Koirat.com

Minulle on piakkoin tulossa koiranpentu ja alkoi mietityttää tällainen asia. Isoäidilläni on todettu sairaalabakteeri ja haluaisin viedä koiran piristämään hänen päiväänsä. En kuitenkaan löytänyt googlesta tietoa, onko sairaalabakteerin mahdollista tarttua ihmisestä koiranpentuun? Jos niin millä tavoin se mahtaa tarttua? Entä leviääkö se eläimestä tällöin myös takaisin ihmiseen (voisinko siis itse saada tämän koirani kautta). Entä aiheuttaako se jotakin oireita koiralle?

Kiitos hurjasti vastauksesta mikäli jollain sattuu moisesta asiasta olemaan tietoa.

Aihe on itselleni suht vieras (joskin ihmisten MRSA on tuttu), mutta googlella löytyi paljonkin tietoa englanniksi (esim dog + mrsa). Koirilla voi olla multiresistenttejä bakteereita ja ne voivat tarttua "molempiin suuntiin". Poika suorittaa tällä hetkellä klinikkaharjoittelua ja tekee mm bakteerimäärityksiä. Aika usein tuntuu löytyvän multiresistentti bakteeri koirasta, mutta ei nämä aiheuta klinikalla mitään sen kummempia toimenpiteitä esim hygienian suhteen eikä omistajia ohjeisteta asian suhteen muuta kuin itse ongelman (esim haavan hoito) kanssa. MRSAhan on siitä ongelmallinen, tai helppo -miten vaan-, että kuka hyvänsä meistä voi olla sen kantaja tietämättään. Ongelmat alkaa siinä kohtaa kun pitää yrittää estää sen tarttuminen johonkuhun syystä X.

MRSA:n lisäksi on muitakin sairaalabakteereita . MRSA voi tarttua lemmikkiin ja lemmikki tartuttaa ihmisen. Angina bakteeri streptokokki Lemmikkii voi olla angina bakteerin ( streptokokki) ylläpitäjä perheessä.
En siis veisi pentua kyläilemään
www.terve.fi/terveyden-abc/lemmikkien-terveysvaikutukset

On mahdolllista, että jopa alkuperäinen kysyjä on jo MRSA-kantaja ellei häntä ole testattu ja terveeksi todettu. Sairaalabakteeri on kansanomainen nimitys useille bakteereille, jotka ovat yleisempiä sairaaloissa yms kuin kodeissa. Nimitys ei automaattisesti tarkoita antibiooteille resistenttiä bakteeria. Se voi siis tarkoittaa melkein mitä vaan. Ja sellaisen voi saada melkein mistä vaan, koska Suomessa erään arvion mukaan sellaisen saa vuosittain +-50 000 ihmistä mikä tarkoittaa sitä, että joukossamme kulkee satojatuhansia kantajia ja sairastuneita. Karkeasti ottaen ne, myöskään MRSA, eivät ole vaarallisia perusterveelle ihmiselle, mutta riskiryhmään kuuluvalle voi toki olla.

Teoriassa (ja käytännössä) voi alkuperäinen kysyjä saada, tai olla jo saanut, MRSAan suoraan tai välillisesti sukulaiseltaan yhtä hyvin kuin koiransakin kautta (kuin teoriassa myös kaupan kassalta), joten en ihan hirveästi murehtisi asiaa, mutta hyvä (käsi)hygienia on tietysti aina paikallaan kun puuhaillaan potentiaalien patogeenien kanssa. Itse päättää minkä riskin ottaa, mutta kantajakoira ei ole sen suurempi riski kuin kantajaomistajansakkaan! Eli jos ollaan tekemissä riskiryhmään kuuluvien ihmisten kanssa, on henkilö (tai eläin), joka on ollut em bakteereiden kanssa tiettävästi tekemisissä, myös riski eikä leviämisestä voida olla varmoja ennen testaamista. Kantava ajatus? Suhteellisuutta haittojen ja hyötyjen harkintaan.

Voi pojat kun keskivertoveronmaksaja tietäisi kuinka monta aktiivitubin kantajaa dallailee kaduilla ihan vapaasti....

Aloittajan mummo on todennäköisesti kotona? Mikä sairaalabakteeri on kyseessä? Hei joo, sehän oli tuossa otsikossa että MRSA! Missä se sairaalabakteeri on todettu? Nenä? Nielu? Haava? Vai missä?
Noh, oli mikä oli, niin voit viedä sen pennun sinne ihan huoletta ellei mummolla ole erittävä haava, josta se bakteeri voisi helposti tarttua.
Itse hoidan työssäni päivittäin erilaisia sairaalabakteerinkantajia enkä ole saanut tartuntaa keneltäkään. Tosin työssä on eri olot kuin kotona, mutta kotona se tartunnan mahdollisuus on silti pienempi kuin laitoksessa.
Ihmisellä voidaan todeta sairaalabakteeri tänään ja ensi viikolla kyseistä bakteeria ei enää löydy. Mutta jos se bakteeri on kerran todettu niin se merkintä ja varotoimet silti jäävät.

Periaatteessa kukatahansa voi olla jonkin sairaalabakteerin kantaja, koiran kasvattaja, eläinlääkäri, satunnainen tuttava koirapuistossa, kuka vaan. Se sairaalabakteeri ei välttämättä aiheuta mitään haittaa, etenkään kun ihminen on terve. Sama pätee eläimiin.
Eri bakteerikannoilla on tietenkin eroja, mutta silloin kun ihmisellä on akuutti herkästi tarttuva vaihe, niin silloin ollaan sairaalassa erityksessä, ei kotona.

Nyt vasta luin tuon Triikin kirjoituksen ja siitä osui silmään tämä:

Angina bakteeri streptokokki Lemmikkii voi olla angina bakteerin ( streptokokki) ylläpitäjä perheessä.

Streptokokki Lemmikkii? Mikä se on? Ja tuolle, että koira voisi ylläpitää perheessä streptokokki tartuntaa, ei löydy mitään perusteita. Tuon linkin takana oleva teksti sisältää jonkin verran pölöä, joten sen jättäisin kyllä lukematta.

Käsitän sairaalabakteerin tällä kertaa vastustuskykyisenä bakteerikantana, koska kotona asuvanlle on siitä erikseen informoitu.
Aloittaja ei kerro mikä bakteeri on kysessä.
MRSA on yksi bakteeri, TRPA toinen. Lisäksi aika tavallinen on ESBL, joka on bakteerin hankkima ominaisuus, se kasvaa usein virtsassa.
Ihminen voi olla kantaja näille ja elää terveenä. Infektion tullessa, hoito voi mutkistua.
Lemmikille sama. Se voi olla kantaja, mutta tulehduksen tullessa voi tulla ongelmia. Aloittajan koira on pentu, joka luultavasti nuolee ja pureksii kylässä kaikkea. Joten olen edelleen sitä mieltä, että en veisi koiranpentua vierailulle.
Isoäidit ei ehkä omassa kodissaan noudata kaiken aikaa riittävää käsihygieniaakaan. Mutta esim yhdessä ulkoilu voisi piristää vanhuksen arkea.

Oletko Triikki myös siis sitä mieltä, että kenenkään, jolla on todettu joskus jokin resistenssi bakteerikanta, ei tule ikinä hankkia esim. koiranpentua? Tai muutakaan lemmikkiä? Eikä pidä ikinä päästää kotiinsa kenenkään lemmikkejä?

Juu ei. Aloittaja ei ole sen tarkemmin kertonut että koska ja missä tämä isoäidin MRSA on todettu. Joten on siis hätävarjelun liioittelua, ettei sinne voisi koiranpentua viedä siinä pelossa, että pentu sen MRSA:n voi saada. Tietenkään kenenkään ei ole pakko sitä pentua viedä, jokainen tekee kuten itse tahtoo. Mutta todellisuudessa riski sille, että koiranpentu saisi mummolta MRSA:n (ellei ole erittävää haavaa tms. jossa on riski joutua kosketuksiin mahdollisen MRSA eritteen kanssa) on olematon.

Ja ihan jokainen löydös ilmoitetaan ihmiselle kotiin. Tosin tässä ei ole kerrottu sitäkään että koska ja miten se isoäiti on MRSA:taan saanut tietää.

Aloittajalle vielä lyhyesti tietoa MRSA:ta ja sen tarttumisesta löytyy THL:n sivuilta.
Ja vielä tähän muutaman poiminta tuolta sivulta:
Mitä ovat Staphylococcus aureus ja MRSA?

Staphylococcus aureus -bakteeri on yleinen bakteeri, jota löytyy terveiden henkilöiden iholta ja nenän limakalvolta. Usein sitä kutsutaan pelkästään stafylokokiksi. Stafylokokki-infektioita hoidetaan yleensä penisilliinin sukuisilla antibiooteilla. Jotkut stafylokokit ovat kuitenkin kehittyneet vastustuskykyiseksi näille tavallisille stafylokokkiantibiooteille. Antibiooteille vastustuskykyisiä stafylokokkeja kutsutaan metisilliinille resistenteiksi Staphylococcus aureuksiksi eli MRSA:ksi.

Mikä on kantajuus ja mikä infektio?

Kantajuus eli kolonisaatio tarkoittaa sitä, että stafylokokki on iholla tai limakalvolla aiheuttamatta oireista tautia. Kullakin hetkellä noin 25−30 prosenttia ihmisistä kantaa stafylokokkibakteeria nenän limakalvolla. Infektio tarkoittaa sitä, että stafylokokki aiheuttaa henkilölle oireisen taudin. Tavallisen stafylokokin sijasta henkilö voi kolonisoitua MRSA:lla tai MRSA voi aiheuttaa oireisen infektion.

Kuka voi saada MRSA:n?

MRSA voi tarttua terveydenhoitolaitoksessa. Tavallisesti tämä tapahtuu siten, että joko toisesta potilaasta tai hoitoympäristöstä hoitajan tai lääkärin käsiin on tarttunut MRSA-bakteeria, joka hoitotoimenpiteen yhteydessä tarttuu seuraavaan potilaaseen. Tämän kaltaisia tartuntoja pyritään sairaaloissa kaikin keinoin ehkäisemään. MRSA-tartunnan voi saada myös terveydenhuollon laitosten ulkopuolella ilman selvää osoitettavaa syytä. Tästä syystä sairaaloissa ei voida aina tietää, kuka potilaista kantaa MRSAta.

MRSA-potilas pääsee kotiin, tuleeko edelleen noudattaa samoja varotoimia?

Kotona ei tarvitse noudattaa mitään tavanomaisesta poikkeavia käytäntöjä. Hyvää hygieniaa tulee noudattaa riippumatta siitä, onko todettu stafylokokin kantajaksi tai ei:

Yksinkertaistettuna Triikin logiikan mukaan kaikki kantajat, ihmiset tai eläimet, tai sellaiseksi millään perusteella epäiltävät tulee eristää ulkomaailmasta, jotta Paha Baku ei pääse leviämään. Tehdäänkö näin? Ei, koska sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi, sille ei ole riittävästi perusteita.

Muistaa sopii sekin, että se, mikä näyttää äkkiseltään laitokselta, esim vanhainkoti sekä kaikki tuettu (palvelu)asuminen, lasketaan kuitenkin kodiksi. Siellä ne MRSAnkin kantajat istuu piirissä laulamassa, askertelemassa ja syömässä muiden kanssa ja vieressä, ei eristyksissä. Välttämättä kukaan ei tiedä mitä asukkaat omissa huoneissaan puuhaa ja käyttävätkö käsidesiä tai ei. Teho- ja kirurgisetosastot on taas ihan oma lukunsa hygieniatasoltaan, mutta tässähän ei kaiketi ole kyse sellaisesta (?).

Mites esim kaverikoirat, nehän käy vierailuilla paikoiissa, joissa saattaa esiintyä MRSAa, esim juurikin vanhainkoideissa. Ainakin englanninkielisiltä sivuilta löytyy ohjeita koirien vierailuista potentiaalisissa tartuntapaikoissa. Käyvät silti.

Jos kuitenkin pitää mahdollisena että itse, tai vaikka koiransa, saattaa olla kantaja, kannattaa käyttää tervettä järkeä jos/kun kohtaa jonkun riskiryhmään kuuluvan. Itse olen altistunut monta kertaa aikanaan työssäni MSRSAlle ja saatan olla kantaja, mutta yritän pitää tämän mielessäni ja toimia sen mukaan järkevästi ko tilanteen vaatimusten mukaisesti. En elä eristettynä ja liikun koirieni kanssa myös julkisilla paikoilla.

Ja kuten kerroin, koirilta löytyy ihan jatkuvasti esim haavoista multiresistenttejä bakteereita, mutta ei ne sen kummempia toimenpiteitä aiheuta. Ei niitä eläimiä lopeteta (ei ainakaan bakteerilöydöksen takia!), ei klinikkaa otsonoida tai säteilytetä niiden käynnin jälkeen. Jostain nekin eläimet ovat sen bakteerin omistajansa tietämättä saaneet ja elo niiden kanssa jatkuu ihan normaalisti, hoito ehkä hiukan mutkistuu tai sitten ei, mutta ei omistajat olisi voineet tehdä juuri mitään bakteeria välttääkseen. Bakuja tulee ja menee, yleensä me ei tiedetä niiden olemassaolosta tai vierailusta mitään. Mitä kaikea tässä nyt sitten oikein pitäisikään alkaa varomaan ja välttelemään...?

Ja totta; MRSA:n kanssa ja muiden resistenttien bakteereiden kanssa elää tuhansia ihmisiä jotka kantavat bakteeria ja tietävät asiasta ja vielä enemmän on niitä, jotka kantavat bakteeria tietämättään.

Resistenttiä bakteeria kantavalla voi olla lapsia, koiria ym kodissaan ja kaikki selviytyvät eikä kukaan saa infektiota.
Bakteerin kantajan vaan tarvii huolehtia käsihygieniastaan, niin bakteerin leviäminen estetään aika tehokkaasti.
Toinen luku on ihmiset jotka eivät välitä hygieniasta, eivät muista huolehtia siitä tai eivät muusta syystä hoida käsihygieniaa oikein. Näitäkin ihmisiä on kaikkialla ja me muut huolehtimalla omasta puolestamme pesuista emme saa tartuntaa. Itse en söisi aterioita enkä antaisi poskipusuja tälläisessa taloudessa. Ehdoin tahdoin en haluaisi kantajaksi tai MRSA:N aiheuttamaa tulehdusta. Mutta tietty kaikki tekee tyylillään ja on jokaisen ihan oma asia miten toimii .

Tartunta voi levitä käsien kautta, kuten esim sairaalan osastolla, jossa potilaat ovat monen hengen huoneissa. Tämä on ihan fakta ja työssäni sen kohdannut usein. Bakteeri elää pinnoilla useita tunteja tartuntakykyisenä. Nämä potilaat hoidetaan sairaalassa omassa huoneessaan jos vain on mahdollista ja hoitajat käyttävät suojavaatteita lähihoidossa.

Ilman muuta jokainen tekee tavallaan eikä kukaan tieten tahtoen haluaa itselleen MRSA infektiota eikä päätyä edes sen kantajaksi.

Tästä asiasta ei liene tarpeen enempää jankata, triikki on sitä mieltä, että aloittaja ei pentua mummon luokse voi viedä, koska mummolla on MRSA. Minä taasen olen sitä mieltä, kuten muukin terveydenhuollon ammattihenkilöstö, että mitään estettä pennun viemiseksi mummon luokse ei ole, ellei sillä mummolla ole jotain erittävää haavaa tms, josta se MRSA voi herkästi ympäristöön kotona levitä. Pelkkä MRSA kantajuus ei edelleenkään aiheuta kotioloissa minkäänlaisia normaalista poikkeavia toimia.

Allekirjoittanut on toiminut jo aika kauan sairaanhoitajana useassa eri sairaalassa, hoitanut infektoituneita haavoja, sairaita ihmisiä, ottanut näytteitä, käsitellyt niitä, tulkinnut niiden viljelyvastauksia, asettanut eristyksiä ja purkanut niitä sekä tällä hetkellä kotihoidon vastuusairaanhoitajana vastaan erilaisten tarttuvien tautien ehkäisystä ja leviämisen estämisestä. Joten ihan tasan nyt tiedän mistä puhun ja mikä on terveydenhuollon kanta MRSA:han ja sen aiheuttamiin toimenpiteisiin.
Mutta kuten siis jo todettu, kukin tavallaan. Näissä asioissa olisi kyllä hyvä kuitenkin tarkastaa ne aidot faktat ennenkuin antaa ihmisille toimintaohjeita. Mutta mikäs siinä, saahan näitä perustella ihan vaan mutullakin jos siltä tuntuu. (edelleen mua kyllä kiinnostaa tämä streptokokki lemmikkii, mikä se on ja mistä siitä löytyy tietoa?)