Koirat.com

Lievän patella luksaation lääkäri toteaa vähän kovemmalla käsittelyllä, mutta pahan luksaation tuntee tosiaan ihan helposti, koska polvi vaan lonksuu aika vapaasti pois sijoiltaan.
Jos luksaatio on lievä, lääkäri joutuu vähän vahvemmin runnomaan polvea. Terve polvi ei luksoidu vaikka kuinka kovaa (no joo, tietyissä rajoissa ;)) vääntelisi.
Eli itse voi todeta lähinnä pahan luksaation, ehkä 2-4, ykköstä ei niin helposti. Meillä tuon murusen polvi oli 1, mutta kyllä senkin pystyin ihan itse kokeilemaan, tai ainakin huomasin eron vasempaan..

Eilen meidän Ernon polvi sitten leikattiin ja kovasti reppana tuo nyt on kun on tötterö päässä ja pomppii vielä toistaiseksi kolmella jalalla. Maanantaihin asti sillä morfiinilaastari kyljessä, lääkityksenä Rimadyl ja Synulox. Kontrolliaika meillä 28.6 jolloin Ernon polvi taas kuvataan ja katsotaan miten on leikkaus onnistunut. Ensi viikolla aloitetaan heti fysioterapia.

Tästä tapauksesta trauman saaneena en luota meidän vanhemmankaan griffonin polvituloksiin. Ne tutkittiin reilu pari vuotta sitten molemmat nolliksi mutta haluan varmuuden ja kuvautan polvet (+lonkat) Ernon kontrollikäynnillä 28.6 että saan mielenrauhan ja jos niissä muutoksia, mennään sitten sen mukaan.

^Miten Erno on lähtenyt toipumaan leikkauksesta? Mitä ootte fysioterapiassa tehneet? Me käytiin Fannin kanssa 2 kertaa fyssarilla, jossa se hiero sitä ja Fanni käveli juoksumatolla.

Fannin leikkauksesta tulee kohta 7vk. Ekat pari päivää se oli todella kipeä, missään asennossa ei ollut hyvä olla. Tötterö päässä se ei pystynyt käymään makuulle, joten yöt meni koiraa valvoessa, että Fanni sai vähän nukuttua ilman tötteröä.. Se alko onneks reipastumaan nopeesti tän jälkeen ja koiran menoa sai olla rajottamassa koko ajan. Leikattu jalka oli tosi kosketusarka ekat pari viikkoa, joten koiran nostelu ja käsittely oli aika hankalaa.. Tällä hetkellä Fanni hyppyyttää jalkaa vielä jonkin verran, ehkä joka 10 askeleella ja pissaa useimmiten leikattu jalka ilmassa, sekä paikallaan seisoessa jalka nousee helposti koukkuun. Toivottavasti nää kuitenkin poistuu jossain vaiheessa, eikä jää tavaksi koiralle niinkuin joskus saattaa käydä.
Eilen Fanni tuli niin innoissaan portaita alas, että kompastu ja liuku portaat alas mahalteen. Sen jälkeen kauhee uikutus ja jalka koukussa, eikä suostunu astumaan sillä. Olin jo ihan varma, että nyt kaikki työ mitä ton jalan eteen on tehty on menny hukkaan, mutta onneks neiti oli taas ok parin minuutin päästä. Tais vaan pelästyä, kun kyllähän koira muistaa ne kivut mitä tossa jalassa on leikkauksen jälkeen ollut..

Joku epäili Fannin leikkauksen tarpeellisuutta tuolla aiemmin.. Mä kyllä ihan luotan lääkärin diagnoosiin ja leikkauspäätökseen, kun hänelle tulee suuri osa potilaista ihan toiselta puolelta Suomea koiransa jalkavaivoja tutkimaan ja hoidattamaan.

Mä voisin kertoa meidän toipilasajasta jonkin verran:

Oikea polvi leikattiin tammikuussa, patella luksaatio aste oli 1.
Käytiin fysioterapiassa muistaakseni 5 kertaa ja se oli tosi hyödyllistä. Fysioterapeutti seurasi koiran kehitystä, antoi joka kerta uusia kuntoutusvinkkejä ja neuvoi muutenkin ihan joka asiassa.
Erilaisia kuntoutusharjoituksia tehtiin ihan joka päivä monta kertaa päivässä. Jossain vaiheessa alkoi jo loppua puhti, kun monta kuukautta mentiin niin hissukseen ja koiran ehdoilla.
Kolmisen kuukautta leikkauksen jälkeen siis kuntoutusharjoituksia ja hihnalenkkejä - sitten päästin koiran vasta ekaa kertaa vapaaksi. Sitten kuukauden ajan tehtiin välillä rauhallisia lenkkejä vapaana, mutta ei vielä tavattu muita koiria.
Kun leikkauksesta oli 5kk, jouduttiin polvi operoimaan uudestaan. Luussa oleva metallitappi oli alkanut työntyä ulos polvesta, vaikka muuten polvi oli kunnossa ja hienosti luutunut.
Nyt koira on siis taas tötterö päässä ja lenkit lyhyitä.
Mutta jos ei oteta huomioon tätä pientä töyssyä matkassa, on kuntoutus mennyt erittäin hyvin. Me ollaan otettu todella todella rauhallisesti ja kuunneltu fysioterapeuttia.

Alunperin lääkäri sanoi, että kuntoutus kestää viikon-kaks, eikä sen jälkeen koirassa huomaa mitään eroa (?!?! käsittämätön arvio..). Myöhemmin tikkien poistossa toinen lääkäri sanoi, että kuntoutus kestää 6 viikkoa, mutta voi jo päästää juoksee vapaana ja riehumaan (!?! taas älytön kommentti..).
Onneksi me ei todellakaan uskottu lääkäreitä (joista toinen oli sitä mieltä, että ei sinne fysioterapiaankaan kannata mennä..) vaan mentiin fysioterapeutille, jolla oli PALJON realistisemmat näkemykset toipumisesta ja hienoja vinkkejä.

Fannivilla kirjoitti:

^Miten Erno on lähtenyt toipumaan leikkauksesta? Mitä ootte fysioterapiassa tehneet? Me käytiin Fannin kanssa 2 kertaa fyssarilla, jossa se hiero sitä ja Fanni käveli juoksumatolla.

Kiitos kysymästä, hyvin on lähtenyt toipumaan. Kuitenkin leikkauksesta vain vähän yli 3 viikkoa joten siihen nähden jalka toimii oikein hyvin. Käydään jo ihan tuollaisia 20min. hihnalenkkejäkin. Välillä jalka kipeytyy tuon pituisesta lenkistä, välillä ei. Rimadyliä 20mg puolikas joka päivä, vaikkei oireilisikaan. Toistaiseksi vielä näin että uskaltaa käyttää jalkaa. Lisäksi aloitin Cartivetin syötön. Fysioterapia meillä on ollut ihan kotona, saatiin hyvät ohjeet. Alkoi ihan pienistä venyttelyistä ja polkupyöräliikkeistä leikkausta seuraavalla viikolla sekä hidasta kävelyä muutaman kerran päivässä 2-5 min. Nyt ohjelmaa kuuluu joka päivä mäkikävely, portaat ja istu-seiso liikettä. Vesijuoksumatolle on tarkoitus mennä Espoon Eläinsairaalaan. Hankin just pihalle koirille oma uima-altaan joka niin syvä ettei Ernolla ylety jalat pohjaan, siinä alan uittamaan sitä päivittäin mahan alta pitäen että kauhoo paikoillaan vettä. Tänään tarkoitus täyttää allas.

Tänne en olekkaan kertonut tilannetta meidän vanhemman griffonin osalta. Aapo(4v) kävi Ernon kontrollikäynnillä lonkka- ja polvikuvissa. Sillä myös todettiin patella luksaatio sekä d lonkat ja paha nivelrikko. Aapolta on tutkittu polvet reilun vuoden ikäisenä molemmat nolliksi, nyt sitten tilanne tämä: oikea kakkonen (jonka lääkäri kuitenkin sanoi olevan "varsin siisti" joten tuskin tarvitsee leikkausta) ja vasen kolmonen tai nelonen eli ei pysy käytännössä ollenkaan paikoillaan. 27.pvä tätä kuuta ortopedi
palaa kesälomalta ja sitten hän päättää mitä leikataan ja milloin leikataan. Että kohta on sitten kaksi kuntoutettavaa koiraa. Aapollekin aloitin syöttämään Cartivettia.

^ Uskomattoman huono tuuri käynyt teillä! Miten noin voi edes käydä, ja vielä kahdelle koiralle sama juttu?! Kuulostaa jotenkin hämärältä...

Miten koirat oireili, kun päätit käydä uudelleen kuvauttamassa/tutkituttamassa?

^^ millainen porras-homma teillä siis on osana kuntoutusta?
Mietin vaan, kun meitä kiellettiin pari kuukautta varomaan kaikkia portaita.

Ja tosi ikävää, että on kaks koiraa samassa tilanteessa :/ Jaksamisia sinne! Onneks patella luksaatio on kuitenkin tavallaan aika "helppo" vaiva, ainoastaan se toipumisaika on ikävä, mutta sitten koira onkin usein lopun elämää terve polvien osalta.
Tsemppiä koirille.

On kyllä tosi ikävä tilanne Monna83:lla :( Tossa yhessä koirassakin on ollut jo tarpeeksi hoitamista, en voi ees kuvitella mitä se ois kahen kanssa.. Tsemppiä! Mekin käytiin Espoon eläinsairaaassa fysioterapiassa, se on oikeen hyvä paikka! Paitsi, että Fannia ei laitettu kyllä uimaan. Ehkä koska se käyttää jalkaa kuitenkin jo hyvin..

Musta tuntuu, että oon ollu liian lepsu ton suhteen mitä Fanni on saanut tehdä leikkauksen jälkeen, kun se vaikuttaa jo niin terveeltä ja menohaluja sillä riittää.. Pari kertaa se on saanut olla vapaana(5-10min) ja käytiin koirarannallakin viikko sitten, jossa se juoksi vapaana. Me ollaan tehty noin 30-45min lenkkejä kerrallaan ja ainakaan niiden jälkeen ei jalka oo ollut normaalia kipeämpi. Meillä fyssari sanoi, että 6kk mennessä pitäisi jalan olla normaali, ja jos ei niin sitten pitää ottaa yhteyttä sinne päin.

Tehäänkö näitä leikkauksia monellakin eri tapaa? Fannille ei ainakaan laitettu mitään metallitappeja tonne polveen, vaan jotain nauhaa mikä pitää sen paikallaan..

^ Joo, tehdään noita leikkauksia parillakin eri tavalla. Tai ainakin eri tavoin sen luun voi kiinnittää. Jotkut laittaa kaks metallitappia ja sellasta rautalankaa, jotkut yhen tapin, jotkut pelkkää lankaa.. Tai siis jotenkin näin ainakin meille viime viikolla operoinut lekuri selitti :)
Meillä jätettiin vielä jalkaan se lanka, ja vaan rautatappi vedettiin ulos. Sitä varten koiraa ei edes tarvinnu nukuttaa, vaan tappi vaan vetäistiin ulos sieltä jalasta, kun ihon uloimmat kerrokset leikattiin auki.. Yök.. (koiralla oli siis rauhoitus kuitenkin päällä röntgenin takia ja jalkaan laitettiin puudutuspiikki).
Ilmeisesti tällänen komplikaatio on aika harvinainen. Mutta onneks paranee ihan parissa viikossa ja kuntoutus on muuten mennyt hienosti.

Meillä oli myös vaikeuksia pitää koiraa levossa monta kuukautta ja ottaa iisisti. Koirahan oli omasta mielestään ihan terve jo parissa viikossa ja halus juosta ja remuta. Ja sänkyyn piti tietysti pomppia puolikuntoisena pusuttelemaan
Lihaskunto on kyllä edelleen hiukan heikompi tossa leikatussa jalassa, kun koira on niin taitavasti oppinut keventämään sitä ja käyttämään enemmän vasenta jalkaa. Hauskasti huomaa, kun koiran reisiä tutkii, että vasen on kunnon huippu-urheilijan massalihas, ja oikea on vähän enemmän sohvaperunalle sopiva

Kinoko kirjoitti:

^ Uskomattoman huono tuuri käynyt teillä! Miten noin voi edes käydä, ja vielä kahdelle koiralle sama juttu?! Kuulostaa jotenkin hämärältä...

Miten koirat oireili, kun päätit käydä uudelleen kuvauttamassa/tutkituttamassa?

Sitä tässä on itsekkin ihmetellyt että kyllä osaa olla paska tuuri kun sama osuu kohdalle molemmilla saman rotuisilla ja vieläpä näin lyhyen ajan sisään. Ajattelin että kyllä aijon vielä griffonin hankkia, kun koiran paikka vapautuu, mutta jos silläkin ilmenee samaa ongelmaa, lienee aika vaihtaa sitten rotua.

Ernollahan kävi onnettomuus että polvi luiskahti pois paikoiltaan eikä enää pysynyt sen jälkeen paikoillaan ollenkaan. Uskon että ilman onnettomuutta en olisi vieläkään tietoinen Ernon polvista ja lonkista, ne kun ei ikinä oireilleet. Olin kuvauksiin asti siinä uskossa että ne nollat kuten ne siksi todettu reilun vuoden ikäisenä. Tosin jäykkyyttä on ollut jonkin verran aina rasituksen jälkeen mutta en osannut siitä päätellä että tilanne olisi näin paha.

Aapon vein sen takia lonkka- ja polvikuvauksiin koska se on hypyyttänyt jalkaa rasituksen jälkeen viime aikoina tosi paljon. Viime viikkoina tosin tilanne jo mennyt siihen että ei tarvits edes rasitusta. Lisäksi se kävelee nykyään hassusti. Ja eihän sitä voi kävelläkkään normaalisti kun polvi ei pysy paikoillaan ollenkaan.

Meillä nyt vain Aapon osalta sen suhteen huonompi tilanne Ernoon verrattuna että Aapolla on röntgenkuvien mukaan ollut huonot polvet jo pitkään, koira kuitenkin 4v ja vaurioita on päässyt syntymään jo ajan oloon. Näin ollen leikkausta ei välttämättä kannata tehdä mutta toivon todella että polvi/polvet vielä korjattavissa. Koko ajan oletan että se laikataan mutta ortopedi tekee arvion kun palaa lomalta parin viikon päästä. Siihen asti saadaan elellä jännityksessä. Tilanne olisi ihan eri jos olisin ollut tietoinen asiasta jo aikaisemmin koiran ollessa nuorempi. Mutta kun se ei ole oireillut, tänä keväänä hypyyttämistä on vasta ilmennyt. On ehkä ollut aikaisemminkin mutta se ollut niin vähäistä että en ole siihen sen kummemmin osannut kiinnittää huomiota. Tästä nyt syytäkin itseäni.

Mondial kirjoitti:

^^ millainen porras-homma teillä siis on osana kuntoutusta?
Mietin vaan, kun meitä kiellettiin pari kuukautta varomaan kaikkia portaita.

No me ei itseasiassa olla hirveesti portaita edes kiivetty kun ei lähettyvillä "sopivan" korkuisilla askelmilla olevia portaita. Portaiden pitäisi olla sellaiset että koiran ei tarvitse hyppiä niitä "pupuhypyillä" vaan niin että kävelee niitä ylös. Ei varmasti saa portaissa rymytä leikkauksen jälkeen mutta rauhallinen kiipeäminen jossa lihakset joutuu tekemään töitä, on hyväksi. Käsittääkseni tuohon lihaksien kasvattamiseen tuo porraskävely on lähinnä tarkoitettu. Me ollaan sitten enemmän harrastettu mäkikävelyä ja päivittäin pyrin kiipeilyttämään Ernon todella jyrkkää rinnettä ylös. Asutaan tälläisessä harjumaisemassa joten mäkiä riittää.

monna83 Mitä tarkotat sillä, kun sanoit, että Aapo kävelee hassusti? Pystytkö jotenki kuvailla sitä kävelyä?

Aloin epäillä palstaa lukiessani oman koirani polvien kuntoa, ja päätin, että kuvautan ne heti rahatilanteen salliessa. Koira ei mielestäni kovinkaan oireile, mutta näköjään polvet voivat olla sökönä vaikkei oireita paljon olisikaan. Oma koirani toisinaan, aika harvoin, vähän hyppyyttää oikeaa takajalkaa. Tosin koiralta on leikattu vuosi sitten reisiluunpää Legg-Pertheksen takia, joten ehkäpä hyppyyttäminen saattaa johtua siitäkin.

vems kirjoitti:

monna83 Mitä tarkotat sillä, kun sanoit, että Aapo kävelee hassusti? Pystytkö jotenki kuvailla sitä kävelyä?

Jalan satunnaista hypyyttämistä on ollut jo vähän pidemmän aikaa mutta viimeisen kuukauden-parin aikana Aapon takaliikkeet ovat muuttuneet vasemman takajalan vuoksi sellaisiksi "löysiksi" ja vasen takajalka antaa tavallaan periksi sille astuessa. Varsinaista ontumista ei ole ollut missään vaiheessa mutta vähän kuin takajalassa olis jousi. Silloin kun koira oikein skarppina ja jäykkänä, mitään poikkeavaisuutta takaliikkeissä ei ole mutta muuten kyllä. Ja rasituksen jälkeen alamäkeä mennessä huomaa parhaiten, kun polvi ei vain pysy paikoillaan. Koiran askellus ei tavallaan riitä alamäen vauhtiin ja jättää silloin lähes joka toisen askeleen leikattavan polven osalta väliin. Ei meillä on tilanne todella paha.

Onneksi Aapolla jo valmiiksi hyvät lihakset takajaloissa huonoista lonkista ja polvista huolimatta, voisi kuvitella että paratuminen helpottuu huomattavasti kun on jo valmiiksi hyvässä kunnossa. Ernollahan ei hirveästi ollut lihaksia takapäässä kun ei ollut huonojen lonkkien ja polvien vuoksi käyttänyt 100% takapätään vaan liikkunut enemmän etuosalla. Sen vuoksi Ernon lihaskunnon kasvattaminen takapäähän nyt erityisen tärkeää.

^ Kiitti selvennyksestä. Varmasti on tosiaan apua takapään hyvistä lihaksista leikkauksesta parantumisen kannalta.

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että millä tavalla niitä takapään lihaksia voi Ernon kanssa vahvistaa? Jotain ylämäkikiipeilyä tjsp. ?

^ Meillä kuuluu kuntoutusohjelmaan mäki- ja rappuskävely sekä istu-seiso liikesarjoja.

^ meillä samoja. Aluksi mäkiä käveltiin hitaasti ylös-alas, nykyään ravataan jo ylös ja vähän hitaammin mennään alaspäin.
Lisäks kävellään mäkiä pitkittäissuunnassa, siis niin että koiran heikompi tassu on aina siellä "alapuolella" ja joutuu tekemään vähän enemmän duunia. Usein mennään rinne eka ylös-alas ja sitte pari kertaa vielä pitkittäin.
Kävellään suurta ympyrää, jotta sivuttaisliikkeetkin pysyy hyvinä. Ei mitään tiukkaa kasia, mutta loivia kaaria kumpaankin suuntaan.
Kävellään erilaisessa maastossa rauhallisesti. Pehmeä alusta, kuten nurmikko on aina parempi kuin asvaltti, jota edelleen vältellään kun pystytään.
Istu-seiso 5-10 kertaa päivässä.
Sitten on vielä sellasta manuaalista jumppaamista, jossa koira laitetaan kyljelleen ja jumppaan sen jalkaa. Teen samalla vähän venytyksiä.
Ainiin ja sitten on vielä tasapainolauta (ihan sellanen jota ihmisetkin käyttää), jolle laitetaan takatassut ja rauhallisesti sitte painellaan eteen-taakse-sivulle-sivulle-ympäri. Mutta etutassuille pitää olla myös joku koroke siinä, tassujen on oltava samalla tasolla.

Ja voi olla että unohdin jotain.. lisään jos tulee mieleen.

Mondial kirjoitti:

Lisäks kävellään mäkiä pitkittäissuunnassa, siis niin että koiran heikompi tassu on aina siellä "alapuolella" ja joutuu tekemään vähän enemmän duunia.

Tuo onkin hyvä. Uskaltaakohan omine nokkineen alkaa tehdä tuota..? Parin viikon päästä puh.aika Ernon leikanneelle ortopedille joten olisikohan parempi odottaa siihen asti..?

^ mei ei muistaakseni alotettu tota poikittaismäkikävelyä kun vasta 5-6 vko leikkauksen jälkeen, joten varmaan teidänki kannattaa odottaa ensin sitä puhelinaikaa. Toisaalta onhan se paljon siitä koiran kunnostakin kiinni - jos se pystyy tekemään kaikki tän hetkiset harjotukset ilman että jalka reagoi tai on seuraavana päivänä jäykkä, niin uskaltaisin vähäsen (ihan hilkun vaan kerrallaan) kyllä lisätä rasitusta.
Me alotettiin loivilla mäillä ja hyvin rauhallisella kävelyllä. Toivottavasti teiltä löytyy sopivaa maastoa lähistöltä :)

Javan molemmat polvet leikattiin tiistaina patellaluksaation takia. Alun perin piti leikata ensin toinen polvi ja myöhemmin toinen, mutta kaveri kertoi oman koiransa molempien polvien leikkauksen menneen sen verran hyvin, että asiaa pohdittuani päätin itsekin, että hoidetaan kerralla molemmat. Aika rankkaa tää toipuminen on ollut ja vielä en ole ihan varma, että teinkö oikean päätöksen, mutta päivä kerralla yritetään mennä eteenpäin. Kipulaastarin sai ottaa pois perjantaina ja toinen kipulääke ois tarkoitus lopettaa tänään. Melkoisessa lääketokkurassa Java-parka on varmasti ollut, tosin ei ne kivut ole yhtään sen parempi vaihtoehto.

Koko tää leikkausoperaatio tuli todella yllättäen. Aavistelin kyllä, että jotain ongelmaa on jossakin ja varasin Javalle ajan selkä- ja polvikuvaukseen. Selkä oli ok, mutta polvet menneet huonommaksi ja olivat nyt 2/2 (kaksi vuotta sitten 1/1). Ell mukaan olisi leikattava ja leikkausaika varattiin viikon päähän kuvauksesta. Oli kyllä melkoinen shokki kävellä pois eläinlääkäristä, kun kuitenkin Javan kanssa kisattiin agilityssa ja juuri saatiin kolmosten eka nolla. Yhtäkkiä edessä olisikin pitkä toipuminen ja kuntoutusaika eikä ole kovin todennäköistä, että enää voidaan harrastaa agia. Ainakaan samalla tavalla kuin ennen ja itse olen vähän huono sunnuntaiharrastelija... Kalenteriinkin ilmestyi vapaita viikonloppuja, kun kaikki suunnitellut kisat jää nyt tietenkin pois.

Mutta ehkä tää tästä vielä. Tällä hetkellä suurin ongelma on saada Java asioimaan ulos, kun yrittää näemmä tehdä pidättämisennätyksiä. Huomenna pitäisi aloittaa jumppakin, jos vaan Java on siihen valmis.

^ Teilläkin sitten polvet muuttuneet tarkastuksesta huonommaksi. Oliko eka tarkki ihan kopeloimalla vai kuvatiinko silloinkin? Käveleekö koira käytännössä ollenkaan toipumisen alkuvaiheessa kun molemmat operoitiin yhtä aikaa? Meillähän saattaa olla edessä sama että vanhemman griffonin toinenkin polvi saattaa tarvita leikkauksen, vasen nyt ainakin. Paranemisia! Voin kuvitella miten sua harmittaa kun koirasta suuret odotukset agilityn suhteen. Mä nyt en sillä tavalla menettänyt kummankaan koiran osalta mitään ,vaikka ne leikataankin mutta toista nyt oli tarkoitus käyttää jalostukseen kun oli sen verran lupaava mutta sen nyt sitten sai jäädä.

^ Eka tarkki oli vain kopeloimalla ja nytkin ell kävi polvet ensin käsin läpi ja totesi jo siinä vaiheessa niiden olevan kakkoset. Kuvauksesta selvisi, että nivelrikkoa ei onneksi oikeastaan ollut ja lonkat olivat eläinlääkärin nopean arvion mukaan B/C.

Java ei leikkauspäivän iltana eikä seuraavana päivänä liikkunut ollenkaan. Kyljelle nouseminen oli suurin liike minkä teki. Torstaiaamuna (leikkauspäivä tiistai) liikkui sen verran, että pissasi eteisen matolle. Siitä eteenpäin liikkuminen sisällä on pikkuhiljaa lisääntynyt, ulkona ei liiku vieläkään. Tosin Java on ollut melkoisessa lääketokkurassa, kun meillä oli kipulaastari, tulehduskipulääke ja Tramal, joka on kolmiolääke kipuun. Nyt annan enää tulehduskipulääkettä, joten saa nähdä alkaako Java liikkumaan enemmän. Kaverin koira oli liikkunut hitaasti köpötellen jo seuraavana päivänä leikkauksesta, mutta ymmärsin, että niillä oli ollut pikkuisen lievempi kipulääkitys. Tuolta mun blogista voi lukea pidempää selvitystä kolmesta ekasta päivästä.

Aika rankkaa tämä on ollut, kun ei yhtään tiennyt mitä odottaa ja kaverilla asiat oli menneet ehkä vähän helpommin kuin meillä. Mutta toisaalta, kun tästä selvitään, niin homma on sitten siinä eikä tarvitse heti aloittaa samaa rumbaa uudestaan toisen polven leikkauksella. Lisäksi Javan on nyt pakko käyttää molempia jalkoja heti.