Koirat.com

Minua on mietityttäny koirien kasvaimet ja erityisesti pahanlaatuiset. En yhtäkkiä löytänyt vastaavaa ketjua, joten ajattelin aloittaa uuden.
Minulla oli sekarotuinen uroskoira (kultsi-sakemanni-jämpti). Se kuoli syöpään tai kasvaimeen 7-vuoden ikäisenä.
Nyt haluaisinkin tietää onko muiden koirilla ollut samanlaisia oireita , mitä Tessullani oli. Kiinnostaisi, että minkä nimisestä kasvaimesta oli kysymys.

Aluksi oli sellaisia oireita, että anaalirauhaset olisi täynnä. Että veti perää maata vasten ja ajoi häntää takaa. Sitten ilmestyi jonkin ajan kuluttua takajalan kohtaan selkään pieni patti, joka vaivasi niin kauan että karvat lähti patin ympäriltä. Silloin vein Tessun lääkäriin ja siellä todettiin sen olevan harmiton tulehtunut rasvapatti. Antoi kuurin ja se syötiin loppuun. Mutta kuukauden kuluttua siitä kuurista patti kasvoi ja vaivasi enemmän. Vein uudestaan lääkäriin ja sanoi että leikataan pois patti. Lääkäri oli ihmeissään ja kertoi että luultavasti on kasvain, koska pattiin meni kolme isoa verisuonta ja että verta tuli paljon. Lääkäri meinasi että voi kasvaa uudestaan samaan kohtaan.
Leikkauksen jälkeen haava parani kauan. Mutta lopuksi koira oli niinkuin terve koira voi olla, mitä nyt häntää ajoi takaa silloin tällöin. Mihinkään ei uutta pattia koskaan tullut.
Viime vuoden elokuun alussa koira muuttui totaalisesti. Ei syönyt kovin hyvin ja karvaa rupesi vaihtamaan, sitten Tessun ympärillä oli sellainen "makea" haju. Huomasin myös, että koira veti takapäätä enemmän maata vasten kuin yleensä joten vein koiran lääkäriin tiistaina 24.8-10 ja siellä jouduttiin rauhoittamaan Tessua pikkasen että saatiin tutkittua anaalit ym. Mutta sitten lääkäri totesi että on eturauhanen arka ja siellä on tulehdus. Saatiin kuuri siihen ja kipulääkettäkin antoi kotiin mukaan. Lääkäri antoi herätyspiikin, mutta meinasikin tulla ongelmia. Ei Tessu herännytkään vaan meinasi sydän pysähtyä ja lääkäri antoi sydän hierontaa että rupesi lyömään uudestaan.
Seuraavan päivän illalla Tessu jo rupesi syömään jotain niinkuin ennenkin ja lääkkeet meni hyvn alas.
Sitten lauantai 28.8 aamuna huutelin Tessua kopista pihalle, niin ei se tullutkaan ja se vain vinkui siellä ja yritti ylös mutta ei päässyt...Niinkuin takapää olisi pettänyt. Sitten kun oikein huhuili niin se tuli ja niinkuin ei olisi mitään ongelmaa ollut. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, selitin tilanteen ja minulle sanottiin että soittele mieluimmin sitten maanantaina samalle lääkärille joka on hoitanut jne. Ajattelin että eikö se siitä kun näyttää jo paremmalta, mutta ensimmäistä kertaa koko viikolla Tessu haukkui linnuille ja katsoi minua niin syvälle silmiin että itsekin rauhoituin, enkä ollut hätääntynyt enää. Tessu jäi makoilemaan pihalle ja me lähdimme käymässä yhdessä paikassa.
Nyt kun olen miettinyt tuota koirani katsetta, niin ymmärrän sen mitä se sillä tarkoitti, varmaankin "että kaikki on hyvin..."Sitten kun tulimme kotiin niin löysin Tessun kuolleena kopistaan rauhallisen näköisenä.
Loppu ilta menikin sitten kuoppaa kaivaessa ja hyvästejä jättäen.

Onko kenenkään koiralla ollut samanlaisia oireita että peräpää olisi pettänyt?
Olisin kiitollinen tiedoista, mitä pahanlaatuisia kasvaimia koirilla on?

Mun ensimmäinen koirani Donna, joka oli sekarotuinen (emässä labradorinnoutajaa, suomenajokoiraa, snautseria ja jotain muuta, isässä oli partacollieta), lopetettiin reilu 7-vuotiaana juuri kasvaimien takia.

Donnalta löytyi patti kyljestä parisen vuotta aiemmin, jolloin kävin sen kanssa lääkärissä. Eläinlääkäri tuumasi, että kyseessä voi olla rasvapatti tai syöpäkasvain. Pattia ei poistettu eikä otettu koepalaa, koska se ei vaivannut koiraa millään tavalla. Ell sanoi vielä, että jos sitä pattia mennään soheltamaan ja se onkin pahalaatuinen, se voi levitä siitä paljon nopeammin.

N. puolta vuotta aiemmin ennen lopetusta Donna alkoi käyttäytymään oudosti. Se antoi Tessalle (nuorempi koirani) enemmän oikeuksia ja koko ajan enempi "valtaa". Koko ajan Donna kuitenkin söi hyvällä ruokahalulla ja tykkäsi liikkua, karvakin oli hyväntuntuista eikä se turkkiaan tiputtanut.

Heinäkuussa 2003 Donna lopetettiin. Mä heräsin siihen, että Donna läähätti niin kovin, että koko sänky tärisi. Ajattelin sillä olevan ripuli ja yritin viedä sitä ulos, mutta peräpää ei enää kantanut... Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka otti meijät vastaan silloin yöllä. Hän ei löytänyt Donnan ololle mitään selitystä, mutta löysi kyllä useita kasvaimia, joita Donna sitten aristikin. Ell ehdotti leikkausta, antibioottikuuria ja kipulääkettä, mutta noita lääkkeitä olis Donnan pitänyt ellin mukaan syödä lopun ikäänsä.

Katsoin mun koiraa, jolta oli jo palo hävinnyt silmistä ja tuumasin ellille, että annetaan sen nukkua pois. Mun koiran ei tarvitse kärsiä sen takia, että mä itsekkyydessäni haluan sen elävän. Mä olen sitä mieltä, että eläimet antavat meille ihmisille koko elämänsä, niin me ihmisinä ollaan se eläimillemme velkaa, ettei niiden tarvitse turhaan kärsiä. Donna sai piikin ja se sai nukkua pois mun sylissä. Ennen nukahtamistaan se vielä kielellä lipaisi mun poskea, kuin hyvästelläkseen.

Notta se legenda, jonka mukaan sekarotuiset ovat terveempiä kuin puhdasrotuiset, ei ainakaan omalla kohdallani ole pitänyt paikkaansa. Kukaan noista 3 partacolliesta ei ole yhteensäkään sairastellut niin paljoa kuin mitä Donna sairasteli.

11-vuotias suomenpystykorva uros alkoi ensin oirehtia ravistelemalla päätään ja rapsuttelemalla korviaan. Päättelimme sen olevan korvatulehdus, johon sitten saatiin lääkettäkin, kun ell oli samaa mieltä. Pään heiluttelu ei kuitenkaan loppunut ja lopulta koira piti päätään koko ajan hieman vinossa eikä enään karkaillut entiseen malliin, jolloin uudestaan lääkäriin. Alettiin epäillä kasvainta päässä.

Aika nopeasti Jeppe heikkeni, pian rupesi kävelemään seiniä päin, kiersi levottomana häkkiä, eikä löytänyt omasta kopistaan ulos. Liikkuminen oli hirveän kankeaa ja vaikean näköistä. Sisälläkin kiersi levottomana, kunnes kävelyn pysäytti ja koira nukahti siihen paikkaan tunneiksi. Kun sitä herätteli, sai olla varovainen kun se ei ketään tunnistanut. Isä Jeppeä lusikalla ruokki päivän ja puhui että se vielä leikataan. Mutta seuraavana päivänä soitettiin ell kotiin lopettamaan vanhus.

Myöhemmin naapuri oli kysellyt meidä koiran vointia kun heidän lapinkoiransa oli haukkunut levottomana pihassa. (Talojen välillä 400m) Naapurien koira oli vaistonnut mitä kaverille oli tapahtumassa.

Minun koirallani Nipsulla on peräaukon alapuolella patti, ollut 4 kk jo. Elokuussa anaalirauhaset täyttyivät ja patti ilmesty, vein eläinlääkärille ja tyhjensi anaalirauhaset ja sanoi että seurata pattia kasvaako se vai pieneneekö. Seurailin kuukauden ja laitoin toiselle eläinlääkärille s-postia ja kuvailin sitä pattia. Eläinlääkäri vastasi että puoli vuotta seurailla ja että se on joko stressistä tullut tai hyvä laatuinen kasvain. Nyt neljä kk seurailtu ja patti ei ole pienentynyt eikä isontunut. Patti ei häisitse koiraa, paitsi lähi aikoina alkanut vetämään persettä maata vasten silloin tällöin. Viimeksi viikko sitten. Koira on 7-vuotias sekarotuinen (suomenajokoira-walesinspringelspanieli).
Huoli on kova :/ ja kun huomasin ketjun ja luin niin oli pakko itse laittaa. Mitä mieltä te olette? Pitäisikö viedä eläinlääkäriin vaikka eläinlääkärin mielestä ei ole hätää?

Kyllä varmaan kannattaisi käydä näyttämässä, vaikeahan sen eläinlääkärinkään mistään patista on mitään sanoa jos ei sitä edes ole nähnyt.

nepis76 kirjoitti:

Koko ajan Donna kuitenkin söi hyvällä ruokahalulla ja tykkäsi liikkua, karvakin oli hyväntuntuista eikä se turkkiaan tiputtanut.

Meillä koira on pitkän aikaa (pari-kolme kk suunnilleen?) syönyt tosi paljon. Luulin ensin että jotain loisia, ja annettiin matokuuri. Ei auttanut, toinen perään. Sitten vaikutti että paino alkaisi nousta, mutta ei. Alhaisimmillaan paino oli vajaa 15kg (narttu-welshi, normipaino meillä n.18-19kg). Ei ole ikinä ennen syönyt pöydästä ruokaa tai herkkuja, eli on voinut keksiä tai karkkeja jättää surutta pöydälle, mutta eilen illalla veteli napaasa piparkakkutalon ja konvehteja yksin ollessaan, normaalin päiväruoan jälkeen. Maha pömpötti aika paljon ja seassa oli tummaa suklaata, joten yritin oksettaa mutta ei mitään tehoa. Koira nyt kuitenkin virkeä, mutta maha vähän kuralla ja pömpöttää edelleen.

Mietin vaan, että eikö se ole ihan yleinen oire kun on kasvaimia, että koira syö paljon? Ainoa vaan että ei paino nouse vaikka kuinka syö, ja muuten on oikeasti tosi virkeä. Koira tällä hetkellä 8,5v ja viime talvena leikattiin pieni alkava nisäkasvain. Ell ei löytänyt kasvaimia muualta, ja käytin vielä keväällä pari kk leikkauksen jälkeen tarkastuksessa kun halusin tarkastaa kaulasta patin, joka oli kuitenkin joku turvonnut imusolmuke (tms, mikä nyt lienyt ollutkaan, en tarkalleen muista).

Meillä oli sekarotuinen uros, villakoirapinserimix, jossa saattoi olla muitakin rotuja. En tiedä liittyikö kasvaimeen, mutta aika monta vuotta sillä oli korvatulehduksia ja ravisteli päätänsä. Korvat olivat usein kipeät ja kutisi kamalasti.

Huomattiin, että sen hengitys oli alkanut rohisemaan. Tai se kuullosti vähän erilaiselta, ei niin terveeltä. Ja se oli siis ihan selvästi huonon kuulloinen, tukkoisen ja limaisen kuulloinen hengitys. Nenä ei toiminut kunnolla. Koira kuitenkin oli todella elämäniloinen, söi ja eli mukavaa koiranelämää. Rasvapatteja/muita patteja sillä oli vähän ympäri kehoa, mutta olihan se jo 10 vuotta. Käytettiin kuitenkin koira eläinlääkärissä viime tammikuussa, eli tammikuussa 2011. Siellä sitten koiran pää kuvattiin ja kuonosta löydettiin tumma alue, luultavasti kasvain. Noin kuukauden päivät me vielä annoimme koiran olla mukanamme, mutta huomasimme, että sen tila huononi aina pikkuhiljaa. Tai se oli aina väsyneempi ja hengitys alkoi korisemaan aina enemmän. Sen hengitys kuullosti vähän samanlaiselta kuin bulldogilla. 2 viikkoa ennen lopetusta äidiltäni kysyttiin "onko se pentu?".. Ei kun tämä on 10 vuotias koira, joka on juuri saanut "kuolemantuomion"...

Huomasimme, että hajuaisti heikentyi huomattavasti kuukauden aikana. Koira esimerkiksi ahmi silmät kiiluen MANDARIINIA, varmaan sen rakenne tuntui mukavalta suussa. Ja sitten kun "piilotin" sille silmännäkyville herkkuja, se yritti syödä laskimen. Tai siis tajusi varmaan sitten, että syötävää se ei ole, kun koski siihen. Mutta oli se niin raukka, kyllä siitä silloin jo tajusi, että kyllä tässä eletään ihan viimeisiä hetkiä.

Viimeisinä päivinään perjantaina se alkoi olemaan jo huonossa kunnossa. Syönyt se ei melkein ollenkaan ja ei jaksanut kävellä enää pitkiä matkoja. Lauantaina sitten tilattiin eläinlääkäri kotiin lopettamaan koira. Käytettiin veljen kanssa viimeisen kerran rappusilla istumassa, siinä se aina vahti ohikulkijoita. Sitten vietiin sisälle ja ruokittiin sitä ja se söikin melkein paketillisen leikkelettä ja silmät paloivat onnesta, kun se sai ruokaa. Siihen se sitten lopetettiin arvokkaasti omalle paikalleen perheen läsnäollessa. Kaipaus on vieläkin suuri, vaikka on tuosta jo melkein vuosi aikaa. Voi meijän pientä.♥

Eläinlääkäri toki antoi käydessämme muitakin vaihtoehtoja kuin lopettamisen. Kuonosta olisi ollut mahdollista leikata kasvain pois, mutta silloin se olisi tarkoittanut kuonon uudelleen muovaamista sekä hajuaistin kokonaan häviämistä. Myöskin koira olisi joutunut mahaletkuruokintaan, mutta ei se ole mitään koiranelämää. Mielestämme oli tärkeintä saattaa paras ystävämme arvokkaasti viimeiselle matkalleen, vielä kun sen elämä oli ollut elämisen arvoista mukavaa koiranelämää viimeiseen päivään asti.

Meillä vähän erilainen tarina,ainakin toistaiseksi. Pk collie narttu,ikää 10 vuotta..4 vuotta sitten huomattiin etujalassa,ranteen kohdalla ihmeellinen pahkura,kirsikkatomaatin kokoinen. Vietiin lekuriin,lääkäri otti heti koe palan ja tuloksissa selvisi että jonkinlainen kasvain kysessä,pahalaatuinen. Se leikattiin,mutta ennuste oli että varmaan uusii koska oli niin tiukasti lonkeroitunut ranteen ympäri ettei lääkäri saanut kaikkea pois. Ja niinhän siinä kävi että 2 vuotta siitä niin oli taas leikkaus edessä,patti kasvanut pikku hiljaa takaisin..ei ole levittänyt etäpesäkkeitä,mikä on hyvä. eikä vaivaa mitenkään. Nyt taas on kasvanut siihen kokoon että kerran vielä se leikataan,koska koiran kunto on hyvä vielä mutta luulenpa ettei tämän kerran jälkeen enää tarvitse/kannata..että meillä suht hyvin selvitty kasvaimen kanssa!

Onneksi teillä golden_ noin päin! Toivottavasti saat pitää koirasi mahdollisimman pitkään kanssasi. :) Meillä kyllä huomasi, että kuukauden sisään kasvain alkoi kasvaa hurjaa vauhtia ja sen kyllä huomasi koiran kunnosta. Vauhti hiipui hiipumistaan, eikä se ollut vanhenemista sillä tavalla, vaan sitä, että se kasvain siellä hidasti menoa ja vaikeutti hapenottokykyä. Päästä myös huomasi, että se on muuttunut erilaisen näköiseksi, mitä esimerkiksi vuosi tai pari jälkeenpäin.

Hei.. mun 9vuotiaala koiralla on nisäkasvain ja haluaisin kannattaako teijän mielest sitä leikata ja kuin paljon sellanen leikkaus maksaa?

No bellala siis on nyt nisäkasvain ja leikkaus maksaisi 450e. äitillä ja isllä ei ole varaa leikkukseen ja he ovat sitä mieltä että bella lopetetttaisiin..mä oon tietenki sitä vatsaan mutta ei oikeen mitään muuta mahdollisuutta kun ei rahaa ole sellaiisin summiin..:((auttakaa mitä mä teen..:;(

Murmelinpentu, minkä ikäisenä koirallesi ilmestyi nuo ensimmäiset oireet (peräpään maata vasten vetäminen) ja patti..? Omalla villakoira- mixilläni on ollut tuota "anaalioiretta" aina välillä, ja nyt leikattiin kyljestä siihen ilmestynyt peukalonpään kokoinen patti (sai kaksi lääkekuuria ja patti pieneni mutta ei lähtenyt pois), ja se olikin jo rihmastoitunut patin ympärille eli leviämässä. :( Lääkäri sanoi saaneensa kaiken pois ja "jäädyttäneensä" solut ympäriltä, saa nähdä sitten. Koira on vielä niin nuori (3v.), että huoli on melkoinen kun tuollainen kasvain löytyy. :( Toivotaan parasta. Muuten koira on ollut oma pirteä itsensä, lenkkikunnossa tai ruokahalussa ei ole vikaa. Jospa ehdittiin leikata ajoissa, peukut ja varpaat pystyssä...

Yllätyin kun luin että tuo anaalioire ja patti voisivat liittyä toisiinsa, en ollut tullut ajatelleeksi sellaista ollenkaan. Onkohan kenenkään muun koiralla ollut vastaavaa, eli mikä kasvain voisi olla kyseessä?

Koirani peräaukon ala puolella oleva patti on hyvälaatuinen kasvain, nyt on puolisen vuotta seurailtu pattia että se pysyisi vain hyvälaatuisena, koska eläinlääkäri sanoi että jos patti on hyvälaatuinen niin se ei lähetä etäpesäkkeitä ja jos se ei koiraa häiritse niin se voi olla sillo koko loppu iän eikä se koiraa haittaa. Mutta nyt se onkin kasvanut 2 senttimetristä 2,5 senttimetriin...ja olen huomannut että sen oikeaan kylkeen on tullut patti joka on ihan kiinni. Eli kyseessä ei ole rasvapatti, vaan luultavasti kasvain. Ja eläinlääkäri sanoi silloin että jos kasvain on ihan kiinni niin ne yleensä ovat pahalaatuisia, mutta jos patti on irrallaan niin se on hyvälaatuinen, niin kuin koirani peräaukon luona oleva kasvain. Elikkä eläinlääkäriin taas pitää mennä katsomaan ja kuulemaan mikä on kasvainten tilannne..:/

Minun 4v nartulla (ranskanbulla) on myös kasvannainen hännän tyvessä joka kasvaa peräsuolessa, ell tunnusteli sen 2cm x 3cm pitkäksi.
On vaikeassa paikassa leikata koska peräaukon sulkijalihakset saattaa vaurioitua.
Onko kellään vastaavasta leikkauksesta / kasvannaisesta kokemusta?
Ollaan menossa erikois ell.asiaa arvuuttelemaan, minua pelottaa ettei sitä voi leikata :(

Toivon niin, että tilanne ei olisi toivoton!!

Minun 4v nartulla (ranskanbulla) on myös kasvannainen hännän tyvessä joka kasvaa peräsuolessa, ell tunnusteli sen 2cm x 3cm pitkäksi.
On vaikeassa paikassa leikata koska peräaukon sulkijalihakset saattaa vaurioitua.
Onko kellään vastaavasta leikkauksesta / kasvannaisesta kokemusta?
Ollaan menossa erikois ell.asiaa arvuuttelemaan, minua pelottaa ettei sitä voi leikata :(

Toivon niin, että tilanne ei olisi toivoton!!

Meillä todettiin 8 v. terrierillä keväällä erittäin pahanlaatuinen mastsolusyöpä. Aluksi koiralle ilmestyi kova n. 10 mm halkaisijaltaan oleva kova patti kylkeen, kuin kolikko. Patti kasvoi nopeasti ja tuplasi kokonasa aina reilussa viikossa, joten patti päätettiin leikata pois. Leikkauspöydällä koiralta löytyi kainalosta myös samanlainen patti, joka leikattiin samalla pois.

Patit lähetettiin tutkittaviksi patologille ja diagnoosi oli tosiaan, että ovat erittäin pahanlaatuisia mastsolukasvaimia. Koiralle annettin elinaikaennusteeksi 2 kk. Kasvaimet poistettiin ilman suurempia marginaaleja (ohjeistus tuollaisille kasvaimille, että 2-3 cm marginaalit). Kasvainten leikkauksesta on nyt aikaa 8 kk ja koira on edelleen oma pirteä itsensä ilman minkäänlaisia oireita, eli joskus käy näinkin päin! Koiralle ei ole annettu mitään hoitoa syöpään, vaan se on itse taistellut. Tosin jos syöpä uudelleen villiintyy, niin lähtö voi tulla nopeastikin.

Minun viime tammikuussa kuolleella staffinartulla löydettiin kuusi vuotiaana nisäkasvain, sellainen aristamaton etusormenpään kokoinen kivikova patti. Silloin ell ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä patille mitään.

Kun koira oli täyttänyt kahdeksan vuotta, patti alkoi kasvamaan hitaasti, mutta varmasti. Silloin puhuttiin, että patti voitaisiin poistaa suunnittellun steriloinnin yhteydessä. Samaan aikaan koiralle alkoi kuitenkin tulla vaikeita silmäongelmia, joiden takia sterilointi siirtyi. Puolessa vuodessa patteja ilmestyi lisää ympäri vatsaa. Niitä oli niin paljon, että ell epäili syöväksi, joka oli tod.näköisesti levinnyt myös sisälle elimistöön ja leikkaus olisi turha. Sitten alkoi oksentelu lähes viikoittain. Lisäksi se röyhtäili paljon ja haisi ajoittain kummalliselle. Koira oli kuitenkin pirteä ja leikkisä kaiken tämän aikaa.

Lopulta se kuitenkin alkoi oksentamaan lähes päivittäin ja sitten lopulta vesikään ei pysynyt sisällä. Lisäksi koira vain nukkui kylpyhuoneen lattialla. Silloin tein päätöksen viimeisestä matkasta. Koira oli kuollessaan muutamaa kuukautta vaille 10-vuotias.

Koirallamme on kasvain jalassa. Saimme tietää asiasta tänään kasvain oli ollut jo jonkin aikaa. Mitä tapahtuu?? Milloin koira kuolee?? Kauan hän vielä elää? Hän on sileäkarvainennoutaja iästä en ole varma 6-8.v en tarkalleen tiedä mutta 6-8.v . En halua vain istua ja miettiä mitä tapahtuu. Kuulemma hälle laitetaan kaulus ettei koira pysty nuolemaan sitä , jalkaan ei pysty tekemään leikkauska eli kasvain leviää. Mutta milloin se tapahtuu milloin hän nukahtaa ikuiseen uneen?? Milloin? Haluan ennemmin odottaa enkä istua ja olla tietämättä että koira kuolisi seuraavana päivänä. Help! Auttakaa mua..!

^Onko kasvaimesta otettu solunäyte, jonka patologi on tutkinut? Solunäytteestä patologi pystyy analysoimaan kasvaimen laadun ja antamaan ennusteen. Osa kasvaimista on hyvänlaatuisia osa pahanlaatuisia, minkä perusteella patologi voi tosiaan antaa jonkinlaisen ennusteen. Tosin kyse on aina ennusteesta eikä lopputulosta voi tietää koskaa varmaksi. Esim. oma terrierini sai 2012 maaliskuussa elinaikaennusteeksi max 2 kk, mutta koira on edelleen elossa ja pirteä eikä sillä ole minkäänlaisia sairauden oireita. Tässä vajaan puolentoista vuoden aikana koiralta on leikattu kasvaimia kaksi kertaa, eikä se ole saanut muuta hoitoa. Kyseessä siis pahanlaatuinen, ärhäkkä mast-solusyöpä.

Leikkaamisestakin kannattaa kysyä myös jonkun toisen eläinlääkärin mielipidettä.

Meidän viimeisin laumanjäsen, Dacun emä Digi lähti keväällä viimeiselle matkalle juurikin kasvainten saattelemana.

Ensin huomattiin, että Digi ei syö yhtä hyvällä ruokahalulla kuin ennen ja syöminen on hieman vaikeaa. Ei uskottu, että voisi johtua vain siitä, että koira on vanha (lähes 13-vuotias) koska ollut ikänsä melkoinen syöppö. Klinikalla suuta tutkittiin ja selvisi, että siellä on ienlaajentumaa, joka aiheuttaa suussa kipuilua. Sellaiset ienlaajentumat eivät olleet lainkaan bortsuille tyypillisiä, mutta joka tapauksessa, Digin suu operoitiin ja ienlaajentuma poistettiin. Noin kuukauden päästä huomattiin, että koiran takapää alkoi haista pahalle, joten pestiin sitä päivittäin. Suussa alkoi näkyä jälleen ienlaajentuman merkkejä, joten klinikkareissua oli jälleen tiedossa. Suu operoitiin jälleen, ienlaajentuma oli kasvanut melkein kaksinkertaiseksi siitä mitä se oli ennen ja siitä lähetettiin pala tutkittavaksi. Paljastui, että kyseessä oli pahalaatuinen syöpä.

Digin ruokahalu pysyi tästä huolimatta ennallaan ja se söi hyvin. Takapään hajuntuottajaksi paljastui peräsuolessa oleva kasvain. Alkuun siitä ei ollut muuta haittaa kuin haju, mutta viimeisinä päivinä Digin ulostaminen ja kävely olivat vaikeita, ensimmäinen jo koiralle kivuliasta, joten se sai olla siinä. Ei lähdetty enää valmiiksi sairasta ja vanhaa koiraa operoimaan yhtään enempää, joten kasvain oli lopulta se, mikä koitui Digin kohtaloksi enemmän kuin se suussa vellonut syöpä.