään arka, hieman varautunut. Ei halua olla itsekseen, vaan aina tulee mahdollisimman lähelle ja hakee myös äänellä ja katseella huomiota. Koiratoverina 11kk leikattu uros, tulevat hyvin juttuun, mutta nykyään tuntuu ettei narttu jaksa urosta enää komentaa, kun tämä ikiliikkuja haluaa vaan riehua, johon tottakai sitten myös itse puututaan. Narttu joskus innostuu leikkimään myös sisällä, vaikka kuulemma oli vain ulkona riehuvaa sorttia. Eli ollaan paljon edistytty siitä, mistä lähdettiin, mutta ihan ei nartun luonne vastaa sitä mitä mulle siitä kerrottiin.

Viime viikkoina ongelmaksi asti muodostunut tämä heikko hermoisuus ja stressaaminen. Ei kestä painetta yhtään, kusee alleen jos komennetaan toista koiraa. Alkaa itselläänkin jo henkisesti tuntumaan raastavalta kun pitää jatkuvasti olla yli-iloinen, ettei varmasti narttu vedä hernettä nenään mistään ja tuntuu kakara ottavan tästä kaiken irti kun ei kuuntele mua yhtään. Kakaraa ei voi laittaa tarhaan jäähylle, koska narttu alkaa stressaamaan heti ja menee aivan levottomaksi. Kakaran ollessa viikon siskon luona, narttu kuseksi joka lenkin päätteeksi vielä sisälle. Ei niinkään lammikoita, mutta tiputtelua. Loppui kun uros tuli takaisin ja sen jälkeen aivan satunnaisesti. Stressiä?

Sisällä narttu seilaa kokoajan huoneesta toiseen tai keittiössä ympyrää, ei niinkään tullu mitään olevan vailla, kunhan haahuilee (ruoka syöty, lenkillä käyty). Tuntuu ettei tuolla ole mitään päämäärää, eikä tiedä mitä elämällään tekee. Kyllä osaa myös rauhoittua maate, mutta toisinaan kulkee ja kulkee vaan. Nappuloilla aktivointi jäänyt, koska huomasin ettei pureskele ollenkaan. Nappulat melko kookkaita, joten ihmettelen miten ei ikinä jää kurkkuun kun kuivana vetää kokonaisena. Muuten saa turvotettuna, koska aiemmin oli ongelmana oksentelu, jossa epäilin närästystä. MHB kuurin söi varuilta, mutta näköjään turvottaminen ja kolme ruokintakertaa per päivä ajaa saman. Niin ja aktivoinnissa haastetta toi sekin, että oli kokoajan pyytämässä apua, itsekseen ei halua ratkaista mitään.

Pitkään jo tuntunut, että en vaan jaksa enää. Mulla ei ole enää resursseja hoitaa tuota.. En tiedä oonko mä vaan niin osaamaton tuon kanssa, teenkö jotain väärin vai mitä mun pitäisi enää tehdä. Koulun jälkeen ei yhtään kiinnosta mennä kotiin, kun tietää millainen helvetti siellä odottaa. En kadu, että otin kakaran kaveriksi vanhemman koiran, mutta jos olisin tiennyt nartun luonteesta enemmän, olisin jättänyt ottamatta. Ongelmia piti olla vain toisten narttujen ja lapsien kanssa (joita meillä ei ole)..

Haluaisin jotain mielipiteitä, en suoraa lyttäämistä. Onko väärin näillä perusteilla pistää pois? Asiaa olen ajatellut monelta kantilta ja harmittaa toki penskan puolesta jos toveri lähtee, mutta mulla on olo kun painekattilalla, itku on aina herkässä ja koko elämä tuntuu vaikealta, silti koetan olla näyttämättä sitä koirille.. Apuja?

Helpompi olisi jos uusi koti löytyisi, mutta kasvattaja sanoi ettei itse laittaisi neljänteen kotiin. Kynnys on isompi pistää pois, mutta onko helpompi pistää taas uusiin olosuhteisiin vai päästää lopullisesti stressittömään ympäristöön?

Tämmöset kysymykset on aina tosi haastavia, ja isoja päätöksiä tehdä. Tosi hankala sanoa mitenkään varmaksi kun ei ole koiraa nähnyt tai sen kanssa tuota hankalaa arkea elänyt, mutta mä ehkä miettisin asiaa sen elämästä nauttimisen kannalta... Että pystyykö koira elämään normaalia elämää, nauttimaan asioista, vai onko sen elo ainaista stressiä ja paniikkia.
Mun ymmärtääkseni toi kämpässä kuljeskelukin kertoo vain levottomuudesta, siitä että se on liian stressaantunut levätäkseen tai ollakseen rennosti. Normaalisti koirat taitaa sisätiloissa lähinnä nukkua, välillä leikkiä itsekseen/kaverin kanssa tai järsiä luuta. Nappuloiden hotkiminen kertois myös ehkä siitä että ei tunne oloaan turvalliseksi huolelliseen syömiseen, mut voi myös olla vaan ahne.

Olisko alueella jotain hyvää koirakouluttajaa, joka on työskennellyt myös huonohermoisten koirien kanssa..? Sen oljenkorren mä ehkä kokeilisin vielä, ennen viimeistä päätöstä. Toiset kouluttajat myös ottaa arkoja/aggressiivisia/tmv. koiria hoitoon, jolloin kouluttajan omat koirat pääsee myös opettaan tälle koiralle että ottaisi rennommin, ja olemaan tukena hankalissa tilanteissa.

Uuden, sopivan kodin etsiminen olisi kyseisenlaiselle koiralle melkosta salapoliisityötä ja varmasti tosi hankalaa. Veikkaan että kodissa olis hyvä olla toinen, kiltti ja tasapainoinen, ehkä vähän vanhempi koira, joka olisi sitten tämän nartun tukena elämän myllerryksessä. Silloin se ehkä saattaisi oppia elämään ilman jatkuvaa stressiä ja pelkoa. Mutta ei välttämättä silloinkaan... Kodin pitäis olla just oikea, ettei siitä aiheutuisi vaan lisää stressiä ja harmia. En ehkä siihen itse lähtisi kyseisen koiran kanssa...

Mutta päätät miten vain, niin helppoa se ei tule olemaan. Paljon siis jaksamisia tilanteeseen.

Tuli mieleen että eikös koirillekkin voi saada jotain rauhoittavia eläinlääkäristä kun kuulostais vähän siltä että koira on stressaantunut.

Olisi kiva kuulla teidän kuulumisia

Aika vanha aloitus jo, mutta tuo käytös kuulosti hyvin tutulta. Koirallamme, nyt 5vuotta vanha narttu, todettiin maksashuntti. Tämä sairaus vaikutti neljä vuotta koiramme käytökseen. Maksatoksiinit jäävät sairauden vuoksi verenkiertoon ja aiheuttavat koiralla neurologisia oireita. Taudin kuvaan kuuluu mm. päämäärätön vaeltelu, haahuilu. Saattaa käydä makuullekin mutta lähtee taas vaeltamaan ympäri asuntoa. Omallamme myös hermostuneisuutta,pienetkin asiat stressaavat, jopa lenkkireitin muutos saa kierrokset aivan tappiin. Koiralla lopulta viime vuonna oireet räjähti käsiin ja alkoi juomaan liikaa. Joi joijoi,sisälle pissi valtavia lammikoita. Muita oireita en muista. Meni pissimisrallin vuoksi lääkäriin testeihin,todettiin vatsa täynnä kudosnestettä. Röntgenissä pienentynyt maksa jossa arpikudosta. Sappiarvotesteissä narahti sitten maksashuntista. Hoitona leikkaus tai ruokavalio. Yleensä yli 5vkoirien shuntti leikkaukset ovat liian riskialttiita. Koiramme on ruokavalio hoidoilla pärjännyt. Itselleen ja meille lähes siedettävästi. Joka päivä seuraan miltä koiran oireet näyttävät. En halua sen kärsivän liikaa. Elämä tällaisen hermoheikon koiran kanssa on raskasta, koita jaksaa. Ehkä kävisitte tutkimuksissa koiran kanssa vielä?